Be Mine

Luonne

Be Mine omistaa herttaisen ulkomuodon ja sydämiä sulattavan katseen. Tamma on tullut Suomeen Saksasta parisen vuotta sitten, ja päätyi Oonaroosan ystävän ratsastuskouluun. Se ei kuitenkaan pirteän ja energisen olemuksensa vuoksi aivan sopinut tuntikäyttöön, ja joutui pariksi kuukaudeksi kiertoon. Tämähän ei ainakaan helpottanut millään tapaa neidin iloisuuteen ratsastettaessa, vaan Peukku oppi monet temput ja niksit miten tiputtaa ratsastaja selästään. Oonaroosa pelasti tamman vuoden 2016 alussa hevosmarkkinoilta, kun kaverinsa vaatimalla vaati. Hän vannoi että tammalla olisi sydän paikallaan, kunhan poniin pääsisi tutustumaan. Oonaroosa oli kyllä kuullut Peukun omaamista vinkeistä tavoista, mutta miksipä sinne hullujen sekaan ei olisi yksi lisää mahtunut! Jossain kohtaa Peukku ei kuitenkaan enää sopinut Oonaroosan tarpeisiin ja meni ylläpitoon hänen sisarentyttärelleen, jolle poni kuitenkin osoittautui liian haasteelliseksi ja se palautui myyntiin. Bongasin Peukun meille Adinaan, koska olin talven aikana innostunut keräilemään meille piirrettyjä ja tamma näytti sopivan porukkaan erinomaisesti päästäessäni sen isoon ponilaumaamme. ​

Peukun perusilme karsinassa on utelias ja se kurkkii mielellään tallikäytävällä tapahtuvia asioita. Kuitenkin jos joku sattuu vaikka kurottautumaan rapsuttaakseen sitä kevyesti turvasta, peruuttaa tamma perälle korvat niskaan liimattuna. Be Mine on siis melkoinen tuuliviiri ja ehkä hitusen menettänyt luottamuksensa tuntemattomiin ihmisiin, mutta on erittäin kultainen sille yhdelle ja ainoalle. Vaikka neiti näyttääkin hoidettaessa jatkuvasti pahaa naamaa, ei se loppujenlopuksi käytökseltään kovin agressiivinen ole. Tällä tempulla on vain saanut karistettua pelokkaimmat urkkijat pois, joten Peukku kokee parhaaksi yrittää samaa jokaiseen. Harjatessa neiti seisoo jurosti ehkä takastaan lepuuttaen, mutta ihmiseen luottaessaan hamuaa mieluusti rapsuttelijaansa takaisin. Satula ei Peukusta monen muun lajitoverinsa tapaan ole kovin kiva juttu, jolloin se näyttelee keltaisia hampaitaan suurin elein. Jos tammaa ei komenna, saattaa se lopulta napatakin hihansuusta. Kuolaimet se ottaa jo tylsistyneenä suuhunsa kun tajuaa, ettei ratsastaja aio enää perääntyä. ​​

Narun päässä Peukku käyttäytyy oikein kelvollisesti. Se ei kovinkaan paljoa tykkää hännystelijöistä, eli jonossa talutettaessa kannattaa takana kulkevan pysytellä turvamitan päässä. Laitumelta haettaessa Peukku ei todellakaan hirnahda ilosta, vaan saattaa laiskasti vain kääntyä katsomaan hakijaansa. Niin ilkeä se ei sentään ole, että karkuun lähtisi! Eläinlääkärin ja kengittäjän käynnit eivät ole Peukulle mieluisia, muttei kuitenkaan rohkene pelleillä vaan seisoo nätisti välillä syvään huokaisten. Traileriin Peukku menee vasta pienen taistelun jälkeen tai erittäin hyvän ruokamotiivin avulla. ​​

Yleispainoitteinen Peukku oikeastaan tykkää työnteosta, vaikka karsinassa vaikuttaakin elämäänsä kyllästyneeltä. Se malttaa seisoa kaarrossa nätisti koko sen ajan, kun ratsastaja käskee. Kuitenkin päästessään liikkeelle se astelee positiivisin ilmein ja saattaa jopa pärskähtää pari kertaa. Peukku tykkää testailla uusia ratsastajia, ja temput ovat luultavastikin juuri kiertoajoilta opittuja. Alkukäynnit neiti menee kiltisti vaikka kuka istuisi kyydissä, mutta testailu alkaa kun töitä pitäisi tehdä. Monet ovatkin tätä ihmetelleet, kun tamma kuitenkin tykkää työnteosta... Joka tapauksessa, Peukun bravuureita on 180 asteen käännökset ja siitä pukkilaukkaan siirtyminen, eikä sivuaskelin sipsuttaminen olisi mitään uutta. Tamma on myös herkkä suustaan, joten saattaa suutahtaessaan käväistä kahdella jalalla. Vaikka Peukku kuulostaa nyt monen kauhuponilta, osaa se oikeasti olla todella huippu kun alkupelleilystä pääsee ohi. Se kuuntelee pohkeita hyvin ja tahtoo miellyttää ratsastajaansa, kun kokee selässä istujan vain tarpeeksi rauhalliseksi. Peukku on nimittäin yhäkin pirteä liikkumaan, joten jos ratsastaja sitä edes tahtomattaan sille viestii, voi poni juosta vaikka puolet tunnista ilman kontrollia. Peukun askeleet ovat perinteisen ponimaiset, pomputtavat ja melko hankalat. Askeliin tottuessa ei ne enää niin kamalilta tunnu. Liikkeet ja äly riittää aina helppoon A:han asti, ties vaikka pidemmällekin sopivan ratsastajan löytyessä selkään. ​​

Peukku tykkää hypätä esteitä, ja saattaakin kuumua ratsastuksen edetessä. Silloin se alkaa nakella niskojaan rasittavasti, joten martingaalia ei kannata estetunnilta unohtaa. Peukun hyppy on usein kiireinen ja ponimainen, mutta pienillä esteillä se malttaa edetä rauhallisemmin. Korkeuden noustessa myös tunnelma kiihtyy, jolloin heikkohermoisemman alla hommasta ei välttämättä tule enää yhtikäs mitään. Kun taas ratsastaja pysyy rauhallisena, säästytään jatkuvalta pukkailulta ja jopa reilun metrin radat ylitetään mallikkaasti. Erikoisesteistä Peukku ei pidä, mutta estehuumassa ylittää nekin - tosin normaalia korkeammalla loikalla. Maastoillessa Peukku on innokas ja tutkii uusiakin paikkoja mielellään. Ryhmässä maastoillessa ei kannata tulla liian lähelle tämän ponin perää, tai saa osakseen kipakan potkun. Muutoin Peukku kyllä osaa käyttäytyä asiallisesti, eikä edes este- tai sileätreenin tapaan pukittele tai ryöstä. Kuumua neiti kyllä saattaa, mutta malttaa kuunnella hyvin maastossa.
© Oonaroosa

Sukutaulu

Jälkeläiset

• 16.02.11 r. Pesnya (i. Appetite Revenge W)
• 12.08.17 t. A.D. Boomerang (i. Reeve's Cherokee)
• 20.08.17 o. A.D. Bring Me Luck (i. Congratz to Vinny) KTK-III, YLA3, KRJ-III, KV-III
• 15.10.22 t. A.D. Be My Boo (i. Colorado French)

Laatuarvostelut

Näyttelytulokset

Kisatulokset

Valmennukset

Päiväkirja