A.D. Bring Me Luck

ii. Don't Judge Me oli varsin hyväluontoinen arabialainen täysveriori. Se muistutti rakentaaltaan hyvin paljon isäänsä, eli oli arabimaisen siro ja jalo. Ori jäikin aika pienikokoiseksi, sillä sen säkäkorkeudeksi mitattiin kantakirjatilaisuudessa 159 senttiä. Kilpailu-uransa kimo teki kenttäkilpailuiden parissa. Se kilpaili aina kansallisella tasolla asti kolmen tähden luokkia ja napsi tasaiseen tahtiin sijoituksia. Oriin vahvuutena oli sen hyvä ratsastettavuus ja etenevä laukka. Kenttäkilpailuiden lisäksi ori kilpaili jonkin verran helppoja koulu- ja esteluokkia, mutta silti ori muistetaan nimenomaan kenttähevosena. Kilpailu-uran päätyttyä oriin ollessa 15-vuotias, se kantakirjattiin ja siirtyi jalostuskäyttöön. Oriista ei tullut kovin suosittua jalostusoritta ratsuhevospiireissä kokonsa takia, mutta ponikasvattajat löysivät oriin ja se pääsikin siten vaikuttamaan ratsuponi- ja wpb-jalostukseen.
ie. Mary Ashville oli mitä suloisin welshtamma. Se oli oikein kaunis ja suloinen näky kauniin värinsä, hyvän rakenteensa ja kevyiden liikkeidensä ansiosta. Tamma keräsi näyttelymenestystä jo varsana ja menestys jatkui vanhempanakin. Pelkkään ulkonäköön ei tamman avut loppuneet, vaan se oli myös taitava hyppääjä. Tamma starttasi ja sai puhtaita ratoja jopa metrin luokista. Sijoituksiakin se keräsi vaikka kuinka ja ehtipä startata niin koulua kuin kenttääkin. Hyväluontoinen ja kiltti tamma oli mitä monipuolisin poni, sillä hyvän ratsastettavuutensa lisäksi se oli opetettu myös ajolle ja toimi oikein hyvin siinäkin puuhassa. Mary astutettiin kuusi kertaa ja se varsoi kuusi varsaa, jotka kaikki olivat oriita. Näistä kaksi päätyi lopulta jalostusoreiksi ja meidän Vinnymme on näistä toinen. Muut neljä on ruunattu ja ne ovat toimineet pääasiassa kilpaponeina menestyen varsinkin esteratsastuksen saralla.
ei. Middag ...
ee. Belly Button ...

iii. Collapse oli ehkä virallisesti rodultaan arabi ja vastasi rotumääritelmää hyvin. Collapse oli vieläpä rautiaankimo väriltään ja sillä oli arabimaisen kevyet, leijuvat liikkeet. Ori polveutui tunnetusta käyttöarabisuvusta, mutta oriin oma kilpailukokemus jäi aika vähäiseksi. Collapse kilpaili aluetasolla niin esteitä, koulua kuin kenttääkin. Se sijoittui silloin tällöin ja sillä olisi ollut ehkä rahkeita pidemmällekin. Kimo oli myös kantakirjattu, mutta se astui elämänsä aikana vain muutamia tammoja. Lähinnä Collapse toimi omistajansa harrastehevosena. Siihen hommaan ori soveltuikin hyvin, sillä sillä oli rauhallinen ja lojaali luonne. Collapse eli kunnioitettavaan 28 vuoden ikään. Se kuoli rauhallisesti omaan tarhaansa.
iie. Jungle Honeybears oli oikea kaunotar. Tamma oli sopusuhtainen, kevyt ja jalo rakenteeltaan minkä kruunasi kuparinkultainen ruunivoikko väritys parilla sukalla varustettuna. Tätä neitiä kelpasi kyllä katsella! Luonteeltaan tamma oli hieman ailahtelevainen ja diivamainen, muttei mitenään mahdoton tai ilkeä. Tamma toimi kenttäratsuna ja se oli osa Iso-Britannian kenttäratsastuksen maajoukkuetta useana vuonna. Suurempaa menestystä tamma ei kansainvälisillä kenttäareenoilla saavuttanut, mutta joukkueiden maailman mestaruuksissa se oli mukana Britannian neljännen sijan saavuttaneessa joukkueessa. Kilpailu-uran jälkeen tamma kantakirjattiin ja se siirtyi siitoskäyttöön. Valitettavasti tamma tiinehtyi todella huonosti ja yhden varsan jälkeen se myytiinkin harrastehevoseksi.
iei. Babe Ruth sai nimensä suuresta läsistä, vaaleanpunaisesta turvasta ja sinisistä silmistä. Babe Ruth oli nimittäin todella hellyyttävän näköinen! Teki oikein mieli ottaa ori syliin. Luonteeltaan ori oli aika orimainen, mutta kuitenkin todella kiltti. Se oli erittäin hyvä rakenteeltaan ja menestyikin jo nuoresta alkaen näyttelykehissä ja welshien show-kilpailuissa. Babe Ryth kantakirjattiin nelivuotiaana ensimmäiselle palkinnolle huippupistein. Ainoan miinuksensa ori sai käynnistään, sillä sen käynti oli hieman lyhyt ja töksähtävä. Kantakirjauksensa myötä kimosta oriista tuli suosittu jalostusori ja se onkin vielä tänäkin päivänä varsin tuttu nimi welshmountainien sukutauluissa. Ori jätti hyvää rakennetta jälkeläisilleen ja erityisesti jälkeläisten tyyppi ja leimat ovat olleet keskivertoa parempia.
iee. June To May syntyi Yhdysvalloissa, mutta se tuotiin iso-Britanniaan jo maitovarsana emänsä kanssa. Rautiaanpäistärikkö, vain 128 senttiä korkea tamma peruskoulutettiin ajoon ja ratsuksi. Se toimi ensin ratsastuskoulussa tuntiponina, mutta myytiin pian yksityiskäyttöön vauhdikkaan ja energisen luonteensa vuoksi. Yksityisratsuna tamma toimi hyvin ja se pääsi kilpailemaankin aluetasolla esteratsastusta. Uusinnassa nopea, ketterä ja innokas ponitamma oli suorastaan lyömätön ja se keräsikin aikamoisen ruusukepotin 80-90 sentin alueluokista. Ratsastajansa kasvettua liian isoksi pikkutammalle, tamma siirtyi siitosponiksi. Se varsoi neljästi, kunnes perhe myi sen takaisin ratsastuskouluun. Vuodet olivat sopivasti tasoittaneet ponin luonnetta ja nyt elämänkokemusta kerännyt tamma nousi yhdeksi ratsastuskoulun suosituimmista poneista.

00.00.0000, este/kouluvalmennus, valmentaja: X
Ei valmennuksia.

28.12.17 Kantakirjatilaisuus, kirjoittaja: Viveka (184s)
Ponien karvapeitteet kiilsivät puhtautta, tuuheat harjat oli kammattu suoriksi ja talviset vuohiskarvat pistetty ojennuksiin. Porukan ratsuponit Inka ja Onni olivat saaneet muutamapäivä aikaisemmin ylleen lyhyeksi klipatut karvapeitteet, kun shetlanninponit olivat saaneet pitää tuuheat talviturkkinsa yllään.
”Äiti, miksi ponit on niin hienoina? Minne ne on menossa?” Riina tiedusteli uteliaana. Pörrötin lapsen hiuspehkoa ja kerroin ponien olevan menossa suuriin näyttelyihin, joissa ne voisivat saada kantakirjapaperit. Nuori tyttö ei jaksanut jäädä utelemaan mikä tuo kantakirja on vaan kipaisi pihamaalle lumileikkeihin.

Myöhään illalla kotiin saapuessa tunnelma ei ollut kovinkaan korkealla. Kuudesta ponista neljä oltiin palkittu vain III-palkinnolla ja kaksi oli jäänyt tyystin ilman kantakirjapaperia. Toisesta ponista oli tätä osannut hieman aavistella, mutta oman kasvatin hylkäys ilman tuomaripisteitä oli todella suuri pettymys. Ratsuponeille olin osannut odottaa III-palkintoa ja samoin yhdelle shetlanninponi tammoista. Repe-orille olin kuitenkin odottanut kakkos-palkintoa, joka jäi viiden pisteen päähän.
”No kokemus sekin. Tuomarit oli tänään todella tiukkoja. Moni hieno poni jäi ilman palkintoa.” Emilia yritti lohduttaa.
”Sennin palkitsettomuus ei ainakaan edistä sen myymistä. Taitaa poni jäädä kotiin puskaratsuksi. Tytöt tykkää, jos se jääkin kotiin” murehdin tympääntyneenä. Tällainen kantakirjatilaisuus tällä kertaa. Onneksi edes muutama poni pääsi kantakirjapapereihin.

04.09.17 Runoilua, kirjoittaja: omistaja (111s)
Ässän syysretken ja hoitamisen jälkeen,
oli aika tavata kasvattiin Onni jälleen.
Oli edelliskerrasta kulunut jo tovi,
sydämeen jäänyt ammottava lovi.
Onni odotteli minua portilla,
taluttaessani Ässää ketjuilla.
Se jäi meidän peräämme katsomaan haikeana,
mutta pian jo pääsi pieni ori kävelemään mukana.
Onnin mieleen tuntui olevan kuitenkin myös hoitotuokio ennen retkeä,
jossa olisin saanut puunata ja halata orin ollessa varsin vinkeä.
Se yritti näet riimunnarua irti nyhtää,
aina kun silmä vältti ja ajatus karkaa.
Lähdimme samaa reittiä orin kanssa vaeltamaan,
minkä olimme juuri Ässän kanssa saaneet päättymään.
Onni käyttäytyi maastossa oikein hyvin,
ja tuntui nauttivan syysilmasta hengityksin syvin.
Saapuessamme yksissä tuumin tallille tunnin kuluttua,
oli vielä vuorossa orin puunausta ja muuta juttua.

20.08.17 Historian havinaa, kirjoittaja: Viveka (234s)
Käännyin tutusta risteyksestä ja pian puiden takaa pilkisti tuttu punainen tallirakennus. Olin tuomassa Jannicalle Adinaan lastillisen suomenhevosvarsoja, jotka nainen oli tilausvarsana tilannut. Hiljensin auton vauhtia kapealla tiellä. Elokuinen iltapäivä oli kaunis ja ajomatkamme oli edennyt hyvin läpi Suomen.
"Aikamoinen kolmikko tässä sitten onkin. Olen tässä suunnitellut että voisin tilata myös sinulta Jannica muutaman varsan. Olisiko löydettävissä 1-polvista ratsuponia ja 2 tai 3-polvista suomenhevosta?"
"Tottahan toki! Eiköhän lähdetä tekemään hevoskierrosta, kun ollaan saatu tämä kolmikko ensiksi tarhattua." Punahiuksinen Jannica puhui innostuneena.

Kiertelimme ristiin rastiin Adinan kesälaitumia ja toinen toistaa suloisempia hevosia tuli meitä vastaan. Joukkoon mahtui vanhoja kisakonkareita kuin vasta kisauraansa aloittelevia hevosia. Minulle tulisi vielä valinnan vaikeus minkälaisista yhdistelmistä varsan ottaisin. Ratsuponissa päätös oli helppo, sillä Jannicalla oli tarjota kriteereihini sopivaksi vain yhdet ponivanhemmat. Tämä ei kuitenkaan häirinnyt, sillä tummanruunikko welsh part bred ori Vinny oli todella komea ilmestys. Tummanruunikko ori ihastutti sirolla rakenteella ja orin väritys oli täydellinen. Koululaatuarvostelu menestys oli ollut myös yksi vaatimuksista. Emäksi tarjolla oli kaunis tummanrautias Be Mine tamma, jonka kilpailumenestys oli alkanut useammalla ykkössijalla. Suomenhevosen kanssa jouduinkin sitten pohtimaan pitkään, sillä ori ja tamma tarjontaa oli useamman hevosen verran. Viimeaikaisen pienhevos innostukseni myötä päädyin ottamaan varsan juurikin pienhevosvanhemmista. Vierailuni jälkeen alkoi pitkä 11 kuukauden odotus. Varsojen maailmaan tuloa kun ei voinut nopeuttaa millään tavalla. Hyvää tosin kannatit odottaa, viikon sisään kumpikin tammoista varsoivat terveet ori varsat. Ratsuponi sai nimeksi A.D. Bring Me Luck ja suomenhevonen Adinan Kaneliässä.