Oldsfell's Royal Drama

31.12.18 kouluvalmennus, valmentaja: Jannica (307s)
Olin innoissani päästessäni pitämään Christianille kouluvalmennusta Roin kanssa, vaikka iso ori näkyikin vähän miestä jännittävän. Ori oli kuitenkin jo itsenäisen alkuverryttelyn aikana niin komean näköinen ja täysin keskittynyt työntekoonsa poikkeuksellisesti, ettei mies voinut olla hymyilemättä selässä, vastasin hymyyn, kuin sanoen "näetkös nyt mistä puhuin".. Sait hyvin pidätteet läpi kun teimme vähän väistöjä ja siirtymisiä ennen varsinaisten tehtävien aloittamista, väistöt olivat vähän ehkä sinulle vielä ravissa vaikeita, mutta saitte niitä avustuksellani kivasti palauteltua muistiin kyllä ja orihan oli mainio opetusmestari tämän tasoisiin juttuihin! Ennen välikäyntejä otettiin muutamia siirtymisiä, sekä tehtiin volttityöskentelyä paljon kulmiin, tarvittaessa sai jättää voltin välistä tai siirtää käyntiin, sillä teitä oli maneesissa melkoinen joukkue tänään yhtäaikaa ratsastamassa joululoman vuoksi.

Välikäyntien jälkeen keskityttiinkin sitten laukkatyöskentelyyn. Saitte tulla kahdeksikolla, jossa ensin haettiin harjoitusravissa yhteistyötä, omaa istuntaa ja tottakai tasapainoakin siinä joutui erilailla miettimään kuin suoralla uralla. Tehtävä eteeni oikein kivasti, mitä nyt Roi vähän oli alkuun ehkä liiankin kiinnostunut tammoista. Sinulla meni laukkatehtävä todella hyvin Roin kanssa orin keskittyessä täysillä tekemiseen viimeinkin. Saitte lopuksi vielä ottaa muutamat laukanvaihdot avustuksella, koska halusit kokeilla ja Roikin rakasti niitä! Toiseen suuntaan ori vaihtoi laukan oikein hyvin ja tasapainoisesti, mutta toinen suunta oli vielä vaikea, ilmeisesti omat apusi olivat vielä sen verran ristiriitaiset, että kuuliaisesti ori tarjosi vain laukassa sulkutaivutusta toisen pohkeen lipsuessa liiankin taakse laukanvaihtoon. Lisää vain lihaskuntoharjoittelua, niin rupeaa sujumaan, näin talvisaikaan sitä onkin helppo toteuttaa hangessa työskentelyllä tai juoksuttamisella (hevosen siis, ei ratsastajan, näin parhaaksi vielä naurahtaen varmistaa, miehen suomenkieli kun ei aina ollut ihan parhaimmasta päästä). Lopputunnista tehtiin rentouttavia harjoituksia ja annettiin hevosten venytellä rennommalla tuntumalla ratsastamalla ravia, mukaan laitettiin myös vähän musiikkia, jotta ratsastajillekin saatiin joulumieltä. Osa porukasta olisi halunnut vielä ottaa leikkejä loppuun, mutta sovimme sitten, että pidetään leikkitunti myöhempänä ajankohtana kun Roi ja muut orit olisivat pois maneesista. Ne kun tuppasivat joskus vähän liikaakin innostua, etenkin jos mentiin ilman satulaa ja näkivät tilaisuutensa koittaneen..

29.01.18 kouluvalmennus, valmentaja: Mikko Vehviläinen, kirjoittaja: omistaja (325s)
Roin kanssa alkuverryttelyosuus meni pitkälti oriin askeliin tottuessa, koska olin viime aikoina ratsastanut pitkälti meidän poneja sopivan läpiratsastajan puuttuessa. Aloittelimme valmennusta V-muotoon tehdyllä puomilinjalla ravissa sen jälkeen kun olin verryttellyt oria itsenäisesti käynnissä ja kevyessä ravissa ympyröitä, siirtymisiä ja muutamia väistöjä tehden. Mikko seurasi alkuverryttelyä sivusta ja antoi tarpeen mukaan ohjeita. Sitten kun verryttely oli ohitse siirtyi hän keskemmälle maneesia ohjeistamaan meitä. Puomilinja meni tottuneen orin kanssa hyvin, vaikka hieman siitä kyllä huomasi, että Zeloksen maneesi jännitti, kun kisaurakin oli orilla loppunut ja vierailuja kotoa pois tuli harvakseltaan. Ylitettyämme pitkät puomilinjat ravissa molemmista suunnista laittoi Mikko askelvälejä ensin hieman lyhemmiksi ja sitten pidemmiksi, jolloin Roi joutui katsomaan tarkemmin jalkoihinsa ja venyttämään sekä lyhentämään askelta. Oikein hyvin tehtävä meiltä meni, vielä kun ratsastajakin malttoi keskittyä paremmin koulunvääntöön puomitehtävillä höystettynä. Seuraavaksi valmentaja laittoi nostaessani laukkaa pitkien sivujen alusta puomeja ympyrälle keskemmälle maneesia. Kun hän oli valmis teimme erilaisia laukkatehtäviä puomien avulla askelväliä säädellen sekä kootussa laukassa muutamia lähestymisharjoituksia.

Ne menivät suhteellisen hyvin, vaikka ori ei oikein tahtonut taipua rehellisesti puomien välillä ympyrän kaarelle. Toiseen suuntaan tehtävä kuitenkin sujui huomattavasti paremmin ja pääsimme tehtävän makuun paremmin kiinni. Otimme vielä ravissa ympyrällä serpentiinimuodossa puomeja hieman vähemmän peräkkäin, joista osaa Mikko nosti pieniksi kavaleteiksi. Ennen välikäyntejä työskenneltiin vielä kootussa ravissa tehden vastapainoksi kokorataleikkaalle temponlisäykset. Uralle tullessa piti jälleen ottaa koottua ravia harjoitusravissa, lisäykset tultiin siis keventäen. Ne menivät hyvin ja Roi saattoi jopa hieman innostua ravista esittäen vauhdikkaat ja tyylipuhtaat lisäykset. Välikäyntien asemesta harjoittelimme lopputunnista vielä takaosankäännöksiä, jotka tulivatkin tarpeeseen, sillä olimme molemmat hiukan jo unohtaneet perusteita. Harjoittelulla niistä tuli kuitenkin oikein sieviä, kun ori malttoi kuunnella kunnolla pidätteet, eikä lähtenyt kiitämään kesken minnekään. Lopuksi otettiin vielä kahdeksikolla laukanvaihtoa puomin avulla. Se sujui Roin kanssa helpompaan vaihtosuuntaan hyvin, mutta toiseen suuntaan hevonen tarvitsi paljon tukea ja ennakointia puomille tullessa. Silloinkin se vaihtoi laukan monella kerralla jo ennen puomia, mutta mitäpä siitä kunhan idea oli oikein. Itsenäisten loppuverryttelyjen aikana Mikko jakoi palautetta valmennuksesta sekä opasti kotitehtäviin, joista voisi meille olla apua.

30.09.17 estevalmennus, valmentaja: Ida VRL-14407
Omatoimisten alkuverryttelyiden jälkeen aloitimme leiripäivän toisen valmennustunnin kavalettitehtävällä. Kolme kavalettia oli laitettu peräkkäin niin, että hevonen saa kahden kavaletin väliin vain yhden askeleen. Välit olivat sopivat niin laukalle, kuin ravillekin. Kavaletit ovat kuitenkin sijoitettu niin, että keskimmäistä kavalettia on siirretty sen verran sivulle, että voi valita kolmesta eri reitistä, tuleeko yhden, kahden vai kolmen kavaletin yli. Tulimme ensin yhden kavaletin yli ravissa. Roi oli tänään, kuin lentoon lähdössä ja näytti siltä, kuin olisi voinut singota mihin tahansa ilmansuuntaan, mutta pysyi kuitenkin Jannican pohkeiden välissä ja ylitti oikean puomin. Yksinäinen puomi oli niin sivussa, että se tuntui olevan kaikille hieman hankalaa, eikä Roikaan sitä alussa ihan suorana ylittänyt. Orin hieman rauhoittuessa siirryimme ylittämään puomitehtävää kahdella puomilla, jossa ori oli jo huomattavasti parempi ja alkoi keskittyä, eikä puskenut lapa edellä ulos puomeilta, niin kuin se yhdellä puomilla yritti. Kolmen puomin ylitys oli orille kaikista helpointa, eikä ollut lähelläkään, että puomit olisivat saaneet osumia orin nostellessa kavioitaan ennätyskorkealle.

Esteitä lähdettiin hyppäämään hakemalla tiukkoja teitä. Neuvoin tekemään vaikka voltin, ennen esteelle lähestymistä, jos epäröi, että tie esteelle saattaisi venähtää pitkäksi. Lähdimme tulemaan oikeassa kierroksessa 40cm pystyä. Aluksi laukkaa ratsastettiin pitkää sivua pitkin, josta sitten käännettiin tiukka käännös esteelle, johon käännöksen jälkeen oli matkaa noin. Neljä askelta. Roilla ei ollut ongelmia kääntyä, mutta este taisi tulla sille hieman yllätyksenä hevosen hieman hätääntyneestä ilmeestä päätellen, mutta ratsukko kuitenkin ylitti esteen kiitettävästi. Otimme muutaman toiston tällä korkeudella, joilla haluttiin tehtävä hevoselle tutuksi ja sitten nostettiin estettä 60cm, jolloin Jannica saikin jo miettiä mihin Roin ratsasti ja miten, vaikkei este kuitenkaan aiheuttanut ongelmia korkeudellaan. Kun estettä taas nostettiin 80 senttimetriin, alkoi lähestyminen selvästi käymään ahtaammaksi Roille ja tämän pitkälle laukalle. Jannica sai kuitenkin hyvin koottua laukkaa, mikä sai taas ponnistuspaikat osumaan kohdilleen. Tehtävän sujuessa vaihdettiin estettä. Okserille lähestyminen oli vieläkin ahtaampi ja käännös miltei yhtä tiukka. Roi sai käännöksen jälkeen vain kolme laukkaa ennen estettä, vaikka laukka oli jo valmiiksi lyhyttä. Ensimmäisellä kerralla korkeus oli 50cm ja olin ottanut takapuomin pois, eli este hypättiin pystynä, jotta tie ja tehtävä saatiin ensin tutuksi. Ensimmäisen hypyn Roi tuli aika pohjaan, mutta esteen ollessa pieni, suoritti ori sen mallikkaasti. Seuraavalla kerralla lisäsin takapuomin, ja Jannica ratsasti kulman jälkeen rohkeasti eteen, jolloin Roi hyppäsi tällä kertaa hyvin. Myös suurempana, esteen ollessa 70cm korkuisena Roi teki hyviä hyppyjä okserille.

29.9.17 kouluvalmennus, valmentaja: Ida VRL-14407
Leirin ensimmäisenä tuntina toimi kouluvalmennus. Laitoin Jannican ravailemaan kevyttä ravia ja tekemään voltteja ja pysähdyksiä. Halusin itse hieman jäädä taka-alalle tutustumaan ratsuun ja ratsastajaan, sekä näiden yhteistyöhön. Roi oli alkuun hieman jäykähkö liikkeistään. Syynä varmaan se, että valmennus oli heti aamusta ja lihakset olivat vielä jäykät yön jäljiltä. Tämän vuoksi halusinkin, että alussa mentäisiin lähinnä hevosen ehdoilla ja annettaisiin orin kunnolla vetristyä ennen vaativampia tehtäviä. Jannica sai kuitenkin taivuteltua oria hyvin, mutta liikkeet eivät vielä näyttäneet siltä, miltä tuon näköisen hevosen liikkeiden tulisi näyttää. Alkuun Roi oli myös hieman jännittynyt ja katseli kentän laitoja, sekä muita valmennuksessa olevia hevosia. Jannica sai kuitenkin orin keskittymään työntekoon, kunhan muut hevoset pysyttelivät hieman kauempana. Varsinaista tehtävää ryhdyttiin rakentamaan ensin väistämällä hevosia uralta sisäpuolelle. Muutama askel riitti, jonka jälkeen hevonen tuli suoristaa ja seuraavan kulman jälkeen taas väistättää. Tehtävää ratsastettiin päätyneliöillä, jottei pitkien sivujen ratsastamisessa menisi ikuisuutta. Roi oli alkuun hieman hidas vastaamaan Jannican ulkopohkeeseen, mutta toistoilla alkoi homma sujua. Kun hommaan oli löydetty rytmi käynnissä, otettiin väistön ja sen jälkeen tulevan suoristuksen jälkeen ravi ja ravattiin kulma läpi, jonka jälkeen hevonen takaisin käyntiin ja tehtävä toistettiin. Ravin tullessa mukaan huomasin, että orin ravi oli nyt rennompaa ja liike oli rehellistä. Se myös taipui hyvin ja oli väistössä parempi, kuin ennen ravia.

Seuraavaksi otettiin hieman vastalaukkaa. Aloitimme tehtävän pitkällä sivulla käyttäen aitaa apuna. Huomasin kuitenkin heti, ettei Roi tarvinnut tätä tehtävää helpottavaa elementtiä ja määräsin ratsukon irti aidasta uran sisäpuolelle. Tämä tehtävä sai Roin kokoamaan laukkaansa hyvin ja viimeisillä pätkillä, joissa ratsastettiin suoran lisäksi vielä kulma, oli ori niin upeasti takajaloillaan, että siitä olisi varmasti voinut kääntää, vaikka mitkä piruetit. Hevonen olisi kuitenkin voinut edetä paremmin kulman läpi, sillä se jäi vähän pomppimaan paikalleen. Loppuun annoin jälleen ratsukoille vapaammat kädet teiden suhteen, mutta määräsin kaikki ravaamaan pitkää, rentoa ravia, jossa ratsu saisi venyttää paikkojaan tunnin päätteeksi. Roi tottelikin ohjeistustani ja pisteli menemään oikein nättiä ja rentoa ravia pitkin kenttää välillä turpa melkein maata viistäen. Näytti siltä, että äskeiset harjoitukset olivat orille pelkkää alkuverryttelyjä ja nyt se olisi valmis vasta aloittamaan valmennusta.

20.04.17 estevalmennus, valmentaja: Liia (126s)
Huh miten komea ori minua odottelikaan maneesissa ratsastajineen; Roi todella oli hevonen joka veti kaiken huomion itseensä! Ori liikkui eteen vaivattomasti ja todella komeasti, Jannicalla oli hyvä tuntuma ratsuunsa ja meno oli kaikinpuolin hallittua, hienoa! Aloittelimme valmennuksen lämmittelyiden jälkeen kokoamallani radalla, joka sisälsi pystyjen lisäksi pari melko tiukkaan käännöstä ja sarjan. Roi lähtie tekemään työtä käskettyä, eteni tahdikkaassa laukassa ja ylitti esteitä varmasti. Tiukat käännökset toivat ratsukolle hiukan päänvaivaa ja ensimmäisellä käännöksellä laukka putosikin raviin. Sarja sujui tämän jälkeen melko haparoiden, mutta ylittyi kuitenkin. Kehotin Jannicaa pitämään oriin paremman tuntuman myös käännöksissä ja ajamaan reippaasti eteen jos vauhti tuntui hiipuvan. Toistojen jälkeen käännöksiin tuli lisää varmuutta ja ne sujuivat jo todella hyvin. Sarjalla nähtiin pientä haparointia loppuun saakka, mutta nuorella oripojalla on vielä loistavasti aikaa opiskella!

21.03.17 estevalmennus, valmentaja: Oona (319s)
Valmennus aloitettiin heti ravikavaleteilla, joita oli laitettu toiselle pitkälle sivulle useampi. Roi lähestyi korvat hörössä, eikä pysynyt ravissa vaan harppoi laukalla kavaleteista yli puomit kolisten. ratsastaja joutui kiskomaan aikalaisilla voimilla, ennen kuin sai orin rauhoittumaan raviin. Uusinta yrityksellä vuorostaan hypättiin kavaletit kuin edessä olisi ollut trippeli. Taas kesti jonkin aikaa, ennen kuin Roi rauhoittui. Useamman kierroksen jälkeen saatiin mentyä vihdoin kavaletit kerran ravissa. Nostin kaarevalle linjalle okserit, jotka olivat reilut 80cm luokkaa ja käskin ratsukon tulla ne. Ori hiukan liioitteli esteillä sillä ne hypättiin tuplasti kauempaa ja tuplasti korkeammalta. Jouduin nostamaan esteitä hieman, jotta nimi saatiin hyppäämään esteet tarpeeksi läheltä ja edes suhteellisen läheltä estettä. Ratsastaja otti vapaasti hyppyjä päädyssä olevalle esteelle, kun väsäilin hiukan lisäesteitä. Silmäkulmassani huomasi sukupuolen hyppäävään esteet korkealta ja ratsastajan pidättäessä ei tapahtunut muuta kuin tasajalka hyppyjä ja pään viskontaa. Kun olin saanut esteet valmiiksi oli Roi jo rauhoittunut.

Aloimme ratsastamaan esterataa. Alkuun hypättiin päädyssä yksittäinen pysty. Sen jälkeen suhteellisen tiukalla tiellä okserit kaarevalla linjalla. Viimeiseltä okserilta vaihdettiin suunta ja hypättiin pysty-trippeli linja, jonka väliin tuli viisi laukkaa. Viimeisenä esteenä tultiin aalto S:ästä R:ään. Ratsukko lähti reippaalla laukalla ensimmäiselle pystylle. Roi pomppasi siitä korvat hörössä yli ja heitti pukitkin jälkeen. Ori ajautui toisen esteen reunaan, mutta pääsi siitäkin puhtaasti yli. Kun saavuttiin linjalle Roi venytti askeleitaan ja hyppäsi niin pystyn kuin trippelinkin ilmavaran keran. Trippelille etenkin ori otti suuren loikan ja jopa siinä ehti kauhistella, pääseekö ratsukko ongelmitta esteen yli. Ratsastaja kuitenkin lähti hyppyyn mukaan oikeaan aikaan ja ratsu veti jalkansa vatsaan kiinni. Viimeinen aaltoeste oli pelkkää leikkiä, sillä ori hyppäsi siitä letkeästi yli. Pyysin ratsukon pääty-ympyrälle, jolle olin laittanut puomit vastapäätä. Puomien väliin tuli osua tasainen sama määrä askelia ja jonkin aikaa menikin, että molemmille puomeille saatiin sama määrä askelia. Sekä ratsastaja, että ratsu hikoilivat molemmat, mutta kun päästiin tavoitteesiin, he saivat hiukan levähtää. Loppuvalmennus olikin vain eteen-alas ratsastusta ravissa. Roi rentoutui oikein mukavasti, vaikka pari kertaa otti pieniä pyrähdyksiä vielä lopussakin.

29.11.14 kouluvalmennus, valmentaja: Saana
Tämän ratsukon kanssa oli tarkoitus harjoitella sitä, että orin keskittyminen pysyy, vaikka lähistöllä olisi tamma. Olin lainannut Sofialta Ella-tammaa, jotta näkisin ongelman.
- Ratsasta jokin kouluohjelma, millä treenaatte kotona, sanon Jannicalle. Jannica nyökkää, ja he tekevät HeA:n ohjelman. Ori keskittyi vain Ellaan, ja sille esittämiseen. Vaikka Jannica kuinka yritti, hevosta ei tuntunut kiinnostavan.
- Selvä, tehdäänpä niin, että teet saman ohjelman, mutta teet sen niin, että teette siihen paljon voltteja ja siirtymiä, niin hevosen keskittymisen on pakko pysyä työskentelyssä, selitän.
Jannica lähtee työstämään asiaa, ja minä seuraan. Ori on kuin toinen hevonen, kun joutui töihin. Se ei ehtinyt seurailemaan Ellaa, vaan sen oli pakko keskittyä ettei se mene sekaisin.
- Hyvä, kokeillaan nyt niin että jätät voltit pois, mutta edelleenkin teet paljon siirtymisiä, sanon.
Nytkin hevosen oli pakko keskittyä, sillä tehtävä oli hiukan vaativa. Kun tehtävä oli tehty, kehuin ratsukkoa, ja sanoin että tekisivät tehtävän vain yhdessä askellajissa. Esimerkiksi laukassa tai ravissa. Jannica valitsee laukan, ja he aloittavat. He onnistuvat täydellisesti, ja loppukäynneillä annan suullisen kommentin.
- Hevosella on hyvät askeleet, ja se on hyvin komea. Sillä vain pitää olla tekemistä, ettei se keskity tammoihin.

22.12.18 Lauantain maasto, kirjoittaja: Cherry (575s)
Toisen leiripäivän aamuna, heti ihastuttavan kynttiläaamiaisen jälkeen, oli vuorossa reippaan tunnin mittainen maastolenkki. Olin antanut Jannicalle jo ilmoittautuessani hyvin vapaat kädet ratsuni suhteen ja niin siinä sitten vain kävi, että sain kuin sainkin käyttööni salaa ihailemani kantakirjaori Roin. Ihastuttava ruunikko asusteli muiden aktiivikäytössä olevien orien tapaan oritallissa, jonka satulahuoneesta löysin kaiken tarvitsemani hevosen varustamista varten. Saamani käsityksen mukaan Roi oli varsin järkevä käsiteltävä, mutta varmuuden vuoksi laitoin sen karsinan kalteriin kiinni harjaamisen ja varustuksen ajaksi. Syvää huokailua aihettuvat orin pintelit, jotka tallin työntekijän mukaan kuuluivat hevosen jalkoihin jokaisella ratsastuskerralla. Suurena pinteleiden vihaajana paketoin Roin jalat niin nopeasti kuin pystyin, mutta onneksi sen muut varusteet olivatkin sitten miellyttäviä käyttää.

Tapani mukaan olin aikataulusta hieman myöhässä ja siinä vaiheessa, kun muut olivat jo ehtineet tallipihalle nousemaan satulaan, olin minä vielä kiskomassa suitsia ratsuni päähän. Tottuneena tapamyöhästelijänä en kuitenkaan ollut asiasta kovin ihmeissäni, vaan kiristin hieman tahtia ja kellon lyödessä tasan yhdeksän olin kuin olinkin ehtinyt orin selkään. Jalustimet olinkin jo säätänyt riittävän lyhyiksi reippaampiakin pätkiä ajatellen ja vyökin oli sen verran kireä, ettei satulan ainakaan pitäisi liikkua hevosen selässä taakse tai sivulle. Lähdimme liikkeelle hyvässä järjestyksessä. Oma paikkani jonossa oli Rosa-Marien ja Lunan välissä, joka sopi minulle paremmin kuin hyvin. Naama oli nappivalinta kulkemaan Roin edessä, sillä lupsakalle ruunalle sen ei tarvinnut alkaa esiintymään, vaan ruunikko pystyi keskittymään puhtaasti maastoilusta nauttimiseen.

Alkumatkan etenimme melko rauhalliseen tahtiin vaihtelevasti niin metsäpoluilla kuin aukeillakin. Maaston pohja vaihteli suuresti lumen ja jään välillä, eivätkä maastonmuodot pysyneet hetkeäkään samanlaisina. Ryhmästä kuului tasainen puheensorina kun ihmiset vaihtelivat fiiliksiään ja lörpöttelivät niitä näitä. Itse keskityin kuitenkin nauttimaan maisemista, jollaisia ei nähnyt kuin Adinassa vieraillessa. Roi asteli reippaasti eteenpäin välittämättä puista putoilevista lumenkökkäreistä tai lentoon lehahtavista linnuista. Sen korvat pyörivät rennosti edes-takaisin hevosen kuunnellessa ympäristöstään kuuluvia ääniä.

Muutamien kilometrin jälkeen olimme kävelleet ja ravanneet jonkin verran ja oli aika ottaa ensimmäinen laukkapätkä. Edessä avautui mukavasti aurattu hiekkatie, jossa näkyvyys eteenpäin oli varsin hyvä. Adinasta lainassa olevat ratsut tiesivät täsmälleen, mitä tuleman piti, ja alkoivat jo hieman kerätä kierroksia. Itsekin totesin parhaaksi kiristää hieman ohjastuntumaa, vaikka Roi herrasmiehenä ei vaikuttanutkaan sellaiselta, joka ottaisi ja lähtisi välittämättä ratsastajastaan tuon taivaallista. Jannica nosti joukon kärjessä laukan ratsullaan Ricardolla ja me muut kannustimme hevosemme seuraamaan sitä. Joukossa oli niin innosta köyriviä hevosia kuin ilosta nauravaisia ratsastajiakin, kun taitoimme seuraavat sadat metrit hieman työskentelylaukkaa reippaamassa temmossa. Järjestyshäiriöitä ei jonossa kuitenkaan tullut ja jo pian ravin kautta käyntiin siirtymisen jälkeen viimeinenkin ratsu rauhoittui jälleen kävelemään steppailematta.

Matkan varrelle mahtui myös suurempi pelto, jolla halukkaat saivat päästellä aivan kunnolla. Roi pääsi tietysti myös mukaan tähän joukkoon, sillä kuka nyt ei haluaisi pitää hauskaa koko rahan edestä. Nyt jopa minun ratsuni innostui pukittamaan muutaman kerran, mutta onneksi kova vauhti hillitsi sen tahtoa saada minut kyydistään. Vesi valui silmistäni, kun ilmavirta iski vasten kasvojani ja maisemat vain sumenivat, kun vauhtia tuli askel askeleelta enemmän. Hyvin koulutettuna ja säännöllisesti ammattilaisen läpiratsastamana kilparatsuna minulla ei onneksi ollut mitään ongelmia saada hevosta hiljentämään, toisin kuin osalla porukasta kyseinen tehtävä meinasi käydä aivan ylitsepääsemättömäksi. Matka jatkui jälleen hieman rauhallisemmin, jotta hevoset saivat vetää rauhassa henkeä irroittelun päälle.

Takaisin Adinaan ehdimme täsmälleen aikataulussa, eikä reissu olisi voinut olla suurempi menestys. Hevosilla olivat verisuonet pinnassa merkkinä hyvästä treenikerrasta, eikä yksikään ratsastaja ollut selvinnyt reissusta ilman terveesti punoittavia poskia. Jannican ja hänen alaistensa ohjeiden mukaan sain Roin hoidettua nopeasti pois. Ehdin jopa pyyhkimään sen varusteet nopeasti sillä aikaa, kun odottelin ruunikon jalkojen kylmenevän jääpussien ansiosta. Kiitokseksi ikimuistoisesta reissusta Roi sai syödäkseen osan Terrylle tarkoitetuista porkkanoista, jotka katosivat hevosen suuhun alta aikayksikön.