Zusa Ion
EV-II, KV-II


Kutsumanimi Zusa Syntynyt 12.08.2015 (14v)
Rotu FWB Rekisterinumero VH15-031-1060
Sukupuoli tamma Omistaja Jannica VRL-04799
Säkäkorkeus 167.5cm Kasvattaja Ionic IONI0011
Väri musta Koulutus helppo C
Voittosumma 0ve


Luonne

Zusa on rauhallinen ja ihmisrakas nuori neiti, jolla on aina aikaa pieneen kepposteluun ja pilkettä silmäkulmassa. Luonteeltaan Zusa on herkkis, eikä millään haluaisi esimerkiksi seisoa harjattavana, koska kutiaa niin paljon. Tammalle kannattaakin hoitotoimenpiteiden ajaksi keksiä jotakin pientä puuhaa, kuten tuoda heinätukko nenän eteen, jolloin saat harjattua ja tarkastettua tamman paremmin. Toki tästäkin tavasta pitäisi pikkuhiljaa päästä eroon ja tamman tulisi viimeistään kesällä kyllä osata seistä nätisti harjattavana. Muutoin tamma antaa kyllä kaviot ottaa helposti, joten en ole varma onko kengittäjän kanssa sähläillessä ongelma vain se, että jalkaa joutuu pitämään kauemmin ylhäällä. Kengittäjän kanssa tarvitaan rautaiset hermot avustajalta, sillä tamma mieluusti riuhtoo jalkaansa irti. Se on kuitenkin jo vuoden kokemuksen jälkeen huomattavasti helpompi kengittää, kuin aiemmin. Zusa on varustaessa erittäin kiltti ja rauhallinen. Taluttaessa tamma tarvitsee ketjunarun ja näyttelyissä on hyvä käyttää suitsia, sillä Zusa saattaa innostuessaan ja energisenä hyppiä pystyyn. Zusa on hyvin vahvaluonteinen ja halutessaan riuhtaisee itsensä kyllä irti taluttajan otteesta ilman ketjunarua tai kuolaimia suussa. Taluttajan pitää myös olla varma käsittelijä, sillä epävarmat yksilöt tämä nuori haistaa heti, eikä koskaan tiedä minne asti tamma ehtii heidät kuljettamaan, ennen kuin apu saapuu paikalle.. Varmuuden vuoksi siis kannattaa käyttää ketjunarua taluttaessa.

Juoksuttaessa ja ohjasajossa Zusa on herkkä ja etenkin ajaessa se on suustaan hyvin herkkä. Ohjasajossa pärjää parhaiten pienillä avuilla ja hevostuntemuksella, pitää osata olla ohjaksissa hiljaa tarvittaessa ja kun hevonen toimii hyvin. Toisaalta tamman kanssa pitää kyllä tehdä töitäkin, koska se kyllä huomaa, jos vain matkustelet mukana ja käyttää helposti tilaisuudet häipyä hyväkseen. Myös juoksuttaessa Zusan kanssa on hyvä pitää silmät auki, koska tamma on keksinyt, että voi laukkaympyrällä kiihdytellä ja pukitella juoksuttajaa päin. Raippa pitää myös olla aina mukana hevosen kanssa puuhatessa edellämainitun pukittelun ja uhittelun vuoksi, jotta se oppii kunnioittamaan ihmistä näissä tilanteissa paremmin. Zusa ärsyyntyy helposti myös kaikesta turhasta ohjasta vetämisestä ja saattaa silloinkin protestoida pukittamalla tai jumittamalla, jos ohjastajalla on liian kovat ohjasotteet. Kemioiden kohdatessa Zusasta saa kuitenkin kuuliaisen oppilaan, joka tekee mukisematta mitä pyydetään ja miellyttää parhaansa mukaan.

Ratsuna Zusa on vielä hyvin raaka, mutta taipuu mukavasti ja suorittaa halukkaasti helppo C:n tehtävät. Zusan kanssa tarvitsee ratsainkin kevyet avut ja parhaiten tamma toimii yhteistyössä, kun sitä kuuntelee. Tamma kuitenkin vaatii tarmokkaan kuskin, koska mukana matkustajien kanssa se alkaa helposti lintsaamaan töistä, ei tamma kuitenkaan aloittelevien ratsastajienkaan kanssa mitään tyhmää varsinaisesti tee ja se on varmasti jo kesäleireillä kokeilevassa käytössä tunneilla. Laukassa ja maastoillessa tamma innostuu herkästi ja voi myös pukittaa, jonka vuoksi se ei ole ensimmäinen valinta aloittelijan tai epävarman ihmisen maastokaveriksi. Esteitä Zusalla on hypätty vain vähän koulupainotteisuuden vuoksi, mutta kyllä tamma pienet esteradat ylittää kevyesti.

Jälkeläiset

28.04.16 o. A.D. MilkyWay (i. Chocolatte Wolf) KTK-II
28.06.17 t. A.D. Zombies Not Allowed (i. Wolf's No Heroes Allowed)
11.07.17 t. A.D. Zumba Mainiac (i. Musclemania DFC)
11.08.17 o. A.D. Nothin' But Trouble (i. #NoShitSherlock 5318)
03.12.17 o. A.D. Deal Me In (i. Duckface Dean)
19.02.18 t. A.D. End of the World (i. Wolf's No Heroes Allowed)

Sukutaulu ja -selvitys

Black Wolf Ion
rn 166
Kirikaze SIN
rn 166
Chizuru SIN
m 172
KRJ-I
GWB Gothy
prt 164
Adette RC
rt 164
Nicotinecall PB
rt 170
YLA2, KRJ-I, KRL-II
Lancetta Zauber
rt 167
Suprant Zuzu
rnvkk 169
Suprant Jazz
m 170
Fenton Flying Duncan
rt 171
KERJ-I
Suprant Jo'lina xx
rn 169
Zulu Solo
vkk 168
Arte Ginseng Solo
rn 170
ERJ-I, KERJ-I
Creme Caramelle Solo
vkk 167
ERJ-I, KERJ-I, EV-I

Koko sukutaulu

iiii. Don T KRJ-II, YLA2
ieii. Craven GER KRJ-I, YLA2
ieie. Before The Bleeding Sun KRJ-II, YLA2
ieei. Zombies! YLA2
eeii. Ironsky VIR MVA Ch, KERJ-I, SPL-I, ERJ-II, YLA2
eeie. Hit and Run ERJ-I, KERJ-I
eeei. Orbit Mocha ERJ-I, KERJ-I
eeee. Umbrella ERJ-I, KERJ-I


iii. Chizuru SIN oli iso musta suomalainen puoliveriori, joka palkittiin hyvistä kilpailusaavutuksistaan KRJ-I palkinnolla, valitettavasti oriin sivu on kadonnut, mutta palkinto löytyy kyllä VRL-sivulta. Chiruzu oli luonteeltaan kyvykäs ja herkkä, ihanteellinen kouluratsu ja aina menossa mukana. Iso ori miellytti silmää ja se palkittiin myös useissa näyttelyissä kautta maan. Jälkeläisiä oriilta jäi pitkän ja kunnoitettavan kisauran vuoksi vain muutamia, jotka ovat pääasiassa olleet myös kouluratsuja.

Kisatulokset

Kouluvarsalaatuarvostelu
20.12.15 - KV-II - 10 - 3 - 3 - 0 - 10 = 26p

Estevarsalaatuarvostelu
30.01.16 - EV-II - 8 - 3 - 2 - 2 - 5 - 5 = 25p
29.02.16 - EV-II - 8,5 - 3 - 1 - 5 - 5 - 5 = 27,5p
30.05.16 - EV-II - 8 - 3 - 3 - 3 - 4 - 5 = 26p

NJ näyttelyt
-

KRJ sijoitukset 10kpl
02.05.16 - he C - 4/30 - Vanima
03.05.16 - he C - 2/30 - Vanima
23.10.16 - he C - 2/40 - Satumaja
08.07.17 - he C - 1/30 - Bellgrove
14.07.17 - he C - 3/30 - Bellgrove
15.07.17 - he C - 3/30 - Bellgrove
11.03.19 - he C - 3/30 - Decnen Virtuaaliset
17.03.19 - he C - 2/30 - Decnen Virtuaaliset
18.03.19 - he C - 2/30 - Decnen Virtuaaliset
21.03.19 - he C - 3/17 - Kontola


Päiväkirja

25.01.17 Pk merkintä (kirj. Eerika W, 234 sanaa)
Olin juuri löytänyt Zusan harjat pienen etsimisen jälkeen, kun Meline tuli hieman hämmästyneenä kysymään kuka olen. Esittelin itseni ja kerroin, että olimme Jannican kanssa sopineet, että ratsastan Zusan. Melina näytti minulle Zusan ja aloittelin harjaamaan mustaa tammaa. Kun harjasin Zusaa kyljistä se alkoi vain pyöriä, mutta kun hain tupon heinää niin se rauhoittui. Kaviot tamma antoi ottaa kiltisti. Minulla ei ollut hajuakaan mistä löytäisin tammalle varusteet, joten kysyin apua Melineltä. Kun olin saanut varusteet hain vielä omat tavarani valmiiksi. Aloitin laittamalla tammalle suojat, jonka jälkeen jatkoin satulasta ja suitsista. Koska olin menossa maastoon, Melina oli suositellut minun ottavan martingaalin, jonka tietenkin otinkin. En ollut tätä päivää ennen edes koskenut koko hevoseen, joten verryttelyt tein kuitenkin kentällä.

Alkukäyntien jälkeen aloittelin tamman verryttelyn kevyessä ravissa. Zusa taipui oikein kivasti kiemuraurilla molempiin suuntiin. Otinkin jo melkein heti laukat, sillä päivän tarkoitus ei ollut koulutreenit. Yllätyin hieman tamman laukasta, koska se oli niin isoa raviin verrattuna. Tai ehkäpä kuvittelen vaan... No kuitenkin laukat menivät hyvin, jonka jälkeen siirryin maastoon. Kävelin hetken pitkin ohjin, jonka jälkeen jälkeen otin ravia. Maastossa Zusa kiihtyi enemmän kun kentällä, mutta huomasin hänen silti nauttivan. Lopulta uskaltaiduin ottamaan laukkaa ja laukannostossa Zusa innostui pukkittelemaan, mutta käskin vain tammaa pohkeella eteenpäin, sillä en ajatellut jäädä paikalleen leikkimään. Laukassa Zusalla riitti vauhtia ja tamma painoi aika paljon kädelle, koska omasta mielestään sitä olisi voinut olla paljon lisää. Selvisin kuitenkin maastosta ja rapsuttelin tammaa tallissa vielä hetken.


24.12.16 Joulumaasto Repomäellä (kirj. omistaja, 950 sanaa)
Herään iloisena jouluaattoon. Vihdoin on koittanut vuoden odotetuin päivä kesäleirin jälkeen ja suuntaamme aamuvarhaisella kohti Repomäkeä trailerissa puoliveritamma Zusa. Matka ei ole pitkä ja olemme perillä vajaassa tunnissa. Vilkaisen ympärilleni saapuessamme perille, talli näyttää kivalta ja seutu on rauhallista, mikä on hyvä asia, koska tamma innostuu herkästi maastossa ja se voisi olla liikenteen seassa vaarallista. Kaivan trailerista ensin tavarat esille, olemme saapuneet hyvissä ajoin, joten Zusa saa mennä hetkeksi karsinaan odottamaan, jonka Maili on meille auliisti lainannut maastoilun ajaksi. Pakkasta on kymmenisen astetta, juuri mukavan jouluinen keli, muttei kuitenkaan liian kylmä.

Nostan varusteemme karsinan eteen tummansinisessä laatikossa ja sitten menemme kahville odottelemaan muita tulijoita. En ole käynyt Repomäessä ennen, joten Maili esittelee kahvien jälkeen minulle paikkoja iloisesti rupatellen. Pikkuhiljaa alkaa väkeäkin kerääntymään, aika monella on Repomäen hevoset, mutta onpa mukaan saatu pari muutakin uutta ratsukkoa. Kaikki hoitajat ovat huomaamattani kerääntyneet ihastelemaan Zusan kiiltävän mustaa karvaa ja tamma on tietenkin enemmän kuin onnessaan saamastaan huomiosta. Keräännymme ensin tallipihalle, jossa Maili esittelee itsensä muualta tuleville ratsukoille ja jakaa meidät sitten jonoon, kärkeen pääsevät reippaimmat hevoset, Zusa joutuu jonon hännille, koska harrastaa melko usein pukittelua maastossa.

Aurinko on noussut korkealle ja retkestä tulee varmasti mukava, kun sääkin on puolellamme. Pidettyämme lyhyen palaverin tallipihalla menemme laittamaan hevosia kuntoon. Olen harjannut Zusan jo kotona, joten vetäisen nopeasti sen läpi ja varustan sitten. Puen vielä varoiksi jännesuojat, koska maasto on outoa, vaikkei se niitä kotona tarvitsekaan. Turvaliivi sen sijaan kuuluu vakivarusteeseeni maastossa, pidän hieman outona, ettei maastoilijoista kovinkaan monella sellaista ole. Sen sijaan monella on tonttulakkeja kypärän päällä ja osalla hauskat punaiset teddyratsastusloimet tai -suojat joulun kunniaksi. Zusa on klipattu, joten puen sillekin sinisen ratsastusloimen. Hevoset ovat nopeasti valmiita matkaan, joten kokoonnumme pihalle ratsautumaan. Maili nousee suomenhevosensa selkään ja asettautuu kärkeen toisten seuratessa heitä. Taputan Zusaa rauhoittavasti kaulalle, tamma ei halua odotella toisten lähtöä, mutta onneksi suostuu pian omalle paikalleen. Se ei ole kovin tottunut maastoilemaan isossa porukassa, mutta alku ainakin sujuu kommelluksitta. Suuntaamme hymyillen Mailin suunnitelemalle noin puolentoista tunnin maastoreitille ja ilmassa on jännitystä.

Zusa tarkkailee valppaasti ympäristöä, joten jatkan jonkun aikaa sen rapsuttelua. Kävelemme tallitietä, osalla on pitkät ohjat. Piha-aidassa sirkuttaa pikkulintuja ja aurinko lämmittää mukavasti selkää kirkkaalta taivaalta. Edessämme aukeaa peltoteitä ja kulkemamme maalaistie kulkee niiden keskeltä. Kauempana erotan autotien ja suunnistamme eittämättä sitä kohti, mikä hieman hermostuttaa minua, vaikka ei Zusa kyllä varsinaisesti liikennettä pelkää, mutta uusi paikka on aina uusi paikka.. Edellä menevä hevonen pysähtyy tarpeilleen ja joudumme hetken odottelemaan, mikä hermostuttaa tammaani. Jatkamme kuitenkin pian matkaa. Zusa käy vieläkin vähän kuumana ja joudun pidättämään sitä, ettei se kävelisi ihan edellä menevän hännässä kiinni.
- Ja sitten ravataan! Maili huutaa etujoukoista ja perässä tulevat toistavat meille asti komennon.

Vaihdamme reippaampaan askellajiin ja koska Mailin hevonen on melko pitkäaskelinen saavat takajoukot edetä melko reipasta vauhtia. Se sopii meille kyllä paremmin kuin hyvin, koska Zusa tuntuu olevan menopäällä. Matka taittuu helposti ja kavionkopse rytmittää kivasti hiljaista luontoa kovahkolla hiekkatiellä. Maili kääntyy silloin tällöin tarkastamaan, että porukka on kasassa. Siirrymme soratien päättyessä metsänlaidalta käyntiin. Pellonlaidassa kasvaa suuria jylhiä puita, eikä maneesikaan enää erotu takaamme. Ratsastamme metsään, ilma tuntuu yhtäkkiä kovin kylmältä ja pakkastakin on siellä varmasti enemmän kun aurinko ei paista. Isot tammet estävät auringonvalon pääsemisen metsänsiimekseen, jonne olemme edenneet. Lintu lehahtaa lentoon yläpuolelta pelästyttäen Zusan ja edellä menevän hevosen pahanpäiväisesti. Onneksi ne vain hypähtävät säikähtäen sivulle ja matka jatkuu turvallisesti. Ennen aukiota joudumme ylittämään hankalan porun juurakkoineen, mutta sekin sujuu hienosti, kun hidastaa hieman hevosia, että ne ehtivät katsoa jalkoihinsa. Loppuvaiheessa Zusa vähän kompuroi, koska sillä on kiire ehtiä edellä menevien perään, jotka ovat jo kohdan ohittaneet.

Aurinko tulee jälleen esiin päästessämme ulos metsästä, sen lämmön huomaa selvästi. Meri siintää horisontissa ja olen tuntevani suolaisen merituulen tuoksun, mutta voi se olla kuviteltuakin. Edessä haarautuu kaksi polkua, joista valitsemme kauemmas menevän. Edellä menevä tyttö selittää uudelle kaverilleen, että toista polkua pääsee kotiin, mutta silloin lenkki kestäisi vain vajaan tunnin. Lähestymme jälleen autotietä ja Maili huutaa kaikkia ottamaan ohjat kunnolla tuntumalle, koska joudumme ylittämään vilkasliikenteisen tien.

Muutama ratsuista kipittää hermostuneesti asfalttipätkän yli, mutta takajoukot ylittävät tien rauhallisesti. Lähestyessämme Purnujärven kylän keskustaa saamme osaksemme kiinnostuneita katseita. On siinä varmasti lapsilla ihmeteltävää, kun meitä kuitenkin on matkassa kahdeksan ratsukon porukka! Hevoset ovat rentoja, vaikka ympärillä näkyy kaikenlaisia juttuja lastenvaunuista ja skoottereista jouluvaloin koristeltuihin pikkupuotien lippoihin. Repomäen hevoset ovat selvästi noihin tottuneet, koska ne eivät korvaansa lotvauta moisille ihmetyksille. Myös Zusa ottaa tilanteen rauhallisesti, kun on heppakavereita mukana. Keskustasta menemme rantatielle, jonka varrella on poikajoukko pelaamassa jääkiekkoa kaukalossa.

Päästyämme poikien ohi jonkin matkaa Maili komentaa joukon raviin, koska pehmeä rantatie antaa hyvät puitteet edetä nopeammin, eikä ihmisiäkään näy aattokävelyllä. Ohitamme reippaassa ravissa pellon, niityn ja kuljemme lehmälaitumen laitaa myöden hetken, ei siellä kuitenkaan tähän aikaan vuodessa ketään ole. Nostamme laukan, joka saa Zusan tunnetusti heittämään muutaman ilopukin ja matka jatkuu sen jälkeen nätisti. Aivan liian pian on laukkapätkä ohi ja on aika siirtyä kävelemään, koska olemme tulleet tallitien alkuun huomaamattani. Lähempänä tallia kaikki antavat pitkät ohjat ja vedän hetkeksi jalustimet jalasta, koska varpaat ovat jo jäässä villasukista huolimatta. Ohitamme vanhan myllyn ja hoitajat surkuttelevat, ettei sen kahvio ole auki talvisin.

Sinne on kuulemma kesäisin tapana matkustaa juomaan limonadia hoitohevosilla. Se kuulostaa sangen hauskalta ja mietin, että olisi kiva lähteä joskus mukaan kesämaastoonkin. Saavumme takaisin tallipihalle kahden maissa, retki on yllättäen kestänyt pari tuntia, mutta ei se kyllä haittaa, koska aattoillan ohjelmaan on vielä monta tuntia aikaa. Hoidamme hevoset ja varustan sitten Zusan auton kyytiin, jossa se saa syödä päiväheinät. Kyllä sen onkin nälkä tullut maastossa, hyvä ettei koko heinäverkko hajoa tamman riuhtaistessa sen kiukkuisesti eteensä! Hevosten syödessä kokoonnumme vielä juttelemaan retken kohokohdista ja juomaan lämmintä mehua ja syömään vastapaistettuja munkkeja. Lisäksi kaikki saavat kotiin viemisiksi joulupussin, josta löytyy pipareita, omena, rusina-aski sekä karkkikeppi. Kiitämme Mailia ihanan retken järjestelystä ja kaikki alkavat lähteä koteihinsa, hoitajiakin on tultu jo hakemaan sopivasti.


03.01.16 Uusi vuosi, uudet kujeet (kirj. omistaja, 145 sanaa)
Tänään harjoittelimme puomeja ja kavaletteja liinassa Zusan kanssa. Edellisviikkoinen irtohypytys sessio oli mennyt suhteellisen hyvin, mutta huomasin tamman hieman vieroksuvan maapuomeja, josta syystä olimme ajatelleet niitä harjoitella tänään lisää. Kaksi muutakin pihattotammaa oli valikoitunut samaan aikaan maneesiin harjoittelemaan juoksutusta. Päivä oli ollut sateinen, joten oli kiva mennä maneesissa, ulkona kun oli jo kymmenisen senttiä lunta. Olimme koonneet yhdessä hoitajien kanssa erilaisia puomitehtäviä ympäri maneesia ja olimme juoksuttaneet tammat jo vapaana ennen harjoituksia, jotta keskittymisprosentti olisi mahdollisimman suuri. Aloitimme puomiharjoitukset käynnissä tullen kaksi puomia pitkällä sivulla, joiden jälkeen pistimme juoksuksi ja tulimme toiset puomit päädyssä ravissa. Seuraavan kerran jälkeen tehtävä sujui hyvin ja lisäsimme siihen pääty-ympyrälle ravipuomit, joiden yli juoksutimme varsoja vuoroin liinassa. Ympyrällä oli kolme puomia ja onnistuneiden kertojen jälkeen pyysin Zusan laukkaan. Melko monta kertaa tamma yritti puomien ohi laukassa ja siirtyi kesken raville. Sinnikkyys kuitenkin palkittiin ja neitokainen laukkasi lopulta oikein hyvin puomit!

03.12.15 Valmistelua varsalaatikseen (kirj. omistaja, 230 sanaa)
Valmistauduimme tänään hieman laatikseen harjoittelemalla lastautumista ja matkustamista Zusan kanssa. Lastaus on niillä muutamilla kerroilla mitä tammaa on jouduttu kuljettamaan tuottanut ongelmia ja harmaita hiuksia useammallekin ihmiselle. Puin tammalle suitset päähän ja vedin paksut työhanskat käsiini, koska Zusalla oli tapana kyllä mennä traileriin nätisti, mutta peruutti sieltä sitten vauhdilla ulos holtittomasti. Niillä kerroilla, kun tamma oli onnistuttu traileriin asti jättämään ja lyöty vauhdilla takapuomit kiinni se oli osoittanut haluttomuuttaan matkustaa hyppimällä pystyyn niin kauan, että lopulta se oli pakko ollut ottaa kopista ulos. Tuo kaikki lastenmielinen käytös sai nyt tulla loppuunsa, olihan Zusa kuitenkin jo kääntymässä 3-vuotiaaksi helmikuussa.. Ennen lastaamista olin juoksuttanut hevosen kentällä vapaana, jotta säästyttiin turhalta pullikoinnilta energian vuoksi. Menimme tutustumaan ensin tavalliseen traileriin, joka oli ajettu kentälle. Siitä Zusa ei oikeastaan ollut millänsäkään, mutta päätti kohteliaasti kieltäytyä astumasta kyytiin kuitenkin. Pienet korvat kääntyilivät joka suuntaan, kun se tajusi minun kaivaneen herkkuja taskustani. Siltikään tamma ei ollut valmis astumaan tuon pelottavan masiinan kyytiin mitenkään. En halunnut pakottaa sitä, koska varsan oli pakko jossain kohtaa oppia kulkemaan isojen hevosten tavoin matkoilla. Tunnin suostuttelun ja ehdollistamisen jälkeen (liina laitettiin tamman takaa, jolloin sen sopi omaan tahtiinsa astella eteenpäin, taakse ei päässyt.) Mietintämyssy päässä neiti pohti, miten tästä tilanteesta pääsisi ja päätti lopulta aivan itse astella suoraan autoon, jossa odotti ruhtinaallinen määrä porkkanoita! Otimme lastausharjoituksen vielä moneen kertaan sekä traileriin että kuorma-autoon, jonne meneminen ei ison tilan vuoksi tuntunut pelottavan ollenkaan.

kuva Đ Ransun kuvat
Virtuaalihevonen