Chinook's Whyalla

21.04.17 Kouluvalmennus Omenakoivun Ratsutalli, valm. Linnea (602s)
Hymyilin katsellessani kahta hyvin erilaista ratsukkoa maneesin seinien sisäpuolella kävelemässä. Mittailin molempia katseellani samalla kun avasin kädessäni olevan termospullon juodakseni siitä pienen hörpyn. Lähes heti aloin yskimään, sillä mokoma tallityttöni oli antanut minulle kaakaon sijasta kahvia -sitä inhosin yli kaiken. Laitoin pullon katsomonlaidalle, enkä antanut sen enempää häiritä mieltäni. Siirryinkin maneesin keskelle seisomaan ja tarkkailin kuinka kumpikin ratsastaja teetätti tammoillaan helpohkoja tehtäviä ympyröistä kaarevauriin. Ratsukot olivat kumpikin minulle vieraita, joten en ajatellut kovinkaan vaikeita tehtäviä tänään. Halusin vain perustyöskentelyn kuntoon molemmille.

Kumpikin tamma näytti yllättävän rauhallisilta ja hymyilin itsekseni. Olisipa omani olleet tuollaisia.
”Okei!” lausahdin sitten huomionherättämiseksi. Minun ei tarvinnut huutaa, sillä ääneni osasi olla tarpeeksi voimakas ilman sitäkin.
”Olen tosiaan Linnea ja koska tiedän teistä ratsukoina ainoastaan päällisin puolin jotain niin tänään keskitytään ainoastaan siihen, että se hevonen kulkisi koko ajan tyytyväisenä, mutta skarppina teidän alla. Aloitellaanpa sitten ihan niinkin yksinkertaisella tehtävällä kuin ympyröillä. Teette päätyihin isot ympyrät ja ympyrän jälkeen vaihdatte lävistäjän kautta suuntaa ja teette toiseen päätyyn ympyrän. Se mitä haluan niin suoruutta! Haluan, että hevoset kulkee mahdollisimman tasapainossa heti alkuun ja näin helpolla tehtävillä ei kiemurtelua saa tulla.”

”Villan kanssa takajalat paremmin töihin. Se saa kulkea reippaampaa jo. Hyvä. Sitten rentouta jalat paremmin. Ajattele, että ne roikkuu mahdollisimman pitkinä alhaalla. Ulkokäsi kanssa paremmin tuntumalle. Noni, nythän se menee jo hyvin!”
”Iivari rentouta kättä heti alkuun. Gaia kyllä kulkee, vaikka et ihan koko ajan olisi varmistamassa. Ympyrällä käännä enemmän lantiota liikkeen suuntaan niin hevonen toimii heti paljon paremmin. Hengitä vähän ja ajattele, että kuljet ennemmin tamman tahtiin kuin yrität vaatia sitä samaan tahtiin kuin sinä. En tarkoita sillä, että antaisit sen tehdä mitä lystää, mutta anna senkin vähän henkäistä ja edetä rennommin.” Pikkuhiljaa tehtävä alkoi tulemaan ilman isompia korjauksia ja hevoset kulkivat tasapainossa eteen.

”Sitten ravissa samaa tehtävää, mutta ympyrän joka neljänneksellä pysähdys ja siitä raviin. Lävistäjällekin kaksi siirtymistä käyntiin. Siirtymisen pitää tulla heti, eikä kohta, joten valmistelkaa ajoissa ja olkaa tarkkoina!”
Ravissa ratsukot hakivat ensin pari kierrosta vain hevosia haluamaani muotoon ja painotin edelleen sitä suoruutta, sekä tasapainoa.
”Jannica, taas enemmän ravia! Kevennä myös itse vähän pystympään ja pidä kädet vähän tasaisemmin.”
”Nyt se Gaia lähtee vähän hitaasti eteen, vaikka pysähdykset on hyviä. Käytä pohjetta vaikka kerran vähän kovempaa, niin voit sitten varmasti jo seuraavalla kerralla pienentää apuja. Nyt vain ajattele, että se ravi tulee heti. Hyvä. Nyt jo myötää vähän ohjasta niin se tajuaa, että se pääsee liikkumaan kunnolla eteenpäin.”
”Ajatelkaa, että se pysähdys ei ole mikään tauko vaan, että sekin hetki on työtä. Kun pysähdytte, valmistelkaa jo seuraavaa askelta.”

Kun molemmat hevoset tulivat tehtävää taas hyvin niin sama sitten vielä laukassa. Siirtymiset raviin tosin vain yhden kerran lävistäjälle ja yhden kerran ympyrälle.
”Iivari istu vähän pystymmässä ja päästä taas kädestä vähän. Ajattele, että kaikki on tosi rentoa, eikä ole mitään kiirettä minnekään... Parempi. Gaia toimii paremmin selvästi kun annat sen liikkua enemmän ja vähän rennommalla kaavalla. Vaadi sitä kuitenkin tekemään kaikki heti. Ei ole mikään sunnuntaiajelu päivä. Ajattele koko ajan, että se tekee pienistä avuista kaikki, mutta jos ei mitään tapahdukaan välittömästi niin korjaa isommin.”
”Villa kulkee jo aika kivasti, mutta huomaatko, että raviin siirtymisessä se vähän rojahtaa vasemman lapansa päälle? Nosta sen puoleista kättä siirtymisessä vähän ylöspäin pitäen kuitenkin tuntuma. Katso, heti suorempi!” hymyilin. ”Pidä kyynärpäät kuitenkin lähellä kylkiä!”
Tänään oli selvästi hyvä päivä molemmilla ratsukoilla ja hevoset oli varsin helppo saada tänään avuille, sekä toimimaan näin yleisesti. Gaia varsinkin oli loppuun todella tyytyväisen oloinen, vaikka se koko ajan osasikin odottaa Iivarilta seuraavaa siirtoa. Villa taas näytti kivan tasaiselta kunhan sen sai pysymään suorana siirtymistenkin aikana. Kummallakaan ei mitään isoja ongelmia ollut ja tämä olikin vähän tällainen pieni tsekkaus, että perusjutut toimii ja toimihan ne.

21.04.17 Kouluvalmennus Omenakoivun Ratsutallilla, kirj. omistaja (180s)
Saavuimme Omenakoivun Ratsutallille Villan kanssa hyvissä ajoin ja olin laittamassa tammaa jo kuntoon neljältä. Saatuani sen varustettua, Villan odotellessa kiltisti sen ajan trailerin perässä tottuneena kisahevosena. Talutin tamman kentälle, jossa aloitimme alkuverryttelyt käveltyämme tarpeeksi. Aloitin ratsastamaan tehokkaasti heti otettuani ohjat käsiin ja Villakin pisti parastaan. Tein kulmiinratsastusta, voltteja, pysähdyksiä, peruutuksia sekä kolmikaarista kiemurauraa. Sen jälkeen lyhensin vähän ohjaa, kiristin vyön ja suuntasimme ravailemaan pääty-ympyrälle. Iivaria ei näkynyt vielä puoleltakaan, joten ilmeisesti hän oli päättänyt verrytellä maastossa tai sitten oli tehnyt sen jo kotona.

Otimme muutamia laukannostoja, mutta enempää en halunnut neitiä lumisella kentällä rasittaa ennen valmennusta. Hieman ennen viittä lähdimme kävelemään kohti maneesia, jossa Iivari jo odottelikin hevosineen. Myös Linnea saapui hyvin pian paikalle ja esittäydyttyämme aloimme tehdä käyntityöskentelyä. Sitten Linnea laittoi meidät ravailemaan omille ympyröillemme ilman jalustimia. Onneksi Villalla oli melkoisen mukava ravi, eikä se tuottanut ongelmia istua. Saatuaan tarpeeksi meitä rääkätä oli välikäyntien aika, jolloin saimme kaikki hieman hengähtää. Sitten otettiin vielä laukkatreeniä kahdeksikolla, Villa vaihtoi tänään laukat oikein hyvin! Loppuravit ja käynnit kävimme läheisellä maastoreitillä Iivarin ja Gaian kanssa ratsastamassa. Villa oli tyytyväinen päästessään jälleen maastoon vaihteeksi!

29.11.2016 Kouluvalmennus kotona, kirj. omistaja
Innosta hihkuen talutin tulevan ex-hoitsuni maneesiin kaartoon. Tänään kuorittaisiin jyvät akanoista, sillä opettajan pallille oli noussut väliaikaisesti Inna Helenan humputellessa Tallinnassa. Ratsastaisimme tänään hevoset läpi, mutta tarkoituksena oli myös kerrata perusjuttuja, etenkin kun Villa matkustaisi meille Adinaan pian ja tunti olisi sen viimeinen Vaahterapolussa. Otimme pitkin ohjin alkukäynnit ja sitten Inna pyysi meidät keskiympyrälle asettumaan. Sain heti tiukan komennon siirtää pohkeen taaemmaksi, se tuntui olevan oikein ikuisuusongelma! Kun sain pohkeen omalle paikalleen lopetti Villakin iänikuisen punkemisen sisälle ympyrällä. Inna myös käski ottaa enemmän ulko-ohjalta, milläs otat kun tamma punki sinne kaikin voimin, ettei VAIN olisi joutunut asettumaan yhtään mihinkään. Että sellainen päivä taas tänään.. Saralla tuntui olevan vähintään yhtä paljon ongelmia Liinun kanssa, joka karkasi alta jokaisessa mahdollisessa välissä. Villalla ei ainakaan sitä ongelmaa tuntunut olevan, koska se muistutti lähinnä laiskaa lahnaa alkutunnista.

Vaihdoimme suuntaa ympyräleikkaalla ja teimme toiseen suuntaan samaa asetusta ravaten hyvällä välimatkalla. Yritin parhaani mukaan saada Villaan jotakin eloa, aivan turhaan.. Inna kailotti keskeltä, ettei vauhti ollut tärkeintä vaan se, että Villa kuunteli apuja. Olisikin kuunnellut, niin ei sitä olisi tarvinnut joka askeleella muistuttaa ravaamaan itse. Sara yritti sen sijaan jatkaa Liinun rauhoittamista, mutta sai jopa tunnin ensimmäisen kehun silti. Seuraavaksi alettiin tehdä väistöä ympyrällä, johon Villa reagoi yllättävänkin hyvin ja saimme heti kehut perään. Jatkoimme luontaisesti väistöihin pituushalkaisijalla, josta seurasi sulut. Villa tuntui olevan jo paremmin kuulolla tunnista, kun alettiin tehdä vaativia tehtäviä. Pari kertaa riitti ja sain siirtää Villan kävelemään sillä välin, kun Sara yritti saada Liinua väistämään, mutta se ei oikein tahtonut ottaa onnistuakseen tytön roikkuessa ohjassa ja poikittamalla kaulaa menosuuntaan.

Seuraavaksi tultiin kolmikaarista harjoitusravissa. Saimme kartiot avuksi, jotenkin tänään ei mikään sujunut ja en saanut tammaa edes menemään kunnollisia tasaisia kaaria.. Kun tehtävä onnistui edes joten kuten otettiin mukaan pysähdykset ennen kaarenvaihtoa. Villa vaati muutaman kovemman pidätteen ennen kuin homma alkoi toimimaan, mutta Sara oli pahasti myöhässä siirtymisistä raville Liinun kiikuttaessa häntä miten tykkäsi. Lopputuntia kohden Inna oli kuitenkin saanut ratsukot koulittua suhteellisen hyvälle mallille. Laukkaa emme ottaneet, koska molemmat hevoset olivat pakkasten takia olleet melko kevyellä liikutuksella ja vaikuttivat jo väsyneiltä tähänkin. Inna kyseli halukkuudesta kokeilla kankisuitsia seuraavalla kerralla, mutta en oikein ollut siihen innokas, kun en ollut sellaisia ennen kokeillut. Sen sijaan toivelistalle pääsivät ilman satulaa - koulutunti sekä maastoilu mikäli keli sen sallisi, miksei ilman satulaakin.. Toiveena esitin, josko pääsisin viimeisellä tunnilla menemään vielä Eetulla joka lähtisi puolestaan ensi tunnin jälkeen meille. Odotin innolla Vaahterapolkulaisten kotiutumista meidän isolle tallillemme, mutta oletin sen sujuvan ongelmitta, koska kaikki kolme hevosta olivat äärimmäisen rauhallisia ja mukavia sekä sopeutuvaisia.

01.11.2016 Kouluvalmennus kotona, kirj. omistaja
Harmittelin kotona miten ehtisin vakiotunnille suoraan koulusta koulun loppuessa kahdelta, laitoin kuitenkin Milalle rohkeasti viestiä, etten ehtisi Villaa kuntoon pistämään. Vastaus tärisi melko pian puhelimeeni "no problem, Stina laittaa kuntoon". Hymyillen siirryin viimeiselle tunnille ja suuntasin sitten suoraan tallille. Aurinko paistoi, mutta sää oli todella kolean kylmä, nollan tuntumissa ja kylmä viima voimisti näkemystäni reilusti. Saavuin tuulesta huolimatta ehjin nahoin tallille ja menin hakemaan valmiiksi laitetun Villan kiittäen paljon Stinaa. Onneksi olin ehtinyt koulussa vaihtaa vaatteet, joten siihen ei tuhraantunut työntekijän kallista aikaa. Talutin tamman maneesille, johon se seurasi minua mukisematta. Ei sekään varmasti halunnut kentälle tarpomaan, onneksi kenttä sentään oli lanattu, joten kyllä siellä olisi kyennyt jotakin tekemään vesisateista huolimatta. Ensilumikin oli eilen sadellut, mutta eihän siitä mitään maahan jäänyt kuitenkaan näillä keleillä vielä. Lähestyvä talvi ja joulun tuntu kuitenkin tuntuivat nostavan mielialaa kummasti ja niin saapastelimme letkassa maneesiin aloittelemaan marraskuun ensimmäistä vakkarituntiamme. Seurakseni olin tunnille saanut Emilyn ja päätin ottaa kaiken irti kaksituistunnistamme, joka oli vakkariryhmässä harvinaista herkkua. Myös Helena oli näkynyt panostavan tähän tuntiin erityisesti, koska saimme mahdollisuuden suorittaa ratsastusmerkin niin halutessa.

Talutin tamman kaartoon ja kiristin vyön. Sitten kävelimme muutamia kierroksia ennen kuin Helena ennätti paikalle ja kiristin vyötä vielä kerran. Aloittelimme heti kertaamaan rataa ja teimme mielikuvitusharjoituksena sen kertaalleen niin, että molemmat saivat selostaa radan Helenan tarkastaessa silmä kovana paperilta sen menevän oikein. Minulla meni hyvin, myös Emily muisti radan joten kuten. Itsenäisen verryttelyn jälkeen pääsimme ratsastamaan rataa käytännössä. Emily sai aloittaa Hermionen kanssa. Heillä meni erittäin hyvin siihen nähden, ettei Hermione mikään ykköstason kouluheppa vielä ollut ollenkaan. Siirtymisissä tamma oli vähän hätäinen, samoin pohkeenväistössä, etenkin kun menimme sitä loppuun ravissa ja tamma halusi oikoa uralle. Meillä meni Villan kanssa tietenkin hyvin, olimmehan treenanneet jo monet kerrat tätä koulurataa sen kanssa. Taivutukset tuottivat alkuun vähäsen ongelmia, mutta selitin sen johtuvan siitä, että Villa tarvitsi jo näin kylmällä pidemmän ajan verryttelyyn. Mentyämme ravijuttuja vielä vartin verran tamma alkoikin taivutustehtävissä mennä paljon paremmin, vaikkakin vasemmalle se ei kyllä ollut yhtä toimiva kuin ennen. Ympyrällä Villa ei myöskään olisi jaksanut joka kerta ylläpitää laukkaa, vaan jouduin etenkin vasemmassa kierroksessa tukemaan pohkeella ja ulko-ohjalla melkoisesti että homma pysyi kasassa. Olin kuitenkin tyytyväinen lopulliseen rataan ja se meni erittäin hienosti. Helena vielä kehui, että jos suoritus olisi arvioitu kisaprosentein, olisimme kumpainenkin saaneet yli 60! Käveltyämme loppukäynnit maastossa Emilyn kanssa talutin tamman karsinaan ja riisuin siellä varusteet. Sitten harjailin neitiä ja heitit hyvästit Emilylle ennen lähtöä.

10.01.2024 Kenttävalmennusryhmä: Sileän hommia ja puomijumppaa, kirj. omistaja (445s)
Innokkaasti pakkasin autoa kuntoon, tänään alkaisi viimeinkin kenttävalmennusryhmämme Vaahterapolussa Villan kanssa! En malttanut odottaa tuttuihin ympyröihin pääsyä, eniten odotin tuttujen naamojen näkemistä, yhteistä treeniä Villan kanssa sekä Jessen loistavaa ja luovaa opetusta. Mukaan oli meidän lisäksi ilmoittautunut viisi ratsukkoa, joista tiesin ennalta ainoastaan Santerin. Oli mukavaa päästä tutustumaan samalla uusiin ihmisiin, kun opittaisiin yhtä sun toista kenttäratsastuksesta, ainahan voi oppia uutta, vaikka kokemusta olisikin paljon kilpailemisesta. Villan kanssa, joka kuitenkin oli jo 18-vuotias valmennusryhmä tarjoaisi mukavaa ajanviihdettä, uusia heppakavereita sekä jumppaa neidille sopivalla tasolla.

Ikäisekseen Villa oli hyvinkin virkeä, etenkin niillä maastoesteillä! Talvi oli kuitenkin vielä tiukasti tiellämme, joten saimme kenttäryhmässä ainakin alkuun hypätä maastoesteitä maneesissa. Saavuttuamme paikan päälle meidät ohjattiin lumipyryn tieltä talliin laittamaan hevosia kuntoon, muita ei vielä näkynyt, olimme pitkän matkan takaa tulevina ottaneet vähän varman päälle saapumisajan kanssa. Vein Villan tarjottuun karsinaan syömään heiniä loppuun heinäverkosta samalla kun kaadoin sen vesiämpäriin lisää vettä. Se saisi hetkisen syödä rauhassa, kun kävin moikkaamassa kaikkia tuttuja. Vastaanotto oli enemmän kuin lämmin ja tuntui hyvältä osallistua valmennuksiin tutussa paikassa, ainakin yksi jännitysmomentti vähemmän, pohdin.

Villan syötyä alkoi kello jo lähestyä neljää, joten kävin hakemassa varusteet autosta karsinan telineeseen ja aloin harjailemaan tammaa verkkaisesti. Aamusta olin pukenut sille vain kuljetussuojat jalkaan, koska tiesin, että täällä olisi kyllä aikaa tammaa harjailla vaikka ja kuinka. Harjattuani puhdistin kaviot ja laitoin suojat etujalkoihin. Muita ei tänään tarvittaisikaan, luvassahan oli kuitenkin vain puomijumppaa ja sileän treeniä. Päästyämme maneesiin alkoivat muutkin valua paikalle hitaaseen tahtiin. Viimeinen taasi kaartaa tallipihaan vasta varttia ennen valmennuksen alkua. Ihmettelin miten ihmeessä he ehtivät varustaa hevoset ja vielä verrytelläkin omatoimisesti. Onneksi tänään valtaosa porukasta kuitenkin tuntui olevan aikataulusta jäljessä, niin ehdin hyvinkin verrytellä Villan. Vanhempana hevosena se kun kuitenkin vaati vähän enemmän verryttelyaikaa, vartti ei olisi piisannut meille mitenkään.

Jessen saapuessa maneesille aloittelimme ihan perusjutuilla, kuten pysähdyksillä, peruutuksilla, käynti- ja ravipuomeilla, siirtymisillä ja kevyessä ravissa jumppaillen puomeja, ympyröitä ja voltteja omaan tahtiin. Ennen välikäyntejä otettiin vielä väistöjä ravissa, ne tuntuivat meistä vähän tylsiltä, kun kertailtiin kotonakin niitä aika paljon tunneilla. Teimme laukannostoja toisen pitkänsivun ajaksi, sitten taas jatkettiin pituushalkaisijaa pitkin väistöä ravissa uralle. Villa vaikutti alkuun vähän tasapainottomalta väistöissä, mutta alkoi kyllä vetristyä loppua kohden, kun sai taas jalkansa balanssiin. Välillä piti vähän kaartaa toiselle puolen maneesia, ihan käsittämätöntä vaikka meitä oli vain viisi niin tuntui että oltiin koko ajan possujunassa menossa väistöjä kohden. Toisia se ei tuntunut haittaavan yhtään, vaikka Jesse välillä ohjasikin kokemattomia ratsukoita siirtymään käyntiin, jättämään laukkapätkän väliin tai kääntämään radan poikki. Ensimmäinen tunti oli ohitse, mielestäni vähän jopa tylsää oli tänään, mutta eiköhän nämä pidot tästä parane, kun pääsee hyppäämään! Joka tapauksessa tunti oli onnistunut ja kiitimme yhdestä suusta Jesseä tästä päivästä. Ensi kerralla oli sitten luvassa varsinainen estetunti, jota odotin innolla.

27.10.2023 Rautakruunu, kirj. omistaja (865s)
Olin tänäkin vuonna puolustamassa vuoden 2016 Rautakruunu voittoa, pari vuotta oli mennyt sivu suun koska Feli tamman kaltaista kisaratsua ei ollut kohdalle osunut. Villan muuttaessa meille olin innoissani, koska tänä vuonna todellakin oli mahdollisuus edes osallistua Rautakruunun pääluokkaan. Tärkeintä oli minulle aina hyvät kilpailukokemukset ja erityisesti tunnelma, sijoitus tai voitto oli kiva bonus, mutta ei päällimmäisenä mielessä kokeneella konkarilla. Villa oli tänä vuonna osoittanut poikkeuksellista taitoa myös kenttäpuolella, joten uskaltauduin sen kanssa ihan pääluokkaan asti, vaikka kenttäratsu se ei suoranaisesti ollutkaan.

Olin tallissa jo ennen kuutta ruokkimassa hevosia, matkaan oli lähdettävä aikaisin vaikka olimmekin edellisen yön viettäneet Rovaniemeä lähempänä. Silti ajomatkaa kertyisi tällekin aamulle ihan riittävästi Sîr Angrenin Suomen toimipisteeseen. Vähitellen kahvi sai matkalaisiin jotakin energiaa, eikä yhtään liian aikaisin, sillä tumma tallirakennus näkyi jo suoraan edessä. Autoja ja trailereita oli jo lähialue täynnä, joten meille osoitettiin isoine rekkoinemme vähän tilavampi yksiö sähköpistokkeen lähellä. Kieltämättä henkilökunta oli tehnyt hyvää työtä sillä pääsisimme tästä lähtemään sujuvasti sunnuntaina kotimatkalle peruuttamatta koko komeutta kenenkään keulaan.. Villan matka oli sujunut hienosti, tammahan oli kokenut konkari, joka ei pahemmin välittänyt vähän töyssyisestäkään trailerikyydistä ja rekkakyyti sopi parhaiten aroillekin matkaajillemme. Jännitys kutkutti jo vatsanpohjassa, edellisestä kenttäkilpailusta oli aikaa reippaasti, se taisi olla kesällä joskus. Ilmoiduttuamme menimme vielä kulkupelille syömään aamupalaa ja sitten jaloittelemaan ensimmäisten luokkien hevosia, onneksi jokaisella mukaan lähteneellä ponilla ja hevosella oli oma hoitaja mukana, muuten ei kyllä hommasta olisi tullut mitään.. Orit ottivat turhan paljon kierroksia tänään, ehkä olisi pitänyt ottaa kuitenkin toinen auto niitä varten.. Onneksi Villa ei kuitenkaan pahemmin välittänyt mitään huutelevista karjaista tallikumppaneistaan, olihan tuo jo kuultu kotona..

Teräsmummo oli hyvässä kunnossa ikäisekseen ja verryttely koululuokkaa varten sujui ongelmitta. Olin ottanut hieman enemmän verryttelyaikaa Villalle, joka ikänsä puolesta ei ihan vartissa vetreytynyt enää. Villa oli poikkeuksellisen levoton tänään, mutta laitoin sen pitkän kisamatkan piikkiin, tammalle kolmipäiväiset kenttäkilpailut olivat uusi kokemus sille. Valmistelut luokkaa ja ratsastusta varten olivat erinomaiset ja kaikilla oli riittävästi tilaa omalle työskentelylle. Itselläni ei valmentajaa ollut mukana, mutta korvanapit muilla suhisivat sitäkin tiuhempaan valmentajien antaessa heille viime hetken ohjeita. Verryttelyssä muutama nuori hevonen vähän säntäilikin sinne tänne, mutta Villa otti tilanteen iän tuomalla rauhallisuudella välittämättä liikaa siitä mitä ympärillä tapahtui.

Oma satula narahteli tuttuun tyyliin, kun siirsin tamman harjoitusravista laukkaan ja otin muutamia ympyröitä. Verryttelyssä oli jo aika monta ratsukkoa ja oli aika siirtyä takaisin kävelytysalueelle, jotta muutkin saisivat tilaa meidän jälkeemme. Villan mielestä kentän vieressä olevat Halloween kurpitsat olivat vähän jännittäviä, mutta niidenkin ohitse se tyytyi kävelemään vähän sivusilmällä ihmetellen. Päät kääntyivät kohti verryttelykenttää, kun sieltä yhtäkkiä kuului kiljaisu ja kimo poni viiletti hurjaa vauhtia pukitellen kohti porttia. Onneksi porttivahdit olivat kuitenkin hereillä ja poni saatiin suuremmitta hälinöittä kiinni. Onneksi ratsastajakin näkyi olevan kunnossa, jännityksellä pitäisi kyllä käydä katsomassa heidän suorituksensa.. Verryttelyn jälkeen annoin Villan hoitajalle kävelemään ja menin sillä aikaa ottamaan sen heinäverkon trailerista ja hakemaan vettä tamman ämpäriin. Pidin siitä, että kaikki oli käden ulottuvilla tallialueella ja selvästi merkittyinä myös ulkomaalaisia kilpailijoita ajatellen. Löysäsin Villan satulavyön sen saavuttua Marjan kanssa takaisin ja otin suitset pois. Meidän koululuokkaamme olisi vielä hyvän aikaa ja tyttö sai jäädä ottamaan tammalta satulaa pois, pesemään hiet ja loimittelemaan rauhassa. Oli parempi antaa hoitajille työrauha, jota he myös kisahälinässä arvostivat suuresti.

Ennen omaa suoritusta kävin ottamassa tammalta loimen pois ja varustin sen itse, Marja oli mennyt hakemaan hyvin ansaittua lounasta ja pärjäisin loistavasti itsekin tietysti. Saatuani tamman valmiiksi laitoin vielä kilpailunumeron paidan taakse ja sitten olimme valmiita menemään verryttelyyn uudelleen. Villa toimi moitteettomasti, kuten ensimmäisellä kerralla eikä kimoa poniakaan nyt onneksi näkynyt, liekö vedetty kisalistalta kokonaan pois, kun en sitä myöhemminkään sinä päivänä nähnyt. Ehkä ihan hyvä päätös, järkeilin, sillä tuollaisen pommin kanssa saattaisi maastorata olla jo vaarallinen jos poni oli tosiaan menossa meidän kanssa samaan luokkaan.. Taivuttelin Villaa ravissa ja tein muutamat väistöt pituushalkaisijalta molempiin suuntiin ennen kuin otin muutaman reippaan kierroksen laukkaa. Sen jälkeen olikin meidän vuoro siirtyä radalle. Tervehdykseen Villa tulee aina mukavan suoraan ja niin tälläkin kertaa. Kouluohjelmaksi oli tänään valikoitunut onneksi kilpailukutsuun kenttäohjelman vuodelta 2022, joka oli itselleni vielä vähän uusi ja suurin toiveeni kilpailuradalle saapuessa olikin, että ylipäänsä muistaisin radan edes ulkoa. Olin kamalan huono kouluratojen opettelussa ja tavallisesti valitsin vain kilpailut, joissa muistin jonkun ohjelman valmiiksi.

Alku oli ainakin lupaava ja Villa tuli radalle suorana ja (vähän ehkä liiankin) innokkaana. Askeleen pidennys olisi saanut tuomarinkin mielestä olla huomattavampi, vaikka sitä ratsastettiinkin vain muutama hassu askel. Sen sijaan kääntyminen radan poikki meni todella hyvin ja suorana. Pohkeenväistö meni vähän plörinäksi ja Villa tuli hyvin vahvasti etuosa edellä kohti uraa. Kotona olisin tässä kohdin ottanut käyntiin tai pysähdyksen ja jatkanut siitä suorempana, mutta kilpailutilanteessa se ei tietenkään käynyt. Laukkaosuuteen olin enemmän kuin tyytyväinen ja myös tuomari palkitsi meidät siitä ysillä. Myös kulmissa Villa asettui ja taipui ennen näkemättömän hyvin ja oli hienosti tuntumalla. Askeleenpidennys olisi laukassakin saanut olla parempi, mutta Villa tuppasi olemaan kouluradalla muutenkin vähän tahmea, enkä halunnut pilata rytmiä suorituksessa potkimalla sitä eteenpäin vasten tamman tahtoa. Laukkavoltilla Villa pääsi vähän pitkäksi, mutta muuten laukkatehtävä sujui toiseenkin suuntaan hyvin. Vapaalla käyntiosuudella Villa oli vähän lötkö, samoin laukan ja ravin siirymässä, mutta kyllähän se ihan menetteli huomioon ottaen, että tamma oli palannut kuukausi sitten laidunlomaltaan. Rakastin uuden kouluohjelman loppuosaa, jossa hevonen sai valua rennoksi ja siirtyä sitten raville. Tätä teimme paljon kotona harjoittelun lopuksi ja Villakin rentoutui tällä pätkällä hienosti!


30.10.2018 Trick-or-treating, kirj. omistaja (189s)
Karkkikierros oli alkamassa. Osallistujille jaettiin lyhdyt käsiin, jos ei ollut omia ja suuntasimme ensin Adinan lähistölle, sillä mukana oli vähemmän ratsastaneita, joille pidempi lenkki olisi ehkä koitunut vähän liian pitkäksi. Villa oli innoissaan retkestä, mutta malttoi kuitenkin keskittyä työntekoon maastossakin, ainakin Oonan kanssa.. Tuntia myöhemmin kaikki olivat keränneet niin paljon karkkia, että astiat oli pakko käydä tyhjentämässä välillä. Samalla nuorimmat saateltiin tallille ja kotiin, kun oli ensin käyty syömässä makkarat grillikodalla tallin lähistöllä. Hevoset saivat samalla hengähtää ja juoda sekä syödä välipalaa karsinoissa. Grillikodalle vei tunnelmallinen sinisten jäälyhtyjen kuja, jota oli ilo seurata tähtitaivaan alla. Kuuta ei tänään näkynyt mikä oli outoa, koska yleensä se kyllä näyttäytyi halloween-yönä. Puoli yksitoista oli ratsastajat ja hevoset jälleen pakattu kyytiin ja matka jatkui kauemmas kylälle kierrokselle. Siellä ei ihan yhtä hyvää vastaanottoa ollut, mutta muutamia karkkeja mukaan osui ja nuoremmille osallistujille ei niin hyvin kelvanneita omenia, jotka he syöttivät luvan saatuaan hevosille, joita ne tyytyväisinä rouskuttivat. Kahdentoista maissa kohmeiset ratsastajat pääsivät takaisin tallille, jossa hevosten hoidon jälkeen tarjoiltiin tallituvassa kuumaa glögiä ja voileipää. Majoittuminenkin onnistui kartanossa, mutta ei sinne innokkaita tällä kertaa lähtenyt mukaan, kun oli töitä ja koulua seuraavana aamuna.

27.10.2018 Halloweenleiri Adinassa, kirjoittaja: omistaja (208s)
Sunnuntaina aamurutiinit onnistuivat jo sujuvasti ja pääsimme melko nopeastikin aamupalalle maistelemaan samankaltaisia herkkuja kuin eilen. Laura oli kattanut aamiaisen tosin isoon juhlasaliin kynttilöiden loisteeseen, joten tunnelma oli aivan ihana! Aamupäivällä ryhmä oli arvottu kahteen ryhmään, koska kaikki olisivat halunneet hypätä. Christianin esteryhmään pääsivät tällä kertaa kuitenkin tasonsa puolesta Oona Villan kanssa, Perho ja Seela sekä Humutin Sinin kanssa. Loput tulivat kouluvalmennukseen kentälle, jossa kuitenkin tasapuolisuuden vuoksi pääsi lopputunnista halutessaan ottamaan muutamia esteitä. Loppukäynnit käytiin puolen tunnin verran kävelemässä lähimaastossa kanssani. Siinä saikin melkoisesti tarpoa joukon mukana, onneksi lunta ei sentään ollut enempää! Villan kanssa estevalmennus sujui Oonalta oikein hienosti, treenasimme tänään kaarteita ja uusintarata-tyyppisesti aikaratsastusta, jossa Oonalla oli alkuun reippaan tamman kanssa ongelmaa saada se käännetyksi teille ajoissa, mutta pienellä harjoittelulla ja kartioiden suuntimana tehtävät alkoivat sujua kyllä.

Hevosten hoidon jälkeen saimme nauttia jälleen Lauran maittavasta lounaasta, jonka jälkeen suuntasimme jännittyneinä Arcticumiin ensin katsomaan näyttelyn ja sen jälkeen näimme vielä ihastuttavan revontulinäytöksen auditoriossa. Sitä seurasi vapaa-aikaa keskustassa tunti shoppaillen ja lopuksi kävimme päivällisellä pizzeriassa, kaikki saivat tilata Adinan tarjoamana mitä halusivat. Viiden ja kuuden välissä palattiin Adinaan, jossa kaikki saivat hetken hengähtää, kävimme purkamassa maneesista esteradan ja sitten suunnattiin parin auton kyydissä kodalle lyhyt matka illanvietoton, jossa saimmekin hyvin kulumaan ajan yhdeksään asti. Miltei kaikki lähtivät kotimatkalle kodalta.

25.10.2016 Auttelua tallissa ja maastoilua, kirjoittaja: omistaja
Käväisin pikaisesti syömässä aamupalaa ja hörpin loput aamukahvista lukien samalla kiireessä sähköpostit. Adinan omistamisen lisäksi hoitaminen Vaahterapolussa oli parasta terapiaa yksityisyrittäjän arkeen, mutta päivät tuppasivat kyllä venymään ihan liian pitkiksi. Eilenkin oli nukkumaan päästy vasta kolmen aikaan yöllä, koska toinen kaksosista oli ottanut tehtäväkseen terrorisoida isiä ja äitiä kolmeen asti yöllä jatkuneella huudolla milloin mistäkin aiheesta. Lopulta poika nukahti ja saimme Christianin kanssa unenpäästä kiinni. Aamulla olo ei ollut hääppöinen neljän tunnin yöunien jälkeen, mutta onneksi kahvi piristi joka aamu turvallisesti. Mietin päivän ohjelmaa, jossain välissä pitäisi suihkuunkin ehtiä mutta missä välissä muka? Muistelin koska olin edes käynyt viimeksi, kyllä siitä täytyi jo useampi päivä olla, koska en edes muistanut viime kertaa. Huokaisten laskin tyhjän kahvimukin tiskialtaaseen ja menin vaihtamaan tallivaatteet ylle. Ruokittuani ja vietyäni meidän ponit ulos työntekijöiden kanssa oli aika suunnistaa kohti Vaahterapolkua.

Auttelin Markusta aamutallissa, koska ei oikein tehnyt mieli mennä puoliunessa vielä ratsastamaankaan, kotona hommat kyllä hoituisivat ilman minuakin miehen vietyä lapset päivähoitoon mummille, joka oli onnekseni perhepäivähoitaja. Tervehdin Markusta ja rupesimme jakamaan heiniä ulos tarhoihin. Hevoset söivät vielä sisällä, kellon viisarit näyttivät tallin seinässä kahdeksaa. Haimme hevoset ulos, Villa tosin sai jäädä vielä sisään, koska se lähtisi lenkille ja heitin karsinan vierestä olevasta kottikärrystä sille siivun heinää, koska aamuiset oli syöty jo. Markus huikkasi minut tallinovelta apuun aitaa korjaamaan. Vesselit olivat taas tehneet pahojaan ja pikkuponien puolelta sai toistuvasti korjailla aitoja, milloinkohan niille keksittäisiin putki- tai lautatarhat? Ulkona oli harmaa ilma, muttei satanut vettä, joten muut paitsi klipatut sai helposti ulos ilman loimea. Siivosin Villan karsinan siirrettyäni tamman hetkeksi käytävälle ja avustin sen jälkeen Markusta muiden karsinoiden kanssa. Tykkäsin tehdä tallihommia, vaikka kotona työ tuntui toisinaan arkisen puuduttavalta, etenkin jos ei saanut tallitytöistä seuraa työntekoon.

Kävin hakemassa uusia alusia ja lakasin sitten käytävän, koska vauhdikas Markuskin näkyi olevan valmis puuhassaan. Putsailin vielä vesiautomaatit sillä välin, kun mies jynssäsi ruokakuppeja. Se oli oikeastaa ainoa työ talliarjessa, mistä en niin kovin välittänyt, mutta se oli huomattavasti helpompaa, kun sen teki joka päivä ainakin pyyhkimällä pahimmat pois, etteivät ne pinttyneet. Laitoin ulos vesiä sillä välin, kun Markus siivoili tarhoja. Syksysääksi oli ollut pitkään kuivaa, mikä helpotti tarhansiivousta paljon. Saatuani hommat tehtyä jäi Markus vielä siivoilemaan ulos ja menin ottamaan Villan käytävälle harjattavaksi. Ajattelin mennä tamman kanssa tänään sänkkärille, koska emme olleet käyneet siellä vielä tänä syksynä ja ilma oli mukavan lämmin siihen nähden, että elettiin jo lokakuun loppupuolta, Halloweenkin kolkutteli ovella ja tallinväki odotti pippaloita innolla, mitä olin sivukorvalla kuunnellut nuorison jutustelua tallilla. Onneksi täällä oli muitakin aikuisia hevosenhoitajia, joten ikäistään seuraa sai paitsi Milasta myös muista.

Uppouduin täysin työntouhuun ja puunasin klipattua Villaa ehkä tarpeettomankin kauan. Sitten laitoin suojat, puhdistin kaviot ja varustin neidin. Talutin neidin pihalle kiskoen samalla turvaliiviä tiukemmalle.
- Lähdettekö te hurjastelemaan? Markus kysyi pannen silmälle turvaliivini.
- Joo, ajattelin käydä kääntymässä tuossa lähipellolla, kun ei olla vielä syksyllä ennätetty, sanoin hänelle hymyillen kiristäen samalla vyötä.
- Muistakaa olla varovaisia, vaikka kiltti tammahan se kai on? mies sanoi ja lähti hommiinsa.
Arvostin suuresti Markuksen ja muidenkin työntekijöiden huolenpitoa vuokraajista ja ratsastajista, eikä pieni varovaisuus kilteimmänkään hevosen kanssa ollut pahitteeksi, koska hevonen on aina hevonen ja osasi Villakin tiukan paikan tullen yllättää, vaikka normaalisti oli laiska kuin lahna pellolla.

Kävelimme tallinvierustaa pitkin kohti hiekkatietä ja sieltä peltoa. Villa eteni käymäjalkaa hitaasti ja harkitusti, jäin miettimään, että olisi kyllä pitänyt ottaa paksummat hanskat, mutta ehkä näillä vielä pärjäisi. Hiki siellä kuitenkin tulisi.. Villa olisi halunnut jatkaa kauemmas päästessämme pellolle vievälle niittytielle, mutta sain sen huijattua pellolle menemällä sillan yli, koska se luuli että jatkaisimme sillalta oikealle metsään vievälle polulle. Tamma näytti kuitenkin tyytyvän kohtaloonsa päästyään sänkipellolle ja ohjasin sen reunaan. Kiersimme koko pellon käynnissä, siihen meni jo mukavasti aikaa, joten seuraavan kerran alkuun päästyämme aloin ravailla seuraavan kierroksen. Seuraavalla kierroksella vaihdoimme suuntaa ja menin vielä muutaman ravikierroksen toiseen suuntaan koko peltoa. Sitten käänsin sen kotitielle saapuessamme aloituskohtaan. Villa lähti innokkaasti kävelemään kohti kotia, vaikka näki kaverin tulevan pellolle Markuksen kanssa. Onneksi se kuitenkin päätti, että lenkki oli tältä päivältä ohi ja suostui palaamaan kanssani kotiin ongelmitta. Toisinaan tamman kanssa piti hieman keskustella reittivalinnoista, vaikka se muuten kiltti olikin.

Päästyämme tallinpihaan ohjasin tamman hoitopuomille ja laskeuduin selästä. Harjasin tamman ulkona ja jätin varusteet puomille siksi ajaksi kun vein sen tarhaan takaisin. Otin suitset päästä ja ajattelin että lähtiessä piti muistaa vain viedä riimu tarhalle, ettei Mila illalla ihmettelisi missä sen riimu oikein oli. Heitin lähtiessäni päiväheinät tarhoihin, koska kello lähestyi kahtatoista, enkä ajatellut Markuksen palaavan ihan hetkeen, koska he olivat tulleet meitä vastaan. Villalle kevyt peltoilu oli varmasti tehnyt hyvää, en viitsinyt liikuttaa sitä enempää, koska se menisi illalla vielä koulutunnille. Periaatteessa hevosiahan ei saanut liikutella tuntipäivinä, mutta toisinaan saimme Milalta luvan liikutella vähemmän tunnilla käyviä hevosia, kuten Villaa joka osallistui lokakuussa vain tiistaisin ja perjantaisin tunneille. Siivosin varusteet puomilta vietyäni tamman ulos ja lukitsin satulahuoneen siltä varalta, että Markus viipyisi maastossa kauemminkin. Todennäköisesti näin ei kuitenkaan ollut, koska mies oli jättänyt oven auki, tai sitten ajatteli ettemme olleet kauaa lenkillä Villan mennessä vielä tunnille tänään. Yhtä kaikki, huolehdin valot pois ja suljin tallinoven lähtiessäni, ettei lämpö karkaisi koska hevoset olivat kaikki ulkona.

23.10.2016 Aamutalli, kirjoittaja: omistaja
Herätyskello soi puoli kuudelta aamutallin merkiksi. Ärsyyntyneenä nousin ylös ja vedin tallivaatteet päälle. Se toi onneksi välittömästi paremman fiiliksen päivään ja kampesin itseni alakertaan noukkien jääkaapista illalla tehdyt eväät mukaan. Pakkasin ne reppuun vaihtovaatteiden kera ja suuntasin ulos kirpeähköön lokakuiseen aamuun. Tasan seitsemältä seisoin tallinovella avaten sen avaimilla ja astuen pimeään talliin. Sivuhuoneessa loistava himmeä valo loi kapean valonkajon käytävälle, että näin liikkua hoitajienhuoneeseen. Sytytin valot ovenpielestä ja nostin reppuni pöydälle. Otin sieltä eväät jääkaappiin ja menin sitten laittamaan talliin valot. Hätäisemmät olivat jo aloittaneet kuopimisen ja muutama potki ovia.
- No no! komensin lähellä seisovaa ruunaa, joka paukutti rytmisesti ovea etusellaan.

Jätin sen omaan arvoonsa ja työnsin järjestyksessä heinäkärryt jokaisen kohdalle heittäen muutaman kourallisen heinää kullekin. Loput ne saisivat syödä ulkona, koska oli hyvä ilma. Saatuani kierroksen loppuun menin hakemaan kuivaushuoneesta loimia. Ei siellä kovin monen ollut, koska keli oli pysynyt pitkään hyvänä, mutta muutama oli nostettu sinne kuivumaan, olivat kaiketi löytäneet vielä kostean piehtaroimiskohdan jostakin. Nostettuani nuo pari loimea hevosten oviin kävin hakemassa aamuruoat varastosta, joka sekin oli turvallisuussyistä lukossa. Ruokittuani kaikki menin hakemaan pari heinäpaalia, jotka jaoin tarhoihin tottuneesti. Ulkona hevoset söivät kuivaheinää, koska sen pystyi talvellakin jättämään jo illalla tarhoihin ja se säilyi hyvänä yön yli ellei satanut. Nyt oli kuitenkin sää näyttänyt sen verran epävakaiselta, kuten tänäkin aamuna ettei niitä ollut uskaltanut yöksi jättää. Saatuani heinäkierroksen loppuun ja tarkistettuani, että kaikilla oli vettä tarhoissa aloin tarhaamaan hevosia tutussa järjestyksessä, myös Villa sai mennä ulos, koska siivoaisin tallia.

Saatuani viimeisen nelijalkaisen ovesta pihalle laitoin sähköt päälle ja siivosin karsinat. Vielä loppusilaukseksi lattian lakaisua ja päiväheinät valmiiksi kärryihin. Sitten oli aika pitää oma lounastauko, jonka jälkeen puhdistin pesukarsinan ja toin lisää alusia karsinoihin. Punnitsin iltaheiniksi säilöheiniä hevosille karsinaan, Villan karsinan heinät jätin tosin vielä roikkumaan pussissa ulkopuolelle, koska hoitaisin sen karsinassa, ettei käytävää tarvitsisi toistamiseen lakaista. Saatuani kaiken valmiiksi kello näytti yhtätoista ja päätin, että ehtisin liikuttamaan tamman hyvin tässä välissä, koska olin ollut nopea siivoamaan. Vuosien työkokemuksella se meni jo rutiinisti tämän kokoisessa tallissa, eivätkä päiväheinien antoajat olleet niin kiveen hakattuja.

Hain tamman varusteet karsinalle valmiiksi ja aloitin Villan puunauksen haettuani sen tarhasta. Sitten putsasin kaviot, satuloin ja suitsin hevosen. Se sujui nopeasti ja olimme tuossa tuokiossa valmiit menemään maneesiin. Aurinko paistoi pari kertaa paksun pilviharson välistä, mutta sen verran oli koleaa etten viitsinyt hypätä kentällä, lisäksi maneesi oli juuri eilen lanattu, joten päätin käyttää sitä hyödyksi. Noustuani selkään kiristin vyön ja kävelimme hetkisen. Aloin verrytellä ravissa tehden ympyröitä ja menemällä ravipuomeja. Sitten nostin laukat molempiin suuntiin ja aloimme treenaamaan pientä rataa, jonka olin tehnyt iltatallissa valmiiksi. Ensimmäisenä hyppäsimme verkkaesteeksi kahta ristikkoa innarivälillä. Ne eivät oikein tahtoneet alkuun sujua Villan tunkiessa esteelle liian lujaa. Lopulta se ymmärsi idean ja tehtävä alkoi sujua. Toisella puolen pitkää sivua oli yksi este, koska tiesin kokemuksesta että suoran keskellä olevalle esteelle oli monesti vaikeampi hahmottaa askelia, kuin kaarteeseen.

Tälläkin kertaa huomasin hieman samaa, joten tehtävä oli hyvä. Villa ei oikein malttanut keskittyä ja jouduin tulemaan tuon esteen useampaankin kertaan etenkin oikeaan kierrokseen. Lopuksi tehtävään kuului vielä pieni okseri, jonka tamma ylitti hyvin molemmista suunnista. Toistimme koko radan molempiin suuntiin pari kertaa ja se sujui hienosti suunnanvaihdonkin jälkeen. Tein loppuverkat ja kävelimme vielä pitkin ohjin uralla. Sitten vein Villan pesulle, se oli klipattunakin hionnut melkoisesti ja nautti suihkusta. Loimitin tamman hyvin ja vein karsinaan syömään päiväheiniä. Ulkona oli tänään onneksi suhteellisen lämmin päivä, joten se saisi hetkisen kuivateltuaan siirtyä ulos ruokailemaan toisten pariin, kunhan ulkoloimen voisi pukea. Palautin varusteet paikalleen ja pesasin suojat vieden ne kuivumaan. Sujautin tamman kippoon pari porkkanaa samalla kun heitin sille heinät.

Jaettuani toisillekin päiväheinät oli aika laittaa iltaruoat turpoamaan ja pestä vielä ruoka- ja vesikupit karsinoista. Muutama oli sotkenut kunnolla lisäruoilla kaltereita ja ruokakupin viereisiä seiniä, joten hommaan sai kulumaan kyllä tarpeettoman kauan. Saatuani lopulta kaiken tyydyttävän näköiseksi kävin vielä pikaisesti pyyhkimässä Villan varusteet sienellä ja saippualla ja heitin Villan ulos. Sen jälkeen lakaisin käytävää vähäsen ja heitin iltaheinät tamman karsinaan. Milan piti tulla iltaruokinnaksi reissultaan, joten laitoin vielä lähtiessä valot pois tallista ja suljin ovet. Haravoin vielä hetkisen pihaa, koska en uskaltanut lähteä ennen kahta kotiin jolloin aamutalli päättyi, vaikka olinkin ollut valmis jo hyvän aikaa.

22.10.2016 Kevyt ratsastus, kirjoittaja: omistaja
Menin tallille viiden maissa, Villa söi vielä loppuja iltapäiväheiniään, joten hain kaikessa rauhassa harjat, liinan ja suitset. Ajattelin kiireisen aikataulun vuoksi vain juoksuttaa tamman tänään, huomenna olisikin vapaapäivä ja olin luvannut tehdä Milan puolesta sunnuntaitallin koska hän lähti laivalle. Odotin innolla aamutallin tekoa, koska siellä oli niin ihanan rauhallista ja tunnelmallista. Harjattuani Villan otin kaviot ja siistin jouhet pehmeällä harjalla. Sitten suitsin tamman ja kiinnitin liinan kuolaimeen otettuani ohjat niistä irti. Päästyämme kentälle otimme ensin oikean kierroksen ja käveltyään kymmenen minuuttia pyysin tamman raville. Otimme pari kierrosta ravia, joiden jälkeen muutamia kierroksia laukkaa ja sitten samat vasempaan kierrokseen. Palasimme tallille, riisuin suitset ja tarjosin neidille näkkileivän kalterien välistä samalla kun suljin oven. Menin pesemään kuolaimet ja vein tavarat oikeille paikoilleen. Laitoin iltaheinät valmiiksi, koska eräs yksityisten omistajista oli luvannut antaa illalla ruoat hevosille. Hän ei kuitenkaan ollut ennen ruokkinut, joten laitoin valmiiksi punnitut heinäpussit kunkin oveen valmiiksi. Olin kotona puoli seitsemän maissa, joten jäi vielä kivasti aikaa päivittää minun ja Villan blogia.

19.10.2016 Juoksutushetki, kirjoittaja: omistaja
Olin tallilla viiden aikaan, miltei kaikki hevoset olivat ulkona, muutamaa jo liikutettua lukuunottamatta. Menin tervehtimään Villaa, joka viimeisteli vielä iltapäiväheiniään. Olin ajatellut juoksuttaa sen tänään kevyesti, koska se olisi menossa kouluvalmennukseen illalla. Harjasin tamman vietyäni sen karsinaan ja otin kaviot. Sitten harjasin jouhista pahimmat roskat ja suitsin tamman. Kiinnitin liinan kuolainrenkaaseen ja lähdimme kentälle. Asetin hevosen ensin oikeaan kierrokseen, koska se oli vaikeampi. Käveltyään kymmenen minuuttia pyysin ravia pari kierrosta ja saman verran laukkaa. Sitten vaihdoin suuntaa ja tein saman toiseen suuntaan myös. Villa ei vaikuttanut kovinkaan energiseltä, joten juoksutettuani parikymmentä minuuttia, totesin että voisimme yhtä hyvin lähteä tallille takaisin. Vein tamman karsinaan riisuen suitset. Se piehtaroi heti, joten mietin ettei sitä ole järkevää ruveta uudelleen harjailemaan, olkoon.. Vein suitset ja liinan pois ja kävin pesemässä ulkosaavin, koska se oli melkein tyhjä.

Täytettyäni sen haravoin vähän pihalla ja nostin tyhjän tarhan portit maasta, joku oli ne sinnekin kiireessä viskannut ajattelematta, että sähköt olivat yhä päällä, eivätkä ne kiertäneet kunnolla, jos portti oli auki. Aamuheinät oli jo laitettu kärryyn valmiiksi ja tarhatkin siivottu, joten en oikein keksinyt enää muuta tekemistä. Yritin keksiä huomiselle jotakin tekemistä Villan kanssa samalla kun kirjoitin hoitovihkoon. Voisi vaihteeksi vaikka hypätä, innostuin. Kirjoitin maneesin varauslistaan "Jannica - Villa (este)" kohtaan klo 10. Huomenna voisikin harjoitella vähän lisää in-and-out esteitä ja hypätä ihan rataakin, mikäli innostus riittäisi esteiden kanteluun. Hienolla säällä voisi toki lähteä maastoesteradallekin, jossa emme olleet ennättänneet käydä kertaakaan tänä kesänä. Heilautin lähtiessäni kättä tallitiellä vastaan ajavalle Milalle, joka tervehti kohteliaasti. Menin pysäkille odottamaan puoli seitsemän bussia, jolla pääsisin mukavasti miltei kotiovelle.

17.10.2016 Aikainen mato linnun nappaa, kirjoittaja: omistaja
Heräsin jälleen aikaisin mennäkseni tallille ennen päivän muita puuhia. Kellon soitua puoli seitsemältä ponkaisin sängystä ylös tekemään aamupalaa ja tallieväitä. Menin tallille bussilla ja kävelin tallitien loppuun pysäkiltä. Avasin tallinoven, jossa oli valot päällä. Kello näytti puolta kahdeksaa, mutta nähtävästi osa hevosista söi vielä, joten menin laittamaan eväät jääkaappiin ja odottelin hetkisen lueskellen lehtiä, että Villa oli syönyt ruokansa. Vein Sarin kanssa heppoja ulos ja autoin siivoamalla pari karsinaa oman lisäksi. Sitten vein iltaheinät karsinaan valmiiksi ja menin laittamaan kentälle muutamia pystyjä sarjaksi. Ensimmäisen laitoin 50-senttiseksi ja toisen 60cm, koska ajattelin treenata tänään irtohypytystä, mitä vähemmän olimme tamman kanssa tehneet.

Tultuamme neidin kanssa kentälle päästin sen irti. Villa käveli ensin muutamia kierroksia omaan tahtiin ja siirtyi sitten rauhallisesti ravailemaan. Lopulta pyysin laukkaa, jossa tamma vaikutti myös rauhalliselta. Se oli ilmeisesti liikkunut aika paljon, koska ei vaikuttanut yhtään energiseltä. Pyysin tammaa estesarjalle, jonka se ylitti kevyesti kolmeen kertaan ja nostin sitten viimeisen esteen kymmenellä sentillä. Ensimmäinen kerta sujui hyvin, mutta toiseen suuntaan sarja tuntui jotenkin vaikeammalta. Kehuin kuitenkin Villaa ja annoin sen kävellä hetken, kun muutin esteet in-and-out-esteiksi.

Niitä emme olleet juuri tamman kanssa hypänneet, joten jännityksellä odotin mitä tuleman piti.. Laskin molemmat esteet 50 senttimetriin ja Villan käveltyä yhteensä noin kymmenisen minuuttia pyysin sen laukkaan. Se suuntasi esteitä kohti innoissaan, ensimmäinen ylitys sujui heti hienosti. Menimme vielä esteet pari kertaa ja annoin sen sitten kävellä loppukäynnit. Sen jälkeen palasimme tallille ja pesin sienellä hikiset kohdat, jonka jälkeen loimitin tamman ja vein sen ulos syömään päiväheiniä, jotka Sari oli juuri vienyt tarhoihin. Lähdin seuraavalla bussilla kohti kotia ja päivän rientoja.

16.10.2016 Sunnuntain koulutreeni, kirjoittaja: omistaja
Sunnuntai iltapäivä sujuisi mukavasti tallilla. Olin saanut Milalta luvan mennä Villalla tänään koulua, koska se olikin saanut pitää eilen vapaan juoksuttamistani lukuunottamatta. Vaihdoin tallille saavuttuani tallikengät jalkaan ja heitin repun kaappiin. Sitten vaihdoin ratsastushousuihin, tallilla ei näkynyt ristinsielua, joten saisimme varmasti treenata rauhassa. En erityisesti pitänyt kouluratsastuksen treenaamisesta, mutta vaihtelu virkisti ja olihan se yhtä kaikki esteidenkin perustaa. Lisäksi osaavalla Villalla oli kivakin mennä koulua. Suuntasin hakemaan hevosen tarhasta.

Sinne päästyäni huomasin tamman olevan kaulasta ja päästä yltäpäältä kurassa.
- Mitä ihmettä sie oot tehnyt? päivittelin pujottaessani tammalle riimua, se vain tapitti minua ihmetellen kai äänensävyäni.
Laitoin tamman käytävälle ja hain harjalattikon, satulan, suitset ja kypäräni varustehuoneesta. Sitten aloitin puunaamaan tammaa. Ensimmäiseksi harjailin pahimmat kurat pois turkista sualla ja sitten viimeistelin pölyharjalla. Jalat ja pään harjasin pehmeällä harjalla, se oli helpoin homma. Saatuani tamman edes jotenkuten puhtaaksi selvitin jouhet ja otin sitten kaviot. Satuloin hevoseni ja kiristin vyötä vähän. Sitten tuli suitsien vuoro, jotka menivätkin helposti tänään.

Laitoin kypärän päähän ja lähdimme kohti kenttää. Tänään oli mukavan lämmin päivä, yli viisi astetta, joten päätin hyödyntää vielä kenttäkautta, vaikkei aurinko nyt paistanutkaan. Arvelin tamman olevan energinen, mutta nähtäväksi jää, pohdin taluttaessani sen kaartoon. Kiristin vyön ja laskin jalustimet, sitten pidensin niitä parilla reiällä koulua varten jo valmiiksi, tartuin etukaareen ja nousin selkään. Pujotettuani jalustimet jalkaan kiristin vyötä pari reikää.
- Pitäis kai ostaa sulle lyhempi vyö, puhisin kiskoessani jälleen vyötä viimeisiin reikiin, niin että se juuri ja juuri jäi tarpeeksi tiukalle.

Otin ohjat käteen ja ohjasin Villan kävelemään uralle. Viisi kierrosta käveltyämme vaihdoin suuntaa täyskaarrolla ja kävelimme toiseen suuntaan saman verran. Sitten otin ohjat lyhemmiksi ja aloimme harjoitella B-merkin koulurataa. Se alkoi tervehdyksellä, tietenkin, jonka jälkeen jatkettiin harjoitusravissa ja tehtiin M kirjaimen kohdalle kokorataleikkaa askeleen pidennyksellä. Jatkoimme toisen kokorataleikkaan heti perään samalla tavoin, mutta otin keskellä muutaman askeleen ajaksi käyntiin. Jatkoimme uralta käynnissä ja lyhyen sivun keskeltä Villa nosti hallitun, tasaisen laukan, jota jatkettiin pääty-ympyrällä kaksi kierrosta. Villa viskoi mielenosoituksellisesti päätään, mutta koska ei päässyt etenemään ympyrältä minnekään pukitti kokeeksi. Laukka kuitenkin jatkui ympyrällä, halusi tamma tai ei. R kirjaimen kohdalta siirsin vihdoin raville ja tein täyskaarron B:ssä. M kohdalta tuli siirtyminen käyntiin ja sitten toiseen suuntaan laukannosto, jota jatkettiin ne kaksi kierrosta ympyrällä, kunnes S kohdalla siirtyminen raviin. Sitten taas täyskaarto ja lopputervehdys. Harjoitus sujui laukkaa lukuunottamatta hyvin, Villa oli ehkä jopa enemmän laiska kuin reipas. Taputin sitä kaulalle ja otimme vielä pidemmällä ohjalla kevyttä ravia molempiin suuntiin, jonka jälkeen kävelimme kymmenisen minuuttia pitkällä ohjalla. Tulin kaartoon ja alas selästä, sitten nostin jalustimet ylös, löysäsin vyötä ja talutin tamman tallille.

Vein Villan hoitamista varten suoraan karsinaan ja riisuin varusteet. Sitten pyyhin hikiset kohdat sienellä ja loimitin hevosen. Vein varusteet ja kypärän omalle paikalleen ja sitten tarkistin kaviot ja jalat vielä. Vein harjapakin pois ja hain tammalle yhden siivun heinää ulos, koska tarhakaveri oli jo pistellyt poskeensa senkin loput ruoat. Vietyäni tamman ulos harjasin lattian ja hain iltaheinät valmiiksi karsinaan. Sitten putsailin ruoka- ja vesikupit ja menin lopuksi laittamaan iltarehut turpoamaan, jotka Mila oli jo valmiiksi mitannut ämpäreihin. Varustehuoneessa riitti vielä hetkeksi työnsarkaa, kun puhdistin satulan perusteellisesti irrottaen ja pesten jalustimet myös. Puhdistettuani satulan rasvasin remmit ja pujotin hihnat takaisin satulaan. Nostin satulan paikalleen ja otin suitset keskellä huonetta roikkuvaan koukkuun. Siinä puhdistin ne ja jynssäsin vielä kuolaimet kiiltäväksi tahnalla, jota löytyi pienen etsinnän jälkeen.

Laitoin satulaan puhtaan huovan ja vyön, jonka jälkeen rasvasin kuivuneet suitset vielä. Sen jälkeen laitoin huovan ja vyön pesukoneeseen ja kävin pesemässä vesiboksissa Villan harjat. Ne olivat kieltämättä sen näköiset, että ne olisi voinut pestä aiemminkin.. Otin varaharjat pakkiin kaapista ja harjasin suojat. Pyyhin vielä kaapin hyllyt ja siivosin kaappiin tavarat takaisin. Sen jälkeen ajattelin ilahduttaa Milaa haravoimalla pihan lehdistä ja nostamalla puomit varastoon kentältä, koska joku oli ne sinne jättänyt. Siivosin myös kentältä kakkakasoja pois, kamalan huoletonta porukkaa täällä kävikin, pohdin viedessäni talikollista lantalaa kohti. Pihan siistittyäni kävin vaihtamassa vielä Villalle kuivan fleeceloimen ulkona ja sammutin sitten valot, koska muita ei näkynyt tallissa. Lukitsin oven huomattuani, ettei Milan auto ollut paikalla ja kävinpä vielä lakaisemassa heinäsuulinkin huomattuani, että sinne odotettiin uutta paalia tuotavaksi.

15.10.2016 Puolivälissä lokakuuta, kirjoittaja: omistaja
Heräsin pirteänä lauantaipäivään, päätin käydä moikkaamassa Villaa ennen päivän puuhia, se saisi pitää tänään kevyttä liikuntaa huomisen vapaan lisäksi, koska se oli liikkunut tällä viikolla melko paljon jo. Päästyäni tallille aloitin ensi töikseni karsinansiivouksella ja vesiautomaatin pesulla. Sitten tyhjensin kottarit ja hain puruja tilalle. Hain iltaheinät valmiiksi karsinaan ja lakaisin käytävän. Sen jälkeen menin hakemaan Villan ulkoa taluttaen sen suoraan kentälle. Riisuin loimet aidalle roikkumaan ja taluteltuani hetkisen päästin tamman juoksemaan vapaana. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua tamma vaikutti väsyneen, joten lähdimme maastoon kävelemään vielä. Sitten vein sen takaisin tallille, harjasin pikaisesti ja loimitin matkalla ulos. Ojensin ruokakuppiin tarhassa pari leipää, kun kaverit olivat kauempana. Sitten kävin heittämässä päiväheinät tarhaan Sarin aloittaessa niiden jakamista sopivasti. Hain vielä reppuni tallista ja lähdin sitten kotia kohti. Kiva kun oli tällainen lyhyt tallipäivä välillä, tuumin kävelessäni kotia kohti. Ilma olisi kyllä saanut olla aurinkoinen, sen sijaan oli todella pilvetöntä ja vain pari astetta lämmintä.

12.10.2016 Aurinkoinen lokasää, kirjoittaja: omistaja
Heräsin iloisena päivään, aurinkokin paistoi pilvettömältä taivaalta, joten oli kiva lähteä tallille heti aikaisin. Tein siis nopeasti aamutoimet, puin tallivaatteet ja pakkasin eväät mukaan. Sitten nappasin Villalle porkkanan jääkaapista ja matkasin bussilla tallille. Aamu oli vähän syksyisen viileä, mutta onneksi aurinko lämmitti mukavasti. Kahdeksalta olin jo tallilla, missä hepat oli jo ruokittu, joten heitin repun hoitajien huoneeseen ja laitoin eväät jääkaappiin. Pysähdyin lukemaan ilmoitustaulun, joka oli kuitenkin tälläkin kertaa tyhjä, Tohvelille haettiin hoitajaa jo monetta viikkoa. Harmi, kun olin jo hoitsuni valinnut, eikä minulla riittäisi aikaa kahdella. Siirryin huikaisten tallin puolelle, missä kävi melkoinen mekastus hevosten vaatiessä kovaan ääneen ulospääsyä.

Kävin hakemassa Villan juoksutustarvikkeet, en jaksanut ratsastaa, vaikkei tamma mennytkään tunnille tänään. Oli sillekin tietenkin kivaa vaihtelua tehdä muutakin. Tarkistin samalla suitset ja satulan, jotka olivat puhtaat. Harjasin kuitenkin huovan ja vyön ulkona, ne menisivät vielä. Otin mukaani harjat, suojat ja kuivatusloimen, jonka ripustin oveen. Tervehdin talliin tulevaa Eljasta ja veimme hevoset ulos yhdessä. Sen jälkeen otin Villan käytävälle harjausta varten. En voinut kuin katsella huvittuneena sen kiireistä tepastelua, taisi olla energiaa jäänyt kuitenkin eiliseltä. Tamma odotti kuitenkin kiltisti, että sain sen harjatuksi. Kavioiden ottamisessa se oli hieman hermostunut, mutta topakka komennus sai sen kyllä järkiinsä. Suitsin tamman ja otin ohjien tilalle liinan. Sitten lähdimme maneesille, koska kenttä oli näin aamusta vielä kohmeessa.

Kävelimme yhdessä alkukäynnit ja päästin sitten Villan riehumaan vapaaksi. Ensimmäiset kymmenen kierrosta se veti täyttä pukkilaukkaa pää jalkojen välissä, mutta tyytyi sitten lopulta vartin verran ravailemaan häntä kaarella ja puhisemaan peilikuvalleen. Otin neidin kiinni ja kiinnitin liinan kuolaimeen. Vartin kävelytyksen jälkeen aloitimme työskentelyn valmiiksi laittamillani puomeilla. Pääty-ympyrälle sai hyvin mahtumaan parit ravipuomit, joiden kanssa sai olla tarkkana, ettei tamma kiertänyt ulko- tai sisäkautta puomeja. Alkaessaan keskittymään tehtävään, se alkoi sujua paremmin heti.

Vaihdoin välillä suuntaa ja Villa ravasi juuri sopivaa ravia hyvässä tempossa työntäen takaosaakin alle ilokseni. Päätimme työnteon maastossa kävelyyn kivan ilman vuoksi. Vartin kuljettuamme palasimme tallille päin. Villan mielestä kuormasta pudonneet polttopuut olivat tiensivussa vähän jänniä, mutta rohkaisin tammaa ohittamaan ne. Talutin hepan talliin ja riisuin varusteet. Sitten palasin loimittamaan neidin ja vein sen ulos syömään päiväheiniään. Lakaisin käytävän siivottuani karsinan ja laitoin iltaheinät valmiiksi pussiin karsinan eteen. Laitoin ruokakuppiin tuomani porkkanan ja pesin vielä vesiautomaatin. Kävin maneesissa vielä siivoamassa puomit pois ja mittasin iltaruoat Villalle valmiiksi.

11.10.2016 Hoitamassa, kirjoittaja: omistaja
Päästyäni tallille heitin sovitusti päiväheinät hevosille ja nappasin Villan tarhalle päästyäni neidin riimunnarun portilta riippumasta. Talutin tamman talliin ja sidoin käytävälle ketjuista. Vilkaisin karsinaa samalla kun hain harjat, se oli siivottu, mutta päätin pestä kuitenkin kupit tänäänkin. Hain harjat ja totesin ettei tamma ollut kovinkaan likainen, koska sillä oli klipattuna tietenkin loimi sisällä ja ulkona. Hain tamman suitset ja ajattelin juoksuttaa sitä tänään pellolla, koska se menisi iltapäivällä tunnille, niin ei voinut ratsastaa. Jotakin ylimääräiselle energialle oli kuitenkin tehtävä, sillä Mila oli jo eilen varoitellut tamman kasvavasta vauhdikkuudesta ja pelkäsi, ettei sen kanssa koulutunnista tulisi muutoin mitään! Suitsin tamman ja kiinnitin liinan kuolaimiin sidottuani remmit suitsista. Sitten laitoin hanskat käteen ja nappasin piiskan ovensuusta, vaikka sitä tuskin tarvittaisiin.

Lähdimme pellolle, oli oikein mukava ilma, vaikka hitusen viileää jo. Onneksi taivaalta ei kuitenkaan satanut mitään, vaikka emmehän me sokerista olleet kumpainenkaan. Pellolla Villa oli kyllä kaikkea muuta kuin reipas, emmekä viihtyneet siellä kahtakymmentä minuuttia kauempaa. Outo juttu, mikäli se oli tosiaan ollut niin vauhdikas kuin Mila antoi olettaa.. Kutsuin tamman luokseni sen käveltyä loppukäynnit liinassa ja taputin sen kosteaa kaulaa. Menimme takaisin talliin, kello oli jo kolme, joten päätin jättää tamman sisään kuivumaan tuntia varten ja puin sille kaulakappaleellisen fleeceloimen hyllystä. Sitä ei oltukaan taidettu käyttää vielä kertaakaan, sen verran uutuuden hohtavalta se näytti. Vaihdoin suitset riimuun ja tarkistin vielä kaviot. Sitten kävin pesemässä kupit, ennen kuin päästin Villan karsinaansa syömään toisia päiväheiniä ennen tunnin alkua. Palautin tavarat paikoilleen pesten kuolaimet ja lakaisin sitten lopuksi käytävän. Oli aika palata kotiin kohti valtaisaa tiskivuorta!

10.10.2016 Lokakuinen hoitopäivä, kirjoittaja: omistaja
Lähdin kävelemään tallia kohti hyvillä mielin siitä, että olin vapaapäivänäkin herännyt hyvissä ajoin ja olin jo seitsemän jälkeen lähdössä tallille. Toisaalta meille oli tulossa kahdelta vieraita, joten oli pakkokin vierailla Villan luona heti aamutuimaan, että ehtisin vielä siivoamaan. Oli melkoisen kirkas ilma, vaikkei aurinko vielä lämmittänytkään, vähän viileää kyllä oli, mittari näytti lähtiessäni vain muutamaa lämpöastetta.

Avasin tallinoven ja astuin hämärään talliin, nähtävästi hevoset olivat vielä sisällä syömässä. Villa huomasi minut oitis heinien syömisensä lomasta ja alkoi vaatia herkkuja kovaan ääneen höristen. Tervehdin ponia ja sen jälkeen menin hoitajien huoneeseen laittamaan valot ja viemään reppuni. Linnut lauloivat joka aamu yhä niin kovaa, että sen saattoi kuulla huoneen ikkunasta, jonka avasin tuulettaakseni siellä. Sitä ei ihan äskettäin oltu tehty, koska huoneessa oli jo vähän tunkkainen ilma. Saria ei näkynyt, joten päätin mennä laittamaan sillä välin Villan iltaruoat valmiiksi.

Ne saatuani Sari saapui talliin selittäen, että oli joutunut korjaamaan yhden tarhan lankoja, koska naapurukset olivat eilen illalla nahistelleet sisälle tulon aikoihin ja sieltä oli alalanka katkennut. Autoin naista viemään hevoset ulos, ettemme olisi Villan kanssa tiellä hoitamisen vuoksi ja sen jälkeen otin Villan käytävälle ja harjasin hyvin. Aloitin urakan kumisualla, koska se oli aivan kurainen toiselta puolen. Sitten harjasin lopuksi irtokarvat pölyharjalla, josta tamma ei tykännyt, kai se kutitti. Puhdistettuani koko tamman otin vielä kaviot ja harjasin pään. Selvittelin jouhia, kun ei ollut kiirettä ja leikkasin vielä häntää, joka oli yllättävän nopeasti kasvanut lähes maahan saakka. Keräsin lattialta pahimmat irtokarvatupsut ja jouhet ja vein ne samalla reissulla roskiin, kun hain satulahuoneesta suitset, juoksutustarvikkeet ja apuohjat. Nappasin ovensuusta vielä juoksutusraippani ja suuntasin sitten Villan luokse. Suitsin hevosen ja puin sille vyön, johon sidoin apuohjat kiinni. Kiinnitin liinan kuolaimeen ja vedin hanskat käteen. Menimme maneesiin, koska kenttä oli vielä tähän aikaan aamusta vähän kohmeessa ja kova pinnalta.

Maneesissa ei tietenkään tähän aikaan ollut vielä muita, joten sain juoksuttaa tamman rauhassa. Kiristin vyön ja säädin apuohjat löysälle alkuun, sitten pyysin tamman eteen. Se vastusteli ensin peruuttamalla, ihan vain kokeillakseen miten reagoisin, varmaankin. Pitkän juoksutuspiiskan pää sai sen kuitenkin vakuuttuneeksi siitä, että ainoa oikea suunta oli eteenpäin. Villa käveli rauhallisesti, mutta tapansa mukaan reippaasti ympyrällä. Vaihdettuani kerran suuntaa ja neidin käveltyä noin kymmenisen kierrosta pyysin sen raville. Se lähti mieluusti heti reippaasti eteen ja annoin sen edetä omaan tahtiinsa, kuitenkin vauhti oli reipasta jo valmiiksi. Hetken kuluttua pyysin laukkaa, mutta sainkin pyytää tamman heti käyntiin takaisin, koska se pukitti ja veti päätä alas saadakseen typerät sivuohjat pois. Yritin hetken kuluttua uudelleen ja Villa ymmärsi nostaa oitis eteenpyrkivän hyvän laukan. Kehuin sitä ja hidastin raville muutaman kierroksen jälkeen.

Pyysin tamman luokseni ja vaihdoin liinan toiselle puolelle. Samalla kiristin vähän sivuohjia. Sitten pyysin Villan käyntiin. Tällä kertaa se vain seistä tönötti keskellä maneesia tekemättä elettäkään liikkuakseen. Olin jo varautunut tähän, koska oikea kierros oli sille vaikeampi ja ennen kuin Villa ehti lähteä väärään suuntaan olin jo komentanut raipan kanssa sen oikealle. Hetken kuluttua pyysin sen raviin, tamma yritti jälleen vaihtaa suuntaa, mutta olin tarkkana raipan kanssa vastassa, eikä se saanut tahtoaan läpi. Laukka nousi rauhallisemmin tähän suuntaan, mutta sain pariinkin otteeseen siirtää hevosen takaisin käyntiin, koska se nosti väärän laukan. Päästyämme kiitettävään lopputulokseen laukan osalta kiitin ponia ja otin siltä apuohjat pois, sekä vyön ja liinan irti, jotta neiti pääsi jaloittelemaan vapaana. Ensimmäiset kierrokset se pukitteli häntä soihtuna ja kiihdytteli, mutta rauhoittui pian ravailemaan kaula kaarella. Lopulta hetken käveltyään se tuli luokseni, kuin osoittaen että voisi nyt mennä takaisin talliin jo. Taputin tammaa ja kävelimme vielä uralla peräkanaa muutamia kierroksia hevosen seuratessa vapaana. Kymmenen minuutin kuluttua keräsin kamat mukaan ja palasimme talliin.

Käänsin hevosen käytävälle ja vaihdoin suitset riimuun. Sidoin Villan kiinni käytävän ketjuihin ja vein varusteet paikoilleen. Sitten tein pikaharjauksen ja loimitin aivan hikisenä valuvan tamman ensin fleeceloimella ja sitten vuorettomalla ulkoloimella. Se sai mennä ulos syömään päiväheiniä ja lakaisin käytävän tamman vietyäni. Hain takaisin tullessa ulkoa kottikärryn ja talikon, sekä luudan, tiskiharjan ja lämmintä vettä kuppien pesuun. Ajelin tavarat kottiksissa Villan karsinalle. Sarikin oli jo päässyt työntouhuun ja rupattelimme niitä näitä siivotessa. Huokaisin syvään nähdessäni Villan karsinan, ei se yleensä tältä näyttänyt! Pesin vesi- ja ruokakipot veden vielä ollessa lämmintä ja siivosin sitten karsinan. Siellä oli taas pidetty hevosten uimakoulua, joten jouduin tyhjäämään lähes koko karsinan pientä nurkkaa lukuunottamatta, vesiautomaatista tuli näemmä aika paljon vettä, jos sillä innostui leikkimään.. Kuljetettuani karsinalle valehtelematta kolme kuormallista uutta purua kävin viemässä tavarat paikoilleen ja hain Sarin kanssa heinät iltaruokintaa varten karsinoiden edustalle. Saatuani hommat tehtyä lakaisin vielä käytävän ja vein sitten luudan omalle paikalleen ennen kotiinlähtöä.

08.10.2016 Jos metsään haluat mennä nyt.., kirjoittaja: omistaja
Heräsin aamulla jo ennen kuutta pirteänä tulevaan tallipäivään. Syötyäni pikaisen aamiaisen pakkasin vielä siltä seisomalta eväät mukaan tallille, lauantai oli siitä ihana päivä, että oli koko päivä hyvin aikaa viettää tallilla, etenkin kun Villa ei ollut lokakuussa viikonloppuisin tunnilla lainkaan. Otin eväiden lisäksi reppuun vaihtotakin, housut ja vedin tallikengät jalkaan. Olin huomaamattani alkanut käyttää niitä mukavuussyistä muutenkin, ja olivathan ne sadekeleillä myös kumisaappaita kivemmat jalassa, vaikkakin aika painavat. Oli selkeästi tullut syksy, lehtiä putoili tuulen mukana koko matkan tallille, pensaat ja oksat näyttivät hassuilta keltaisissa lehdissä. Osa pihlajista oli punertunut aivan kirkkaan punaisiksi loistaen kuin varhaiset joulukuuset metsikön läpi polkiessani kohti tuttua tallitietä. Tänään oli mukavan lämmin kelikin muihin aamuihin verrattuna, seitsemän astetta lämmintä jo! Ilma oli mitä mahtavin ja ajattelin hyödyntää sen ehdottomasti maastoillen. Talvikeleillä kuitenkin maastoilu oli vähän harvemmassa, joten keleistä kannatti nyt nauttia täysillä, tuumasin ohjatessani punahopeisen maastopyöräni tallitielle, jonka päässä tönötti Vaahterapolun ensimmäinen rakennus, joku vanha lato, millä ei oikeastaan ollut niin suurta käyttöä.

Ihastelin matkalla vapaana virtaavaa jokea ja ruska-ajan värjäämää tietä. Kesäisin joen varrella pääsi syöttämään sorsaperhettä, mutta ne olivat ilmeisesti siirtyneet jo talvipaikkaansa läheiseen puistoon, jossa purot pysyivät auki talvellakin. Tokihan sorsia tuli sinnekin mentyä ruokkimaan, mutta harvemmin lenkki osui niin kauaksi. Sama joki virtasi tallille asti ja se oli oiva juottopaikka maastolenkillä hevosille. Edessä aukeni pelto, joka oli jo hyvän aikaa sitten puitu ja viljanoraat pilkistivät kuin terävät piikit pellosta. En ollut koskaan ymmärtänyt miten hevoset pystyivät nelistämään siinä, ne kun olivat niin teräviä, eikä omaan mieleen tulisi mistään hinnasta siinä juosta paljasjaloin! Pellolla oli kyllä hauska pitää laukkakisoja talvella ja syksyllä, ilman satulaa tietenkin! Toisinaan nuorison touhut eivät paljoa päätä huimanneet, mutta tämä oli kai yksi niistä asioista, joista Mila ei liiemmin pitänyt, että nuoriso kokoontui puidulle pellolle hurjastelemaan ratsuineen ja olihan sieltä toki yksi jos toinenkin joskus alas kiepsahtanut (kuten minäkin), mutta se kuului asiaan, eikä mitään vakavempaa yleensä koskaan sattunut.

Muutaman kilometrin poljettuani erotin jo kaukana häämöttävän tallirakennuksen. Seurasin hiekkatietä pihaan asti, joka kylpi ihanasti auringonpaisteessa ja punertavat lehdet heijastivat auringonhehkun kauniisti sopivassa valossa katsottuna. Kyllä syksy oli kaunista aikaa, oltiin sitten missäpäin maailmaa tahansa! Saapuessani oli kello puoli kahdeksan, joten hevoset söivät vielä aamupalaansa. Koitin hiippailla hoitajienhuoneeseen hiljaa niitä häiritsemättä, mutta teräväkuuloinen Villa nosti samantien päänsä ohittaessani sen karsinan ja hörisi unisen tervehdyksen. Hymyillen sanoin tammalle huomenet ja menin sitten tallikämppään purkamaan reppuani ja laittamaan eväät jääkaappiin. Mehupullon jätin pöydälle, koska en tykännyt jääkaappikylmästä mehusta. Hevoset olivat jo ilmeisesti osittain valmiita, koska tallista alkoi pikkuhiljaa kuulua vienoa hörinää ja kovempaa hirnuntaa niiden odottaessa ulospääsyä. Hetken kuluttua sieltä alkoi kuulumaan myös kolinaa, joten tiesin tallimestarin tulleen niitä hakemaan.

Avasin tallikämpän oven ja astuin tallin lämpöön.
- Kas Jannica, huomenta! Oletpas aikaisessa, mies sanoi hymyillen ottaen lähimmän hevosen riimua ja narua ovikoukusta parhaillaan.
- Juu, ajattelin että on kiva lähteä aamusta maastoon, niin jää sitten koko päivä aikaa puuhailla koulujuttuja, sanoin hymyillen ja menin Villan karsinalle.
Siirsin karsinan edessä olevat heinäkärryt seuraavan karsinan kohdalle ja Villa katsoi minuun kysyvästi, mitäs nyt tapahtuisi, eikö se pääsisikään ulos?
- Mennään lenkille ensin, sanoin naurahtaen tamman hölmistyneelle ilmeelle ja pujotin sille riimun päähän varoiksi, kun kavereita talutettiin ohi, jos se rupeaisi kiukuttelemaan.
Varsinaisestihan sitä ei kyllä hoidon ajaksi tarvinnut sitoa kiinni, koska tamma ei tekisi pahaa kärpäsellekään edes huonona päivänä. Villalla oli vielä hieman heiniä jäljellä ja annoin sen harjaamisen ajan napsia niitä omaan tahtiin riimunnaru kaulalla, josta hieman nappasin kiinni jos joku talutettiin ohi. Villa oli erittäin mukava tarhakaveri useimmille, mutta ei tullut kovinkaan hyvin toisten tammojen kanssa aina toimeen.

Tallimestari sai hevoset nopeasti ulos, koska ilma oli lämmin ja ainoastaan klipatut hevoset tarvitsivat fleecet ylleen. Myös Villa oli tarkoitus klipata huomenna, mutta sillä ei ollut niin kiirettä, koska tammalle ei vielä ollut kasvanut mikään ihan älytön talvikarva. Kuitenkin se hikosi jo lenkeillä sen verran, että klippaus ehdottomasti kannatti. Ajattelin klipata sen seuraavana päivänä, kun oli enemmän aikaa. Huomenna se saisi tosin vain loimiklippauksen ja katsoisimme sitten myöhemmin talvella oliko tarvetta klippailla tammaa kokonaan vielä, vai auttaisiko se. Minua hieman jännitti loimiklippauksen tekeminen, sillä vaikka klippaajana olin melko kokenut omien kisaponien osalta en ollut koskaan tehnyt loimiklippausta, jollaista Mila oli sille ehdottanut tehtäväksi. Ajattelin kuitenkin rohkeasti tarttua härkää sarvista ja pyytää sitten naiselta apua mikäli sitä tarvitsisin. Onneksi Villa oli hyvä koekaniini hommaan, koska se ei vähästä seisomisesta hermostunut.

Laitoin karsinanoven kiinni ja kävin hakemassa varusteet. Villa seisoi nätisti paikallaan niiden pukemisen ajan ja puhdistin vielä lopuksi unohtamani kaviot. Jostakin syystä karsinassa laittaessa ne melkein aina tuppasivat unohtumaan, kaiketi käytävällä hoitaessa hoidin tamman jotenkin rytmikkäämmin, tai siis samassa järjestyksessä aina putsaten lopuksi kaviot. Annoin tammalle leivänpalan taskustani kiitokseksi ja nostin satulan telineestä selkään. Suoristin huovan molemmin puolin ja kiinnitin vyön kevyesti. Sitten suitsin ja puin päälleni extratakin sekä kypärän, turvaliivin ja hanskat. Olin jotenkin ehdollistunut siihen, että aina maastossa ja esteille puettiin turvaliivi ja se tuli todella luonnostaan, vaikka kaverit välillä pilkkasivatkin ikivanhaa turvaliiviäni, jossa oli punaiset tarrat molemmin puolin olkapäitä tietojen kiinnittämiseen kenttäkisoja varten. Minua asia ei kuitenkaan haitannut, koska olin niin tottunut siihen, että suurimmalla osalla estetunneistakin olin ainoa, jolta löytyi turvaliivi, vaikka Mila nimenomaan painotti sen käyttöä etenkin isommilla esteillä, joita mekin ryhmässä hyppäsimme jo metrin luokkaa kuitenkin. Olimme valmiit lähtöön, joten talutin ratsuni tallinpihalle ja kiristin vyön nostettuani ohjat kaulalle. Sitten laskit jalustimet alas ja nousin ratsaille tarkistettuani kaiken olevan kunnossa. Villa oli sen verran lahjakas pullistelija, että vyötä sai kiristää vielä useammalla reiällä päästyäni ratsaille, ennen kuin satula lakkasi keikkumasta. Vihdoin olimme valmiina lähtöön ja annettuani lähtökäskyn Villa lähti mieluusti kävelemään kohti tuttua metsäpolkua, kuten niin monta kertaa aiemminkin.

Aurinko paistoi lämpimästi ja hevosen korvat kääntyilivät edestakaisin sen tarkkaillessa puskissa liikkuvia pikkulintuja. Ne olivat kaiketi talvivarastojen rakennuspuuhissa, eivätkä korvaansa lotvauttaneet ohituksellemme. Alkukäynnit ja -ravit mentyämme laukkasimme peltoaukion metsänrajaan asti. Silmäkulmastani ehdin havaita pellon reunassa muutaman peuran, jotka katsoivat kiinnostuneena menoamme, mutteivät onneksi lähteneet leikkiin mukaan! Siinä olisi voinut tulla tiukat paikat tamman menohalujen kanssa! Metsään tullessa jouduin hidastamaan raviin väistääkseni matalalla riippuvia havuja. Korkeat puut muodostivat kujan, jonka keskeltä oli turvallisinta kulkea (ainakin Villan mielestä). Eteen aukeni muutamia valonsäteitä, kun aurinko pilkotti havujen lomasta. Villan mielestä ne olivat epäilyttäviä ja niitä piti toki hetken aikaa tuijotella puhisten, ennen kuin päästiin jatkamaan matkaa.. Taisimme molemmat rakastaa luonnon rauhaa ja hiljaisuutta etenkin aamuvarhaisella. Pydähdyimme niitynlaitaan katsomaan leikkiviä jäniksiä. Ne vaikuttivat todella rauhallisilta ja onnellisilta, kuin tietämättöminä maailman vaaroista. Villa ei osoittanut pienintäkään tylsistymisen merkkiä, seisoi vain pitkin ohjin eikä edes nykinyt päätään. Ilmeisesti senkin mielestä luontoa oli hauska seurata ja kyllä tamma toisinaan unohtui lenkeillä katselemaan maisemia, niin että sitä sai hoputtaa etenkin kävellessä reippaammaksi.

Meille oli vuosien aikana kehittynyt erityislaatuinen suhde ja arvostin tammaa suuresti. Se vaistosi, että tässä oli hyvä hetki levätä ja miettiä maailman asioita, eikä sillä ollut kiire kotiin, vaikka se joutuikin maastoilemaan yksin. Tuulenvire lepatti kainosti kasvoilla ja sai lehdet puissa rapisemaan, mikä herätti tamman mielenkiinnon ja se kääntyi katsomaan mistä ääni tuli.
- Ne on lehtiä vaan, tyynnyttelin tammaa keräten ohjia varoiksi käsiini.
Keli oli todella leuto aiempiin aamuihin verrattuna ja suu venyi väkisinkin hymyyn katsoessani jänisten iloista pomppimista ja spurttailua ojan yli. Vilkaisin syrjäsilmällä kelloa, sehän näytti jo puolta kahtatoista!
- Kylläpäs aika rientää, kun on hauskaa! sanoin hevoselle kääntäen sen kotia kohti.
Nyt oli kiirehdittävä, mikäli mielimme ehtiä päiväheinille ja lounaalle.

Ohittaessamme hetkeä myöhemmin joen käymäjalkaa ihmettelin sen tyyneyttä, vaikka tuuli jonkun verran. Tuttu sorsaperhe pyyhälsi joenvartta pitkin, ne olivat todellakin näköjään siirtyneet jo tänne. Naureskelin niiden keikkuvaa menoa, Villaa ne eivät tuntuneet häiritsevän, koska kävimme joka talvi niitä ruokkimassa maastossa ja tamma oli hyvin tottunut lintujen kovaääniseen kaakatukseen niiden vaatiessa osaansa herkuista. Mennessämme syvemmälle metsään alkoi jo tulla kylmä, olin hyvilläni että olin tajunnut pukea vuorettoman takkini vielä softshell-takin päälle lähtiessä. Paksumpikin takki olisi näköjään jo voinut päällä olla, pitäisi kaiketi kaivaa ne esiin illalla komerosta. Minulla ei kyllä ollut hajuakaan missä kunnossa takit olivat, mutta onneksi minulla oli pinttynyt tapa pestä ne ennen talvisäilöön laittoa, joten toivoin syvästi tehneeni niin nytkin. Onneksi minulle oli kertynyt mukavasti ropoja hoitamisesta ja suunnittelimme jo kaverin kanssa lähtevämme talviostoksille sekä itseä että hevosta varten tulevalla viikolla.

Kehoitin Villaa hieman hidastamaan vauhtia testatakseni sen kuuliaisuutta ja annoin sen sitten laukata vielä viimeisen suoran pätkän ennen kotitielle kääntymistä. Loput kotimatkasta kävelimme. Mietin että olin todella onnekas saadessani hoitaa näin ihanaa hevosta! Edes vastaan tulleet autot eivät tammaa hätkäyttäneet, vaan se ohitti ne rennosti pitkin ohjin. Palasimme tallille juuri sopivaan aikaan, sillä ehdin nähdä vilauksen heinäkärryjä työntävästä tallimestarista, ennen kuin hän katosi nurkan taakse lasteineen. Myös Villa oli huomannut kärryt, koska sille tuli selkeästi kova kiire sisään. Ei se mikään turha tamma ollutkaan, koska tiesi että ennen ruoan saamista piti varusteet riisua! Kiirehtimättä tulin kuitenkin alas selästä ja talutin hevosen talliin. Riisuin satulan ja vaihdoin suitset riimuun. Sitten harjasin neidin pikaisesti ja loimitin. Se ei ollut hionnut kamalasti, mutta sen verran ettei sitä ilman viitsisi tuohon tuuleen laittaa. Jaoin miehen apuna loput heinät hevosille ja sen tehtyäni palasin talliin siivoamaan jälkemme ja lakaisemaan käytävän, koska kavioista oli jäänyt ikävät jäljet vastalakaistuun lattiaan. Perfektionisti kun olin, oli ne tietenkin lakaistava heti pois!

Askareen suoritettuani menin siivoamaan kaappia ja etsimään samalla Villan talviloimet esille, ei sitä koskaan tietäisi milloin aamulla herätessä olikin kymmenen astetta pakkasta (toivottavasti ei kuitenkaan pian!). Pesin kaapin lattian saatuani tavarat sieltä leviteltyä kätevästi pitkin huonetta, niin että sisään tuleva Veera joutui hyppelemään niiden yli.
- Sori mie oon vähän levittäytynyt tänne, sanoin pahoitellen tytölle.
- Ei se mitään, otan vaan mun kypärän täältä kaapista, hän sanoi hymyillen ja lähti yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.
Ilmeisesti häntä vielä jännitti hieman uudet ihmiset tallilla, joten en kiinnittänyt sen suurempaa huomiota tytön varautuneeseen ilmeeseen minut kohdatessaan. Ja mistäs sitä tietää minkälaisia juoruja uusien korviin täällä kantautuu? Keskityin kuivaamaan kaapin huolellisesti ja laskostin sitten pyyhkeet ja loimet takaisin paikalleen. Söin tässä välissä evääni ja palasin sitten tallin puolelle. Otin erillisestä loimihyllystä tamman toppaloimen ja yhden pesua vaativan fleecen ja heitin ne pesukoriin. Toppaloimi oli ilmeisesti jäänyt pesemättä talven jäljiltä. Heitin myös satulasta huovan ja vyön sinne, jonka jälkeen puhdistin satulan. Otin kaapista siihen puhtaan sinisen huovan ja kouluvyön. Sitten siirryin suitsiin purkaen ne osiin ja puhdistaen sekä rasvaten kunnolla. Ne saivat jäädä hetkiseksi kuivumaan ennen kokoamista, joten jätin ne satulapukille siksi aikaa kun palautin puhdistustavarat paikalleen.

Kello näytti vasta kahta, joten menin vielä putsailemaan tallimestarin avuksi vesiautomaatteja ja kokosin sitten suitset. Kurkkasin Villan karsinaan ja huomasin, että se oli jätetty minua varten siivottavaksi. Ei siis auttanut muuta kuin hakea kottikärryt, talikko ja ruveta tuumasta toimeen. Onnekseni Villa oli erittäin siisti! Asetin kottikärryt oven eteen ja ahdoin itseni välistä karsinaan (en tiedä miksi se piti aina tehdä näin hankalasti, kottikärryjähän EI voinut peruuttaa esimeriksi karsinanovelle, eihän?) Nostelin ensin lannat kasasta kottikärryyn ja sitten pissakohdan keskeltä. Kävin kippaamassa ne lantalaan, jossa melkein lensin rähmälleni lankun ollessa aamun kosteudesta ilmeisen liukas! Onneksi ratsastajilla on yleensä hyvä tasapaino..

Pelästyksestä selvittyäni menin hakemaan lisää puruja karsinaan ja ne levitettyäni jouduin uudelleen lakaisemaan lattian. Kävin heittämässä tallimestarin toiveesta paaleja alas vintiltä toisia päiväheiniä ja iltaruokintaa varten ja kävin sitten vielä haravoimassa piha-alueen lehdistä. Mila oli tinkimätön pihan siisteyden suhteen, joten päätin kantaa oman korteni kekoon ja lisäksi mielestäni oli hauska tehdä pikkuaskareita etenkin vapaaehtoisesti. Haettuani paalit ja siivottuani pihaa putsasin vielä Villan ruokakupin ja pyyhin sienellä myös kuppia ympäröivän seinän, johon oli jälleen muussattu jämät Greenlinesta, tosi kiva, ajattelin huokaisten ja totesin, ettei niitä koskaan saisi sienellä irti. Niinpä kävin hakemassa juuriharjan kaapista ja hinkkasin sillä hyvän aikaa vihreätä mönjää irti. Viimein olin lopputulokseen tyytyväinen ja pyyhkäisin vielä seinän sienellä. Kävin heittämässä likavedet viemäriin ja sienen kuivumaan. Sitten olikin aika mennä päivälliselle.

07.10.2016 Lokamaasto, kirjoittaja: omistaja
Pyöräilin jo aikaisin tallille, koska tykkäsin käydä siellä aamuisin omassa rauhassa. Hevoset olivat saaneet aamuheinät ja kaurat, joten avustin työntekijää viemään hevoset ulos niiden syötyä. Ulkona tarkastin vielä vesitilanteet ja seuraavaksi oli vuorossa tietenkin Villan karsinansiivous. Kun urakka oli saatu päätökseen vein tavarat paikoilleen ja lakaisin lattian. Sitten putsailin varusteet ja menin hakemaan hoitsuni sisään.
- Mennäänkin tänään pitkälle maastolenkille, kun on niin kiva ilma, sanoin hymyssä suin halaten tammaa tarhanportilla.
Hain harjat saatuani neidin karsinaan ja harjattuani olikin varusteiden vuoro. Hain vielä kypärän kassistani, muuta ei juuri tarvittu, kun oli mukavan syksyinen keli, ei kuitenkaan liian kylmää vielä. Talutin tamman pihaan ja nousin jakkaralta selkään, koska olin päättänyt mennä ilman satulaa tänään. Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun vierailimme lähimaastoissa ilman satulaa ja Villa oli erittäin luotettava maastokaveri. Lähdimme kävelemään kohti tuttua maastoreittiä.

Käveltyämme alkumatkan lähdimme ravailemaan verkkaisesti. Villalla oli tapansa mukaan melkoisesti intoa ja meinasin tipahtaa tamman pukittaessa laukkasuoralla. Onneksi olin kuitenkin tottunut jo tämänlaisiin tempauksiin sen osalta ja osasin varautua. Silti kyllä riimunnaru kaulan ympärillä olisi tuonut kivaa varmuutta touhuun ja sen olin tietenkin ajatuksissani unohtanut kokonaan. Noh, ei auttanut kuin pärjätä ilman! Eteemme aukeni toinenkin laukkasuora, jonka keskellä makasi jo toista viikkoa kaatunut pieni puunrunko. Hyppäsimme sen, vaikkakin hyppy näytti tulleen Villalle jotenkin yllätyksenä. Tiesin sen kuitenkin olevan varma hyppääjä ja ylitimme pikkuruisen esteen helposti. Jatkoimme vielä laukkaa hypyn jälkeen hetken matkaa, pysyin jopa hyvin kyydissä, kun tamma ei innostunut enempiä pukittelemaan..

Kävimme kääntymässä tutulla männyllä ja palasimme saman puunrungon yli toiseenkin suuntaan, kotiinpäin tosin ylitimme sen ravissa, koska en luottanut Villaan kotiin laukatessa ilman satulaa, vaikka muutoin saatoimmekin niin jo tehdä kiltin tamman kanssa. En kuitenkaan halunnut ottaa ylimääräisiä riskejä. Tullessamme lähemmäksi tallia siirsin neidin käyntiin. Se olisi halunnut ravata kotiin asti, mutten jaksanut tänään mennä kentälle kävelemään loppukäyntejä ja niin tamma sai tyytyä kävelemään kotiin koko loppumatkan. Otin ohjat kaulalta ja talutin hevosen talliin omaan karsinaansa. Taputin Villaa kaulalle riisuen suitset päästä. Otin samalla kypärän omasta päästäni pois ja kävin pesemässä kuolaimet vieden suitset ristittynä omalle paikalleen. Maastolenkki oli tehnyt molemmille todella hyvää. Käytin Villan vielä pesupaikalla, koska se oli hieman hikinen ja suihkutin hikikohdat. Kun olin saanut tamman puhtaaksi vaahdosta loimitin sen huolellisesti, ulkona ei ollut enää kuin viitisen astetta, syksy oli selvästi koittanut myös Vaahterapolussa. Annoin Villalle muutaman leivänpalan ruokakuppiin ja jätin sen karsinaan syömään päiväheiniään ja kuivahtamaan. Tallityöntekijä lupasi heittää Villan takaisin ulos, joten lähdin pesukarsinan siivottuani polkemaan kohti kotia.

06.10.2016 Pikainen hoitopäivä, kirjoittaja: omistaja
Tänään oli kiireinen torstai päivä, mutta päätin kuitenkin käydä katsomassa mitä Villalle kuului. Olin viime aikoina käynyt ahkerasti hoitamassa Villaa neljästi viikossa, mutta en aina jaksanut tai ehtinyt kirjoitella hoitovihkoon. Lisäksi tiistaisin kävin vakiotunnilla, mutta siellä Villaa harvemmin näki, koska tamma osallistui kello neljän koulutunnille joka viikko. Pyöräilin vielä tänään tallille, ilma oli kyllä kylmentynyt sen verran, ettei sinne enää kohta viitsisi pyöräillä. Aamuisin ei enää lainkaan, kun mittari oli jo nollassa, öisin oli pakkasiakin. Tallille saapuessani huomasin Villan ja kumppanit tarhassa.

Menin hakemaan riimunnarua sisältä samalla, kun heitin reppuni hoitajien huoneeseen. Käveltyäni tarhalle kiinnitin narun riimuun ja avasin portin vahtien silmä tarkkana, ettei etenkään Iippa päässyt häipymään paikalta. Ruuna olisi mielellään lähtenyt meidän matkaan. Villa käveli kiltisti sisään yrittämättä mitään temppuja, niin kuin nyt yleensäkin. Taputin tammaa kaulalle päästäen sen karsinaansa siksi aikaa, kun menin hakemaan sille harjapakkia. Rapsuttelin tammaa samalla kun harjasin sen päästä kavioihin. Kun olin harjannut koko hevosen hyvin otin vielä kaviot ja tarjosin sitten porkkanan taskustani. Villa hamusi taskut siltä varalta, että niihin olisi unohtunut herkkuja tiistailta, mutta joutui pettymään. Laitoin Villan vielä tarhaan takaisin, koska lähdimme reissuun, enkä ehtisi tänään sitä liikuttamaan.

02.07.2016 Tallimestaruuksien voitto! (100cm), kirjoittaja: omistaja
Sain itseni juuri ja juuri ajoissa ylös. Tassuttelin aamiaiselle, jossa Mila ahkeroi jo murot ja muut tarvikkeet esille. Moni kisaajista oli päättänyt laillani jäädä Vaahterapolkuun yöksi, koska kisat alkaisivat tänäänkin suhteellisen aikaisin. Kaadoin mehua lasiin ja otin leipää ja muroja. Putsailin varusteita ja etsin kaikki estevarusteet esille talliin. Sitten kävimme lounaalla ja oli aika lähteä kunnostamaan hevosia kisoja varten. Saatuani vihdoin tamman karvan kelvolliseen kuntoon selvitin melkoisen tovin sen jouhia ja laitoin harjaan sykeröt. Eilen tammalla oli ollut koulukisoissa verkkokampaus, monella olikin sykeröt jo valmiina eiliseltä. Kun olin tyytyväinen lopputulokseen sidoin tamman kiinni siksi aikaa, kun menin hakemaan unohtamaani turvaliiviä varustehuoneesta.
- Nyt oletkin tosi upea! Tästä tulee niin hieno päivä! kuiskaan tamman korvaan sitoessani suitsien hihnoja.

Onneksi varusteita oli aikaa ollut puhdistella aamusta, koska ne olivat olleet kieltämättä sen tarpeessa. Talutimme hevoset verryttelyalueelle, ulkona oli alkanut satamaan. Käänsimme hevoset kaartoon ja teimme ohjatun verryttelyn, koska mukana oli aika pieniä ratsastajia ja ensikertalaisia alemmista luokista. Radan kävelyn jälkeen kävin katsomassa lähtölistalta, että olimme vasta viimeisinä jonossa ja saimme kävellä melkoisen tovin vuoroa odotellessamme. Meitä ennen starttaavilla Merikalla ja Rinaldolla tuntui riittävän ongelmia toisensa jälkeen. Nainen ei saanut ratsunsa askelia sovitettua sarjalle ja toinen osa putosi puomien sinkoillessa pitkin seiniä. Siitä hermostuneena Rinaldo rupesi kaahaamaan loppurataa läpi ja mikäli pysyin laskuissa mukana taisi ratsukolle kertyä ainakin kahdeksan pudotusta kaiken kaikkiaan!

Meidän vuoromme koitti kuitenkin lopulta ja maneesiin oli koottu melko vaativa esterata. Olin kuitenkin innoissani, koska radalla ei ollut erikoisesteistä kuin muuri ja laine, jotka Villa selvittäisi helposti! Tamma tuntui pursuavan energiaa, joka ei tietenkään ollut yhtään huono juttu, koska edessä oli vielä isompi luokka. Villa suoritti radan erittäin hyvin eikä suorituksessa ollut valituksen sanaa, vaikka sarjaväli tuntuikin hieman pitkältä. Olin kuitenkin erittäin yllättynyt, kun tuloksia luettiin ja kuulin meidän voittaneen!! Kävelimme ylpeinä radalle palkintojenjakoon, joka oli heti oman suoritukseni perään. Saimme Villalle uuden riimun ja sinivalkoisen ruusukkeen lisäksi sain karkkipussin. Olin tyytyväinen tammaan ja saimme kiihdytellä vielä kunniakierroksen omaan tahtiin Rosan ratsun jäädessä pukittelemaan paikoilleen.

Päästyäni takaisin talliin toisen radan jälkeen (joka ei mennyt kyllä yhtään hyvin!) hoidin tamman pois ja annoin sille päiväheinät. Sitten menimme yhteiskuvaan, joka perinteisesti otettiin koko talliporukasta aina mestaruuskisojen jälkeen. Sen jälkeen minua tultiinkin jo hakemaan ja huristelimme kotipihaan kaikessa rauhassa.

17.04.2016 Sunnuntaisiivousta, kirjoittaja: omistaja
Vihdoin koitti koko viikon odottamani päivä autella Milaa sunnuntaitallissa. Mila ei tänään tarvinnut apua heti aamusta, joten olimme sopineet, että tekisin tänään iltatallin ja päiväruokinnan iltapäivällä, että nainen pääsisi kauan kaivatulle vapaalle illalle. Kävelin reippaasti kohti tallia, kello oli siinä puoli kolmen pintaan. Minulla oli hyvin aikaa, olihan päiväheinien anto luvassa vasta kolmelta. Tänään olisi myös Villalla vapaapäivä, joten senkään liikutukseen ei mennyt aikaa ja kerrankin olisi aikaa hoitaa tamma ja varusteet kunnolla. Olin jo vakitunnilla ollessani tiistaina katsellut, että molemmat olivat tuon hoidon tarpeessa kipeästi.

Kolmelta ilmestyin tyhjälle tallipihalle tuttu sininen tallireppu selässäni. Heitin repun tottuneesti hoitajien valtakuntaan ja menin tarhoille heittämään päiväheiniä. Oli alkanut sataa ja ihmettelin kovasti miksi kaikilla muilla oli sadeloimet paitsi Villalla. Sitten muistan tamman olleen tänään kengityksessä, eikä sitä ilmeisesti oltu enää viitsitty loimittaa, koska he tiesivät minun tulevan pian perästä. Heitin Villan karsinaan heinät ja menin sitten hakemaan hevosen sisään ennen kuin se kastuisi pahemmin. Onneksi oli lämmintä eikä kymmenessä asteessa kastuminen juuri haitannu minua sen enempää kuin hoitsuakaan. Jostain ilmestyi pari uutta tallityttöä, jotka halusivat ehdottomasti auttaa heinien jakamisessa. Olin salaa tyytyväinen heidän innokkuuteensa, sillä saimme hommat nopeasti tehtyä kolmistaan. En kuitenkaan antanut heidän auttaa iltaheinien punnitsemisessa, sillä halusin tehdä hommat kerralla oikein. He saivat kuitenkin ylpeinä kantaa valmiit pussukat karsinoiden eteen odottamaan ruokintaa. Sen jälkeen he lähtivät ratsastamaan maneesille, olin kyllä hieman yllättynyt, koska perinteisesti sunnuntai oli pyhitetty hevosten vapaapäiväksi, mutta ajattelin sitten Milan antaneen heille ehkä luvan.

Mila oli siivonnut jo kaikki karsinat, joten päätin ruveta pesemään ruoka- ja juomakippoja. Sitten kävin hakemasta kuivatushuoneesta loimia oviin, jotta uudet märät loimet eivät kastelisi niitä. Sen jälkeen siivoilin meidän kaappimme, viikkasin Villan loimet siististi hyllyyn ja pesin sen harjat ja riimun. Sitten oli varusteiden vuoro. Olin tyytyväinen aikaansaannokseeni ja kuuden maissa ajattelin syödä hieman välipalaa, ennen kuin ottaisin hevoset sisään. Tytöt olivat jo lähdössä, mikä oli toisaalta ihan hyvä juttu, en kaivannut varsinkaan Vaahterapolun orien kanssa ylimääräistä yleisöä. Kun olin saanut syötyä menin hakemaan hevosia ulkoa. Hain tottuneesti ensin lähimpänä olevan Hakkaraisen ja sitten siirtotallin väen.

Mietin hetken miten saisin kolmikon kätevimmin sisään, mutta muistin sitten Milan taluttaneen ne kerralla. Päätin itsekin tehdä niin ja tarha oli nopeasti tyhjä. Hyrrä, Kiara ja Mörkö tulivat kiltisti sisään, samoin Villan tarhakaverit Iippa ja Elli. Muidenkaan kanssa ei ollut suurempia ongelmia, vaikkakin Tuuven mielestä tällaisten sijaisten ei olisi lainkaan tarvinnut häkeä häntä tarhasta ja ori kiukutteli tarhannurkassa aikansa, kunnes päätti että sijainen oli kuitenkin kivempi vaihtoehto kuin rankkasade. Tuiskun tarhalle tullessani huomasin, ettei sillä ollut riimua päässä. Onneksi viereisen tarhan kaverilta sai lainattua, koska niiden riimut roikkuivat tarhanportilla. Saatuani koko klaanin sisään oli vielä jaettava iltaheinät seitsemältä. Kävin myös metsästämässä tarhasta Tuiskun kuraisen riimun tarhan reunalta ja laitoin sen ämpäriin likoamaan hetkeksi.

Seuraavaksi harjailin Villan, joka oli aivan hirveässä kunnossa, voisi kuvitella ettei eilinen maastoporukka ollut harjannut tammaa lainkaan! Saatuani siitä pahimmat kurat pois kumisualla kävin koko hevosen vielä läpi. Putsasin vielä vatsanalusen ja kävin pesemässä neidin jalat pesarissa. Kuivasin ne tarkistin samalla vuohiset. Vein tamman karsinaan ja kävin hakemassa aamuksi täyden heinäkuorman. Huomasin, että täyden heinäkuorman kanssa on erittäin helppo jäädä kiinni mutaan, mutta sain kuin sainkin kärryt tuotua turvallisesti sisään ja parkkeerasin ne isojen takaovien sisäpuolelle, josta Mila tavallisesti aloitti aamuheinien jakamisen.

Mittasin aamuruoat valmiiksi sankoihin naisen jättämän ohjeen mukaisesti ja tarkistettuani ruoat lähdin antamaan iltaruokia, jotka Mila oli turvottanut valmiiksi. Katsahdin kelloa varmistaakseni, että hevoset olivat syöneet heiniään noin puoli tuntia ennen väkirehuja ja pesin sitten tyhjät ämpärit vielä pesuboksissa järjestäen ne pyramidiksi kuivumaan. Sitten oli vihdoin aikaa ripustaa märät loimet kuivaushuoneeseen nimetyille paikoille ja tarkistaa pihaton vesitilanne. Lakaisin käytävän ja siivosin eilisen tunnin jäljiltä samalla harjakoreja hyllyssä siistimmin ja oviin kiireessä ripustetut kuivatusloimet viikkasin uudelleen. Toivotin vielä Villalle hyvät yöt ja kävin karsinanovet läpi yksi kerrallaan. Sitten sammuttelin valot ja tarkistin, että kaikki söivät iltaruokiaan. Sen jälkeen oli aika suunnata kohti kotia ovet lukittuani. Näpyttelin vielä Milalle matkalla tekstarin "Kaikki hyvin täällä. Nauttikaa illasta!"

31.03.2016 Maaliskuinen maastolenkki, kirjoittaja: omistaja
Avatessani silmät huomasin, että oli kerrankin tulossa aurinkoinen aamu. Olin eilen hieman jännittänyt millainen ilma tulisi maastoilua ajatellen. Aurinko valaisi huoneen sädekaihtimenkin läpi. Nostin peiton päältä ja nousin istumaan vuoteenreunalle. Mieleen tuli väistämättä edellinen hoitohevoseni, mutta sysäsin ikävät ajatukset pois mielestä ja katsoin kelloa. Totesin sen olevan yllätyksekseni jo puoli kymmenen, en yleensä nukkunut kovin myöhään vapaapäivinäkään. Kieltämättä viime viikot olivat olleet melkoisen raskaita. Kävelin keittiöön ja söin nopeasti aamiaisen, jonka jälkeen vaihdoin tallivaatteet. Ollessani valmis hain jääkaapista muutaman porkkanan tuliaisiksi Villalle ja lähdin pyöräilemään kohti tallia.

Tallilla jätin pyöräni oven viereen ja hain tallista riimunnarun, jonka jälkeen kävelin tuttua tarhaa kohti. Olin iloinen, kun pääsin tallille heti herättyäni, sillä tavoin elämä sai jonkun merkityksen. Hain Villan sisään ja tarjosin sille porkkanan. Rapsuttelin tammaa hetken ennen kuin lähdin hakemaan harjoja. Harjattuani varustin hevosen tottuneesti ja painoin sitten kypärän päähäni. Talutin Villan ulos, kiristin vyön ja nousin ratsaille. Lähdimme kävelemään rauhallisesti kohti tuttuja maastopolkuja. Menimme melko pitkälle maastolenkille, joten teimme pitkät alkuverryttelyt käynnissä ja ravissa.

Lämmittelyjen jälkeen laukkasimme ylämäen ylös asti ja käveltyämme alamäen jatkoimme ravissa. Vastaan tuli vielä toinenkin hyvä laukkasuora, jonka laukkasimme kieltämättä miltei täysillä. Reilun tunnin päästä saavuimme tallille molemmat hikisinä. Tammalla riitti silti virtaa! Vesi oli ihanan viileätä, joten suihkutin koko hevosen jalkapesun lisäksi. Laitoin loimen hoitsulleni ja talutin sen karsinaan kuivumaan. Hetken kuluttua minua pyydettiin auttamaan tuntihevosten sisäänhakemisessa kahden pienemmän tytön kanssa. Menin puuhastelemaan vielä Villan varusteiden kanssa tarhoilta tultuani. Helena oli pyytänyt minua kokoamaan kanssaan maneesiin muutamia pieniä esteitä jatkotunnin tuntia varten, joten kävin auttamassa naista. Sitten palasin talliin ja otin loimen pois Villalta vieden sen kuivumaan. Tarjosin tammalle porkkanan ja vein sen ulos vielä hetkeksi. Seuraavaksi oli vuorossa vielä karsinanpuhdistus, kuppien pesu ja käytävän lakaisu. Kun olin valmis pyöräilin kotiin syömän.

24.02.2016 Helmikuun hoitotarina, kirjoittaja: omistaja
Kävelin tallia kohti katsellen taivaalle, ilma oli kerrassaan loistava! Astuin tallin ovesta sisään ja huomasin kuinka Villa katsoi ovesta tulijaa. Menin sen luokse tervehtien ja kyselin samalla sen mielipidettä maastoon lähdöstä. Tamma hörähti hieman, taisi tarkoittaa, että ilman muuta se haluaa maastoon! Lähdin hakemaan harjoja. Kun olin tullut takaisin karsinan eteen, avasin oven ja menin harjaamaan neitokaisen.Harjasin sitä puolisen tuntia, koska halusin viettää tamman kanssa aikaa enemmän. Kun se oli harjattu kauttaaltaan, menin hakemaan varusteita satulahuoneesta. Aloin laittaa satulaa selkään ja sen jälkeen olikin suitsien vuoro.

Kun tamma oli valmis lähtöön, minun piti laittaa vielä kypärä päähän ja hanskat käteen, sen jälkeen avasin karsinanoven ja talutin sen ulos. Pihalla kiristin vyön, laskin jalustimet ja lyhensin niitä hieman edellisen koulutuntimme jäljiltä. Sen jälkeen nousin selkään. Villa nosti päätään hiukan, kun pääsin istumaan selkään. Lähdimme kävelemään maastopolkua kohti. Ratsu vaikutti varsin innostuneelta. Saavuimme tutun maastopolun alkuun. Päätin, että teemme tänään vähän lyhyemmän lenkin, koska olin käynyt liikuttamassa tammaa harva se päivä ja se kaipasi hieman vaihtelua liikuntaansa, sikäli kun jo maastoreissu tarjosi hyvää vaihtelua meille molemmille. Kävelimme vielä jonkin matkaa kunnes siirsin Villiksen raviin, se ravasi kauniisti ja ihanan pehmeästi tänään. Se olisi halunnut kiihdytellä vauhtia heti alkuun, mutta ravasimme pientä polkua pitkin, joten en voinut sen antaa mennä lujempaa vielä. Vastaan tuli pieni järvi, sen pinta oli alkanut hiljalleen sulaa, mutta tiesin ettei se kestäisi enää meidän painoamme.

Hidastin hoitsuni käyntiin ja pysäytin sen järven viereen. Tamma kuopaisi maata ja heilutti päätään, se taisi haluta jatkaa matkaa, mutta seisoimme siinä hetken ihastellen maisemia. Sitten lähdimme jo takaisin tallille päin. Päätin nostaa vielä laukan, koska luotin tammaan, eikä se koskaan ollut yrittänyt kuskata minua, vaikka tottahan minä tiesin, ettei kotiin päin kannattanut laukata, jos tiesi hepalla vähänkään olevan menohaluja tai jarrut hukassa. Tamma lähti kuitenkin kiltisti hyvin pienin avuin rauhalliseen ja tasaiseen laukkaan. Vähän matkan päässä huomasin, että haarautuvan polun alussa oli pieni, noin 40-senttinen puunrunko, jonka yli voisimme liidellä turvallisesti. Tamma alkoi hiukan kiihdyttää vauhtiaan huomattuaan esteen, mutta ei kuitenkaan jättänyt pidätteitäni huomiotta. Se hyppäsi kuin unelma puunrungon yli ja ja jatkoi rauhallista laukkaansa senkin jälkeen. Hidastin raviin hetken päästä, sitten siirryimme käyntiin. Kun olimme kävelleet hetken matkaa talli jo näkyikin edessämme.

Tallin pihassa tulin alas selästä ja nostin jalustimet ylös, löysäsin vyön ja lähdin taluttamaan tammaa karsinaan. Siellä otin satulan ja suitset pois ja laitoin riimun päähän ja riimunnarun siihen. Vein Villan pesupaikalle huuhdellakseni sen jalat, joihin oli tarttunut jonkin verran havuja ja muuta matkamuistoa maastosta. Kun jalat olivat puhtaat lähdimme takaisin karsinalle, olisin toki voinut harjata toki tamman pesupaikallakin, mutta muutama heppa odotti jo vuoroaan sinne lenkin jälkeen, joten emme jääneet tien tukkeeksi. Harjasin ruunikkoni ja otin riimun pois päästä jättäen hieman hionneen neidin sisälle syömään päiväheiniään. Otin satulan ja suitset ja vein ne paikoilleen satulahuoneeseen, matkalla pesin kuolaimet ja ristin suitset. Otin satulahuoneen kaapista sille loimen matkaan ja sitten palasin hepan luo loimittamaan. Siirsin vielä Villan viereiseen karsinaan laitettuani sille riimun ja menin siivoamaan sen oman. Lopuksi lakaisin käytävän ja heitin tamman hartaasti odottamat päiväheinät karsinaan. Sitten siirsin sen omaan karsinaansa, otin riimun pois ja hyvästelin. Vein tavarat paikoilleen ja lähdin talsimaan kotia kohti.

29.01.2016 Tammikuun viimeinen hoitokerta, kirjoittaja: omistaja
Heräsin todella myöhään, joten jouduin syömään "aamiaiseksi" äidin tuputtaman lounaan kinkkukiusausta ehtiäkseni tallille ennen tuntien alkua kello kaksi. Villaa ei tänäänkään tarvittu tunneilla, joten sen liikutus olisi käsissäni. Ajattelin mennä tänään kunnon koulukeskityksen ja sen jälkeen ajattelin pestä hoitsuni, koska se oli kieltämättä ollut jo pitkään sen näköinen, että voisi kaivata kunnon shampoopesua. Mikä olisikaan parempi hetki siihen, kuin plus kolmen asteen kelit? Tohkeissani otin mukaan itsellenikin pyyhkeen ja varavaatteet, jonka jälkeen poljin tallille. Plussakeleissä oli se kiistaton etu, että pääsi pyörällä tallille!

Saapuessani tallille näin parahiksi, kuinka Villa piehtaroi mutaleiriksi muuttuneessa tarhassaan täysin rinnoin. Sattuipa sopivasti, mietin mielessäni. Jätin pyörän portille ja vihelsin kimakan kutsun sille. Villa nousi ylös katsoakseen mistä tuo ääni oikein tuli. Talutin ruunikkoni talliin ja vein sen karsinaan siksi aikaa, kun hain polkupyöräni ja tamman varusteet valmiiksi. Olin juuri putsannut viimeksi neidin satulan ja suitset, joten ei suoranaisesti tehnyt mieli niitä pukea tuon näköiselle hevoselle. Laskin satulan telineeseen karsinan ulkopuolelle ja otin harjapakista kumisuan, jolla sain pahimmat kurat pois.

Seuraavaksi harjasin pölärillä irtokuran ja karvat pois. Mukavat märät läntit jäivät muutamiin kohtiin, mutten viitsinyt niihin nyt paneutua sen enempää, jos meinasin pestä hevosen joka tapauksessa myöhemmin.. Jalkojen harjaukseenkaan en sen enempää paneutunut, koska ne olivat niin kuraiset, ettei niihin ollut järkevää laittaa suojia hiertämään. Eikä Villa niitä liiemmin kouluharjoituksiin tarvinnutkaan. Puhdistin kaviot ja kävin pesemässä kädet sen jälkeen kuivaten ne hanan vieressä riippuvaan pyyhkeeseen. Meinasin unohtaa pään harjauksen kokonaan, mutta muistin sen onneksi viime tipassa, kun olin hakemassa suitsia karsinanoven koukusta. Sitten satuloin ja suitsin hoitsuni ja suljin harjapakin, ettei se aiheuttaisi vaaratilanteita, jos joku pääsisi irti.

Tarkistin vielä varusteet kiinnittäessäni kypärää päähäni. Villa maiskutteli kuolaimia, piti varmastikin uusista omppukuolaimistaan. Talutin ratsuni suoraan maneesiin, koska ulkona oli alkanut sataa jotakin hyvin epämääräistä. Kiristin vyön ja hyppäsin selkään. Säätäessäni jalustimia kosketin vahingossa tammaa kylkeen ja se lähti liikkeelle. Huvittuneena neidin herkkyydestä pysäytin sen ja talutin kaulalle. Keräsin ohjat ja hevonen tuntui heti todella kevyeltä. Vapaapäivät olivat selkeästi tehneet tällä viikolla hyvää. Minulla oli ollut koulussa niin pitkiä päiviä, etten ollut ehtinyt ratsastamaan ennen kahdelta alkavia tunteja ja kenttä sekä maastot olivat koko viikon olleet liian liukkaat, kuten vielä tänäänkin.

Kävelimme alkajaisiksi pari kierrosta pitkin ohjin, jonka jälkeen kokosin ne ja menimme ravissa kaikenlaisia harjoituksia lämmittelyksi. Askeleenpidennysten, lyhennysten ja temponlisäysten jälkeen Villa oli sopivan notkea ja reipas aloittamaan hommat, joten otin hetkeksi käyntiin ja teimme vielä ohjastuntumalla pieniä ympyröitä, joilla vaadin sitä kuuntelemaan ulkoavut ja taipumaan etenkin takaosasta, joka jäi helposti jäykäksi varsinkin alkutunnista. Sitten aloitimme varsinaisen harjoittelun. Aloitimme tietenkin helpoimmista perusjutuista, koska emme olleet aikoihin olleet tunnilla ja koska olimme sellaiselle menossa (tai siis minä olin) helmikuun alussa, oli hyvä palautella mieleen muutamia asioita.

Teimme ravissa ja laukassa kolmikaarista ja vaihdoin ensin laukat ravin kautta, koska tamma ei alkuunkaan näyttänyt käsittävän, mitä siltä pyysin. Tein myös väliin käyntiinsiirtymisiä laukasta, koska tamma tuntui olevan menopäällä. Teimme ravi- ja laukkaharjoitusten jälkeen käynnissä taka- ja etuosankäännöksiä, joissa Villa alkuun hieman jumitti, mutta suoriutui loppua kohden oikein hyvin, kun hieman jarruttelin ja annoin itse selvempiä apuja. Onnistuin kehumaan hevosta juuri oikeaan aikaan ja Villa näytti erittäin tyytyväiseltä suoritukseensa kulkien pitkään korvat sivuilla rennossa käynnissä. Siitä oli helppo jatkaa koottuna harjoitusravia nelikaariseen kiemurauraan. Harjoitus meni niin hyvin molempiin suuntiin, että otin heti käyntiin ja taputin reippaasti tammaa kaulalle.

Sen jälkeen oli vuorossa vastalaukkaharjoitukset, mutta ilmeisesti Villalla oli oma näkemyksensä asiasta, sillä sepä nostikin mielenkiintoisen kootun laukan pukkien kera! Sain sen kuitenkin ruotuun kunnon komentosanalla ja siirsin neidin rangaistukseksi käyntiin. Se viskoi päätään tyytymättömänä kohtaloonsa, oppipahan kerralla ettei minun kanssani ollut pelleileminen.. Nosto epäonnistui kuitenkin vielä toisenkin kerran ja lopputulos oli samanlainen pukkirodeo. Selkeästi tammalla oli "vähän" liikaa energiaa tällaiseen harjoitteluun.. Päätin vaihtaa strategiaa ja nostin laukan ravin kautta. Sanonta kolmas kerta toden sanoo ei kuitenkaan tuottanut meidän harjoitukseemme tulosta, sillä jouduin nostamaan laukan viisi kertaa ennen kuin olin tyytyväinen.

Aloimme olla molemmat aivan hiestä märkiä, joten annoin meille hetken hengähdystauon sen jälkeen, kun Villa oli nostanut laukan nätisti myös käynnistä. Käveltyämme muutaman kierroksen siirryimme viimeiseen harjoitukseen, jossa nostaisin vastalaukan ja vaihtaisin pitkän sivun lopussa aina myötälaukkaan. Ilmeisesti tämä harjoitus oli Villalle täysin outo, koska se ei yhtään ymmärtänyt laukanvaihtoapuja, oli kai unohtanut kokonaan olevansa helppo A-tasoinen. Päätin siis aloittaa harjoittelemisen aivan alkutekijöistään, meillä kyllä olisi aikaa.. Vaihdoin laukan pitkään ravin kautta myötälaukaksi, mutta sekin tuotti aluksi vähän päänvaivaa.

Kun sain tämän kohdan toimimaan, kokeilin alkuperäistä harjoitusta. Se sujui jo hiukan paremmin, mutta jouduin silti siirtämään hevosen ravin kautta myötälaukkaan. Toistimme harjoituksen lukuisia kertoja ja yritin antaa mahdollisimman selkeät avut ja vein ulkopohkeen jopa liioitellun taakse antaakseni merkin vaihtaa laukan. Muistin myös kiittää tammaa aina, kun se teki vähänkään oikein. Lopulta sain kuin sainkin Villan siirtymään suoraan vastalaukasta myötälaukkaan, johon oli hyvä lopettaa ja kehuin tamman maasta taivaisiin. Kun olin saanut tehtyä riittävät loppuverkat tulin alas selästä ja taluttelin hevosta vielä muutaman kierroksen. Sitten löysäsin vyön ja otin ohjat kaulalta.

Talutin ylpeänä ratsuni talliin ja riisuin siltä varusteet, jonka jälkeen se sai palkinnoksi porkkanan. Sitten talutin tamman suoraan pesuboxiin. Saatuani sen pestyksi olin varmasti itse märempi kuin hevonen, kuten olin otaksunutkin. Kuivasin sen hikiviilalla ja loimitin paksulla fleeceloimella. Sitten se pääsi karsinaan syömään iltapäiväheiniä. Menin itse vaihtamaan hoitajienhuoneeseen kuivat vaatteet ja join mukanani tuomaa glögiä. Kuuntelin radiota hiljaisella ja menin sitten viemään loput tavarat ja varusteet pois. Hengailin tallityöntekijän kanssa autellen pikkuaskareissa ja siirsin sitten Villan sen syötyä toiseen karsinaan, jotta pystyin siivoamaan sen oman. Karsina oli todella märkä, joten jouduin tyhjentämään sen viimeistä nurkkaa myöden. Lakaisin myös pohjan hyvin ja jouduin kärräämään muutaman kuorman uusia alusia tilalle. Sitten lakaisin käytävän ja hain ämpärin ja tiskiharjan pestäkseni ruokakupin, vesiautomaatin ja kalterit.

Katsellessani karsinaa olin tyytyväinen lopputulokseen. Menin hakemaan Villan takaisin omaan boxiin ja vaihdoin samalla märän loimen villaloimeen, jonka tallityöntekijä lupasi vaihtaa parin tunnin kuluttua oveen jättämääni uuteen fleeceen, joka saisi jäädä yöksi päälle. Villalla oli sen verran paksu karva, ettei se suinkaan kuivunut hetkessä! Tarkistin vielä, että iltaruoat olivat turpoamassa ja menin sitten hetkeksi naureskelemaan tarhassa telmiviä pihattolaisia, jotka kirmasivat villiä pukkilaukkaa ympäri tarhaa villiten muutkin mukaansa toisista tarhoista. Yhtäkkiä joku pysähtyi kuin seinään aiheuttaen ketjukolarin, jolle nauroimme Milan kanssa. Lähdin pyöräilemään tyytyväisenä kohti kotia.

17.01.2016 Sunnuntaisiivousta, kirjoittaja: omistaja
Heräsin aamulla aikaisin todella pirteänä, olin tyytyväisin mielin, koska tänään ehtisin jälleen autella Milaa aamutallissa tallityöntekijöiden pitäessä ansaittua vapaapäivää. Menin keittiöön, josta huomasin ensitöikseni tutun näköisen lapun, äiti oli jälleen lähtenyt jonnekin työkeikalle. Sairaanhoitajan työ oli loputon suo, jos erehtyi ottamaan lisätyöpestiä, sitä kyllä riitti sunnuntaisiin talviaamuihin varsinkin. Oli kuitenkin loistava mahdollisuus mennä tallille koko päiväksi, joten en jäänyt harmittelemaan perheetöntä päivää. Söin kaikessa rauhassa aamiaista, koska kello oli vasta hieman yli kuusi. Sitten tein eväät, jotka pakkasin mukaani punaiseen heppakuvioituun reppuun.

Pakkasin myös Villalle muutaman omenan mukaan ja otin jääkaapista eiliset nugetin jämät, jotka sulloin eväsrasiassa reppuun lisäten sinne vielä paketin Digestive-keksejä sekä päärynän. Ne toisivat kivasti lisäenergiaa päivään, mitä kyllä kaivattiin, koska tallityö oli fyysisesti raskasta. Täytin tyhjän limsapullon vedellä ja nappasin jääkaapista lähtiessä limsankin. Erityisesti tallipäivinä piti huolehtia siitä, ettei verensokeri laskisi liian alas. Olin kyllä hyvin tietoinen diabetekseni rasitteesta, mutta se oli niin hyvin hoidossa, että toisinaan unohdin koko sairauden olemassaolon. Otin kaapista laukkuun vielä puhtaan pyyhkeen, oli kivempi käydä suihkussa tallissa ja saapua sitten puhtaana kotiin. Kävelin tallille puolentunnin matkan, koska bussit eivät kulkeneet vielä näin aikaisin ja äiti oli tosiaan jo töissä.. Puin tallivaatteet ylleni ja lähdin matkaan. Perillä vein hoitajienhuoneen jääkaappiin evääni ja menin sitten katselemaan ilmoitustaulua, kunnes Mila porhalsi paikalle.
- Ai kas Jannica! Onpas kiva nähdä sinua näin varhain! nainen tervehti aidosti ilostuen.
- Joo, ajattelin tulla tänään aiemmin, kun äiti on töissä ja kaipaat varmasti näin lumisena aamuna paria lisäkättä? naurahdin.
- Juu, takuulla! nainen naurahti ja iski silmää osoittaen lumikolaa tallinovella.
- Asia ymmärretty, vinkkasin takaisin ja menin luomaan lumet edestä, jotta hepat saataisiin ulos.

Mila ruokki sillä välin hevoset ja aloimme loimitusrumban ja taluttamaan hevosia tarhaan. Niillä oli selkeästi energiaa hirmuisesti, sitä se pakkaskeli teetti! Sain viedä lopuksi Villan ja kaikki tarhakaverit ulos. Kun kaikki olivat ulkona alkoi vasta todellinen työ. Voit vain kuvitella miten raskasta oli työntää kottarit tuonkin pienen matkan lumihangessa lantalaan! Onneksi saimme puoliltapäivin loputtomalta tuntuneen homman tehtyä vihdoin. Haimme vielä puolisen tuntia uusia alusia vieden päiväheinät välissä tarhoille. Sitten puhdistimme ruokakuppeja ja vesiautomaatteja, testaten samalla ettei niistä mikään ollut jäätynyt. Eipä onneksi ollut.. Kupeissa ei ollut kummoista hommaa, koska Mila ahkerana työntekijöiden kanssa puunasi ne joka toinen päivä. Kaltereista pyyhimme pahimmat ruoanjämät ja pikkupölyt samalla vaivalla. Sen jälkeen puhdistimme ulkona mukavan kirpeässä pakkasilmassa niiden heppojen harjoja, joilla ei vielä ollut hoitajaa. Kyllä huomasi, että osa tuntilaisista viisveisasi tuosta hommasta, vaikka heillä oli selkeä lista mitä tuntilaisten töihin kuului.