Sadehelmen Saraste

18.11.18 estevalmennus, valm. reibili (172s)
Kylmissäni raahasin itseni takaisin kentälle, jonne talityöntekijämme olikin jo ehtinyt käydä väsäämässä pienen jumppasarjan esteistä päivän viimeistä valmennusta varten. Jannica ja tammansa Sara olivat jo hyvässä vauhdissa tekemässä alkuverryttelyjä, mutta siitä ei oikein tahtonut noin itsenäisesti tulla mitään, kun Sara vain keskittyi kyttäämään vieraassa paikassa kaikkea mahdollista josta voisi saada syyn pelästyä ja rynnätä karkuun. Siispä kehotin Jannicaa ottamaan ohjat vielä tiukemmin käteen ja antamaan tammalle tekemistä. Paljon siirtymisiä jokaisessa askellajissa ja voltteja tekemällä tamma alkoi lopulta rentoutua ja keskittyä tekemiseen.

Jumppasarja oli korkeudeltaan maksimissaam 80cm, ja se koostui viidestä pystyesteestä. Ratsukko hyppäsi sarjan ensimmäisen kerran, eikä suorituksesta juuri löytynyt moitittavaa. Kun sarjaa oli hypätty muutaman kerran, korotin vähän ensimmäisiä esteitä ja kehotin ratsukkoa tekemään sarjan uudelleen. Esteiden korotus ei tuottanut ratsukolle juurikaan päänvaivaa, mitä nyt Jannica hieman meinasi ajoittain jäädä hypyistä jälkeen, mutta kun muutaman kerran huomautin asiasta tarpeeksi napakasti, oli ratsastajakin paremmin hypyssä mukana. Onnistuneen valmennuksen jälkeen ratsukko sai mennä oman valinnan mukaan tekemään loppuverryttelyt maastoon tai jäädä kentälle, koska he olivat päivän viimeinen ratsukko joten tilaa seuraavalle ei tarvittu.

19.08.17 estevalmennus, valm. omistaja (240s)
Ensimmäisen ryhmän verryttely alkoi kuumassa kelissä, kun Rovaniemen lämpömittari näytti peräti 25 astetta ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Onneksi pieni tuulenvire sentään puhalsi kentänpoikki yltyen välillä kovaksikin. Olin aamulla koonnut viiden esteen radan kentälle ja sen lisäksi muutamia verkkaesteitä sekä puomeja. Palatessani aamukahvilta olivat ratsukot jo hyvässä vauhdissa verryttelemässä sulassa sovussa. Hetken seurailtuani he alkoivat kävellä pitkin ohjin ja selostin ensimmäiset harjoitukset samalla. Aloiteltiin suoralla linjalla pitkää sivua pitkin kahdet ravipuomisarjat, joiden etäisyys oli noin neljä metriä välissä. Sen jälkeen otettiin mukaan toisen pitkän sivun laukkapuomit yhdellä askeleella. Ne menivät oikein hyvin kaikilta, joten otimme vielä muutamat verkkahypyt sarjaesteellä yhdellä askeleella matalilla korkeuksilla, joiden jälkeen ratsukot saivat kävellä pitkällä ohjalla hetkisen suuren osan hevosista ollessa jo aivan hiessä.

Itse hyppääminen aloitettiin matalalta korkeudelta ja rataan kuului viisi perusestettä pystyineen, myös yhden askeleen sarja, jota oli alussa jo hypätty verkkana. Kukin sai vuorollaan tulla koko radan kertaalleen matalana korkeutena, jonka jälkeen tehtiin laukassa ympyrä tallipäätyyn ja sitten sai tulla korotetun radan, kun olin saanut esteet nostetuksi. Kukin tuli kolme kierrosta, joiden välissä esteet nostettiin haluamalle korkeudelle 60-80cm. Muutama halusi hypätä vain 60-70cm esteitä, joten jätimme jonossa viimeiseksi ne ketkä halusivat tulla isompaa. Lopuksi hypättiin taas matalampana koko rata toisinpäin, jonka jälkeen saitte tehdä pitkät loppuravit eteen-alas. Pesukarsinalla olikin hulinaa valmennuksen jälkeen, joten osa kävi fiksusti lähimaastossa kävelemässä loppukäynnit sillä välin, kun pesari vapautui. Sarasteen kanssa valmennus sujui erinomaisesti ja yhteistyö Christianin kanssa oli parantunut melkoisesti, vaikka tamma toisinaan katselikin erikoisesteitä vielä.

19.05.17 kouluvalmennus, valm. Odelie, kirj. omistaja (311s)
Aloittelimme valmennuksen alkukävelyn ja esittäytymisten jälkeen oikeanlaisen tuntuman löytämisellä ja Odelie ohjeisti tarvittaessa istunnan kanssa kädestä pitäen. Ryhdikkään asennon löytäminen oli yllättävän vaikeaa ja itse ainakin helposti jäin jännittämään olkapäitä, jolloin Saraste ei saanut vapautta liikkumiseen. Käynnissä haettiin ensin hyvää muotoa, ennen kuin päästiin verryttelemään ravissa asetuksia vaihdellen ja tehden taivutuksia ympyrällä ja volteilla. Kulmiin keskityttiin myös hetki ja myöskin laukassa niihin tuli ratsastaa syvälle, Sarasteen kanssa tämä onnistui erittäin hyvin, eikä asia jäänyt Odelieltakaan huomaamatta naisen kehuessa tammaa ja minua vuolaasti. Jatkoimme tehden voltteja huolellisten kulmien lisäksi, tuntuma jäi meillä ensin vaikeaan oikeaan kierrokseen hieman jäykäksi, mutta rentoutui jo heti toiseen suuntaan vaihtaessa täyskaarron kautta. Ennen välikäyntejä otimme vielä siirtymisiä käyntiin ja peruutukseen, tehtävässä myös suunta vaihtui joka kerta pituushalkaisijalla kun oltiin.

Aloittelimme välikäyntien jälkeen samaa ravissa, osa sai luvan keventää, koska hevosilla oli toivotonta istua ravissa kyydissä samalla säilyttäen rento meno. Saraste pysyi harjoituksissa ravatessa kivassa muodossa ja työskenteli parhaansa mukaan. Se oli myös tavallista enemmän avuilla ja herkkänä, mikä oli kiva juttu ja helpotti työtäni huomattavasti. Siirryimme seuraavaksi keskiympyrälle, jossa tehtiin siirtymisiä käyntiin, jossa Odelie kehui istuntaani tasaiseksi. Sitten jatkettiin samalla idealla ravi-laukka-ravi siirtymisiin, joissa Saraste olisi kyllä saanut ylläpitää laukkaa vähän paremmin, eikä ennakoida niin paljoa siirtymisiä raviin, koska se tuli hieman laiskaksi pohkeelle ennen siirtymistä sitä odottaessaan. Pienellä raipan muistutuksella tamma kuitenkin jatkoi paremmin työskentelyä ja laukka pyöri paremmin. Lopuksi otimme vielä uralla laukannostoja ja hioimme istuntaa, joka etenkin itsellä tuppasi jäämään hieman etukenoon laukannostotilanteessa. Teimme myös pieniä pätkiä kokoavia harjoituksia laukassa volteilla sekä askeleen pidennystä laukassa, kulmia unohtamatta. Odelie muistutteli tasaisesta tuntumasta ja selkeistä laukannostoavuista, joiden myötä nostot paranivat ja niistäkin tuli tasaisempia ja Saraste malttoi paremmin odottaa nostoja, kun nostavat avut olivat selkeämmät. Loppuverryttelyt tehtiin maastossa Odelien johtamana ja samalla nainen kävi antamassa jonossa pienen palautteen kunkin ratsukon kohdalla. Valmennus oli sujunut oikein hyvin ja opimme taas Sarasteen kanssa yhtä sun toista yhteistyöhön lisättäväksi.

23.03.17 estevalmennus, valmentaja: Veera R. (123s)
Saraste ja Jannica pääsivätkin tänään tekemään kontrolliharjoituksia esteillä Adinan maneesissa. Olin asetellut kentälle kolme pystyä - yhdet kummankin pitkän sivun keskelle hieman uran sisäpuolelle - ja yhdet puomit kummallekin pääty-ympyrälle. Esteillä ei ollut korkeutta kuin 50cm. Ratsukko sai tehdä alkuverryttelyt ja verkkahypyt itsenäisesti. Kun alkuverkat oli tehty ja tammalla oli jo hieman hiki pääsimme aloittamaan. Ratsukon tuli tulla ensiksi toisella sivulla oleva este laukassa, ravi ennen kulmaa ja lyhyen sivun keskellä pysäytys. Siitä käynnin kautta laukka ja laukataan pääty-ympyrän puomi ja siitä lävistäjällä olevalle pystylle. Ennen kulmaa taas ravi ja pysäytys toisen lyhyen sivun keskelle. Pysähdyksestä ravi ja ravataan pääty-ympyrällä oleva puomi ja ympyrän jälkeen laukalla kohti toisella pitkällä sivulla olevaa pystyä. Jannican ja Sarasteen tulisi vielä treenata kulmien kunnolla läpi ratsastusta ja napakampia pysähtymisiä.

21.06.17 vuolu laidunkaudella, kirj. Helga (381s)
Kaksi vaalean ruskeaa suomenhevosta, molemmat isoine heinämahoineen, seisoivat häntiään heilutellen tammatallin edessä hoitopuomiin sidottuina. Tänään oli Sarasteen ja Kanelin vuolupäivä. Niiden oikealla puolella seisoivat Nyytti, Tahira ja Sauni. Tahira tuijotti Nyytin selän yli suomenhevosia ja Sauni nyhti Kanelin ja Sarasteen tapaan tallin seinustalla kasvavia ruohoja. Radio kaikui tammatallin ovelta ja hiki valui selkääni pitkin kun istuin Kanelin vieressä maassa tallikissa Kielo sylissäni odottaen Jannicaa ja hänen aviomiestään. Olin istunut jo vartin paahteessa, mutta tallitien mutkasta saapui vain Kioja Mistyn selässä taluttaen Rusinaa hitaasti vierellään. Nuoria tammoja noutaessaan Kioja oli huomannut Rusinan toisen etukavion lohjenneen hieman. Pää täynnä auringon sulattamaa mössöä katselin kolmikon etenemistä tiellä kunnes Kioja kääntyi yllättäen katsomaan taakseen ja usutti Kanelin melkein tietä reunustavaan ojaan saakka.

Uuden näköinen auto kaarsi pihaan ja pysähtyi kanalan eteen. Autosta poistui kaksi hikisen näköistä ihmistä, joista toisen tunnistin Jannicaksi. Hän pyyhki otsaansa ruttuisella nenäliinalla ja katseli ympärilleen. En itse päässyt nousemaan ylös vielä, sillä Kielo oli nipistänyt kyntensä kiinni shortsieni lahkeeseen. Kioja kätteli molemmat hevosen selästä, hyppäsi sitten satulasta alas ja komensi Mistyn minun luokseni. Nykäisin hevosen ohjat maahan merkiksi paikallaan pysymisestä sillä välin kun Kioja sitoi Rusinan kahden muun suomenhevosen viereen. Jannican mies oli purkamassa autostaan vuolutarvikkeita ja Kioja jutteli Jannican kanssa Sarasteesta. Minun mielestäni se oli hurjan mukava hevonen, lempeä ja huomioonottava otus. Saraste sai katsella vierestä kun sen vasemmalta puolelta vuoltiin ensin Kaneli ja sitten oikealta puolelta Rusina. Rusinan kavion lohkeama ei ollut kovin paha, tamma parka oli ilmeisesti arkonut jalkaansa siksi että se oli kolhaissut sen johonkin. Jannican mies päätyi paikkaamaan kavion jonkinlaisella kumiliimalla ja vuoli sen normaalin malliseksi.
"Muutoin sen kaviot näyttävät hienoilta. Hyväjalkainen eläin", Jannican mies totesi ja taputti Rusinaa lavalle.

Saraste ei sanonut rumasti vuolusta, vaikka se vähän huojuikin tasapainoa hakiessaan. Nyytti sen sijaan oli tympääntynyt seisomisesta eikä olisi halunnut pidellä jalkojaan ylhäällä vuolua varten, joten Jannican mies toi jalkatuen tammaa varten. Tuhisten ja puhisten hevonen tyytyi kohtaloonsa ja näytti rumaa naamaa. Tahira oli kiltisti kuten aina, mutta olisi halunnut rapsuttaa kengittäjää takaisin. Saunin naama venähti kun se tajusi että jalkaa täytyisi pidellä ylhäällä. Mistykin pääsi tarkistettavaksi, mutta sen kavioissa ei ollut sanomista. Kielo ei tykännyt kun minulle annettiin hommaksi viedä kaikki hevoset Mistyä lukuun ottamatta takaisin laitumelle. Niinpä sidoin hevoset riimunnaruista toisiinsa ja kiinni Mistyn satulaan. Suomenhevoset yhdeksi jonoksi ja nuoret toiselle puolelle. Näin meillä.

06.06.17 eka viikko laitumella, kirj. Kioja (345s)
Kaikki hevoset olivat kotiutuneet laitumille hienosti, vaikka varsinkin orilaitumella oli vähän enemmänkin nahinaa ensimmäisenä päivänä. Nyt kaikki laidunsivat vieretysten heinikossa häntiään heilutellen. Tammalaitumen puolella Paloma ja Kaneli vaikuttivat olevan sielunkumppaneita ja ne usein tulivat yhdessä tervehtimään laidunta tarkastavia ihmisiä. Paloma myös vähän vanhempana rouvana rauhoitti muita tyttöjä, joista ainakin osa katsoi mönkijää kieroon, kun laitumille tuotiin puhdasta vettä. Oma laumani oli sopeutunut uusien hevosten sekaan mainiosti, mikä ei yllättänyt koska tiesin niiden olevan varsin sosiaalisia otuksia ja tulivat toimeen melkeinpä kaikkien kanssa. Ainakaan vielä en ollut löytänyt hevosta joka ei laumaani olisi sopinut.

Nyt olin kiertämässä laitumia tarkastaakseni niiden kunnon. Misty oli joutunut ratsukseni, sillä viihdyin paremmin hevosen selässä kuin äänekkään mönkijän. Misty oli myös näppärämpi kulkupeli kapeammissa kohdissa. Laitumen eteläpuolelta metsiköstä löysin tammalauman, joka vilvoitteli puiden varjossa hyönteisiä paeten. Lähestyessäni aitaa seuraillen Saraste, kauniin ruunikko suomenhevostamma, oli ensimmäinen joka minuun kiinnitti huomiota. En ihmetellyt sitä, sillä pikkuneiti ei minuun luottanut vielä kovin paljoa, vaikka Mistyyn se olikin ehtinyt tutustua. Sarasteen takaa kurkki Shanaal, tumma vuotias varsa jonka mielestä Saraste oli kovin mielenkiintoinen. Löisin vaikka stetsonini vetoa että Sarastettakin kiinnosti Shanaal, vaikkei se sitä näyttänyt. Pysäytin Mistyn ja katselin hetken hevosia. Kaikki niistä näyttivät levollisilta eikä kenelläkään ollut hampaiden tai kavioiden jälkiä näkyvissä. Tosin pitkästä rivistä rautiaita suomenhevosia minun oli melko vaikea nähdä mitään, sillä ne piileskelivät muun lauman takana. Maiskautin Mistylle ja hevonen jatkoi matkaa. Nyytti lähti ravaamaan vanhemman tamman perään ja hörisi. Pitkään se ei kuitenkaan seurannut, kun päädyimme kauemmas laumasta, vaan vaalea tamma kääntyi takaisin.

Tammalaitumen aidat tarkastettuani ohjasin Mistyn seuraamaan orilaitumen aitaa. Pitkään en ehtinyt kulkea, kun kuulin keveää jyminää. Koko jätkälauma laukkasi sieltä kiireellä aidan reunaan. Kaksikymmentä hevosta kääntyi juuri ennen aitaa ja Mistyä. Monenkirjavassa joukossa vanha pappa Gladi pukitteli lauman viimeisten joukossa selvästi nauttien nuorempien hevosten seurasta. Kukaan ei kiusannut toisia sen enempää kuin mitä nuorten orien oli tapana. Näin omistajien kesken melkein väittäisin että Entti on pikkuisen ihastunut Silveriin... Älkää kertoko Entille! Se seurasi pienempää ponia kuin hai laivaa ja rapsutteli ainakin minun nähteni vain Silverin kanssa. Harmi sikäli että tallin oma valkoinen pikkuponi Velmu taitaa olla kateellinen...