Strawberry Jade

ii. Delwyn Baynham oli ruunikonkimo, 133 senttiä korkea walesinponiori, joka edusti Uuden-Seelannin walesinponikasvatusta. Ori kantakirjattiin nuorena toisella palkinnolla kantakirjaan. Tuomarit kehuivat sen hyvää liikemekaniikkaa ja kaunista tyyppiä. Baynham astui jo kantakirjauksen jälkeisenä kesänä kymmenen tammaa ja varsojen osoittauduttua tyypikkäiksi ja hyväliikkeisiksi, kasvoi oriin kysyntä jalostusoriina. Oriin kasvattaja sai kuitenkin oriista loistavan tarjouksen ja niinpä ori myytiin nelivuotiaana Australiaan. Australiassa poni koulutettiin esteratsastuksen saloihin. Se kohosi muutamassa kaudessa Australian estepikkuponien huipulle 110 sentin luokkiin. Baynhamille povattiin jo Australian pikkuponien estemestaruuksien kultamitalia, mutta valitettavasti ori sairastui vakavaan kuumeeseen, johon se jouduttiin lopettamaan vain kahdeksan vuoden ikäisenä. Koska ori ei kilpailu-uransa aikana ollut jalostuskäytössä, jäi sen sukua jatkamaan vain kymmenen jälkeläistä.
ie. Barmouth Rhianwyn muistetaan monipuolisena mestarina. Tamma nimittäin sijoittui Uuden-Seelannin pikkuponien mestaruuskilpailuissa vuosien aikana niin koulu-, este- kuin kenttäratsastuksessakin. Punaraudikko aloitti uransa esteratsastuksessa. Se eteni muutaman vuoden aikana kansalliselle pikkuponien huipulle ja nappasi viimeisenä kautenaan mestaruushopeaa. Sitten tamma myytiin ratsastajan kasvettua sille liian isoksi. Seuraavan lapsiratsastajansa kanssa Rhianwyn kilpaili niin rataesteitä kuin kenttääkin. Tamma menestyi hyvin molemmissa lajeissa ja ehti saavuttaa toisen ratsastajansa kanssa pronssimitalin molemmista lajeista. Kolmannen lapsiratsastajansa kanssa Rhianwyn kilpaili ensin hieman kaikkia lajeja, mutta sen loukattuaan jalkansa, tamma siirtyi kokonaan kouluponiksi. Viimeisenä yhteisenä kautenaan ratsukon onnistui voittaa itselleen pikkuponien koulumestaruuden pronssimitali. Tämän jälkeen tamma vaihtoi jälleen omistajaa, mutta toimi lähinnä harrasteponina. Raudikko varsoi yhden ainoan varsan elämänsä aikana, mikä oli hyvin sääli.

iii. Copley Brynn syntyi aivan pikimustana, mutta vaaleni vuosien myötä vitivalkoiseksi satuponiksi. Oriilla oli pitkä harja ja erityisen kauniit silmät, jotka korostivat oriin satuponimaista ulkonäköä. Brynn menestyi erinomaisesti Uuden-Seelannin ja Australian welshnäyttelyissä ja se sijoittuikin moneen kertaan Best in show'ksi. Oriilla kilpailtiin myös show-kilpailuissa ja esteratsastuksessa. Esteillä ori omasi erittäin hyvän tekniikan, mutta lähinnä sopivan ratsastajan puutteesta johtuen, ori kilpaili vain pikkuluokissa. Brynn oli Seelannin welshkantakirjassa ensimmäisellä palkinnolla, mutta se vaikutti vain rajoitetusti jalostuksessa.
iie. Amharia oli erittäin kaunis, tummanrautias tamma. Se muistutti olemukseltaan keijua siron ulkomuotonsa ja kevyiden liikkeidensä takia. Luonteeltaan tamma oli hyvin herkkä, mutta tammalla kävi tuuri ja sille löytyi taitava lapsiratsastaja. Amharia pääsikin näyttämään kyntensä esteradoilla edeten aina kansallisiin pikkuponiluokkiin asti. Ratsukko nappasi sijoituksen toisensa jälkeen ja aina silloin tällöin voitonkin. Valitettavasti ratsastaja kasvoi parissa vuodessa Amharialle liian isoksi. Tamma kantakirjattiin toiselle palkinnolla kantakirjaan ja se siirrettiin siitosponiksi. Valitettavasti tamman varsoista aikuiseksi eli vain ori Delwyn Baynham ja yksi tamman tammavarsa.
iei. Llangaffo Wilde Cilmery oli erittäin energinen luonteeltaan. Kun oriin energia onnistuttiin kääntämään työntekoon, paljastui villistä oripojasta erittäin lahjakas esteponi. Valitettavasti ori oli pienikokoinen eikä sen kapasiteetti sen takia riittänyt kovin pitkälle. Alle metrin luokissa Cilmery teki kuitenkin uransa aikana selvää jälkeä ja nappasi ruusukkeen toisensa perään. Vanhemmiten ori jonkin verran tasoittui ja sillä kilpailtiin hieman myös kouluratsastuksen helppoja luokkia ja valjakkoajossa noviisia. Vaaleanpunarautias, 128 senttiä korkea ori oli kantakirjassa toisella palkinnolla ja se toimi jonkin verran jalostusoriina.
iee. Gwaeddan Kynwal oli ruunivoikonkimo, 133 senttiä korkea welshtamma. Tamma oli hieman liian arka ja ujo lastenponiksi, joten se päätyi aikuiselle naiselle harrasteponiksi. Hän oli tietenkin liian pitkä pienelle ponille, mutta tamma toimikin ajoponina. Valjakko kilpaili hieman aluetasolla valjakkoajoa, mutta lähinnä he nauttivat toistensa seurasta kotioloissa. Kynwal vietti mukavaa ponin elämää. Hyvän sukunsa ansiosta tamma astutettiin kahdesti ja se varsoi kaksi tammavarsaa. Kimo kuoli 29-vuotiaana sydämenpysähdykseen.

26.02.17, maastoestevalmennus, valmentaja: Disa (110s)
Vierailin Adinan ponitilalla ja aikomuksena oli valmentaa Jannicaa ja hänen kahta nelivuotiasta ponia maastoesteillä. Kaksikosta selvästi temperamenttisempi Sanni oli innosta piukeana, kun suuntasimme kohti maastoradan helpompaa pätkää, josta nuorten oli helpompi aloittaa. Kimo laittoi pari kertaa sieraimet suurina puhisten liinat kunnolla kiinni ennen estettä. Jannica säilytti ratsastuksessaan tyynen otteen, joka tarttui lopulta poniinkin. Matalat tukkiesteet ylittyivät ehkä vähän turhan suurella ilmavaralla, mutta eipä varovaisuudesta ollut mitään haittaakaan. Seuraavana lähdimme ottamaan hieman tuntumaa vesihautaan. Molemmat ponit ovat käyneet tutustumassa veteen jo aiemmin, mutta vaativat vielä uskallusta ja rutiinia. Sannia sai alkuun maanitella todenteolla veteen, mutta kun tamma sai mennä kaverin peesissä, se rohkaistui ravaamaan pienen lätäkön läpi kerta toisensa jälkeen. Hyvä!

06.10.16 Sanni täyttää neljä vuotta, kirjoittaja: omistaja (215 sanaa)
Aika on kulunut Adinaan muuton jälkeen kuin siivillä ja olemme Sannin kanssa nauttineet täysin rinnoin syksyn tulosta ja ilmojen viilentymisestä. Maastot ovat siinä määrin muuttuneet, että pieni tamma on välillä ihan häkellyksen vallassa, kun kävelemme rauhallisesti lehtien kellastamia polkuja pitkin lähimaastoissa ja vähän kauempanakin. Sanni näkyy nauttivan metsässä olosta ja kävelyretkistämme tullen aina mielellään portille vastaan, kun menen hakemaan sitä lenkille porkkananamien kera (tosin en ole varma tuleeko tamma porkkanoita vai minua vastaan). Sanni on kasvanut kovasti kesän aikana ja siitä alkaa tulla jo ihan oikea pikkutamma, onhan ikääkin toki jo neljä vuotta! Saas nähdä minkälaisia kolttosia neiti keksii, kun 5-vuotiskausi lähenee! Nyt tamma vaikuttaa kuitenkin todella rauhalliselta ja on tosi kiltti hoitaessa ja taluttaessa.

Meillä kävi Sannilla kengittäjäkin muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa ja tamma käyttäytyi oikeinkin hyvin, vaikka toimituksen kestäessä se alkoikin hieman hermostumaan. Ei se kuitenkaan onneksi ryhtynyt mitään tuhmaa puuhaamaan. Sen verran herkkyyttä tammassa kuitenkin on jo havaittavissa, että syksyllä kun lokakuun alkupäivinä meillä kävi eläinlääkäri katsomassa hampaita ja rokottamassa neidin Sanni ei oikein perustanut touhusta, vaan rupesi peruuttelemaan käytävällä. Saa nähdä miten jatkossa, kun alamme todenteolla raspaamaan, tarvitseeko tammaa rauhoitella sitä varten. Onneksi kengitys kuitenkin onnistuu ilmankin, niin rauhallisesti tamma otti ekan kerran ja meidän kengittäjä on kyllä ihanan rauhallinen nainen, joka saa paatuneetkin oripojat kenkään ilman rauhoitusta (jopa shettisorit).