Nerys Rhian

i. Gwyneth Haul on tunnetun kasvattajan alkuperäistä ponikantaa esi-isiltään, joka on laiduntanut vapaana nummilla. Haul puolestaan on toiminut lähes koko ikänsä näyttelyponina ja kenttäponina, kahmien mukavasti palkintoja ja ruusukkeita urallaan. Voikko 134-senttinen ori on sukunsa puolesta suosittu B sektion welshkasvatukseen ja periyttänyt jälkeläistölleen korrektia rakennetta sekä hyvää luonnetta, kuten Riankin kohdalla. Kotimaansa Englannin lisäksi Haul on ollut muutamia kausia myös astumassa Ranskassa ja Ruotsissa, josta on kotiutunut tänne Suomenkin kamaralle muutamia varsoja kaupan. Haul on eläkeponina kasvattajallaan, eikä ole enää siitoskäytössä.
e. Nia Rhiannon on vanhempiensa ainoa varsa, joka toimi ikänsä kasvattajallaan siitosponina. Nia on kaunis voikko piirtopää, jolle mitattiin korkeutta 136cm. Nia on luonteeltaan Rian tavoin yhteistyöhaluinen ja mutkaton, myös kilpaponina. Nia kilpaili kenttäponina ja starttasi myös satunnaisia luokkia kouluratsastuksen saralla. Nia toimii nykyään lähinnä oman kasvattajan maskottiponina, eikä ole jalkavamman vuoksi enää ratsukäytössä eikä siitoksessa.

ii. Branwen Cadell oli persoonallinen poni, joka omasi hyvät liikkeet ja kilpaili kenttäponina sekä kouluratsuna. Voikko 132-senttinen ori oli luonteeltaan reipas ja rohkea, jonka ansiosta se pääsi myös kilpailemaan Britannian ulkopuolelle sopuisana oriina, joka sopi kisaporukkaan mainiosti tekemättä itsestään turhaan numeroa. Kilpailutulosten ja sukunsa turvin Cadell oli suosittu siitosponi kilpauransa jälkeen, joka jäikin suhteellisen lyhyeksi loukkaantumisen vuoksi esteillä. Cadellille jäi useita valtalinjaa hyvin tukevia orijälkeläisiä sekä muutama tunnettu siitostamma. Cadell eli koko elämänsä kasvattajallaan, jossa se myös lopetettiin jalkaongelmien pahentuessa parikymppisenä.
ie. Glaw Glyn oli voikko älykäs welshponi, joka tunnettiin vilkkaana ja näyttävänä esiintyjänä niin näyttelyissä kuin koulu- ja esteluokissakin. Läsipäinen 136-senttinen Glyn oli rakenteeltaan melko keskilinjaa saaden tyypistään yleensä kasia. Kokeneen kuskin kanssa se teki myös kelvollisia suorituksia kilpailuissa, mutta ei ollut mikään varsinainen kansallisten luokkien kisaaja taidoiltaan tai olemukseltaan. Kiinnostava suku veti puoleensa ja tamman varsat olivat kysyttyjä käyttöponeja kotimaassaan Briteissä. Glyn jätti varsoilleen isoa rakennetta ja eloisan luonteen, joskin jälkeläiset ovat olleet tammaa huomattavasti helpompia käsitellä.
ei. Sawyl Reece eli tutummin Rice oli voikko 129-senttinen läsipää, joka etenkin kesäkarvassaan oli hyvinkin tumma peitinkarvaltaan voikoksi. Ori kilpaili menestyksekkäästi kouluratsuna sekä valjakkoajossa. Se käyttäytyi kisapaikoilla hyvin ja tiedettiin innokkaana, mutta hyvätapaisena esiintyjänä. Kotona Rice osasi kuitenkin vaihtaa vapaalle ja nostaa keväisin show-kortin esille, etenkin jos sen lähettyville oli siunaantunut uusia tammoja. Orin jälkeläiset ovat olleet hyvin suosittuja käyttöponeja, vaikkei se itse sinänsä olekaan suvultaan mikään kovin ihmeellinen. Rice lopetettiin tai kuoli ähkyyn parikymppisenä jouluyönä.
ee. Winifred Wyn edustaa harvinaista sukulinjaa, jonka vuoksi olen kasvattajalle ja maahantuojalle kiitollinen siitä, että tamma löytyy meidän Rian suvusta näinkin läheltä! Harvoin on päässyt meidän suvuissa seuraamaan kantatammaa näin omalla kohdalla. Vuosien kuluessa Wynin suku on tullut tunnetuksi valjakkoajon ja ratsastuslajien edustajina ja siihen mahtuu monta kantaponia sektion B tukemana. Wyn kilpaili itse esteponina ja kävi kokeilemassa siipiään myös valjakkoajossa, mutta ei oikein siinä menestynyt. Voikko 135-senttinen tamma omasi hyvän hyppytyylin ja laadukkaat askellajit. Tähtipäinen Wyn sai kisauransa jälkeen kolme varsaa, ennen kuin menehtyi valitettavasti ähkyyn 13-vuotiaana. Tämä oli ymmärrettävästi Wynin kasvattaja-omistajalle iso takaisku, sillä hän olisi halunnut tietenkin enemmän tästä linjasta jälkeläisiä.

28.01.13 estevalmennus, valmentaja: *lumienkuli* (220s)
Olin lupautunut pitämään estevalmennuksen Soneülle ja hänen ratsulleen Riialle, joten kasailin 100cm korkuisia esteitä valmiiksi maneesiin ratsukkoa odotellessa. Pian esteiden kokoon saamisen jälkeen ratsukko saapuikin paikalle ja Soneü ilmoitti tehneensä alkulämmittelytkin jo itsenäisesti, joten päästiin aloittamaan heti. Jo ensimäisellä esteellä huomasi, että Riia on todella rauhallinen ratsu, mutta vauhtia olisi saanut olla ehkä hiukan enemmänkin joten pyysin Soneüta antamaan tammalle napakammat avut vauhdin saamiseksi. Napakammat avut auttoivatkin selkeästi ja jo seuraavalla esteellä Riialta löytyi enemmän vauhtia ja sen ansiosta esteen ylityskin näytti huomattavasti paremmalta. Muutama este menikin ihan hyvällä vauhdilla yli, mutta sen jälkeen näytti jälleen kuin Riialta olisi vauhti alkamassa hiipua, joten pyysin Soneüta jatkamaan napakampien apujen kanssa. Vähän aikaa Riialla meni, että vauhti alkoi taas nousemaan, mutta kyllä sitä vauhtia alkoi pikkuhiljaa löytymään sopivasti. Pyysin ratsukkoa yrittämään rataa ainakin vielä kertaalleen ja tällä kertaa jos Soneü muistaisi automaattisesti antaa avut kun Riian vauhti hiipuu, jottei radan hyvä suoritus kaatuisi liian hitaaseen vauhtiin. Tällä kertaa rata menikin todella paljon paremmin ja kertaakaan ei tarvinnut Soneüta muistuttaa kunnollisista avuista. Koska rata meni toisella kertaa niin hyvin, kerkesi ratsukko yrittämään rataa vielä kolmannenkin kerran ja silläkin kertaa esteet ylittyivät täysin ilman ongelmia ja kohtuullisella ajalla. Loppukommenttina voisin todeta, että ratsukon kannattaisi kotonakin harjoitella kunnollisia ja napakoita apuja, jottei vauhti pääse hiipumaan liiaksi ja jottei kisoissa hyvä suoritus kaatuisi liian hitaaseen vauhtiin.

00.00.0000, kirjoittaja: X
Ei merkintöjä.