Remind Me

09.11.23 estevalmennus, valmentaja: Jannica (618s)
Ratsukoita oli hieman enemmän tänään maneesissa, koska oli loma ja useimmat hoitajat sekä yksityiset onnituneet tulemaan samaan aikaan maneesiin, vaikka meillä oli selkeästi merkitty varaus jo hyvissä ajoin estetunnille. Noh, ei auttanut kuin tehdä sovun ylläpitämiseksi tilaa, ei heitä viitsinyt uloskaan patistaa, kun oli tarkoitus vain yhdelle ratsukolle valmennusta pitää Jessican kanssa ja he pärjäisivät kyllä toisten seurassa mainiosti. Siispä sait ottaa alkuverryttelyn hyvinkin rennosti, vähän ehkä jopa liiankin, Nana olisi kuitenkin vähän jo saanut siinäkin työskennellä, eikä laahustaa kuin lahna pitkin maneesia! Se olisi saanut liikkua reippaammin eteen ja keskittyä erityisesti eteenpyytäviin apuihin ja sinäkin vaatia siltä enemmän, nyt alkuverkka meni hieman matkustamisen puolelle suurilta osin.

Näki että kotityöskentelyssä oli enemmänkin keskitytty hyppypuoleen kouluratsastuksen jäädessä unholaan, mutta ei hätiä mitiä, tänään treenattaisiinkin estekoulua oikein urakalla! Aloittelimme tekemällä pysähdykset käynnissä jokaisen kirjaimen kohdalle, niissä Nana oli tietenkin haka, pysähtyi tasajaloin ja olisi seissyt paikallaan vaikka hamaan tulevaisuuteen saakka. Sitten kun piti liikkeelle lähteä, olisi tamma saanut energisemmin tosiaan lähteä liikkeelle, eikä vain nytkähtää eteenpäin. "Nopeat pohkeet, pyydä siltä työntekoa nyt ihan kunnolla, eihän se edes kuule mitään, kun on niin unessa jo!" komensin tyttöä oikeasti töihin tamman kanssa saaden katsomossa istuvat hoitajat hihittämään. Tiukka katse sille suunnalle kuitenkin riitti, jokainen heistä tiesi, että tuli sanomista, jos alkoi ratsastajaa arvostella tai moittia, tallillamme oli ehdoton nollatoleranssi kiusaamisen suhteen ja siksi niin moni etenkin nuorista kävijöistämme viihtyi vuodesta toiseen.

Olikohan yövierailla mennyt vähän edellisilta kenties myöhäiseksi, kun ei iltapäivällä riittänyt ollenkaan enää motivaatiota ratsastukselle, mielessäni kävi jopa perua koko estetreeni ja siirtyä suorilta valmentamaan koulussa, mutta ehkä eilinen koulutreeni sai riittää toistaiseksi tyttöä ajatellen, lisäksi he kyllä tarvitsivat esteharjoitusta tulevia kisoja silmällä pitäen. Saitte nostaa laukan ja tehdä laukassa muutamia ympyröitä, joiden jälkeen piditte kävelytauon ja kävin hakemassa kupposen kuumaa hoitajien jäädessä kiltisti kokoamaan rataa maneesiin antamieni piirustusten mukaisesti. Jaa-a, saas nähdä millainenkohan rata siellä taas odotti kun tuli takaisin, monet kerrat oli ohjeistettu miten laskettiin askeleita esteiden välissä ja miten mittasuhteet menivät radalla, välillä huomasi ettei heillä juurikaan ratsastuksesta ollut kokemusta, kun linjat olivat ihan hukassa. Oli taas yksi niitä päiviä, jolloin teki mieli lirauttaa kahvin joukkoon hieman muutakin.

Palatessani oli erikoisen näköinen rata pystytetty seitsemän esteen kera, joista neljällä lähdimme ensinalkuun verryttelemään ympyrällä. Muuten sujui oikein kivasti, mutta vielä olisi vaadittu lisää skarppiutta aina vaan, lähestymiset olivat kuitenkin hyviä ja hypyt sujuvia, joten en jaksanut itsestään selvyyksiä enää huudella uudelleen keskeltä maneesia, kaippa sitä vauhtiakin sitten tulisi tammaan (ja ratsastajaan), kun nostettiin esteitä. Marssitin tytöt radalle takaisin ratsukon hypättyä kertaalleen nämä neljä estettä nostamaan esteitä. Sekään ei mennyt ihan kuin strömsössä, pari estettä taisi jäädä vähän vinoiksi, noh, mitäpä siitä, naurahdin ja laskin puomit niin että toinen pää oli tosiaankin parikymmentä senttiä alempana. Jessica katsoi minua kulmiaan nostaen, kun sanoin että nyt kelpasi hypätä sitten koko rata, mikäli vielä muistaa miten se menikään. Tyttö katseli arvioivasti esteitä, kertasi mielessään radan ja teki sitten elämänsä ehkä parhaan suorituksen. Kiittelin suoritusta ja näytin toisillekin, että näin homma kuului hoitaa kotiin, kun teinityttö näytti heille mallia posket punaisina hehkuen saamastaan kiitoksesta.

Seuraavaksi lisäsin kolmoissarjalle vesimaton kahden viimeisen esteen alle. Nanalle nämä eivät sen kummempaa ihmetyksen aihetta tuottaneet, en ole ihan varma huomasiko tamma edes että sellaisia siellä oli, se kun oli tajunnut katsomon reunalla olevan takinkin Jessican huvitukseksi vasta, kun tunnista oli kulunut jo reilun puolet. Vesiestettä nostettiin toiselle kierrokselle, alettiin olla ratsukon maksimikorkeudessa jo, toiset vain ihastelivat suorituksia kerta toisensa jälkeen ja katsomoonkin oli alkanut hoitajien lisäksi valua porukkaa ihmettelemään minne kaikki olivat kaikonneet tallista. Kyllähän siinä ihmetellä kelpasikin, työskentely oli saumatonta, enkä olisi ikinä uskonut, että meidän pikkuinen Jessica ylittää tämänkorkuisia esteitä, alkutunnin meno kun ei ollut ihan niin sulavaa ollut. Vaikka olihan Nanalla kilpailtukin aiemmin isoja luokkia. Loppuverryttelyt sait vielä tehdä itsenäisesti kevennellen ja antaen hevosen venytellä kaulaansa.

00.00.0000, kirjoittaja: X
Ei merkintöjä.