Mehiläiskuningatar

i. Lelutiikeri: Pelkkä Lennin virallinen nimi taitaa antaa vaikutelman leppoisasta nallekarhusta ja sellainen punarautias suomenhevonen onkin. Lennistä huokuu sellainen ihmisiinkin tarttuva elämästä nauttiva asenne. Se ei turhia hermoile ja muiden hevosten pyöriessä stressipalloina kisapaikalla lepuuttaa Lenni luultavasti päätänsä vaikka ratsastajan olkaa vasten. Ratsastaessa Lenni on miellyttävä ja saa monen ei niin suomenhevosihmisenkin lämpenemään. 159 korkeassa orissa on riittävästi herkkyyttä ja keveyttä, mutta tarpeeksi myös tasaisuutta ja virheidensietokykyä. Kuitenkin etenkin esteillä ja maastossa Lenni saattaa kuumua tai kaahata, joten ratsastajalla on oltava jarrut hallussa. Lenni nauttii hyppäämisestä ja taitaa sen ihan mukiinmenevästi. Erikoisesteet tai tolpan vieressä nököttävä koristekukka eivät saa Lenniä hätkähtämään ja nopeilla askelilla irtoaa helposti myös voittoaikoja. Turhia sätkyilemättä kävelee ori kaiken maailman pressujen sun muiden agilityesteiden tai reitin varrella sattuneiden yllätysten yli, ali tai ohi, joten maastossa ei tarvitse stressata eteen sattuvaa traktoria tai ojaa. Oikeastaan ainoa asia, josta Lenni ei niin välitä on pihaletku, jolla kesän paahdekeleillä pestään ponit korvista kavioihin. Onneksi pesun jälkeen voi käydä aina piehtaroimassa.

ii. Lelun Tikku-Ukko oli nappiin osunut orivalinta Sillille. Pitkään etsittyssä orissa yhdistyivät toiveet Sillin luonnetta sopivasti tasapainottavasta, hyväliikkeisestä ja -rakenteisesta suomenhevosesta. Narun päässä ollessaan Tikku-Ukko osasi keilata taluttajia eikä oria sopinut viedä liian lähelle tammoja, mutta muuten omistajan ei tarvinnut murehtia mistään ylimääräisistä tempauksista. Kengitys, raspaus ja eläinlääkäri eivät jaksamneet pientä ihmettelyä lukuunottamatta hetkauttaa 160 senttistä suomenhevosta. Tikku-Ukko oli enemmän kouluhevosia, vaikka ei se esteilläkään mikään katastrofi ollut. Alkuun punarautias ori saattoi tuntua jähmeältä ja raskaalta ratsastaa, mutta se lämpeni nopeasti ja suoritti motivoituneesti mitä milloinkin toivottiin. Löydettyään oman kisaamisesta innostuneen ratsastajan kävi Tikku-Ukko jopa Ruotsissa asti muutamassa koululuokassa kilpailemassa. Pöytälaatikkoon orin omistaja ja kilpaileva ratsastaja saivat tallettaa useita onnistuneita tulospapereita ja valokuvia radoilta. Harmillisesti ori jouduttiin lopettamaan äkilliseen kaasuähkyyn vasta 13 vuotiaana.

ie. Säkeiden Setvijä. Kuka halusi kutsua kauniisti Säikeiden Setviäksi ristittyä hevosta Silliksi. Siitä ei hajuakaan, mutta ainakin se on varmaa, että tummanrautiaassa suomenhevosessa ei ole mitään sillimäistä. Ellei sitten lasketa nopeita askelia. Hoitaessa Silli on rento ja helppo. Se ei turhia pullistele satulavyötä kiristäessä, eikä nosta päätään taivaisiin kun on aika laittaa suitset. Sillin voi hyvin hoitaa irrallaan karsinassa tai vaikka pihalla hoitopuomin luona. Ratsastaessa Sillistä löytyy turhan paljon ”Mennään eikä meinata” asennetta, jotta se sopisi perheen pienimmille ratsuksi. Esteillä tamma kiihdyttelee helposti ja silloin kontrolli voi olla vaikea saada takaisin. Kun tahti on hanskasssa eikä tamma pääse jokaisessa siirtymisessä vain kiihtymään lisää alkaa, 158 senttinen Silli olla ihan mainio ratsastettava. Se ei tarvitse ratsastajaltaan juurikaan rohkaisua ja uskaltaa hypätä esteitä vähän heikommastakin paikasta. Koulussa Silli saattaa turhautua liian pitkään jankutukseen, mutta on herkkä ja rauhallisena mukava ratsastaa. Silli asuu Suomenhevosia kasvattavalla tilalla ja toimii siitostammana.

e. Neitoperho, Metan suhteen ei ole omena kauas puusta pudonnut, sillä varsa on selvästi perinyt emältään lempeitä piirteitään. Näppäränä monitoimihevosena pidetty Neitoperho on saanut kaksi hyväluonteista varsaa joista vanhempi on ehtinyt kivuta jo kilpakentille saakka. Neitoperho tai yleensä lyhemmin Ninniksi kutsuttu suomenhevostamma on monen ratsastajan suosikki. Se on turvallisen rauhallinen ja suorittaa peruskuviot taitavasti, mutta tarjoaa kokeneenemmalle ratsastajalle haastetta olemalla herkkä ja etenkin esteillä reipas ja innokas hyppääjä. Maastoesteillä 157 korkea Ninni saattaa joskus innostua turhankin paljon, ja silloin sen kanssa on pidettävä huolta, että tamma muistaa keskityä myös jalkoihinsa. Lukuisilta kotimaan kisareissuilta on kertynyt kaikille Ninniä ratsastaneille arvokasta kokemusta ja tamman karsinanoveen pitkä liuta värikkäitä rusetteja milloin mistäkin lajista. Kokonaisuudessaan vaaleanrautias Ninni on mutkaton hevonen, jonka kanssa kaikkien on helppo harrastaa omalla tasollaan.

ei. Pikku-Apollo on yleisimmin yksinkertaisesti Apollo, mutta vääntyy ihmisten suissa myös Aapeliksi tai vaikka Ateksi. Toisaalta ei nimellä niin väliä, sillä kaikki kyllä tietävät kertomattakin kuka on riehunut tarhassa tai järjestänyt shown kentällä uuden tamman saapuessa talliin. 155 senttisellä Apollolla on kyllä ihan perushyvät käytöstavat, mutta sen keskittymiskyky, oltiin sitten ihan missä tahansa, tuppaa usein olemaan aika olematon. Ei siis ihme jos sillä aikaa kun puhdistaa kavioita on tarttumaetäisyydellä ollut harja siirtynyt jo ruokakippoon. Maastoratsuna Apollo ei ole ehkä varmimmasta päästä, mutta mukavat askeleet korvaavat osan orin sähläyksistä. Kyllä Apollosta irtoaa koulukentilläkin katseita kääntäviä temppuja. Toisinaan ne ovat enemmänkin kevätjuhlaliikkeitä, mutta kun orin saa keskittymään ja motivoitumaan ovat suoritukset ihan kelvollisia.

ee. Sinisiipi, eli Siiri tai Sirre oli aika tavallinen- tai pitäisikö sanoa stereotyyppinen suomenhevonen. Helposti raskas edestä ja hitaamman puoleinen liikkeissään. Sille päälle sattuessaan vaaleanrautias tamma jyräsi kuitenkin helposti ratsastaja selässään tai taluttaja narun päässä haluamansa ruohotupsun luo. Esteitä 157 senttisellä Siirillä hypättiin huvin vuoksi silloin tällöin, mutta kapasitettia oikeille esteradoille ei hevosella olisi riittänyt. Koulupuolella taidot eivät olleet sen kummoisemmat ja kisakokemuskin rajoittui yksittäiseen koulurataan naapuritallin maneesin avajaisissa. Mutta ei Siiri mikään ikävä hevonen ollut. Maastossa se oli elementissään ja lapsienkin oli helppo uittaa vettä rakastavaa suomenhevosta rannassa. Tasaiset askeleet kuljettivat ratsastajat yksi toisensa jälkeen turvallisesti maastopolkuja pitkin kotiin. Suomenhevosmainen kultainen sydän lämpeni nopeasti uusille ihmisille ja Sirre nauttikin pitkistä harjaushetkistä. Vaikka Siiri oli Diesel mallia oli se päältä päin yhtä sähäkän näköinen kun mikä tahansa bensalla kulkeva ferrarikin. Pitkä hulmuharja, nätti suomehevosmainen pää ja kaunis runko. Jos Siirin kilpailumenestyksestä ei juuri riittänyt kerrottavaa oli sillä kuitenkin ässänä hihassaan lukuisia näyttelyitä, mätsäreitä ja naapuripitäjän kissanristiäisiä. Sirre lopetettiin jalkavaivojen vuoksi 16 vuotiaana.
© Alva

17.02.24 estevalmennus, valmentaja: Lauri M. (50s)
Otit hyvän työvoiton tänään. Jos se tuppaa jäämään lepsuksi, uskalla ottaa laukkaa eteen – se saa edetä reilustikin, kunhan tahdin määräät sinä. Sillä on kuitenkin hyvä laukka. Huolellisuutta lähestymisiin, koska sillä vaikuttaa olevan taipumusta tulla hieman pohjaan ja sitten homma menee kiipeämiseksi. Hypyt sarjalla olivat tänään parhaita, siinä pysyitte molemmat skarppeina.

10.10.23 estevalmennus, valmentaja: omistaja (289s)
Tiistain estevalmennukseen oli ilmoittautunut kolme ratsukkoa, joten ryhmät päätettiin yhdistää keskitasoiseksi. Jessica, Christian ja Sara olivat hevosineen verryttelemässä kentällä saapuessani ryhmää vetämään. Verryttely oli hyvässä vaihessa, joten aloittelimme ravipuomeista pitkällä sivulla. Ilma oli mukavan raikas edellisenä päivänä sataneen ensilumen ansiosta, joka kuitenkin harmikseni oli jo sulanut pois muutaman asteen alta. Verryttely ja puomityöskentely sujui tänään hyvin Saralla ja Metellä. Tamma keskittyi hyvin ja kokenut ratsastaja sai sen kulkemaan alusta saakka reippaasti kun tiesi mistä naruista vedellä. Oripojat veivät vähän välillä huomioni, mutta huomattuani että niiden kanssa sujui hyvin oli huomioni taasen keskittynyt Saraan, joka saikin kävellä hetkisen muiden vielä lopetellessa hieman haasteellisempaa puomitehtävää ympyrällä. Mette nautti joka hetkestä (ja varmasti ratsastaja myös), kun päästiin vihdoinkin välikäyntien jälkeen esteiden pariin! Aloittelimme helpohkolla sarjatehtävällä, sillä mukana oli myös helppoon valmennukseen ilmoittautunut Sara. Muille ratsastajille estekorkeutta vähän nostettiin, joten parivaljakko sai luvan aloittaa tehtävän.

Sarjan ensimmäinen ja toinen osa, okseri, oli sijoitettu pitkälle sivulle ja sen jälkeen tehtiin lyhyen sivun keskelle iso voltti laukassa ja jatkettiin ajoissa suoristaen toisen pitkän sivun alkuun, jossa odottivat kaksi pystyä yhden askeleen sarjana. Ensimmäisillä kerroilla tehtävä tuntui teille hieman haasteelliselta ja Mette tuli liiankin vauhdilla sarjoille, jolloin välit uhkasivat jäädä lyhkäisiksi isolaukkaiselle tammalle. Harjoittelun kautta molempiin suuntiin alkoi kuitenkin lopputuntia kohden tämä sujumaan paremmin jo. Tehtävien tasalle päästyänne nostettiin sarjan toista osaa jonkin verran, Meten ja Saran kohdalla noin kuuteenkymppiin. Sara halusi vielä loppuun kokeilla yhtä 80cm estettä ja niinpä annoin siihen heille mahdollisuuden toisten aloittaessa jo loppuraveja kevyellä tuntumalla. Hienosti meni myös tämä isompi este ja teit oikein hyvää työtä huolellisessa valmistelussa, jossa tamma oli hyvin tuntumalla ja tie oli suora vaikeasti pitkän sivun alussa sijainneelle esteelle. Hyvillä mielin pääsitte toisten mukana tekemään loppuraveja kevennellen ja sitten kävelemään porukalla metsälenkin loppukäynneiksi, jonne liityin seuraan kävellen.

17.02.24 Valmistautumista Merikannon estevalmennukseen, kirjoittaja: omistaja (73s)
Metan kanssa on takana muutama vuosi yhteistä treeniä ja kilpakentillä olemmekin jo oikeastaan saaneet kaiken valmiiksi, sen suhteen ei Metalla enää tavoitteita ole, toki estelaatuarvostelusta olisi kiva saada palkinto. Suurin ongelma Metan kanssa on nykyään välillä liiankin rento meno kun meiltä molemmilta puuttuu isompi tavoite kotitreeniin, joten kaipailisimme valmennukselta vinkkejä, miten saada tammaa hyvin hereille alkuverkoissa ja verryttelyhypyissä sekä sitten isompiin tehtäviin siirryttäessä. Ja jotakin vinkkiä kotitreeniin, jumppaa ja sen sellaista kisaeläkeläisen kanssa.