Moana's May Queen

00.00.0000, valmennus, valmentaja: X
Ei valmennuksia.

02.12.17 SPC kisat, kirjoittaja: VRL-00135 (322s)
Namerin pihamaa kuhisi väkeä, kun jouluisten SPC-kilpailuiden toinen päivä oltiin saatu päätökseen. Toinen toistaan hienompia poneja kävelytettiin ympäri pihamaata ja vietiin väliaikaisiin tarhoihin. Olin kulkemassa kohti päärakennusta, kun huomioni kiinnittyi punahiuksiseen naiseen ja häntä piirittäviin beduiininaapureihimme. Hivuttauduin vaivihkaa lähemmäksi kuuntelemaan.
- We really like your pony, and we are willing to give you even more money for her. How about we give you 5000 shekels and a newborn camel? kuulin beduiiniperheen vanhimman veljen sanovan.
- For the tenth time, Meikku is not for sale, no matter how much you are willing to offer. Besides, what am I to do with a dromedary back in cold Lapland? punahiuksinen nainen vastasi.
- We do not know what is this dromedary you speak of, but what if we give you 7000 shekels and the camelbaby?
Tässä välissä minun oli pakko astua kuvioon mukaan, tiesin nimittäin miten itsepäisiä naapurimme osaavat olla jotain halutessaan.Vedin punahiuksisen naisen mukaani vedoten tuomarien tahtovan puhua hänen kanssaan. Tunnistin hänet edellisenä päivänä näkemäkseni Jannicaksi.

- Olen erittäin pahoillani naapuriemme käytöksestä. Naapureina he ovat aivan erinomaisia, mutta valitettavasti täällä eteläisemmissä maissa ei kulttuuriin kuulu suomalainen hyväkäytöksisyys ja oman tilan kunnioittaminen. Olisit kyllä saanut ihan hyvät rahat ponista, se täytyy kyllä myöntää. Ja tosiaan, yksi paikallisista kummallisuuksista, täällä yksikyttyräiset kamelitkin ovat kameleita, eivät dromedaareja, sanoin kävelyttäessäni Jannicaa kohti päärakennusta.
- Ei se mitään, eihän sitä omalle kulttuurilleen paljoa voi. Onhan se vähän imartelevaakin tietää, että oma poni voi olla noin haluttu. Eihän Meikku mitenkään edustavasti tänään käyttäytynyt, mikä näkyi sijoituksessakin, mutta kyllä siinä vain sitä jotain on.
Kutsuin Jannican vielä sisälle kahville. Aika kului kuin siivillä jutellessamme poneista, hevosista, Suomesta, Israelista, politiikasta ja kaikesta siltä väliltä. Lopulta havahduimme siihen,että päivän lämpö ja valoisuus olivat häipyneet jo aikaa sitten, lämpöasteita oli vain +7 päivän +21 asteeseen verrattuna ja matka Jannican tzimerille näytti pitkältä pimeässä. Nappasin lyhdyn eteisestä mukaani ja saatoin juttukumppanini yösijaansa ja toivotin hyvät yöt. Minulle jäi fiilis, että tämä ei ollut viimeinen kerta, kun tapaan Jannican.