Sweet Mandy

i. Royal Glamour kiersi hyvällä menestyksellä muutamat varsanäyttelyt, joissa se herätti erään suuren siittolan edustajan mielenkiinnon. Piirtopäisestä raudikosta tehtiin pian kaupat ja edessä oli muutto hieman isompiin ympyröihin. Royal Glamourista kasvoi 132cm korkea rohkea suoritusponi, joka kilpaili menestyksekkäästi sekä koulu- että estekisoissa ja nähtiin vanhemmalla iällä myös kärryjen edessä showkilpailuissa. Monipuoliseen käyttöön soveltuvaa luonnetta se jätti myös jälkikasvulleen.
e. Almond menestyi kohtuullisen hyvin nuorten ponien näyttelyissä, mutta sittemmin tamman kilpakokemus on rajoittunut seuratasoisiin koulu- ja estekisoihin. 128cm korkea ja tummanpunarautiaan värinen Almond myytiin Lloydin perheelle, jonka lapsille poni toimi hyvänä opetusmestarina. Aina toisinaan tammalla oli emältä perittyä ponimaista ketkuilua, mutta suurimman osan ajasta se oli käytökseltään erinomainen tilanteessa kuin tilanteessa. Lasten kasvettua isoksi, tamma liisattiin siitoskäyttöön läheiselle kasvattajalle. Kolmen varsomisen jälkeen Almond lopetettiin huonoksi menneiden hampaiden vuoksi.

ii. Arcady oli vaarassa menehtyä varsalaitumella tapahtuneessa tapaturmassa, mutta ruunikko pikkuori selvisi kuin selvisi tilanteesta. 130cm korkuinen, pitkäjalkainen ja kevytrakenteinen poni tuotiin kilparadoille vasta vähän myöhemmällä iällä, mutta Arcady joutui valitettavasti jättämään kouluradat vanhan vamman vuoksi parin kauden jälkeen. Pikkuvikainen ori oli hyväsukuinen ja -luonteinen, joten sillä astutettiin muutamia tammoja ennen kuin lopetuspäätös tuli omistajien eteen. Varsat ovat perineet isältään sävyisää luonnetta ja sporttista ulkomuotoa.
ie. Cennen Galena oli sekä luonteeltaan että ulkomuodoltaan sievän tammamainen. Tunnetun Cennen-siittolan kasvattama 128cm korkea ponitamma myytiin heti vieroituksen jälkeen Jenkinsin perheelle. Läsipäinen raudikko liikkui ilmavasti ja aloitti kouluratsun kilpauran lupaavasti. Itse ponista riippumattomista syistä Galena kuitenkin siirtyi seurahevoseksi ja siitoskäyttöön melko varhaisella iällä. Kaikki neljä varsaa ovat olleet emänsä tapaan helposti käsiteltävissä olevia, hyvin liikkuvia ja kestäviä lasten kilpaponeja.
ei. Cennen Romance oli näyttävän näköinen sysirautias ori, jolla oli korkeutta 128cm verran. Ryhdikäs ja hyvätyyppinen poni kilpaili showkehissä sekä maasta esitettynä että ratsain, saavuttaen menestystä pitkin Brittein saarta. Myöhemmässä vaiheessa letkeäliikkeinen Romance nähtiin myös kouluradoilla helpoissa luokissa. Kohtuullisen hyvää suosiota tammanomistajien keskuudessa nauttinut Romance on jättänyt lukuisille jälkeläisilleen hyvää tyyppiään ja rohkeaa luonnetta.
ee. Cennen Sonata oli Galenan ja Romance tapaan Cennen-siittolan kasvatteja. Punarautiaalla tammalla oli runsaasti pilkettä silmäkulmassa, eikä sattumuksilta ja tapahtumilta aina vältytty. 130cm korkuinen poni kilpaili vaihtelevalla menestyksellä kouluratsastuksessa helppoa B:tä ja hyppäsi 60-80cm esteratoja. Yleisvaikutelmaltaan ilmeikäs ja tiivisrunkoinen Sonata varsoi kilpauran ohessa kaksi varsaa – Almondin ja tämän puolisiskon, joka valitettavasti menehtyi nuorena.

iii. Tan-y-Arthur oli tummanruunikonkimo piirtopää, jolta löytyi korkeutta 128 senttimetrin verran. Ori kilpaili maineikkaan uran kouluratsuna ja se pärjäsi myös näyttelyissä hyvin palkiten nuorella iällä muotovalion tittelillä. Ori kantakirjattiin vuotta myöhemmin II palkinnolla ja jälkeläistöäkin siunaantui muutamia. Jälkeläiset ovat perineet isän hyvät askellajit, ratsastettavuuden sekä suorittaneet hyvää osaamista kouluratsuina.
iie. Geana Holly oli kaunis 130-senttinen tamma. Väriltään Holly oli tavallinen ruunikko. Holly oli tuttu näky kotimaansa näyttelykehissä ja toimi myös ratsuna erityisesti showluokissa. Tamma oli kuitenkin pääasiassa siitoskäytössä, joten varnaista kilpauraa sille ei kertynyt. Varsoja sen sijaan siunaantui paljon ja ne perivät emänsä hyvän luonteen ja käsiteltävyyden toimien erityisesti pienten lasten ratsuina helpoissa luokissa ja shownäyttelyissä. Risteyttäessä tamma temperamenttisemman orin kanssa varsoista kuitenkin saattoi tulla oriin kaltaisia, jonka vuoksi omistajat olivat erittäin tarkkoja orivalinnoistaan.
iei. Fancy Fox oli itse asiassa isoisovanhemmista varmasti rakenteellisesti ja ulkonäöllisesti eniten Mandyn näköinen, rautiaalla orilla oli täsmälleen samanlainen kapea piirto ja takasissa pitkät täyssukat. Luonteeltaan Fox oli temperamenttinen, mutta kuitenkin tarmokas työntekijä, joka ei ihan hirveästi omaa temperamenttiaan onneksi varsoihin tuonut, etenkään rauhallisella tammavalinnalla. Uransa ori teki pienissä esteluokissa lastenratsuna ja se oli myös rohkea hyppääjä maastoesteillä. Koulupuolella ori omasi myös hyvän kokoamisasteen ja noin puolet jälkeläisistä kisasikin sen turvin kouluratsuina menestyksekkäästi.
iee. Cennen Jennifer oli pienehkö raudikko A sektion edustaja, niitä harvoja muutamia, mitä suvusta löytyy. Luonteeltaan Jennifer sopi oivasti lapsille ja oli muutenkin ratsastettavuudeltaan hyvä ja menestyi kouluratsuna. Luonteeltaan tamma oli käsitellessä täysi kymppi ja yhteistyöhaluinen kisaponi sekä esteillä että koulussa. Jäätyään kasvattajan tyttärelle pieneksi Jennifer siirtyi siitoskäyttöön periyttäen varsoilleen hyvää ratsastettavuutta ja pientä kokoa.

eii. Cennen Harlekin oli menestyneen Cennen kasvattamon ensimmäisiä käyttöoriita. Se oli kieltämättä rakenteeltaan lähes täydellinen kiiltävässä karvassaan ja lisäksi sen huhuttiin olevan maansa paras periyttäjä lähes sadan prosentin tiineyttämisellä. Harlekinin jälkeläisistä on tullut niin hienoja siitostammoja kuin ratsuponejakin. Ori itse ei kuitenkaan kilpaillut aktiivisen siitosuran ohessa.
eie. Arddel's Romance oli myös pelkästään siitoskäytössä koko ikänsä. Tamma oli kuitenkin kotona myös hyvä kouluratsu ja sen varsat ovat kilpailleet kouluareenoilla hyvin sijoituksin. Romance oli luonteeltaan hieman temperamenttinen, jonka vuoksi sille pyrittiin valitsemaan rauhallisia oreja tasapainottamaan luonnetta. Kokonsa puolesta Romance sopi hyvin myös pienille aikuisille ja esiintyikin muutaman kerran kasvattajan kanssa showkisoissa.
eei. Cennen Salsbri oli vanhempiensa ainoa varsa ja sen suhteen ei hirveästi ollut nuorempana mitään odotuksia. Vähitellen ori kuitenkin sai jalkansa oven väliin näyttelykehissä ja se palkittiin useassa kansallisessa näyttelyssä hyvärakenteisena ponina. Lisäksi se matkusti ainakin kahdesti kansainvälisiin näyttelyihin kotimaastaan Britanniasta voittaen siellä BIS-sijan molemmilla kerroilla. Näyttelyuran laajuuden vuoksi orin ratsastusura jäi vähälle, mutta pikkukisoista ori kahmi voittoja ja sijoituksia jonkun verrankin startaten muutaman kerran myös kakkostason kisoissa. Jälkeläisilleen ori kuitenkin valitettavasti periytti jonkun verran sairauksia, joten se vedettiin pois siitoskäytöstä kolmen kauden jälkeen.
eee. Hywel Ariette on suvun musta lammas, josta ei oikeastaan ihan hirveästi ole jäänyt tietoa. Joskus 1990-luvun puolella elänyt tamma toimi siitoskäytössä Hywelin kasvattamossa ja siitä on myyty sekä Suomeen että Ruotsiin jonkun verran hyviä varsoja. Ariette itse oli kuvien perusteella hyvärakenteinen ruunikko neiti, joka periytti paitsi hyvää rakennetta myös pientä kokoa ja liikkeitä sekä hyviä ratsuominaisuuksia. Ariette on toinen suvun A sektion poneista.
1-2 polvet © Disa
3 polvi © Jannica

10.06.17 estevalmennus, valm. Layda VRL-14488 (206s)
Rautias poni ravasi innokkaasti puomien yli nostellen jalkojaan tarkasti. Ponin selässä istui tämän omistaja Jannica, jota olin tullut valmentamaan esteiden parissa Mandy-ponilla. Aloittelimme ensin hieman puomeilla ja kavaleteilla, joilla Mandy-poni osoitti heti suurta innostusta ja energiaa esteitä kohtaan. Se nosti hymyni heti huulille, tiesin että tästä tulisi mukava valmennus! Hetken lämmiteltyämme ja käveltyämme kasasin kolmen 50-60cm korkean esteen sarjan lävistäjälle. Molempiin esteväleihin tulisi saada 4 laukka-askelta. Tehtävä näytti olevan ratsukolle aivan liian helppo, sillä koko sarja oli omaan silmääni täysin puhdas ja virheetön. Lisäsin haastetta sillä, että Jannican tulisin edelleen mennä ja laskea 4 askelta esteiden välille, mutta myös vaihtaa jokaisella laukka.

Ratsukko lähti liikkeelle:
"Yks, kaks, kol.... PRR!" Jannica luetteli, mutta keskeytti kun Mandy hyppäsi aivan liian kaukaa ja säikähti pudottamaansa puomia.
Sarjan kolmannen esteen poni kuitenkin hyppäsi hieman vaivalloisesti tullessaan sille aivan vinosti ja holtittomasti. Mitään ei loppujen lopuksi käynyt, joten jatkoimme. Nostin sarjan esteet 60-90cm korkeuksiin, mutta lävistäjän jälkeen tulisi vielä hypätä heti lyhyen sivun lopussa oleva 80cm muuri. Ratsukko suoriutui tästäkin hyvällä innolla, mutta opastin lopuksi Jannicaa hieman vauhdin säätelyssä, joka oli lopputuntia kohden alkanut vain vähenemään, ja tällöin meno näytti tietenkin aika holtittomalta. Treenasimme rataa ja etenkin juuri sitä vauhdin säätelyä vielä parit kerrat, jonka jälkeen ratsukko sai aloittaa itsenäisen loppuverryttelyn.

27.05.17 kouluvalmennus, valm. VT Fabella (215s)
"Aloita taivuttelemalla Mandya kevyesti ja kokoamalla sitä hiljalleen kevyessä ravissa. Käytä pohjetta harkitusti pitäen poni heti alusta alkaen sopivan herkkänä", ohjeistin Mandylla ratsastavaa Jannicaa.
Alkuverryttelimme tehden loivia kiemuroita ja pohkeenväistöjä ravissa ja käynnissä, siirtymisiä unohtamatta. Mandy oli aluksi hieman malttamaton, ja etenkin pohkeenväistöissä tamma meinasi kulkea liikaa lapa edellä, onneksi hetken toistolla asia korjaantui ja poni alkoi kuuntelemaan paremmin. Pikkuhiljaa lämmittelyn jälkeen siirryimme kokoamaan Mandya korkeampaan muotoon, silti pitäen ponin mahdollisimman rentona. Aloitimme keskiympyrällä kooten puolet ympyrästä, puolet ympyrästä hyvin hidasta ravia. Jannica kokosi tammaansa tottuneesti ja hellin ottein, mutta opastin ratsukkoa kuitenkin vielä:
"Käytä pohjetta hyvin hellästi, kukaan muu ei saa tietää pohjeavuista kuin sinä ja hevonen! Istunta ohjaa hevosta yhdessä katseen kanssa, ohja lähinnä tukee hevosta."
Ympyrätehtävän jälkeen jatkoimme alkuverryttelyn pohkeenväistöjä lisäten tehtävään laukkaa: Pitkältä sivulta pohkeenväistö kohti keskihalkaisijaa, heti keskihalkaisijalla lisätty laukka. C-kirjaimessa hevonen kiinni ja seuraavalla pitkällä sivulla avotaivutus ravissa.
"Keskity tehtävässä etenkin pohkeenväistöjen aikana Mandyn suoruuteen. Avotaivutuksessa taas rentous ja hevosen tukeminen on tärkeintä", selitin.
Ensimmäinen kierros tehtävää oli todella hyvä, mutta toisella kerralla jouduin hieman neuvomaan ratsukkoa avotaivutusten kanssa, sillä niissä Jannica vaikutti hieman vinolta. Saimme ongelman kuitenkin toistamalla hyvin kuriin. Vaihdoimme suuntaa tehtävän aikana useasti, ja siinä samalla huomasin oikean suunnan olevan selvästi helpompi, joten treenasimme lopputunnin pohkeenväistöjä ainoastaan vasemmassa kierroksessa. Väistöjen jälkeen enää loppuverkka, kiitokset ja ratsailta!

15.05.17 kouluvalmennus, valm. Layda VRL-14488 (302s)
"Käytä enemmän sisäjalkaa voltin lopussa, huomaa selvästi että Mandy hieman oikoo siinä kohden. Ja kuten aluksi minulle kerroitkin, Mandy tuppaa vähän kyllästymään tehtäviin ja täten juoksee hieman alta pois, joten muista pidättävät ulkoavut", ohjeistin Jannicaa ja tämän ponia Mandya, joille oli pitämässä kouluvalmennusta.
Olimme juuri aloittelemassa verryttelyä tehden voltteja ja muita perusasioita, vaikka Mandy tosin oli selvästi jo hieman kyllästynyt.
"Vaihda suunta tehden askeleen pidennys lävistäjällä. Ajattele silti että se on askeleenpidennys, ei nopeutus. Hevosen täytyy siis kulkea edelleen melkein samaa tahtia, mutta vain pidemmällä ja rennommalla askeleella", opastin.
Jannica sai jutun jujusta heti kiinni, ja askeleenpidennys sujui loisteliaasti. Samalla tehdyn suunnanvaihdoin jälkeen jatkoimme vielä hetken verrytellen, kunnes siirryimme pikkuhiljaa kunnollisen työskentelyn puolelle. Aloitimme lisätyillä askellajeilla, ensin lyhyt sivu lisättyä käyntiä, sitten pitkä sivu lisättyä ravia. Mandy pysyi lisätyissä askellajeissa koko ajan hieman niska jännittyneenä, mutta muuten niissä ei sen enempää ollut valittamista. Toistimme tehtävää molempiin suuntiin, ja sen jälkeen hetken välikäyntien jälkeen aloitimme laukat.

Laukassa tehtävänä oli lähinnä nopeat siirtymisen sekä askellajin sisällä että niiden välillä. Aloitimme pääty-ympyrällä helpolla "puolet ravia, puolet laukkaa" -tehtävällä, tavoitteena pääasiassa saada Mandy kuulolle ja rennoksi myös siirtymien aikana. Tämä ei ollut niin helppoa kuin miltä kuulosti, sillä ratsu meinasi koko ajan luistaa alta ja nostaa päänsä taivaisiin. Hetken taivuttelun ja siirtymien jälkeen tamma kuitenkin rentoutui ja pääsimme seuraavaan tehtävään, jossa pitkälle sivulle tultiin laukassa, ennen keskiosaa laukka-ravi-käynti-ravi-laukka-siirtymä, ja sama keskiosan jälkeen.
"Tämä on haastava tehtävä joka vaatii paljon ratsukon yhteistyötä ja hevosen kontrollointia, ja ehdottomasti nopeaa reaktiokykyä jotta hevosen pystyy siirtämään ripeästi askellajista toiseen", selitin.
Ensimmäiset siirtymät menivät lähinnä nopeiden apujen harjoitteluun ja totutteluun, mutta pikkuhiljaa sekä ratsastaja että ratsu alkoivat rentoutua, ja tehtävään saatiin hyvä, rutiininomainen tahti. Tämän jälkeen otimme vielä hieman koottu laukka-lisätty laukka-ravi-siirtymisiä, joissa olisi ollut paljon harjoiteltavaa, mutta aika alkoi loppua, joten lopetimme viimeisimpään hyvään suoritukseen ja päästin ratsukon itsenäiseen loppuverryttelyyn.

30.12.16 kouluvalmennus, kirj. omistaja (518s)
Vakiovalmennukset alkoivat taas sumuisena tiistai iltapäivänä joulun jälkeen. Hyvissä ajoin seisoin malttamattomana ilmoitustaulun edessä ja odotin jalalla naputtaen Christiania, missä se taas kuppasi? Kellokin tuli jo puoli kaksi, tässähän tulisi kohta kiire. Viimein mies saapuu toimistosta puolijuoksua huohottaen ja asettaa nastalla lapun kiinni. Lähdemme yksissä tuumin metsästämään ratsujamme Julian kanssa tarhasta, hän on saanut Ariellen tarhakaverin welshtamma Mandyn. Ne antavat onneksi helposti kiinni ja Arielle on superkiltti hoitaa, joten ennättämme ihme kyllä tunnille ajoissa!

Nousen selkään ketterästi ja alamme kävellä pitkällä ohjalla uraa pitkin Christianin saavuttua paikalle. Juttelemme niitä näitä alkukäyntien aikana ja kerron Julialle uusista poneista. Arielle tuntui hauskalta vaihtelulta tänään, vaikka olikin melkoisesti vakioratsuani suurempi. Piti kuitenkin totutella uusiin hevosiin, koska moni tutuista pikkuratsuista oli vaihtanut joululoman aikana kotia mukaan lukien meidän ihana sydänkäpynen Josh. Sydämessäni tiesin, että tulisin orin myyntiä vielä katumaan myöhemmin, se oli jollain tavalla tärkeä. Jännityksellä odotimme miten hevoset selviäisivät ensimmäisestä tunnistaan joululoman jälkeen, mutta ainakin näin alkukuvan perusteella ne olivat hyvinkin rauhallisia, ainakin mitä Arielleen tuli, Mandystä ei voinut sanoa samaa, mutta toisaalta tamma oli aina melkoisen energinen.. Otimme ohjat tuntumalle ja aloimme tehdä taivutuksia ja ympyröitä. Mandyllä ei tuntunut olevan hajuakaan mikä on avotaivutus, joten sen kanssa Julia sai tyytyä tekemään vain kiemurauraa pitkille sivuille. Huomasin sivusilmällä Mandyn pyrkivän meidän ohi takaa, Julia ei meinannut saada sitä pysymään käynnissä. Hetken kuluttua saimme siirtyä ravailemaan ja Christian kehui parin kierroksen jälkeen, että ponit kulkivat oikein mallikkaasti tänään.

Kasvot kehuista sädehtien jatkoimme harjoituksia valmentajan komentaessa Ariellea reippaammaksi ja Juliaa pyydettiin jälleen hieman himmaamaan tahtia, että Mandy pysyi mukana harjoituksessa. Seuraavalla lyhyellä sivulla otimme käyntiin ja pitkät sivut jatkettiinkin harjoitusravissa tehden keskelle aina voltit. Ariellen ravi oli aivan ihanan pehmeä istua. Havahduin mielikuvistani Christianin karjaisuun, että myös minä voisi tehdä voltit keskelle pitkää sivua. Se nauratti minua, etenkin kun Chris jatkoi samaan hengenvetoon, että Julia voisi opettajan huonosta päivästä huolimatta sentään keskittyä omaan ratsastukseensa. Sitten valmentaja antoi käskyn istua vielä vähän syvemmälle satulaan, mutta muuten meillä kaiketi meni hyvin, koska emme saaneet enempää huomiota osaksemme. Pidin mieheni napakasta asenteesta opettajana, mutta silti hänestä löytyi se pehmeäkin puoli, etenkin kun oltiin kahden. Harjoitus alkoi sujumaan, joten siirryimme laukkaamaan pitkillä sivuilla. Laukat nousivat suhteellisen hyvin kaikilta, vaikka Mandy pukittikin muutamia kertoja.

Muutoin pieni laukkatehtävä sujui hyvin ja otimme vielä kokeeksi muutaman vastalaukkaharjoituksen ympyrällä. Mandyn ja Ariellen tasapaino ei tehtävään ihan riittänyt ja varsinkin Mandy siirtyi mielellään raville tai vaihtoi myötälaukalle, mutta Julia kehui tammaa oikein hyvästä yrityksestä. Lopuksi otimme vielä omaan tahtiin siirtymisiä ravin, laukan ja käynnin välillä, jotka sujuivat hienosti, koska Arielle oli kivasti herkistynyt avuilleni laukkaamisen aikana. Menimme myös pohkeenväistöä laukassa, joka Mandyn kanssa jäi lähinnä perusjuttujen harjoitteluun, koska tamma ei vielä väistöjä hallinnut ravia lujemmissa askellajeissa. Hyvin sekin kuitenkin alkoi sisäpohjetta väistämään lopputunnista, joten päätimme lopetella siihen sen osalta ja hikinen tamma sai siirtyä kävelemään pitkin ohjin vähän ennen meitä. Tunnin loputtua talutin Ariellen suoraan pesukarsinaan ja riisuttuani varusteet suihkuttelin kunnolla. Sitten loimitin ponin ja se sai jäädä karsinaan syömään päiväheiniään Mandyn kanssa, joka oli vähintään yhtä hikinen. Työntekijä Jonathan lupasi heittää ne neitien kuivuttua takaisin ulos, koska molemmat saisivat pitää rankan tunnin jälkeen loppupäivän vapaata ja olimme lähdössä kaupungille asioita hoitamaan.

25.03.17 Lumivaellus Adinassa, kirjoittaja: Jannica (226s)
Adinassa järjestetyn welshviikon päätteeksi pidimme kahtena päivänä lumivaelluksen, lumet tosin olivat alkaneet jo kevään kuluessa sulamaan siinä määrin, ettei sitä juuri metsää lukuunottamatta ollutkaan. Se ei kuitenkaan latistanut tunnelmaa, kun pääsimme Veeran kanssa kahden matkaan rauhallisemmalle vaellukselle. Omaksi ratsuksi valikoitui mammalomalta palannut Sweet Mandy ja Veera ratsasti mustalla welshcobtamma Piparilla, joka tuntui olevan vauhdikas tänään. Se oli kuitenkin tosi kiltti ja molemmat ponit lähtivät tallipihasta kymmenen maissa kohti maastoa. Etenimme käynnissä alkupätkän jutellen kuulumisista ja kaikesta muustakin maan ja taivaan välillä. Olin suunnitellut tämän vaelluksen reitiksi noin kymmenisen kilometriä, joka tuntui sopivalta matkalta peruskuntonsa hukanneelle Mandylle. Myös Pipari oli varsonut hiljattain, joten retki oli tervetullut molemmille mammoille, kun ipanat olivat jo sen verran isot, että ne saattoi jättää hetkeksi opettelemaan yksinoloa. Olimme laittaneet varsat yhteiseen boksiin reissun ajaksi ja Christian lupasi pitää niitä silmällä vaelluksemme ajan. Ravailimme hyviä reippaita pätkiä, laukkaa emme tänään ottaneet, koska vauhtia tuntui muutenkin olevan riittämiin. Mandy taisi kyllä muutamat laukka-askeleet ottaa ylämäessä, mutta se ei haitannut, koska sillä tavoin se myös pysyi isomman kaverin edellä hyvän matkaa. Palasimme tallille puoli kahdentoista maissa, joka olikin mainio aika antaa päiväheinät. Retki oli onnistunut hienosti ja päätimme toistekin lähteä reissuun kahdestaan. Huomenna kuitenkin tapaisimme jälleen lumivaelluksen merkeissä. Silloin olisikin vuorossa reippaampaa menoa, mihin Piparista ei oikein ollut muutama vuosi sitten sattuneen tarhaonnettomuuden seurauksena. Onneksi jalka oli kuitenkin parantunut hyvin ja kesti kevyttä käyttöä ongelmitta.