KTK-III
Kutsumanimi | Kaneli | Rekisterinumero | VH16-018-0997 |
Rotu | suomenhevonen | Säkäkorkeus | 157cm |
Sukupuoli | tamma | Väri | rautias |
Syntymäaika | 03.02.2016 Suomi 12v | Koulutustaso | helppo B |
Omistaja | Jannica (VRL-04799) | Kasvattaja | Tuiskula |
Kaneli on kiltti ja rauhallinen nuori neiti, joka hurmaa paitsi nimellään ja ulkomuodollaan myös syötävän suloisella luonteellaan. Hoitaessa ja ratsastaessa Kaneli on mukavan rauhallinen ja tykkää uusien asioiden opiskelusta. Se toimii maastossa suhteellisen hyvin kaverin kanssa, eikä pelkää ajoneuvoja. Hoitotoimissa Kaneli on vähän malttamaton, mutta eiköhän se siitä, kun ikää tulee lisää ja asiat tutummiksi.
i. Runon Saunakauha prt 155 KTK-III |
ii. Konstikas prt 151 KTK-II, KRJ-I, SLA-I |
iii. Riiviöiden Konsta vkk 153 KTK-II, KRJ-I, C-palk |
Koskenkorva vkk 154 |
Perhosvaikutus rt 142 SLA-II, YLA2, C-palk |
|||
iie. Henkiriepu prt 152 KRJ-I, SLA-I, YLA1, SV-II |
Hiisirikko hpvkk 143 SLA-I, YLA1, KTK-III, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-II, C-palk |
||
Hallanvaara prt 155 SLA-I, KRJ-II, YLA2, ERJ-I, KERJ-II |
|||
ie. Maanan Saunalahtija trt 154 |
iei. Maanan Hallava rt 157 KTK-III, VAR-I |
Hölyn Pöly vprt 158 KRJ-II, YLA2, ERJ-II, SLA-I, C-palk |
|
Vellamo prt 155 KTK-II, YLA1, SLA1 |
|||
iee. Saunahäive rn 153 KTK-III, SV-II |
Hämyhalla trt 155 KRJ-I, ERJ-I |
||
Selkäsaunatonttu rn 159 YLA1, SLA-I, KERJ-II |
|||
e. Fiktion Marenki prt 160 KTK-III |
ei. Fiktion Leimaus trt 154 KTK-III, KRJ-I, SV-I |
eii. Susikallion Liekin Lento trt 152 KRJ-I |
Liekin Leikki rt 150 |
Naavaneito rt 153 | |||
eie. Iki-Halla trt 158 KTK-II, Ch |
Ilon-Ajatus prt 160 KTK-II |
||
Papiljotti prt 162 | |||
ee. Fiktion Marionetti prt 160 KTK-II |
eei. Fiktion Sulho rn 161 VIR MVA Ch, KTK-II, SV-I, KRJ-I, VSN Nat. Ch, SLA-I, YLA2 |
Suortti m 158 | |
Hovian Tilda prt 160 | |||
eee. Fiktion Mariini trt 159 KTK-III, SV-I, KRJ-I |
Virnes trt 169 | ||
Opaali tprt 157 |
Ei vielä arvosteltu.
Ei vielä arvosteltu.
30.06.22 - KTK-III - 65p
26.07.17 - Ridden CH, 18p - tuom. dookie | Adina
30.10.18 - he D - 5/34 - Adina
21.11.18 - he B - 1/50 - Riemunkirjava
22.11.18 - he B - 5/49 - Riemunkirjava
06.03.19 - he B - 3/40 - Hiivurin sh
08.05.19 - he B - 1/18 - Adina
31.10.16 - he C - 4/81 - kutsu
31.01.17 - he C - 3/76 - kutsu
31.08.17 - he B - 2/51 - kutsu
31.10.17 - he C - 4/47 - kutsu
31.05.18 - he B - 1/113 - kutsu
00.00.0000, kouluvalmennus, valmentaja: X
Ei valmennuksia.
15.12.18 Pk merkintä match show, kirjoittaja: tuomari (125s)
"Seuraavana parina meillä oli jälleen kaksi tammaa. Kauniisti liikkuva Kaneli sekä upean värinen rautiaanpäistärikkö Pinja. Näistä tammoista kehässä esiintyi ensin Kaneli, joka askeli näyttävin suurin askelin kehään. Se esiintyi todella edukseen ja selvästi nautti saamastaan huomiosta. Kanelin liikkeet olivat todella tuomarin mieleen, sillä se liikkui todella elastisesti ja kevyesti. Vastaparinaan Kanelilla oli hieman erityyppinen, ehkä jopa matalarunkoinen Pinja. Ensimmäisenä tuomarin silmä huomioi tämän erittäin kauniin ja puhuttelevan värin. Tamma osoitti kyllä luonnetta, sillä seistä ei maltettu ollenkaan, vaan kokoajan piti jotain tehdä, joka näykkästä hieman esittäjän hihaa tai kuopia maata hermostuneesti. Pinja liikkui kauniisti ja esitti tuomarille myös hieman hyppytyyliään kun päätti hypätä kolmion kulmassa olevan tötsän yli. Tämäkin pari oli todella tasaväkinen ja tuomari piti molemmissa hevosista, mutta tänään punainen meni hieman vilkkaammalle Pinjalle."
08.03.17 Naistenpäivän maasto, kirjoittaja: Angelika (438s)
Melko suuri joukko – yhteensä yhdeksän ratsukkoa – oli kokoontunut Yläkokon tallipihaan, valmiina lähtemään maastoon. Suurempi osa meistä oli Yläkokon talliporukkaa, mutta myös ulkopuolisia oli saapunut mukaan. Nelly ja Milja olivat ratsuvalintoidensa perusteella päättäneet katsoa paremmaksi ja satuloida ratsunsa, kuin lentää kesken maaston lumipenkkaan. Myöskin Veera oli saapunut paikalle orinsa fasun kanssa ja mittaili juuri jalustimia sopivaksi.
”Onko kaikki valmiina?” Kysyin vilkuillen taaksepäin, Karrin seisoessa rennon oloisesti allani. Ensimmäinen ratsastus ponilla ja heti maastoon ilman satulaa. No, onneksi askellajina oli lähes pelkästään käynti.
”Joo ihan just” Lydia ähkäisi ponnistaessaan penkiltä valtavan puoliverisen selkään. Tumpppu katseli naista huvittuneella ilmeellä ja ihan kuin kiusalleen otti pari askelta eteenpäin.
”Valmista on!” Vaaleahiuksinen huikkasi suoristaessaan itsensä ruunikon selässä.
Kun jono oli saatu muodostettua ja säännöt sekä ohjeet käyty pikaisesti läpi, lähdin johdattamaan letkaa hiekkatietä pitkin kohti pienempiä metsäpolkuja.
”Ihanaa kun aurinko paistaa” Takanani ratsastava Jannica ihasteli suokkinsa paljaasta selästä.
”Niin on, vaikka vähän kylmästi vielä tuuleekin” Naurahdin kuunnellessani hevosten kavioiden tasaista ääntä pehmeällä ja lähes lumettomalla hiekkatiellä. Saana ja Veera puhuivat innoissaan jostakin hevosjutuista ja naisten puheensorina kantautui hyvin myös jonon etupäähän. Vähän kauempana muista käppäilivät ilman satulaa Salome Takun kanssa ja söpöllä shettiksellä maastoon osallistunut Creimeide. Ponit pysyivät kuitenkin melko hyvin letkan mukana, sillä etenimme vain käynnissä. Karri vaikutti edelleen rauhalliselta ja tykkäsi kun sai vain rennosti lompsia eteenpäin, joten uskalsin pitää myös ohjat pitkinä.
Käännyimme seuraavasta risteyksestä oikealle ja jatkoimme matkaa metsäpolulla rämpien.
”Olkaa varovaisia, täällä on melko liukasta ja osa puiden juurista ei ole kunnolla näkyvissä!” Huomautin ratsastajia, jotka hiljenivätkin pikkuhiljaa keskittymään kapealla polulla ratsastamiseen. Ilmeisesti Jippu ja Rino eivät pitäneet jarruttelusta vaan yrittivät edetä reippaammassa tahdissa. Onneksi niiden edessä oli rauhalliset hevoset, etteivät puokit saaneet koko letkaa villiintymään. Metsässä jonkin aikaa seikkailtuamme, tuli eteen mäki jossa varsinkin tuntsarit olivat tottuneet laukkaamaan. Jopa Tumppu tuntui hiukan kuumuvan, vaikka oli vaikuttanut niin rauhalliselta koko alkumatkan. Pienen pätkän tiellä ratsastettuamme, ohjasin joukkomme kohti peltoa, jossa lunta riitti vielä jonkin verran enemmän kuin tiellä.
”Haluatteko ottaa pienen ravipätkän?” Kysyin edettyämme jonkin aikaa pellon laitaa pitkin. Kuulin ainoastaan myöntäviä vastauksia, joten suuntasin katseeni jälleen eteenpäin, otin ohjat paremmin tuntumalle ja kannustin Karrin raville. Takaa kuului muutama kiljahdus ja tiukka komento, Ilmeisesti Lenni oli innostuessaan päästänyt pukin jos toisenkin. Emme kovin pitkää pätkää ravailleet, sillä matka oli kuitenkin tarkoitus taittaa pääosin käynnissä. Hevosjoukon vaikuttaessa rauhalliselta, kaivoin puhelimen taskustani ja katsoin kelloa. Aika oli kulunut yllättävän nopeasti ja lähes tunti oli jo kulunut, joten käskin kaikkia antamaan hiukan pidempää ohjaa ratsuilleen, jos siltä tuntui. Kuulin iloisia pärskähdyksiä ja ratsastajien kehuvan hevosiaan. Saavuttuamme takaisin Yläkokon tallipihaan laskeuduin alas Karrin selästä ja pyyhin valkoisia karvoja pois housuistani. Myös ulkopuoliset osallistujat vaikuttivat tyytyväisiltä maastoon ja alkoivat purkaa hevosiaan kotiinlähtöä varten.
06.10.16 Kaneli täyttää neljä vuotta, kirjoittaja: omistaja (215 sanaa)
Aika on kulunut Adinaan muuton jälkeen kuin siivillä ja olemme Kanelin kanssa nauttineet täysin rinnoin syksyn tulosta ja ilmojen viilentymisestä. Maastot ovat siinä määrin muuttuneet, että pieni tamma on välillä ihan häkellyksen vallassa, kun kävelemme rauhallisesti lehtien kellastamia polkuja pitkin lähimaastoissa ja vähän kauempanakin. Kaneli näkyy nauttivan metsässä olosta ja kävelyretkistämme tullen aina mielellään portille vastaan, kun menen hakemaan sitä lenkille porkkananamien kera (tosin en ole varma tuleeko tamma porkkanoita vai minua vastaan). Kaneli on kasvanut kovasti kesän aikana ja siitä alkaa tulla jo ihan oikea pikkutamma, onhan ikääkin toki jo neljä vuotta! Saas nähdä minkälaisia kolttosia neiti keksii, kun 5-vuotiskausi lähenee! Nyt Kaneli vaikuttaa kuitenkin todella rauhalliselta ja on tosi kiltti hoitaessa ja taluttaessa.
Meillä kävi Kanelilla kengittäjäkin muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa ja tamma käyttäytyi oikeinkin hyvin, vaikka toimituksen kestäessä se alkoikin hieman hermostumaan. Ei se kuitenkaan onneksi ryhtynyt mitään tuhmaa puuhaamaan. Sen verran herkkyyttä tammassa kuitenkin on jo havaittavissa, että syksyllä kun lokakuun alkupäivinä meillä kävi eläinlääkäri katsomassa hampaita ja rokottamassa neidin Kaneli ei oikein perustanut touhusta, vaan rupesi peruuttelemaan käytävällä. Saa nähdä miten jatkossa, kun alamme todenteolla raspaamaan, tarvitseeko tammaa rauhoitella sitä varten. Onneksi kengitys kuitenkin onnistuu ilmankin, niin rauhallisesti tamma otti ekan kerran ja meidän kengittäjä on kyllä ihanan rauhallinen nainen, joka saa paatuneetkin oripojat kenkään ilman rauhoitusta (jopa shettisorit).