Gingershot

27.04.17 Estevalmennus, valmentaja: Minka, kirjoittaja: omistaja (288s)
Ginny vaikutti alusta asti meneväiseltä tänään, enkä hukannut sen kanssa sekuntiakaan käyttäen kaiken tarmon johonkin järkevään puurtamiseen. Käynnissä teimme pysähdyksiä kontrolliharjoituksena ja kulmiinratsastusta sekä voltteja vaatien tammaa asettumaan ja taipumaan rehellisesti. Sen jälkeen siirryttiin raville ja aloin työstämään ponia kolmikaarisella kiemurauralla sekä isoilla ympyröillä. Minka jakoi meidät kahdelle ympyrälle, Ginny ja Metku omalleen ja Criminal sai kokonaan oman ympyränsä. Sitten siellä ratsastettiin ensin vuoroin sisälle asettaen ja vuoroin ulos. Ulosasettaessa olikin yllättävää vaikeaa saada käännettyä ponia ympyrän suuntaisesti, mutta ihan hyvin se Minkan neuvojen avulla sitten kuitenkin sujui.. Laukassa otettiin myös molemmilla puolilla ympyrää ensin laukkapuomeja ja sitten Minka kokosi niihin apujoukkoineen ristikot meidän kävellessä hetkisen. Sen jälkeen päästiinkin tositoimiin ja orjien rakentaman radan kimppuun. Ginny olikin koko alkutunnin tsiigaillut kiinnostuneena rataa ja minulla oli toisinaan rehellisyyden nimissä ollut pieniä vaikeuksia saada pidettyä estehirmu poissa kujilta..

Vihdoin kuitenkin (ehkä molempien) odottama aika koitti ja pääsimme suuntaamaan kohti rataa, jota hypättiin ensin tutustumismielessä este kerrallaan. Puomi ja ympyrä onnistuivat hyvin, olihan niitä hinkattu koko alkutunti. Niiden jälkeen A merkin esteradalla, jota harjoittelimme tänään yleisön pyynnöistä huolimatta tuli innari laukassa ympyrällä. Se meni yllättävän hyvin, vaikka Ginny saikin melkoisesti venyttää askeltaan isojen mittojen vuoksi. Hienosti tamma kuitenkin siihen kykeni ja olin tyytyväinen tähän astiseen suoritukseemme. Ilmeisesti myös Minka oli, koska nainen seurasi silmä tarkkana jatkoa. Pystyesteet onnistuivat hyvin, nehän olivat melko pieniä meidän tasollemme kuitenkin. Sitten tuli vielä kasa puomitehtäviä, pienempi innari sekä okseri, jonka jälkeen suunta vaihtui. Niistäkään ei Minka keksinyt huomautettavaa, joten matka jatkui kohti loppua ja isona eteemme kohoavalle okserille Ginnyn maksimikorkeudelta. Rohkeasti tamma sen kuitenkin ylitti ja selvisimme maaliin "virhepisteittä". Melkoisen listan korjaamista oli Minka kuitenkin saanut aikaan ja kuuntelin tarkkaavaisesti, kun nainen antoi ohjeistusta seuraavaa kierrosta varten, vaikka ei tämäkään kuulemma yhtään hullumpi ollut ollut.

13.04.17 Kouluvalmennus, valmentaja: Veera Ruusula, kirjoittaja: omistaja (126s)
Ginnyn kanssa pysähdykset menivät oikein hyvin ja tamma kuunteli hienosti pelkkää istuntaa pysäyttävänä apuna. Se oli hieman hidas liikkeelle lähdössä, mutta tehtävät parantuivat kyllä alun myötä, etenkin kun otettiin raviin pysähdysten jälkeen ja tamma sai vauhtia jalkoihinsa! Tasapaino ei tänään oikein tuntunut pitävän kaarissa ja alkuun kokeiltiinkin laittaa toista jalustinta hieman pidemmäksi, jolloin paino väkisinkin oli pakko pitää sisällä enkä lähtenyt viemään sitä ulos kaarteen mukana. Myös Ginny alkoi liikkua paremmin ja lopulta sainkin ratsastettua jo hyvät kaarteet normaalijalustimin.. Myös ulkoapujen käytössä sai Veera neuvoa paljon, kun ulkokäsi tuppasi laskemaan kaarteissa alemmas ja Ginnyltä hävisi ulkotuki sen myötä, jolloin etenkin ravissa ja laukassa muoto kärsi. Loppua kohden se alkoi kuitenkin liikkua oikeinkin hyvin, etenkin kun muistutin muutaman kerran raipalla kevyesti ulkopohkeen taakse, että sitäkin voi kuunnella.

13.04.17 Kouluvalmennus, valmentaja: Veera Ruusula (119s)
Jannica ja Nella taluttivat ratsunsa kentälle, joka oli hieman pehmeä ja märkä aamuisen vesisateen myötä. Nyt onneksi paistoi aurinko, joten pääsisimme viettämään mukavassa keväisessä säässä kouluratsastustuntia. "Aloitetaan tunti kevyessä ja teette jokaiseen kulmaan suuret voltit. Ja tänne vasempaan laitaan loivakaarinen kiemuraura ja tuonne oikeaan laitaan nopeampi tempoinen ravi.", aloittelin tunnin.
"Nella, Metkun kanssa hieman paremmin eteen ja kohota sen ponin päätä vähän ylemmäs."
"Jannica, Ginnyllä myös reippaampi ravi."
Ravi loivankiemurauran jälkeen otimme laukannostoja keskiympyrällä. Veera halusi nähdä rauhalliset nostot ja rytmikkäästi eteenpäin laukkaavat ponit. Kummallakin ratsastajalla oli vähän sisäänpäin kallistuva kroppa jota lähdettiin korjaamaan katseen viemisellä ulos. Muuten tytöt saivat kauniita laukanostoja, vaikka etenkin Metku meinasi muutaman kerran hieman innostua niistä. Laukka tehtävän jälkeen siirryimme takaisin alkutunnin kevytravi tehtävälle.

23.03.17 Kouluvalmennus, valmentaja: Minka, kirjoittaja: omistaja (410s)
Vähän ennen kymmentä olimme jo Ginnyn kanssa maneesilla valmiina verryttelemässä. Minka saapui paikalle tasan kymmeneltä ja tarkistettuaan että koko nelikko oli jo maneesissa hän sulki oven perässään ja jäi keskelle maneesia katsomaan verryttelyä, jonka muut mattimyöhäiset tekivät vielä loppuun. Hetken kuluttua aloittelimme käyntiharjoituksilla tehden pysähdyksen sivujen keskelle ja lyhyelle sivulle lisäksi peruutukset. Kirjaimiin tehtiin lisäksi voltit, joten tuli olla tarkkana, ettei uralla törmätty muihin harjoittelijoihin. Aikamme käyntiä työstettyämme Ginny alkoi olla herkkänä etenkin istunnalle ja alkoi tulla mukaaan muotoon. Sen jälkeen aloittelimme samat harjoitukset toiseen suuntaan vaihdettuamme suuntaa täyskaarrolla.

Sitten nostettiin kevytravi ja aloiteltiin työskentely kahdeksikolla, jossa piti asettaa ja taivuttaa sen lisäksi, että muisti katsoa missä muut menivät. Uralla jatkoimme harjoituksia kyllästyttyämme kahdeksikkoon ja istuimme alas harjoitusraviin. Ginnyn askel tuntui äkkiseltään yllättävän isolta, mutta eiköhän siihen nopeasti tottuisi. Teimme loivaa kiemurauraa peilin puoleiselle pitkälle sivulle ja toiselle puolelle keskiravista pysähdyksen ja siirtymisen takaisin keskiraville. Pysähdys taisi mennä Ginnyn kanssa parhaiten, kaarevalla uralla Minkalta saatiin neuvoja siihen, miten saada ulkoavut läpi kun Ginny jatkuvasti tuntui painuvan niitä vasten. Myös raipan kanssa sai mukavasti herkkyyttä tammaan. Loppuun vielä ennen välikäyntejä lisättiin kiemuraura tällä kertaa laukassa toiselle sivulle. Se meni yllättävän hyvin lämmenneiden ratsujen kanssa yhteistyössä ja pääsimme nopeasti huilaamaan.

Käveltyämme aikamme ja jutusteltuamme menneistä ja tulevista kisatiimin kisoista ratsastajien ja Minkan kanssa hän kysyi hieman meidän omia tavoitteitamme, jotka olimme palauttaneet hänelle kirjallisina teoriaosuuksina. Pidin siitä että nainen keskittyi paljon opetuksessa myöskin teoriapuoleen ja siihen mitä halusimme oppia tai missä oli vielä petrattavaa kullakin. Käyntien päätteeksi meidän jaettiin kahteen porukkaan. Minä ja Nella muodostimme niistä toisen ja Catherine ja Veera toisen. Kaikki tulivat ensin pituushalkaisijaa pitkin käynnissä pohkeenväistön oikealle palaten uralle ensimmäiseen kirjaimeen mennessä. Sen jälkeen viimeisen kirjaimen kohdalta nousi laukka, minä ja Nella saimme nostaa vastalaukan, jonka hyvinkoulutettu Ginny oitis nostikin saaden Minkalta ja minulta paljon kehuja.

Teimme pääty-ympyrän laukassa, jossa keskellä ympyrää vaihdettiin käynnin kautta laukka (toki Ginny sen olisi kyllä vaihtanut ihan suoraankin). Pitkän sivun alusta siirrettiin raville ja suoran lopussa käyntiin, josta tehtävä alkoi uudelleen. Tarvittaessa tehtiin viimeiseen kulmaan volttia, jos oli ruuhkaa (ja olihan sitä taas tälläkin kokoonpanolla, se on kumma miten kaikki eksyvät samalle puolen maneesia..) Muutaman kerran jälkeen vaihdettiin väistön suunta ja tultiin muutoin sama tehtävä (tai muut tulivat paitsi Veera joka unohti että väistimme nyt vasemmalle). Lopuksi otettiin Nellan kanssa muutamia takaosankäännöksiä, jotka sujuivat hienosti. Veera ja Catherine saivat sillä aikaa kertailla vielä väistöjä. Kunnon loppuravien aikana Minka antoi vielä yksityiskohtaisempaa palautetta tunnista ja sitten lopettelimmekin jo. Loppukäynnit kävimme kävelemässä tutulla metsäpolulla nelistään.

23.03.17 Kouluvalmennus, valmentaja: Minka (200s)
Kymmeneltä starttasi päivän ensimmäinen valmennus ja aloitimme helpoilla asioilla heti kärkeen. Ensin käynti laitettiin kuntoon tehden pysähdyksiä ja peruutuksia jokaisen sivun keskelle ja muihin kirjaimiin sitten kymmenen metrin voltit. Tämä toistettiin molempiin suuntiin, jonka jälkeen nostettiin kevyt ravi. Ravia työstettiin alkuun kahdeksikolla, josta jatkettiin harjoitusravissa uralla. Uralla tehtiin toiselle sivulle loiva kiemuraura ja toiselle sivun keskellä ravissa pysähdys, peruutus ja takaisin raviin. Yhtään käynti askelta ei saa tulla. Seuraavaksi harjoitukseen lisätään loivakiemura laukassa. Hetken välikäyntien jälkeen jatketaan ja nyt porukkaa hieman jaetaan tehtävien osalta. Yleinen tehtävä on kuitenkin tehdä pituushalkaisijalta käynnissä väistö ensin oikealle (parin toiston jälkeen harjoitus tehdään vasemmalle) ja uralla tulisi olla ennen keskimmäistä kirjainta. Viimeisen kirjaimen kohdalla nostetaan laukka. Nella ja Jannica nostavat vastalaukan. Laukassa tehdään pääty-ympyrä. Nella ja Jannica tekevät ympyrällä laukanvaihdon käynnin kautta, Catherine ja Veera tekevät siirtymisen raviin ja nostavat uuden laukan. Pitkäsivu tullaan ravissa ja viimeisen kirjaimen kohdalla siirrytään käyntiin. Käyntivoltti kulmaan, mikäli väistöllä on ruuhkaa. Jannica ja Nella pääsevät myös hiomaan takaosakäännöksiä, jonka aikana Veera ja Catherine keskittyvät yhä pohkeenväistöihin. Loppuajasta ratsastajat saavat kertoa mikä asia ei oikein suju ja sitä voidaan sitten hieman katsoa tarkemmin läpi yksitellen. Kunnon loppuravit, jonka jälkeen jokainen saa oman palautteen ja seuraava valmennusporukka voikin tulla maneesiin.

24.02.17 Estevalmennus, valmentaja: Helena, kirjoittaja: omistaja (331s)
Vihdoin koitti estetuntipäivä, olin toivonut vakkaritunnin jälkeen ratsuksi Ginnyä ja olin onneni kukkuloilla, kun tuntilistassa tosiaan luki tamman nimi omani perässä. Lupasin autella tunnin jälkeen iltatallissa, koska Milalla oli muuta menoa ja työntekijät olivat hiihtolomalla laskettelemassa. Kävin vaihtamassa ratsastusvaatteet ylleni ja laitoin iltaheinät valmiiksi muita tuntilaisia odotellessa. Sitten laitoin iltaruoat ämpäreihin turpoamaan ja kävin katsomassa joko Ginny olisi syönyt päiväheinänsä. Hieman oli vielä jäljellä, joten otin ne mukaan ja talutin tamman karsinaan syömään samalla kun harjailin sitä verkkaisesti. Muiden saatua ratsunsa valmiiksi Helenakin saapui paikalle ja pääsimme lähtemään maneesille. Pian varmasti pystyisi mennä myös kentällä ja odotin kevään tuloa innokkaasti. Pajunkissat koristivat jo kulkua tallille, joten enää ei kauaa varmastikaan tarvitsisi odotella.

Maneesissa talutimme ratsut kaartoon, ilma oli sateinen, mutta onneksi keli nollassa, joten kylmä ei kyllä päässyt tulemaan maneesin suojissa. Hyppäsin selkään ja teimme itsenäisiä verryttelyjä Helenan kootessa rataa muutaman tunnille osallistumattoman hoitajan kanssa. Teimme Ginnyn kanssa ensin käynnissä voltteja, pysähdyksiä ja peruutuksia, sitten ravissa kolmikaarista kiemurauraa ja lopulta otin takaisin käyntiin tehdäkseni muutamia väistöjä. Ne menivät hienosti ja päätin kokeilla samaa myös ravissa. Sekin sujui yllättävän hyvin, vaikka tammaa sai toisinaan muistuttaa etenkin vaikeampaan suuntaan takapään ottamisesta mukaan. Raipan avustuksella se kuitenkin muisti hienosti nostaa jalkojaan. Seuraavaksi Helena alkoi ohjaamaan laukassa verryttelyä, tulimme kokorataleikkaalle laukassa ja keskellä otettiin ravin kautta toinen laukka. Sitä hetken tehtyämme saimme jatkaa periaatteessa samaa harjoitusta kahdeksikolla. Ginny oli vähän laiska nostoissa, mutta muuten melko reipas tänään, tai ainakin reippaampi kuin tiistaina.

Rupesimme välikäyntien jälkeen hyppäämään verryttelyesteitä, joka sujui hyvin. Sitten otimme vielä muutamia harjoituksia vähän isommilla esteillä ja muutaman kerran rataa. Mitään kovin korkeita emme kuitenkaan hypänneet, koska mukana oli poneja. Tunnin jälkeen palkitsin Ginnyn omenoilla ja porkkanoilla ja sitten vein tavarat paikalleen. Hevoset saivat jäädä sisään, koska ulkoloimet olivat kastuneet ja kellokin oli jo yli kuusi. Lakaisin käytävän ja menin sitten hakemaan loputkin hevoset ulkoa. Tuntilaisista ja hoitajista sai kivasti apua, eikä hommaan mennyt kauaakaan. Otin vielä Ginnyltä kuivatusloimen pois ruokkiessani hevoset myöhemmin ja putsailin vähän sen varusteita, vaikka sillä hoitaja sattuikin olemaan.

25.11.17 Lyhyt tallipäivä, kirjoittaja: omistaja (165s)
Tänään oli vuorossa lyhyt tallipäivä, sillä Ginny oli menossa ponimaastoon ratsastajanaan kokeneempi kaveri, joten minua ei tunnin jälkeen enää tarvittu ja olin ajatellut tämän päivän vakiotunnin jälkeen muutenkin pitää Eetulla vapaan. Lisäksi oli kiva välillä käydä tallilla vain kääntymässä kymmentuntisen tallipäivän sijasta. Olin aikaisin paikalla, joten auttelin aamutallia tekevää Saria jakamalla ulos heiniä ja tarkastamalla vesiä. Vielä suuri osa oli pysynyt sulina, joten ei ollut tarvetta käydä juottamassa tarhassa. Siivoilin vakitunnin alkua odottaessa tallissa ja lakaisin käytävän sekä keräilin maahan jääneitä pinteleitä koriin. Joku oli ilmeisesti lähtenyt vähän vauhdilla aamutunneilta.

Kävin juoksuttamassa Helenan pyynnöstä Ginnyn maneesissa vapaana ennen ponimaastoa, vaikka ei se kovin vauhdikkaalta vaikuttanut edes laukassa. Hiki kuitenkin tuli, joten pyyhkäisin hikikohdat ja jätin tamman kuivumaan ennen tunnin alkua loimitettuna karsinaansa. Heitin sille samalla päiväheinistä osan, jotta se ehtisi syödä ennen tuntia. Ennen tuntia ehdin myös putsailla pikaisesti varusteet ja pyyhin ne hyvin, ettei poniin osuviin osiin jäisi saippuaa. Rasvaus sai jäädä vapaapäivälle. Laitoin vielä Ginnyn iltaruoat valmiiksi ja lähdin sitten valmistautumaan omalle tunnille.

27.10.17 Talvi tuli, kirjoittaja: omistaja (475s)
Kiroten potkin matkalla bussipysäkille lumikokkareita reunakinokseen. Olihan tätä odotettu, mutta tallimatka piteni puolella, kun piti kulkea bussilla, jotka menivät harvakseltaan. Seitsemän kilometrin kävelymatka tallille ei houkutellut ja pyörällä ei päässyt tässä sohjossa kulkemaan. Lämpömittari oli aamulla näyttänyt kolmea astetta pakkasta, Ginny olisi varmasti aivan kaistapäinen, kun talvi oli todenteolla tullut. Tänään oli ponitunti, jonne Ginny oli menossa. Mila oli pyytänyt juoksuttamaan tamman ennen tuntia, koska sillä oli maanantain estetunnilla ollut aivan liikaa vauhtia ja olipa tamma pukitellutkin. Onneksi selässä oli silläkin kertaa ollut hieman kokeneempi poniryhmän tyttö Elisa, jolle mukana pysyminen tuntui olevan elinehto. Vihdoin bussi tuli, jännä että joka vuosi talvi yllätti paikallisliikenteen ja bussit olivat ensimmäisen viikon vähintään kaksikymmentä minuuttia myöhässä, noh, eipähän ollut kiire pysäkille..

Kymmenen minuutin ajomatkan päätteeksi nousin bussista Vaahterapolun pysäkillä ja kävelin puiden reunustamaa tietä talliin. Iloinen pikkutyttöjen joukko piiritti minut jo ovella.
- Saadaaks me tulla katsoon, kun sä kuulemma juoksutat Ginnyä? tytöt olivat into piukassa.
- Toki, se rakastaakin yleisöä, naurahdin heittäen reppuni hoitajienhuoneen sohvan viereen tyttölauman seuratessa kuin hai laivaa. Ohjeistin uutta tyttöä ottamaan varusteet valmiiksi, Elisa lupasi näyttää mistä ne löytyvät, niin ei tulisi kiire tunnille, vaikka oli meillä tässä vielä tunti aikaa.. Muut seurasivat minua tarhalle ja punahiuksinen pisamanaamainen Elli oli pakahtua ylpeydestä, kun sai hakea Ginnyn ja taluttaa sen karsinaansa. Sidoin tamman löysälle kiinni ja ratsastaja sai harjailla ponin sillä aikaa kun kävin syömässä pienen välipalan. Saatuaan ponin harjattua avustin satuloinnissa ja otin suitsista ohjat pois sen jälkeen, kun hän oli saanut ne ponin päähän. Kiinnitin deltaan liinan ja nappasin ovelta juoksutuspiiskan matkaan, epäillen tosin ettei sitä tänään tarvittaisi.

Olettamus osui heti oikeaan, kun olimme tuskin kolmea askelta päässeet kohti kenttää Ginnyn jo loikatessa sivulle olematonta nähtyään. Ratsastajatyttö näytti epäileväiseltä, mutta painotin hänelle, että se kyllä rauhoittuisi, kunhan saisi purkaa turhan energian pois. Ginny oli lähes ainoita tallissa, jolla oli Eetun lisäksi jo hokkikengät, joten menimme kentälle juoksuttamaan tamman ollessa innoissaan. Sateiden takia oli monta viikkoa tunnit pidetty maneesissa, eikä yli-innokas tamma ollut päässyt mukaan poniryhmän maastoille jostakin syystä... Kentälle päästyämme kävelin Ginnyn kanssa alkukäynnit, koska aavistelin ettei se malttaisi liinassa niin tehdä. Kymmenisen kierrosta käveltyämme ohjasin tamman keskelle ympyrälle ja se sai aloitella ravissa verryttelyä. Ihmeen rauhallisesti tamma kuuntelikin ohjeita ja verryteltyään tarpeeksi pyysin vaihtamaan suunnan sekä etenemään hieman reippaammin. Laukannostossa Ginny villiintyi ensimmäisellä kerralla aivan täysin, mutta rauhoittui sitten, kun huomasi ettei siitä mitään apua ollut, täti oli ja pysyi liinan päässä huudellen vieläpä sellaisia komentosanoja, jotka tamma valitettavasti ymmärsi, eikä ollut muuta mahdollisuutta kuin rentoutua laukkaamaan kuin kunnon poni. Toiseen suuntaan laukannosto onnistuikin paremmin ja laukattuaan useita kierroksia alkoi tamma ollakin jo hikinen. Kiinnitin pihalla ohjat suitsiin ja ojensin niiden päät tytölle, joka sai taluttaa ponin maneesille toisten kanssa. Kävin heittämässä liinan ja raipan paikalleen ja menin sitten hetkeksi seuraamaan tuntia, joka sujui oikein hienosti. Ginny oli jopa hieman väsähtänyt jo siellä, mikä oli hyvä asia, koska ratsastaja tuntui olevan melko kokematon.

30.06.17 Ginnyn kanssa esteillä, kirjoittaja: omistaja (276s)
Rakastin tunnetusti esteitä yli kaiken, tänään pääsisin viimein Ginnyn kanssa hyppäämään, koska kiireet olivat paremmalla tolalla ja minulla olisi aikaa ratsastaa molemmat ponit kunnolla läpi. Mila oli lupautunut kesäloman kunniaksi pitämään meille estetunnin, joten odotin harvinaista tilaisuutta innolla. Olin lupautunut kiitokseksi valmennusavusta tekemään tänään iltatallia. Laitoin heinät valmiiksi saavuttuani niille, jotka eivät laiduntaneet. Sitten mittasin iltaruoat ämpäreihin ohjeen mukaisesti ja lisäsin turvotettaviin vedet. Sitten menin katsomaan joko Ginny olisi halukas lähtemään laitumelta matkaan. Se oli harvinaisen innokas asian suhteen, joten hakuun ja kuntoonlaittoon ei liiemmalti aikaa tuhraantunut. Kenttä oli vähän pehmeä tänään viime aikaisten vesisateiden jäljiltä, mutta emme antaneet sen hidastaa menoa, tai ainakaan tamma ei antanut! Vauhtia tuntui tänään olevan vaikka muidenkin edestä. Ilma oli aivan upea tänään, lämpöasteita tasan huimat kaksikymmentä, tuuli oli melko napakka, mutta se oli itse asiassa hyvä homma, koska muuten olisi kentällä ollut kuuma auringon porottaessa selkääni.

Tein lämmittelyksi Milan saapuessa väistöjä käynnissä ja raveissa, nainen kehui niitä oikein hyvin onnistuneiksi. Sen jälkeen harjoittelimme laukanvaihtoja ravin kautta kahdeksikolla vielä. Ginny oli vähän huolimaton jaloistaan ravipuomeilla, mutta muutoin verryttely sujui hyvin. Hyppäsimme vielä muutaman matalan verkkaesteen ennen välikäyntejä. Varsinainen aihe valmennuksessa oli kaareva linja, jota tulimme kolmen askeleen välillä. Ensimmäisellä kerralla Ginny ei oikein tiennyt mitä siltä odotettiin, vaikka tie oli kyllä hyvä. Muut kaksi kertaa sujuivat paremmin ja lopettelimme itsenäiseen verkkaan hyvin sujuneen valmennuksen. Pitkät loppukäynnit käveltyämme talutin Ginnyn suoraan pesariin ja suihkuttelin varusteet pois saatuani. Sitten pyyhkäisin ponin hikiviilalla ja se pääsi laitumelle. Heitin vielä maahan leivänpalan palkkioksi ennen lähtöä. Sen syötyään tamma lähti määrätietoisesti kohti muuta laumaa. Palasin talliin siivoamaan käytävän ja viemään varusteet paikoilleen. Huopa oli aivan litimärkä, joten heitin sen pyykkikoriin ja vyön vein kuivumaan ulos.

14.05.17 Ginnyn vapaapäivä, kirjoittaja: omistaja (240s)
Astelin sunnuntaiaamupäivällä kohti Vaahterapolkua, tänään oli vuokrausviikonlopun viimeinen päivä ja hevosten vapaapäivä. Katselin hevosia, jotka söivät vielä viimeisiä heinänkorsia aamuheinistä tyytyväisen näköisinä. Eteen aukeni metsä, jonka latvat olivat viime kesästä kokeneet melkoisen kasvupyrähdyksen. Aurinko paistoi jo kymmenen maissa täydeltä terältä ja kuuntelin linnunlaulua samalla kun marssin päättäväisesti kohti tallirakennusta. Tallinovet olivat selällään ja sen eteen oli pysäköity pakettiauto, jonka tunnistin kuuluvan Taunolle, paikalliselle kengittäjälle. Hän oli ilmeisesti tuonut mukanaan hiekkaa, koska säkit rotkottivat ovien molemminpuolin. Tallissa kävi kohina kun kengitettäviä hevosia vietiin edestakaisin.

Talutin Ginnyn käytävälle pesuboksin viereen, jossa se ei olisi tiellä ja saisin hoidella neidin rauhassa. Sidoin sen kiinni ja harjasin huolellisesti. Mila oli huomaamattani astellut taakseni ja miltei pelästytti minut.
- No huomenta Jannica, joko sä olet ratsastamaan menossa tähän aikaan? nainen hymyili tervehtien.
- En mie tänään taida mennä, ajattelin että Ginnylle tekee hyvää pitää vapaapäivä niin vietän muuten sen kanssa tänään aikaa.
- Se kuulostaakin hyvältä, nainen sanoi ja jatkoi jälleen matkaansa.
Tällä kertaa hän ei sentään puhunut puhelimessa, kuten niin monta kertaa aiemmin. Saatuani ponin harjatuksi laitoin sille päiväheinät ulos työntekijän apuna ja siivosin karsinan. Sitten söin evääni, jonka jälkeen lähdimme Ginnyn kanssa pitkälle kävelylenkille maastakäsin lähimaastoon. Palasimme parahiksi kengitykseen ja kengittäjä lupasi huolehtia tamman ulos sen jälkeen, joten tarjosin Ginnylle hyvästiksi porkkanan ja kävin vielä moikkaamassa Eetua ennen lähtöä. Se saisi myös pitää vapaata vielä tänään. Maanantaina sen kanssa alkaisikin normaalitreeni ruunan kotiuduttua. Tai tuttuhan paikka jo oli, mutta muuton jälkeen on hyvä antaa tilanteen tasaantua.

13.05.17 Pihatalkoot ja kiitolaukkakisat, kirjoittaja: omistaja (580s)
Laitoimme porukalla viikonloppuvuokraajien kanssa heinäpaaleja latoon. Työntulos alkoi pikkuhiljaa näkyä ja olimme saaneet tunnin siivousurakan ja heinäpaalien kantamisen latoon valmiiksi. Ilmassa tuoksui tuore heinä. Ajattelimme kauniin aurinkoisen päivän kunniaksi kuskata varusteet ja puutarhatuolit ulos puhdistusta varten, eikä aikaakaan kun koko kuusikko istui ulkona saippuoimassa ja rupattelemassa iloisesti. Otin Ginnyn satulan harjaustelineelle, irrotin siitä huovan ja vyön pesuun ja sitten jalustimet. Puhdistettuani satulan ja remmit annoin niiden kuivua sillä välin, kun kävin hakemassa sen kaapista puhtaan huovan ja vyön sekä nahkarasvan. Putsasin suitset ja nostin osat kuivumaan auringonpaisteeseen telineelle. Satulan saikin jo rasvata ja sitten suitset. Jätin ne kuitenkin vielä kuivumaan ennen kokoamista. Saatuani varusteet valmiiksi ajattelimme lähteä pellolle järjestämään pienen laukkakilpailun maastoilun ohessa. Kävimme ilmoittamassa aikeistamme Milalle, joka vain naurahti että taitaa tulla makoisa päivä huomenna kakkukesteineen.. Ginny tuli portille vastaan. Rapsuttelin tammaa aikani ja talutin sen sitten hoitopuomille, kun oli niin kiva ilma ja lämmintäkin kymmenisen astetta. Iloinen puheensorina täytti pihan, kun hevosia laitettiin kisaa varten valmiiksi, olin Ginnyn kanssa melko luottavaisin mielin, koska tamma oli kovassakin vauhdissa hyväkäytöksinen, vaikka tokihan välillä saattoi peppu lentää..

Vein Ginnyn sisään varustamista varten ja viikkasin tamman loimet samalla hyllyyn paremmin. Sitten tarkastin aikani kuluksi tallin ensiaputarvikehyllyn, että siellä oli kaikkea tarvittavaa. Ginny odotteli käytävällä satuloituna, että muut saisivat hevosensa kuntoon. Veera ei löytänyt Iipan suojia mistään, mutta sai onneksi Innalta kuulla että ne olivat ilmeisesti jääneet kuivumaan. Onneksi tyttö ne löysi kuitenkin. Ginnyn karva kimalsi auringonpaisteessa taluttaessamme ratsut pihalle selkäännousua varten. Ratsastimme niitylle käymäjalkaa, Ginny oli innoissaan, vaikkei ollutkaan siellä tainnut koskaan käydä. Teimme ensin ympyrällä työskentelyä nähdäkseni, mitä tamma pellosta sanoisi. Se oli kuitenkin rauhallinen, joten pikkuhiljaa aloin tehdä ravissa muitakin harjoituksia. Muutamilla tuntui nyt jo olevan ongelmia saada hevosensa pidetyksi suorilla, mutta pääsääntöisesti meni toistaiseksi ihan hyvin, vaikka jokunen kuolaimeen jo kiinni purikin. Kiemurauran jälkeen Ginnykin alkoi saada elonmerkkejä muista, joten tein sen kanssa paljon siirtymisiä ja istuin paremmin satulaan.
- Joko työ ootte valmiita? kysyin kävellen keskemmälle peltoa.
- Tää on tänään vähän hankalalla tuulella, Inna kommentoi Jaskan selästä, ei taida olla hyvä idea kiihdytellä tänään, nainen empi.
- En saa tätäkään kyllä oikein pideltyä, Veera totesi Iipan selästä, jonka silmät pyörivät villisti ympäri.
- Hyvä on sitten, jos te jäätte tänne laukkailemaan rauhallisemmin, niin me käydään tuolla niityllä ottamassa ne laukat, käännyin kysyvästi Rasmuksen, Nellan ja Julian puoleen.
- Joo, he sanoivat kuin yhdestä syystä ja kävelimme jonkun matkan päähän, etteivät toiset lähtisi perään.


- Joko mennään? kyseli Julia malttamattomana toisilta.
- Kyllä mun puolesta! huikkasin saatuani hyväksyvät nyökkäykset myös Rasmukselta ja Nellalta.
Asetuimme rintarinnan turvallisen välimatkan päähän toisistamme ja lähtökäskyn saatuaan ratsukot ryntäävät matkaan ensin hallitussa laukassa ja vähitellen vauhdin kiihtyessä täyteen nopeuteen. Randy laukkasi edellämme häntä soihtuna, Rasmus istui kuitenkin tiiviisti mukana ja näytti nauttivan tilanteesta täysin! Minullakin oli hauskaa, jopa Ginny käyttäytyi asiallisesti ja kannustin sitä jopa lujempaa eteen. Tamma oli ihan ihmeissään.. tällaista ei ennen vielä oltukaan tehty.. Se oli hieman levoton, kun kävimme kääntymässä sovitussa paikassa, mutta sain sen kuitenkin hyvin hidastettua mutkassa. Sen jälkeen Ginny oli ilmeisesti päättänyt ottaa toiset kiinni ja se lähti kiristämään vauhtiaan siinä määrin, että pelkäsin koko ponin lähtevän lentoon! Takajalat paukuttivat maata uhkaavalla nopeudella ja siivittivät ponia yhä kovempaan vauhtiin. Lopulta pääsimme toisten kanssa maaliin asti ja taputimme hevosia. - Olet sie vaan aika poni, naurahdin taputtaen hikistä tammaa ja hymyillen vastakilpailijoille, joista Randy ja Rasmus olivat tänään vieneet ylivoimaisen voiton! Takaisin tullessa jäähdyteltiin ratsut vielä toisten kanssa ja sitten kävelimme kotiin lyhyen matkan. Riisuin varusteet ja pesin Ginnyn laittaen sille vuorellisen loimen kuivumista vauhdittamaan. Sen jälkeen hevoset pääsivät syömään ja siivoilimme vielä yhdessä karsinat.

12.05.17 Lyhyt maastolenkki, kirjoittaja: omistaja (206s)
Olin innoissani vuokrausviikonlopusta, joten tulin tallille heti kahdeksan maissa. Kopistelin talliin vesisateesta huolimatta iloisella tuulella ja astuin sisälle. Osa hevosista oli vielä sisällä, kun ei niitä oltu ehditty viemään ulos loimittelun takia. Aloin harjata Ginnyä pientä maastoretkeä varten ja saatuani homman valmiiksi varustin sen. Saatuani kaiken valmiiksi puin turvaliivin, kypärän ja vedin hanskat käteeni. Sitten talutin tamman pihalle ja nousin kyytiin. Ginny ei ollut ennen maastoilut täällä yksin, mutta Mila oli ajatellut sen kyllä onnistuvan, olivat maastot kuitenkin jo meille tutut molemmille ja edellisessä kodissaan tamma oli käynyt yksinkin maastossa. Koirani juoksi iloisesti rinnalla, otin sen harvoin tallille mukaan, mutta nyt kun Eetu asui Vaahterapolussa oli minulla enemmän aikaa puuhailla täällä ja Vartillekin teki hyvää päästä maastoon. Eipä se hevosista välittänyt ja Ginnykin tuntui ottavan ison koiran rennosti. Kaippa se ponin kokoiselle kävi maastoseurasta. Ginny tuntui miltei nuokkuvan käynnissä, mutta heräsi sentään kun pyysin raville. Vanhan aseman ohittaessamme pyysin tamman hetkiseksi käyntiin, kun oli sen verran aikaista, että täällä saattaisi olla pikkupoikia leikkimässä koulumatkalla. Ketään ei kuitenkaan näkynyt, joten käänsin tamman sieltä kotiinvievälle polulle, jossa jatkoimme vielä ravia. Pari suoraa laukkasimme myös, mutten viitsinyt enempää kun Ginny tuntui niistä innostuvan hiukan liikaa. 45 minuuttia maastoiltuamme saavuimme kotipihaan, lenkki oli ollut onnistunut. Siivoilin vielä karsinan tarhattuani tamman.

04.04.17 Maastoilua ilman satulaa, kirjoittaja: omistaja (113s)
Maastoon kun lähdettiin,
satulat tallille jätettiin.
Oli opena tänään Minka,
jota huvitti uusi virka.
Kisatiimistä pääsi vakiryhmää vetämään,
ja Nella Metkun kanssa Minkaa seuraamaan.
Joutui Ginny pienimpänä peränpitäjäksi,
eikä tamma tykännyt ollenkaan vaan rupesi vikuriksi.
Pian se kuitenkin rauhoittui kulkemaan,
ja muiden perässä rauhassa seuraamaan.
Kun hevoset oli valmiiksi pihalla,
selkään noustiin ja iho oli kananlihalla.
Jännitti aina maastoon lähteminen,
kun ei tiennyt miten sujuisi palaaminen.
Alkumatka taittui kuitenkin rennoin merkein,
kun käveltiin ja Minka näytti reitin.
Oli vastassa hieman huono polku,
jossa sai juurakoita varoa ratsunalku.
Sopivan kohden tullen huudahti Minka "nyt ravia",
ja nostimme sen kun ei näkynyt uhkia.
Lennokasta ravia etenimme kevätmaisemassa,
laukat jätettiin toiseen kertaan ja kaikki olivat narisemassa.

31.03.17 Team VP tauolla, kirjoittaja: omistaja (307s)
Olin tallilla jo kukonlaulun aikaan, koska olin luvannut keskiviikon ratoksi tehdä aamutallin, kun ei ollut tuntejakaan niin Mila ja Helena nukkuivat mielellään pitkään. Suuri osa hevosista olikin jo ulkona yöt, vain Venna ja muutama muu nukkuivat sisällä tullessani puoli seitsemän aikaan tallille. Ulkona toki jo tuttu joukko minua tervehti hörinällä, mukaan lukien Ginny, johon olin kiintynyt vähitellen Team VP:n ansiosta. Tamma oli oikeastaan luonteeltaan juuri sellainen, jota tykkäsin hoitaa, vaikkei se ulkonäöllisesti ehkä ihannettani vastannutkaan. Jaoin aamuheinät ensin ulkona olijoille ja sitten kävin viemässä Vennan ja pari muuta tarhoihin, joissa odottivat jo heinät ja vedet valmiina. Siivottuani parit karsinat siivosin muutenkin tallia ja keräsin muutamat pintelit lattialta lojumasta.

Kävin hakemassa Ginnyn ja mietin samalla mitä sen kanssa tänään puuhailisin, kun ei tuntejakaan ollut. Muutenkin ne loppuivat jo eilen, kun ei keskiviikkoisin tunteja ollutkaan ja huomenna vaihdoimme kesäkuun puolelle. Mieleen tulvivat siinä harjatessa lapsuuden kesät. Miten ihanaa olisikaan ollut vain heittää kaikki huolet pois ja alkaa nauttia pitkän koulurupeaman jälkeen kesästä, vaan kun ei! Aikuisena piti uurastaa kesää myöden, koskahan tässä ehtisi hevostyöläinen mukamas jotain lomantynkää pitämään.. Juoksutettuani Ginnyn vapaana kentällä kävin pesemässä sen. Kaiketi tamma pärjäisi ulkona ilman loimea, kun lämpömittari näytti kymmentä astetta. Ilmassa oli kyllä hieman sateen tuntua, mutta jos sellainen yllättäisi, niin ehtisin loimen vielä hakea päiväheiniä antaessani.

Vähitellen onneksi pilvet alkoivat kuitenkin väistymään ja aurinko alkoi pilkahdella harson takaa. Kävin rasvaamassa vielä heinänjakoa odottaessa Ginnyn uutuuden kiiltävät nahkavarusteet. Ne oli ilmeisesti ostettu juuri tammaa varten sen muuttaessa Vaahterapolkuun. Saatuani homman valmiiksi suunnistin mittaamaan iltaruoat valmiiksi, Mila oli luvannut ne laittaa päivällä turpoamaan. Sitten heitin vielä lähtiessä päiväheinät kaikille kahdentoista maissa ja varmistin, että kaikilta löytyi vettä. Ginny oli saanut käydä totuttelemassa ruohoon tyhjässä pikkulaitumessa lähellä tarhoja ja palautin sen vielä parinkymmenen minuutin mässyttelyn jälkeen omaan tarhaan. Tamma seurasi kiltisti portille, oli kai viimein oppinut ettei vihreälle pääse, jos sieltä ei anna kiinni.

25.03.17 Maaliskuinen minivaellus, kirjoittaja: omistaja (440s)
Olin tallilla tänään ennätysaikaisin, Ginny söi samalla aamuheiniään, nekin oli jaettu tänään vähän aiemmin. Saatuani tamman harjattua kävin katsomassa ketkä olivat tulossa mukaan. Melkoinen lössi listalta löytyikin ja järjestyskin oli jo jaettu, me menisimme Ginnyn kanssa viidentenä jonossa, Tohvelin perässä siis, painoin mieleeni. Viimeistelin tamman harjauksen vielä pehmeällä harjalla ja satuloin sen kun satulahuoneessa alkoi käydä vilske. Olin juuri kiristämässä vyötä, kun Mila ilmestyi karsinan oviaukkoon.
- Terve Jannica, sua ei ookaan nyt näkynyt! nainen tervehti.
- Joo, on ollut vähän kiirettä, kun kisakausi on alkanut, hymyilin hänelle ja vaihdoimme pikaiset kuulumiset puolin ja toisin, kuulin että Venna oli astutettu. Nainen ojensi hymyillen naulasta ponin suitset ja meni sitten hakemaan valmiiksi kunnostetun Kanin karsinasta. Kiitin häntä, mutta en ole varma kuuliko hän enää. Suitsin tamman ja niin olimme mekin valmiita lenkkiä varten. Myös muut olivat valmiita juuri sopivasti, kun kello löi seitsemän.

Lähdimme jonossa kohti tuttua metsäreittiä järveä kohden. Julia ja Tohveli ratsastivat edessämme ja Inna piti Hazelin kanssa perää Milan toimiessa johtotähtenä. Ensimmäisessä risteyksessä käännyimme oikealle, jossa luki rantareitti. Se oli minulle tuttu reitti, mutta en ollut varma oliko Ginny käynyt siellä koskaan, joten päätin pysytellä skarppina, etenkin kun tamma vaikutti hieman hätäiseltä tänään. Viime maastoreissusta olikin varmaan hetki aikaa. Tuulenpuuskat olivat melkoisia, mutta onneksi ne väistyivät metsässä, kun puut olivat suojana. Aurinko paistoi ja Ginny otti asiakseen pelätä varjoja maassa.
- Mennääs nyt vaan, nauroin sille saaden takana tulevat kikattamaan Innaa myöden.
Poni ei kuitenkaan ihan hevillä uskonut, vaan yritti paeta metsään kamalia otuksia jotka seurasivat sen jaloissa. Yritin turhaan saada sen kävelemään suoraan polkua eteenpäin, mutta sentään se pysyi allani edes joten kuten. Pysähdyimme hetkeksi Pilgrimin aiheuttaessa takajoukoissa jotakin hämmennystä. Matka kuitenkin jatkui pian ja tuulikin oli laantunut, joka rauhoitti vireät ponit pian.

Ginnyn karva loisti auringonpaisteessa kivasti. Pian tultiin eväspaikalle. Sidoimme hevoset hoitopuomeille pareittain, Ginnyn Tohvelin kanssa ja otimme satulat telineelle. Suitset saivat jäädä ja riimut puettiin niiden päälle, jottei kukaan karkaisi. Ne odottelivat vettä saatuaan rauhallisesti kun söimme eväät ja jatkoimme sitten kotimatkalle. Kotimatka sujui hyvin ja pysähdyimme pellolle laukkaamaan. Kaikki eivät halunneet laukata, mutta otimme Ginnyn kanssa muutaman laukkaympyrän molempiin suuntiin, se vaikutti vähän vauhdikkaalta, joten se sai riittää. Sitten palasimme tuttua reittiä kotiin, jossa hevosten hoitoon oli varattu kosolti aikaa ennen tunteja. Ginny seisoi karsinassa tyytyväisenä syöden päiväheiniään, se sai jäädä muutaman muun kanssa kuivumaan hetkeksi, koska oli joutunut pesun uhriksi aivan hikisenä. Paksu talvikarva vei jo veronsa näillä kevätkeleillä, kun lämpöasteita oli useampia. Tietenkin myös häslääminen auttoi asiaa kummasti, että tuli hiki.. Kahvit ja pullat oli tarjolla vielä lopuksi, kun hevoset oli hoidettu. Sen jälkeen muutamat lähtivät vielä Milan ja Innan siivittämänä saunomaan, mutta minulla odotti Adinassa tuhat ja yksi hommaa, koska huomenna olisi valmennuspäivä.

28.02.17 Ilman satulaa-tunti, kirjoittaja: omistaja (386s)
Tottuneesti haen Ginnyn tarhasta ja laitan kuntoon, tähän tammaanhan voisi ihastua. Olen syystäkin iloinen, sillä olen saanut tamman kisatiimin vakkariratsuksi. Tällä hetkellä ei valitettavasti hoitamiseen aika riitä, joten olen tyytyväinen kun saan kuitenkin tunneilla mennä tammalla paljon ja onhan sillä hyvä hoitaja. Vilkaisen kentälle päästyämme syrjäsilmällä Nellaa, tyttö ei vaikuta kovinkaan iloiselta kivutessaan avustajan tyrkkäämänä Kanin paljaaseen selkään. Talutan Ginnyn jakkaran luo ja ponkaisen omin avuin selkään. Tamma on selkeästi sitä mieltä, että nyt on jotain outoa meneillään ja tuntuu tosi jännittyneeltä.
- Öö.. Helena? huhuilen keskelle kenttää jähmettyneen ponin kanssa.
- No mikäs nyt? Helena kääntyy ympäri avustettuaan Julien Tohvelin selkään (vaikken kyllä tiedä mitä avustettavaa siinä on).
- Onkohan tällä menty ilman satulaa? rupean epäilemään tamman tuijottaessa vapaina roikkuvia jalkojani kuin lihansyöjäkasveja.
- Jaa.. niin.. enpä tullut ajatelleeksi, ei se ole tainnut kentälläkään olla aiemmin, nainen kohauttaa olkapäitään, ihan kuin se ei olisi merkittävä asia.

Ihmeissäni ohjaan ponin kuitenkin vaikeuksien kautta voittoon ja pääsemme lopulta hiippailemaan Tohvelin vanavedessä uralle asti. Pahimmasta yllätyksestä toivottuamme alan tehdä tamman kanssa voltteja ja pysähdyksiä maneesissa. Se alkaa vähitellen rentoutua ja otamme ravissa voltteja, muita taivuttavia tehtäviä kuten kahdeksikkoa ja kolmikaarista ja sen jälkeen vähän väistöjä ensin käynnissä ja sitten ravissa. Ginny yrittää huijata väistöissä ja siirtyy tuon tuosta käyntiin. Lopulta saan sen joten kuten ravaamaan edes uralle saakka väistön ja olenkin siinä kohtaa jo ihan loppu, tammalla ei ole mikään maailman helpoin ravi istua. Välikäyntien jälkeen kokoan ohjat ja otamme vielä laukkaa pitkillä sivuilla. Ginnyn kanssa menee erittäin hyvin, Tohveli tuntuu innostuneen ilman satulaa ratsastuksesta ja Juliella on hieman vaikeuksia saada pieni ruuna pidettyä ruodussa.

Hyvin hän onneksi keikkuu mukana, mikä on toisaaltaan harmi, koska viime kakusta on jo pitkä aika! Myös Kani toimi Nellan valvovan silmän alla oikein hyvin, vaikka yritti alkutunnista lähteä Tohvelin kotkotuksiin mukaan. Lopuksi otimme vielä ratsastusleikkejä. Nella sai aloittaa ja toivoi peiliä. Kun kaikki olivat olleet peilinä vähintään kerran jatkoimme Julien toivomaan maa-meri-laiva leikkiin ja lopuksi oli minun vuoroni, niin leikimme seuraa johtajaa. Se oli ihan hauskaa, etenkin kun otimme Ginnyn kanssa vaikeampia tehtäviä kuten takaosakäännöksen ja avotaivutuksen mukaan. Hienosti pienemmätkin ponit kyllä tehtävistä selviytyivät! Lopuksi ravailtiin vielä pidemmällä ohjalla, jossa Ginny tottakai heti päätti kokeilla rajojaan ja yritti muutaman kerran lähteä päädystä yksin sinne jäädessään. Hyvin se kuitenkin palautui ruotuun lopulta. Kävelimme vielä kymmenen minuutin loppukäynnit pitkällä ohjalla ennen kuin oli aika lähteä talliin hoitamaan hevoset.

14.02.17 Laukkatreeniä maneesissa, kirjoittaja: omistaja (228s)
Olin innosta soikeana saadessani tunnille vihdoin ja viimein Ginnyn. Tamma oli oikein mukava hoitaa, kuten olin odottanutkin, joten hoitelin ja harjasin sen vapaana karsinassa. Suljettuani oven huolellisesti menin noutamaan tamman varusteita sekä omaa kypärääni. Satuloituani ponin laitoin kypärän päähäni ja pujotin suitset sen päähän. Sitten Helena tulikin jo kuikuilemaan, joko olisimme Julien kanssa valmiita. Vakioryhmämme oli yllättäen talven mittaan kutistunut melkoisesti, mutta sepä ei menoa haitannut. Päästyäni selkään aloimme kävelemään vapaalla ohjalla ja sen jälkeen saimme verrytellä itsenäisesti. Teimme Ginnyn kanssa alkuun pohkeenväistöä, ympyröitä, kolmikaarista sekä kahdeksikkoa. Sitten saimme aloitella ravissa väistöjä Helenan vähän avittaessa, koska etenkin vasemmalle väistäessä tamma tuntui vahvalta eikä yhtään kuunnellut ulkopohjetta. Saimme kuitenkin ihan kohtuuhyvät väistöt tehtyä ja sen jälkeen siirryttiin laukkaamaan ensin pitkät sivut. Sitä tehtyämme molempiin suuntiin harjoiteltiin laukan lyhennystä ja pidennystä puomien avulla. Ginny oli aivan mahtava ja saimme paljon kehuja Helenalta, myöskin Juliella ja Nellalla tuntui tänään yhteistyö sujuvan. Lopuksi tulimme kahdeksikkoa ja vaihdoimme keskellä aina laukan. Se sujui parin vaikean kohdan jälkeen hyvin, kunhan muisti katsoa, ettei törmää toiseen ratsukkoon keskellä.. Lopuksi otettiin vastalaukkaharjoitusta, joka sujui sekin kivasti Ginnyn kanssa. Loppuravit kevenneltiin pidemmällä ohjalla molempien ollessa rentoja, oli pitkästä aikaa ollut oikein ihana tunti ja Ginny juuri niin mahtava kuin olin kuvitellutkin! Saimme vielä lopuksi Helenalta pienet karkkipussit ystävänpäivän kunniaksi! Ginny olisi halunnut myös osansa, mutta sai tyytyä tunnin jälkeen tarjottuun porkkanaan omaan ruokakuppiin, kun varusteet oli riisuttu.