Mewian Ffanci

23.01.17 kouluvalmennus, valmentaja: Layda
Katselin kun Fanci-poni käveli tyynen rauhallisesti pitkin uraa. Se jostain syystä heilutteli päätään välillä, mutta se loppui heti kun pyysin ottamaan ravia. Teimme tavallisia voltteja ja kiemurauria, Fanci vaikutti todella kivalta pikkuponilta.
"Taivuta sitä voltilla enemmän, pelkkä pieni asetus ei riitä", ohjeistin.
Kokeilimme myös peruutusta, josta Fanci ei selvästi tykännyt, ja meinasi ensin hypätä pystyyn, kunnes päätti kuitenkin totella. Hetken välikäyntien jälkeen aloitimme laukkatyöskentelyn. Teimme niin, että ensin käynnissä käännyttiin ennen pitkää sivua pois uralta, ja siitä pohkeenväistöä uralle. Pohkeenväistön jälkeen ravia pitkä sivu, kulmaan voltti ja sen jälkeen laukannosto. Laukassa haettiin pitkää askelta ja hyvää peräänantoa, Fanci ei siitä pitkästä askeleesta niin välittänyt, ja tikitti alkuun aivan pikkuisia askelia.
"Rennompi käsi, muista tukea sitä pohkeilla!" huomautin.
Lopuksi Fanci rentoutui oikein hyvin, ja ennen loppuverryttelyä harjoittelimme hetken vielä laukka-käynti-laukka siirtymisiä, joissa poni oli hieman hätäinen mutta loppujen lopuksi siitä tuli jo kuuliaisempi. Sitten vain loppuverryttelyn aika!

27.11.16 Maastoretki joulua odotellessa Lumivuoressa, kirjoittaja: omistaja
Lumivuoren Leo ja Luukas olivat keksineet harhauttaa Lyydiaa viemällä lähiseudun tallilaiset joulunodotusmaastoon, ennen kuin nainen sekoaisi lopullisesti joulukoristeisiinsa. Paikalle oli saapunut mukava määrä porukkaa jo kahden aikaan tuona sunnuntai iltapäivänä ja ihastelimme poneja kuntoonlaittaessa naisen tekemiä entisvuottakin hienompia koristeluja. Tänä vuonna pukukoodina oli punainen ja valkoinen, joten olin kiltisti pukenut itselleni valkoiset kisahousut ja punaisen kisatakkini sekä tietenkin kypärän päälle tonttulakin. Fancilla oli punainen jouluinen satulahuopa, fleecekankainen punainen ratsastusloimi valkoisin kantein sekä puna-valkoiset karvasuojat, jotka oli ollut pakko ostaa joulua odotellessa alennusmyynnistä! Tamman suitsiin olin sitonut kiinni muutaman kulkusen, koska en viitsinyt laittaa sille ratsastaessa kulkuspantaa, vaikka sillä sellainen ajoon olikin. Lähdimme matkaan siistissä jonossa kentän ja tarhojen välistä kulkevaa tietä pitkin. Otsalamppuja ja heijastimia näkyi olevan joka parilla, koska pimeä yllättäisi nopeasti auringon laskettua jo mailleen puolen tunnin kuluttua. Ratsastimme metsätietä arviolta puolisen tuntia käyntiä ja ravia, jonka jälkeen tuli muutamia kilometrejä hiekkateitä, joilla ei näkynyt ristinsielua. Sieltä palasimme metsään ja pidimme laavulla evästauon. Osa porukasta ei kuitenkaan ollut tajunnut tuoda riimuja ja naruja sitomista varten, joten eväsretkestä tuli melko hilpeä hevosten napostellessa osansa tortuista, taisi muutama onnistua kaatamaan glögitkin epäonnisten omistajiensa päälle. Lauloimme joululauluja hamaan tappiin asti, joista ehdottomasti erikoisin oli kyllä tämän "Lyydian joululauluksi" nimitetty:
Ja niin joulu joutui jo Lumivuoreenkin,
joulu joutui jo tallillekin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan
jo matkalla maastossakin.
Mutt' ylhäällä kuusessa vielä on vain
se pallo, mi Luukas heitteli ain,
ja vaiennut vaikerrus on Lyydian;
oi, ken jaksais enempää kuullakaan vain?

Miss' tortut ne tuoksuu nyt reissussakin,
istun selässä uljaimman ponin,
miss' siintääpi veet, glögi on vaahtovin
ja sää aina kuin joulukuun.
Ja Fancinpa kaukaa mä kauniina nään,
ah, miksei voi pysyä paikallaan hän,
ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi,
sen runsaammat riemut ken kertoilla voi!

Sä lauluista kirkkain nyt loisteesi luo
sinne maahani kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu se laulusi tuo,
auta kantamaan porsaiden luo!
Sen vertaista toista en mistään ma saa,
minkä kylvyn tarjoaa sikalamme tää!
Ja kiitosta sen laulu soi Lyydian,
ja soi aina lauluista riipaisivimman.

Tauon jälkeen jatkoimme muutaman kulometrin pieniä metsäpolkuja pitkin. Sen jälkeen pääsimme sänkipellolle, jossa pikkupakkanen tarjosi oivat olosuhteet laukkailuun. Sen jälkeen suuntasimme jo kiireenvilkkaa kohti kotia kellon ollessa paljon. Olimme takaisin samaa reittiä Lumivuoressa puoli kuuden jälkeen. Oli kyllä mukava reissu ja ehdottomasti tulemme Fancin kanssa Lumivuoreen toistekin retkelle, koska maastot olivat niin ihanat!