Dustland Fairytale

KTK-III

Luonne

Olin saapunut hyvissä ajoin katsastamaan Briellen tuontimarkkinoita. Irlannista oli saapunut kasa connemaranponeja, jotka erityisesti olivat herättäneet mielenkiintoni ja olin ajanut työntekijän kanssa niitä katsomaan pitkän matkan Helsinkiin. Olin jo luopunut toivosta, kun viimeisen aitauksen kohdalla minut pysäytti varsin hellyyttävä näky. Pimeimmässä nurkassa seisoi yksinään ihanan kermanvärinen sulostus, joka katseli kauhuissaan ohi kulkevia ihmisiä. "Onko tuo nuori?" kysyin luokseni tulleelta Brielleltä, joka oli huomannut minun kiinnostuneen tammasta. Minut tunnettiin ahkerana hevosten ostajana, mutta ehkä vielä enemmän siitä, että meille tulleet ponit myös jäivät meille loppuiäkseen. "Joo, se on parivuotias kai" nainen sanoi ja kävi kaivamassa tamman paperit esiin seitsemän muun joukosta. "Joo, kääntyy kolme vuotiaaksi nyt tammikuussa" nainen varmisti. "Onko se cremello vai perlino?" kysyin tutkaillen nuorta neitiä päästä varpaisiin ja arvioiden sen rakennetta ikäiselleen. "Cremello se taitaa olla, ei oo ainakaan hirveesti vielä näkyvissä mitään punertavaa tai tummempaa karvaa missään" nainen sanoi katsahtaen tammaa, papereihin ei oltu merkattu juuri mitään tietoja.

Suku sentään löytyi ja sieltä ei kyllä kovin montaa tuttua nimeä löytynyt, joten tamma taisi olla vähän tuntemattomamman kasvattajan tuotoksia. Silmiini osui kuitenkin isänisänemän kohdalta taulukossa tamma Mullynn Nera, joka oli kohtalaisen tunnettu siitostamma. Minulla ei kuitenkaan ollut tietoa miten hyvin tamman jälkeläiset olivat maailmalla pärjänneet. Aikani tammaa katseltuani pyysin päästä katsomaan sitä lähempää. "Se ei sitten ole mikään maailman sosiaalisin.." Brielle yritti varoittaa avatessaan portin. Tamma tapitti minua kauhuissaan ja yritti tekeytyä mahdollisimman pieneksi nurkkaansa. Yritin jutella sille mahdollisimman rauhallisella äänellä, mutta ei se päästänyt lähelle. "Eikö sitä ole lainkaan käsitelty, tuon ikäinen kuitenkin jo?" ihmettelin asiaa maahantuojalle. "En osaa sanoa, ne vaan lastattiin Irlannissa kyytiin suoraan laitumelta, ei niitä taidettu ketään käsitellä, liekö mitään tehtykään, ovatkohan vaan nummilla kasvaneet" nainen epäili. Mikäli näin oli, olin kyllä haukkaamassa tahtomattani todella isoa palaa sen kokoisesta kakusta, mitä en ollut ennen vielä nähnytkään. "Kyllä se meille lähtee!" päätin yhtäkkiä Briellen loksauttaessa leukansa auki hämmästyksestä. Connemaroista ketään ei oltu kuulemma käyty edes katsomassa. "Noh, sen parempi meille, mitäs tää neitokainen kustantaa?" kysyin kaivaen shekkivihkoani esiin. Kaupat tehtyämme sain tamman paperit käteeni ja varasin siltä seisomalta eläinlääkärin katsomaan sitä, kun sellainen kerran paikalla oli. Mitään erikoista ei tammasta löydetty, joskin tarkempi tarkastus sai vielä odottaa, koska se ei ollut varsinaisesti eläinlääkärin suurin fani.. Operaatio lastaaminen olikin sitten aivan luku erikseen, mutta sanotaanko vaikka niin että illan päätteeksi saimme kuin saimmekin tamman kyytiin..

Fairy on uusia ihmisiä ja hevosia kohtaan hyvin arka ja sillä menee varmasti aikansa, ennen kuin tamma kotiutuu Suomeen. Se on toisia hevosia kohtaan arkuutensa vuoksi vähän jopa mahtailevainen, vaikkei varsinaisesti omaakaan isoa egoa. Sillä on sopivasti pilkettä silmäkulmassa, joten kotiuduttuaan tamma on varmasti monen suosikkiponi! Se on myös todella valikoiva ruokiensa suhteen, joten eräänlaiseksi divaksikin sitä ehkä voisi kutsua.

Sukutaulu

Jälkeläiset

• Siitoskäytössä

Laatuarvostelut

Näyttelytulokset

Kisatulokset

Valmennukset

Päiväkirja