Dottir

i. Punahallakko, 145cm korkea Grimm oli melkoisen komea, monessa lajissa meritoitunut ori. Hieman jäyhä, vakava ja joustamaton, niitä hevosia, jotka jonkin tavan ja järjestyksen omaksuttuaan eivät poikenneet asiasta piiruakaan. Grimm oli tarkka myös saamistaan avuista, ratsastajansa tasapainosta, etenkin ratsastajansa sekä ohjastajansa pehmeästi tuntumasta; työnteko loppui kuin seinään, joskus äkkipysähdyksen sijaan pukkisarjan kautta, mikäli avut olivat kovat, epäselvät, liian äkkinäiset tai muutoin Grimmin makuun huonosti annetut. Käsiteltäessäkin hallakko vaati kokeneen, osaavan ihmisen, mutta kun sen kanssa tuli juttuun ori teki ihmisensä puolesta mitä tahansa. Tällä omistautuneisuudella Grimm teki sittemmin rikotun vetoennätyksen sekä toi kotiin ruusukkeen ja pokaalin poikineen valjakkoajosta (vaativa) sekä koulu- ja esteratsastuksesta(helppo A ja 80-90cm).

Erittäin hyvätyyppinen ja -leimainen, ryhdikäs Grimm sai moitteita lähinnä kaulastaan, joka oli varsin leveästi liittynyt ja muutoinkin hieman raskas muuhun kroppaan verrattuna. Kaula ei oria hidastanut, eikä mainittavasti rumentanutkaan lopun hevosen ollessa niin hieno; pitkät, loivat lavat, vahva syvä runko, erittäin hyvin kulmautunut takaosa hyvillä reisilihaksilla, vahvat järeät hyväluiset jalat. Vuohiset tosin olivat hieman vennot. Grimm oli kuitenkin kokonaisuutena erittäin laadukas, näyttävä vuonohevonen, joka pärjäsi näyttelykehissä sekä sai kantakirjatilaisuudessaan (KTK-I) korkeat pisteet. Liikkeitäkään ei voinut moittia, Grimm liikkui irtonaisin lavoin koko kehoaan käyttäen matkaavoittavin, elastisin ja tahdikkain liikkein, takaosa työnsi ja polki, laukka pyöri hyvin, se ei missään vaiheessa laahannut jalkojaan vaan todellakin liikkui, eteni, joka askellajissa.

27-vuotiaaksi elänyt Grimm oli yllättäen suositumpi muiden maiden kuin Norjan vuonohevospiireissä, vaikka ori tuli arvostetusti isälinjasta eikä se ollut mitenkään päin vaatimaton hevonen. Grimmistä jäi 63 jälkeläistä, joille ori periytti monia kilpahevoselle toivottuja piirteitä - Grimmiläiset ovatkin nimenomaan kilpailuissa meritoituneita, rohkeita ja hyvähermoisia tekijöitä. Omasta hyvästä rakenteestaan huolimatta Grimm ei ollut mikään rakenneperiyttäjä, muutama ruotsalaistamma on harvinaisen hienorakenteinen, mutta yleensä Grimmin jälkeläiset ovat rotunsa keskikastia ja vasta näiden jälkeläiset jälleen näyttelytähtiä.

e. Drömmy (140cm, hallakko) herätti ensimmäisissä varsanäyttelyissään odottamatonta huomiota. Näyttelyn parhaana varsana palkittu tamma ostettiin käytännössä suoraan kehästä, ja samalla sen alkuperäinen tulevaisuus harrastehevosena kiepahti päälaelleen. Suuren vuonohevoskasvattajan tammalaumaan liittynyt Drömmy päätyi kilpakentille menestyen etenkin vaativissa valjakkoluokissa. Koulu- ja esteradoilta (heB-A, 70-80cm) ruusukkeita tuli maltillisemmin, vaikka hyppääminen oli tamman itsensä mielestä hauskinta puuhaa maan päällä. Iloinen, innokas, työteliäs Drömmy ihastutti talliväen päivää persoonallaan. Se oli kaikkien suosikki, helppo, seurallinen ja rakastava tamma, todella pehmeä, hyvä ajaa sekä ratsastaa, rohkea ja sisukaskin. Drömmy ei jättänyt mitään puolitiehen, se viis veisasi maitohapoista tai epämukavuusalueelle siirtymisestä.

Tietysti hieno, yritteliäs luonne sekä kisapäivien jännityksen kestävät hermot auttoivat Drömmyn uraa. Lahjojakin tammalta löytyi, etenkin ajopuolelle, muttei se heikko ratsukaan ollut. Tamman liikkeet (pitkä matkaavoittava käynti, aktiivinen tarmokas ravi sekä melkoisen ilmava, ylös suuntautunut laukka) niin sanotusti sinetöivät diilin, ja moni tuomari pitikin Drömmyä yhtenä aikansa hienoliikkeisimmistä vuonohevosista. Aivan kuin tässä kaikessa ei olisi riittämiin onnea yhdelle hevoselle, hallakko oli vielä kauniskin; hieman korkeajalkainen, suurilinjainen, sopusuhtainen hevonen, joka seisoi hyväasentoisilla, vahvoilla jaloilla ja joka oli korrekti pitkästä niskasta hyvään kaulaan sopusuhtaisen, syvän rungon kautta oivasti kulmautuneeseen takaosaan. Jatkuvat näyttelyluokkavoitot sekä oman kantakirjausvuotensa (KTK-I) korkeimmat rakennepisteet eivät tulleet kellekään Drömmyn nähneelle yllätyksenä. 26-vuotiaaksi elänyt Drömmy sai kilpaeläkkeelle jäätyään kuusi varsaa, jotka perivät emältään selkeästi keskivertoa paremman liikemekaniikan ja kykyä niin valjakkoajoon kuin kouluratsastukseen, ja onpa yksi Drömmyn pojista kunnostautunut myös työhevoslajeissa. Tamman erinomainen rakenne periytyi valitettavan heikosti, joskin sen tavanomaisemmatkin jälkeläiset ovat jättäneet itseään korrektirakenteisempia jälkeläisiä.

ii. Arvostetusta isälinjasta polveutuvalle Kneistille (ruunihallakko, 146cm) kaavailtiin alusta alkaen jalostusorin uraa. Ori täytti sille osoitetut, kieltämättä kookkaat saappaat erinomaisesti. Vakavansorttinen vuonohevonen nautti työnteosta, oli se sitten puukuorman vetoa, pohkeenväistön harjoittelemista, esterata tai valjakkoajon tarkkuuskoe. Niin työteliäs, eteenpäinpyrkivä ja yhteistyöhaluinen kuin Kneist olikin, se vaati tarkkoja, täsmällisiä, pehmeitä apuja, jotta teki yhtään mitään. Mikäli ori oli vino, ratsastaja oli varmasti samalla tavalla vino; Kneist oli armoton peili etenkin ratsastajansa virheille päästämättä ohjastajiaan yhtään helpommalla. Vähän joka lajissa menestynyt Kneist teki ehdottomasti hienoimmat suorituksensa valjakkoajossa kisaten Norjan lisäksi myös muissa Pohjoismaissa, muutamana vuonna myös Keski-Euroopassa tehden loistavaa PR-työtä rodulleen menestyessään puoliverisiä ja muita sporttirotuja vastaan vaativissa valjakkoluokissa.

Kneistillä oli irtonaiset, tahdikkaat liikkeet, jotka kulkivat koko kehon läpi. Hyvä yliastunta, suora ja väljä liikerata ilman melomisia tai muita virheitä, hyvä ryhti sekä melkoisesti kokoamiskykyä. Etenkin Kneistin ravia kehuttiin vähän joka käänteessä. Muutoinkin ori oli harvinaisen komea ja korrekti hevonen eriomaisesta rotuleimasta lähtien. Hyvin liittynyt kaula ja hyvä ylälinja, pitkät loivat lavat ja lihaksikas, syvä runko, hyväluiset jalat ilman vennohkoja vuohisia suurempia asentovirheitä. Ensimmäisellä palkinnolla kantakirjattu ori sai syystäkin paljon tammoja, ja se on 143 jälkeläisellään yksi isälinjansa käytetyimmistä oreista. Kneistin jälkeläisillä on korkea työmoraali mutta melko joustamaton, huumorintajuton luonne, komeat liikkeet ja yleensä hieno takaosa, etuosa on välillä turhankin rakas. Ori kuoli 25-vuotiaana suolenkiertymän vuoksi.

ie. Goma oli kaunis tamma, jonka suurimmat, likipitäen ainoat viat olivat lyhyenpuoleinen kaula sekä pystyt lavat. Muuten tamma oli sopusuhtainen, kaikkiaan rotumääritelmän mukainen vuonohevonen, jolla oli harvinaisen hyvät jalat, hyvin kulmautunut takaosa sekä kaikkien mielestä harvinaisen viehättävä, ilmeikäs pää. 144-senttinen ruunihallakko keräsi kehujen lisäksi myös rotunäyttelyiden BIS-sijoja näytöstyylillä esitellen hienon rakenteensa lisäksi matkaavoittavaa käyntiään sekä lennokasta raviaan. Ylämäkeen rakentunut, ilmava hyvin pyörivä laukka jäi ratsastuskisayleisn ihasteltavaksi Goman kisatessa helppo A -kouluradoilla sekä satunnaisesti matalissa esteluokissa (50-70cm) omistajansa tyttären luottoratsuna. Goma hallitsi helppojen luokkien koululiikkeet tasaisen varmasti, se oli pehmeä, eteenpäinpyrkivä ratsastaa mutta tarpeeksi tyyni ja anteeksiantavainen toimiakseen myös osaamattomamman (lapsi)ratsastajan työparina.

Ajettaessa tamma oli täsmälleen samanlainen, pehmeä ja eteenpäinpyrkivä, ja se veti koppakärryt siinä missä joulukuusenkin. KTK-I loistavin arvioin, lukuisia sijoituksia kouluratsastuksesta kera näyttelyiden palkintonauhojen. Kaunis, korrekti, hyväluonteinen, kilparadoillakin pärjännyt tamma oli miltei parempaa mainosta varsoilleen kuin niiden menestyneet isäorit. Viisi varsaa tehnyt Goma oli kaiken kauniin päälle periyttäjätamma, jonka yksikään varsa ei jäänyt rotunsa keskivertoedustajaksi. 30-vuotiaaksi elänyt terästamma onkin syystä arvostettu nimi sukutaulussa, sillä Goman jälkikasvukin parantaa keskinkertaistakin vastapariaan tehden seuraavasta sukupolvesta aavistuksen paremman. Toisinaan roimastikin paremman.

ei. Selväpiirteiset, järeät, hyväasentoiset jalat, sopusuhtainen ja lihaksikas rakenne, erinomainen takaosa. Irtonaiset, aktiiviset, matkaavoittavat liikkeet, ravissa erityisen hyvä tahti. Leber (147cm, hallakko) oli tuttu näky näyttelyiden BIS-kehissä, samaten valjakkoajokilpailuiden tuloslistan paremmalla puolella. Orilla myös ratsastettiin, valmennuksissa se teki ongelmitta helppo A -tehtäviä sekä hyppäsi 80cm ratoja, mutta kilpaura painottui valjakkoajoon. Noviisiluokista vaativiin noussut Leber nautti erityisesti maratonkokeesta, joskin oli tasavahva kaikissa osakokeissa. Se oli erittäin innokas, herkkä, kuitenkin kevyt ja pehmeä ajaa ilman taipumusta ryöstää laukalle, ennakoida seuraavaa liikettä tai muutoinkaan sooloilla omiaan. Käsiteltäessä ori oli huomattavasti rauhallisempi, vaikka sen verran keppostelijaa - tai ahmattia - siinä oli, että kaikki vartioimatta jätetyt pipot, hanskat sun muut pienet irtotavarat saivat kyytiä.

Ensimmäisellä palkinnolla kantakirjattu ori sai korkeat rakenne- ja käyttöpisteet sekä vuolaat kehut. Sitä kuvailtiin kuuliaiseksi ja yhteistyöhaluiseksi hevoseksi, joka veti hyvällä tekniikalla, teki siistit, rauhalliset pysähdykset ollen kaikkiaan hyvin tasapainoinen suorittaja. Vähän joka suunnalta kehuttu ori herätti tietysti tammanomistajien mielenkiinnon, ja Leberistä jäikin 77 jälkeläistä. Hyvin harva poika ruunattiin, lähes jokaisella Leberiläisellä on useampi jälkeläinen, sillä ori teki mitä siitosorin kuuluikin; paransi tammojen jälkeläisten laatua selkeästi. Korrekti rakenne, hyvät liikkeet ja yhteistyöhaluinen, rohkea luonne ovat kaikki tyypillisiä ominaisuuksia 28-vuotiaaksi eläneen Leberin jälkeläisille.

ee. Djarg ei kiinnostanut oikeastaan mikään muu kuin ruoka. Läheisen kyläkoulun joka ikinen oppilas olisi voinut vuoron perää kiskoa tammaa korvista sekä hännästä, juosta sen vatsan ali ja muutoinkin kiljua sekä riekkua hevosta häiritsemässä ilman, että Djarg olisi korvaansa lotkauttanut. Olihan vuonotamma rauhallinen, kärsivällinen sekä hyvähermoinen, mutta samalla tavoin kuin se jätti ympäröivän hälyn huomiotta se jätti myös ohjastajansa sekä ratsastajansa huomiotta sen pään ottaessaan. Djarg osasi kaikenlaista, se veti puukuormaa siinä missä rekeäkin, hyppäsi maltillisia esteitä ja hallitsi helppojen koululuokkien asiat. Yleensä sitä vain ei kiinnostanut tehdä mitään, minkä vuoksi myös kaiken opettaminen oli vienyt pidemmän ajan kuin monen muun hevosen kohdalla. Harrastehevoseksi jäänyt tamma kyllä liikkui hyvin, pitkin ja aktiivisin askelin, se kantoi itsensä kauniisti sekä veti hyvällä tekniikalla. Siis silloin, kun hallakon sai patistettua töihin.

139cm korkea hallakko tamma oli joka kantilta sopusuhtainen hevonen, hyväjalkainen ja terve. Sen kaula liittyi hyvin niin päähän kuin runkoon, mitkään mittasuhteet eivät olleet pielessä, ja kunhan Djargin sai ravaamaan se pärjäsi loistavasti näyttelykehissä. Valitettavasti tamma menehtyi tapaturmaisesti 14-vuotiaana ollessaan toisen kerran kantavana. Djargin ainoaksi jäänyt varsa, tytär, ostettiin varsanäyttelykehästä suuren vuonohevoskasvattajan tallille. Hyvärakenteinen ja -liikkeinen varsa oli tehnyt vaikutuksen, eikä varsassa ollut tippaakaan emänsä laiskuudesta.
© Lissu T.

00.00.0000, kouluvalmennus, valmentaja: X
Ei valmennuksia.

30.03.23 Eka hoitokerta, kirjoittaja: Emppu (115s)
Kävelin tallille. Kävin kaapillani hakemassa hoitotavarat. Dottir meni tänään tunnille Ronjan (kaverini) kanssa, mutta hän ei ehdi hoitaa Dottiria kuntoon tunnille. Hain tamman tarhasta ja kiinnitin sen käytävälle kiinni. Otin harjan ja harjailin rauhassa. Puhdistin kaviot ennen kuin muut tulivat paikalle. Harjasin harjan ja hännän. Letitin hännän ja otsatukan. Sitten vaihdoin Dottirin satulahuovan pinkkiin ja vaihdoin myös korvahupun pinkiksi. Pian nostin jo satulan selkään ja suitsin Dottirin. Talutin sen maneesiin. Autoin Ronjan selkään ja menin katsomon reunalle seuraamaan tunnin alkua. Dottir vaikutti melko laiskalta alkutunnista, joten Jannica pyysi minua taluttamaan tammaa muutamia kierroksia. Otin riimunnarun ja kiinnitin sen Dottirin kuolaimeen. Tunnin jälkeen otin satulan ja suitset pois. Loimitin ponin ja vein tarhaan. Pian lähdin kotiin.

31.03.23 Maastossa, kirjoittaja: Emppu (235s)
Hain Dottirin tarhasta, koska menisin sillä tänään maastoon. Otin oman riimuni ja laitoin sen Dottirin päähän sekä kiinnitin riimunnarun. Kävelimme ulkohoitopaikalle. Otin varusteet ja harjakassin matkalla karsinalta. Otin pehmeän harjan, ja aloin harjata pitkillä vedoilla. Pian olin harjannut sen kokonaan. Sitten puhdistin kaviot. Ensin laitoin satulan ja vaaleansinisen ratsastusloimen. Sitten korvahupun ja suitset. Dottir oli aivan ihana hoitaa! Menin muiden luo ja nousin selkään. Lähdimme Saran perässä maastopolulle. Kävelin pitkin ohjin ilman jalustimia. Dottir venytti kaulaansa ja kiihdytti askeleitaan. Pian otimme ravia. Laitoin jalustimet jalkaan ja otin ohjat. Annoin hennosti pohkeita. Dottir kiihdytti raviin ja aloin keventää rauhallisesti. Pidin Dottirin polulla suorassa, sillä se yritti toisinaan mutkitella maastossa. Dottir jopa innostui ravaamaan ripeästi muiden perässä! Sain pian nostaa laukan Saran valvovan silmän alla, pitkällä leveällä suoralla. Teimme myös avotaivutusta laukkaamisen jälkeen ja edellä ratsastanut Sara kehui taivutustani, ja hienosti pidettyä rauhallista laukkaa. Sara päätti, että laukkaamme vielä jonossa hetken, koska se oli ekalla kerralla sujunut niin mallikkaasti. Dottir laukkasi upeasti ja myötäilin hyvin. Hidastimme raviin ja otin jalat jalustimista, taisi olla vähän liian lyhyet jalustinhihnat kuitenkin.. En edes pomppinut ravissa läheskään niin paljon kuin muilla hevosilla, tammalla oli mukavan pehmeät askeleet. Kohta hidastimme käyntiin. Kävelimme tallille ja hyppäsin alas ratsailta. Kävelin hoitopuomin luo ja vaihdoin suitset ja korvahupun riimuun. Nostin satulan ja loimen pois hoitopuomille vähän kauemmas, ettei Dottir pudottaisi niitä. Harjasin liat pois ja vein Dottirin karsinaan odottamaan tarhakavereita. Annoin porkkanan ja lähdin kotiin.

02.04.23 Hengailua ja askareita, kirjoittaja: Emppu (85s)
Tänään menen tallille siivoilemaan ja hengaamaan uusien kavereiden kanssa. Kuljeksin tallille ja menin hakemaan sangollisen vettä, sienen ja satulasaippuaa. Otin satulan syliin ja irrotin hihnat ja jalustimet. Aloin ensin hinkata jalustinhihnoja, pesin ne perusteellisesti saippuan kera. Sitten pesin jalustimet ämpärissä ja lopuksi satulan. Laitoin jalustimet jalustinhihnoihin ja ne satulaan. Sitten hain suitset. Kaverikseni pesemään tulivat Sara ja Saima. Juttelimme samalla, kun purin suitset osiin ja pesin remmit. Kokosin suitset ja hain kottarit, joilla puhdistin Dottirin karsinan ja lähdin tarhalle moikkaamaan Dottiria ennen kuin lähdin kotimatkalle.

05.04.23 Juoksutusta ja muuta, kirjoittaja: Emppu (141s)
Lähdin tallille tavaroiden kanssa. Hain hoitotavarat ja riimun. Kävelin tarhalle ja otin Dottirin kiinni. Kävelimme ulkohoitopaikalle. Otin harjan ja aloin harjata. Kun olin harjannut Dottirin puhdistin kaviot. Kävin vaihtamassa huovan ja laitoin sen juoksutusvyön alle. Laitoin suitset päähän ja irrotin ohjat sekä vaihdoin juoksutusliinan, otin myös lyhyen narun taluttamiseen ja nameja. Aloin ensin juoksuttaa ja aloitimme käynnissä. Pian maiskutin ja Dottir ravasi rauhallisesti. Otin vielä laukkaa ja sitten tein radan. Ensin laitoin lavetin kuormalavoista, joita olimme käyttäneet kilpailuissa agilityradalla Jannican kanssa. Perään kavaletteja viisi kappaletta. Vielä pujottelun ja pari matalaa estettä. Menimme ensin radan ravissa. Lavetin päällä tuli pysäytys, ravissa puomit, puomien jälkeen nostettiin laukka ja pujottelu, jonka jälkeen esteet ylitettiin laukassa. Harjoittelimme myös temppuja, kuten takajaloille nousu, käskystä maahan meno, kierintä ja istuminen. Ne menivät hyvin ja olivat toki tammalle tuttuja temppuja jo ennestään. Hoidin Dottirin pois ja lähdin kotiin.

06.04.23 Yksityistunti, kirjoittaja: Emppu (65s)
Hain Dottirin ja hoidin kuntoon. Vein sen maneesille ja nousin selkään. Menimme alkukäynnit ja ravit sitten menimme avo- ja sulkutaivutusta käynnissä ja ravissa, joka meni hyvin. Menimme laukkaa ympyrällä ja sitten he A koulurataa, joka sekin meni mukavasti. Loppukäynnit ja -ravit meni ihan mukavasti, mutta juuri kun olisi pitänyt siirtyä käyntiin Dottir pukitti, olisi ilmeisesti halunnut jatkaa vielä hommia.. Hoidin Dottirin pois ja lähdin kotiin.