A.D. Charléne

Estevalmennus, valmentaja: Impi Roihuvaara, kirjoittaja: Kitty (178s)
Olin koonnut alkuverryttelyksi Kirpulle ja Elvalle kolme kuudenkympin kokoista estettä ympyrään. Elvan ravaillessa Kirpun kanssa ympyröillä, huomasin kuinka poni oli täynnä energiaa. Elva sai tehdä koko ajan pidätteitä ja rauhoitella innoissaan olevaa ponia. Parin laukan jälkeen kehotin Elvaa tulemaan ensimmäisen esteen. Esteelle eteneminen tapahtui hyvin, vaikkakin ponilla oli hieman liikaa tempoa jaloissaan. Kirppu ei epäröinyt esteen ylittämistä ollenkaan vaan loikkasi korkealla hypyllä matalan esteen yli. Ennen kuin annoin ratsukon tulla kaikki kolme estettä peräkkäin, kehotin Elvaa tekemään vain enemmän pidätyksiä ja jos vauhti olisi liian kova, niin pienemmillä volteilla rauhoitella Kirppua. Elva otti neuvosta vaarin ja lähti esteille. Huomasin saman tien paljon rauhallisemman temmon ponilla ja hypyt sujuivat hyvin.

Nostin esteiden korkeutta seitsemäänkymppiin ja kehotin Elvan tulemaan ne pari kertaa peräkkäin. Hypyt olivat vaivattomia ja molemmat osapuolet näyttivät nauttivan. Näiden kolmen esteen jälkeen ratsukko pääsi näyttämään kykynsä 90cm korkuisella kahden esteen sarjalla. Esteelle eteneminen tapahtui sopivassa temmossa ja hypyt sujuivat erittäin mallikelpoisesti. Asiaa auttoi paljon Elvan kyky keskittyä esteisiin ja ponin pitäminen rauhallisena. Ratsukko sai hypätä vielä pari kertaa kaikki esteet ja sen jälkeen oli itsenäisten loppuravien aika.

Estevalmennus, valmentaja: Reetta (178s)
Ennen valmennusta kyselin Elvalta hieman taustatietoja hänen hevosestaan Kirpusta. Kyseessä oli kuulemma hyvin herkkä ja nopeasti reagoiva tamma. Elvan lämmitellessä itsenäisesti olin rakentanut kentälle pituushalkaisijalle viiden esteen jumppasarjan. Aloitimme pienillä esteillä hypäten sarjaa esteiden välissä otettavien laukka-askelten määrää vaihtelemalla. Näin tuli harjoiteltua sekä askeleen pidennystä että kokoamista. Kirppu oli hyvin kuulolla ja totteli ratsastajansa pienimpiäkin apuja.

Seuraavaksi muutimme tehtävää niin, että vain sarjan toinen ja neljäs este hypättiin. Ensimmäinen este kierrettiin vasemmalta puolelta, sitten hypättiin toinen este, kolmas kierrettiin oikealta, hypättiin neljäs ja viides este kierrettiin taas vasemmalta ja sen ympärille ratsastettiin voltti, jolloin päästiin tulemaan sama tehtävä toisesta suunnasta. Teimme tätä ensin ravissa, jolloin ratsukolle jäi enemmän aikaa hahmottaa tuleva reitti. Laukassa täytyi myös vaihtaa laukka aina pituushalkaisijan yli ratsastettaessa. Hevonen ei saanut valua ulos kaarteista, mutta toisaalta tahdin tuli säilyä, joten ratsastajan tuli olla tarkkana siinä, ettei jäänyt liian vahvaksi sisäohjasta. Kaiken tämän lisäksi ratsu tuli myös ehtiä suoristaa ennen estettä. Lähestyminen oli automaattisesti vino, mutta Kirppu ei epäröinyt vaan hyppäsi rohkeasti. Tällainen kikkailu ja nopeat käännökset onnistuivat hyvin herkältä ja ketterältä ponilta, ja ratsukko suoriutuikin loistavasti tehtävästä.

28.10.17 Tarinakisat 1/4, kirjoittaja: Elva (217s)
Kevyen verryttelyn jälkeen meidän lähtövuoromme läheni, ja ratsastaja ohjasi minut kylmään syysilmaan. Kentän valot olivat kelmeät, ja tuuli puhalsi korviini. Pudistelin päätäni - olisipa ihminen tajunnut laittaa korvahupun. Kisatilanne jännittää ihmistä aina, enkä minäkään ole se kaikista kokenein poni. Tavalliseen tapaani siis hieman hätäilin, kunnes huomasin esteradan. Sitten hätäilin vähän enemmän. Esteet olivat tänään erilaisia kuin koskaan ennen - oikeastaan aika pelottavia. Kipitin kentälle kysellen ihmiseltä jokaista askelta, välillä vilkuillen uhkaavan harmaata muuriestettä kentän toisella laidalla. Hän hoputti minua laukkaan ja ohjasi ensimmäiselle esteelle. Valonauhoin koristellun esteen ylittäminen jännitti kamalasti, mutta pahempaa oli luvassa.

Eräs okserin väli oli tupaten täynnä jotain oransseja ja pyöreitä. Osalle niistä oli maalattu kamalat kasvot, sen esteen yli ponnistin siis roimalla loikalla. Myös muurieste oli aika kammottava, mutta kieltäminen ei tule kysymykseenkään, vaikka pelottaisi. Epäröin, mutta ylitin esteen laskeutuen hieman huonosti. Pyrähdin eteenpäin korjaten askeliani. Jatkoimme etenemistä laukassa seuraavalle esteelle, ja tajusin heti, mitä oli tulossa. Esteen tolpat olivat poissa, ja tilalla oli kaksi valkoista haamua! Hidastin vauhtia ja mutkittelin estettä päin, sillä en ollut lainkaan varma, pitäisikö ihminen minut turvassa kummituksilta. Ihminen kuitenkin tuikkasi pohkeet kylkiini ja päätin ylittää esteen vaikka henki menisi. Loikka haamujen välistä oli valtava ja vino, mutta selvisimme ehjin nahoin. Jäin vielä tuijottamaan kauhujen estettä sen ylitettyämme, ja vaikka se olikin jo jäänyt taakse, hulmusivat haamujen helmat tuulenvireessä uhkaavasti.

Kirpun kanssa maastossa, kirjoittaja: Elva (266s)
Kiskoin huppua syvemmälle päähän kipittäessäni tammojen tarhalle. Tänään vuorossa oli Kirpun liikutus, suunnittelin jotain kevyttä ja mukavaa. Kisakalenterissa niin edessä kuin takanakin siinsi estemittelöitä, ja Kirppu oli todellakin ansainnut muutaaman vapaapäivän alleen. Nyt oli kuitenkin aika laittaa tamma liikkeelle, ja sieltähän se riimun päähän tarttuikin hetken maanittelun jälkeen. Hoidin Kirpun kuntoon pitämättä kiirettä - sen karva pörrötti joka suuntaan, mutta sepä ei näin kotioloissa haitannut. Kihnutin ponin karvasta irti likaa ja pölyä, samalla hieman hieroen tamman selkää ja lapoja. Hetken mietinnän jälkeen jätin satulan telineeseen, vaan pujotin Kirpun heiluviin korviin korvahupun ja näpersin turparemmittömät suitset tamman päähän. Rento varustus siis, lähdin ponin kyytiin luottavaisin mielin vaikkei satulaa ollut. Itseni ratsastuskuntoon varustettuani talutin Kirpun ulos.

Lähdimme tamman kanssa kiertelemään maastoreittejä, se oli selvästi hurjan innoissaan jännittävästä vaihtelusta. Tuuli oli navakka, mutta niin oli myös ponin tahto mennä eteenpäin; se hyppelehti käynnistä raviin harva se askel. Kun annoin tamman ravata, se pinkaisi eteenpäin kuin ohjus. Hetken hyppelehtimisen jälkeen Kirppu rauhoittui, ja alkoi selvästi kuunnella ratsastajaansa, jopa töitä kysyen. Ratsastin tammaa eteenpäin ja annoin sen venyttää kaulaansa eteen alas. Kirppu liikkui oikein mukavasti, vailla jumeja tai säpsähdyksiä. Satulatta maastoilu sujuikin oikein hyvin, ehkä ponikin ymmärsi minun tasapainoni olevan hieman heikompi kuin yleensä.

Ennen kotipihaa annoin Kirpun laukata muutaman pätkän. Odotin sen pimahtavan laukkapohkeista ja säntäävän täyteen laukkaan, mutta rennosta muodosta saimme muutaman todella rennon ja rauhallisen noston, joissa tamma jaksoi odottaa minua todella hyvin. Kirppua sai kehua maasta taivaisiin, sen korvat kääntyilivät vihreän korvahupun sisässä ylistystä kuunnellen. Ravasimme kevyet loppuravit, ja niiden jälkeen kävelimme reittejä pitkin kotiin. Kirppu vaikutti tyytyväiseltä syödessään väkirehumössöjään, minä puuhailin tallissa vielä hetken siivoten ja järjestellen.

Siskoa ei kiinnosta, kirjoittaja: Elva (336s)
Kahdeksankymmentä senttiä ei ollut Kirpulle vielä mitään. Tai ei ainakaan olisi pitänyt olla - oltiin kylän toisella puolella maneesilla, esterata oli pystyssä ja katsomossa istui Sysse, selkeästi hermostuneena hammasta purren. Tuntui, ettei Kirppu suorittanut ollenkaan, se vain valui esteet yli kuin räkä ja ravisteli päätään niin että martingaali kilisi. En ollut itsekään vireessä, en tosiaan - väsytti ja hermostutti. En muistanut ratsastaa.
"Et sie voi antaa sen mennä nuin, tajuaksie? Ota nyt kunnolla ne narut kätteen ja ratsasta!" Tuikkasin pohkeet Kirpun kylkiin ja pyöriteltiin hetki laukkaa rullaavammaksi. Se tuntui ehkä ryhdikkäämmältä, annoin vähän ohjaa, tamma rentoutui.
"Noniin, otappa vaan uusiksi. Alakaa tuolta sarjalta, muistakkos?" tokaisi Sysse ja taisi räplätä samaan aikaan snapchattia.

Kirppu ponnisti ensimmäisen esteen yli pyöreällä, edelleen vähän laiskalla loikalla, mutta selkeästi ryhdikkäämmin kuin aikaisemmin. Tamma eteni hyvässä temmossa ja kokosi jo jalkojaan seuraaville sarjan osille. Sysse hymähti katsomosta, kun kehuin ponia. Ei se ollut kuitenkaan katsonut, ei se uskonut että me oltiin tosissaan. Rata sujui, kun keskityin ratsastamaan enkä jättänyt Kirppua yksin hyppäämään. Toiseksi viimeiseltä esteeltä laskeutuminen ja laukanvaihto napsahtivat tasan hyvin, ja vaikka lähestyminen viimeiselle pystylle oli pitkä, suoritti Kirppu sen tasaisesti, hyvässä tahdissa.

Kehuin tammaa hurjasti siirtäessäni sen raville, Sysse oli jo luovuttanut ja repi tallinovea auki. Meni laittamaan vettä valmiiksi, niin se sanoi. Ei vain jaksanut katsella kun ratsastin, se olisi varmaan itsekin halunnut hevosen selkään. Oltiin jo kauan etsitty Sysselle uutta hevosta, mutta kun se piti olla niin hankala ihminen niin eihän sitä oikeaa ollut kohdalle osunut. Tiesin, että Sysseä turhautti - hevosia koeajalla, mutta mikään ei nappaa ja sitten pakataan yksi musta tamma tai kimo ruuna toisensa perään traileriin ja lähetetään takaisin.

Taivuttelin vielä Kirpun loppuun, sileällä se liikkui taas hyvin eteen. Selkään heitin enkkuviltin, kävelytin tammaa estetolppien seassa. Se tökki minua turvallaan, niinkuin sillä oli tapana. Tallissa pyöräytin tamman karsinaan, Sysse kantoi sen eteen sankon vettä ja vaihtoi viltin fleeceloimeen. Käytiin pihalla hengittämässä ilmaa filtterin läpi, Sysse vähän rentoutui kun auoin sille sievästi päätä sen epäonnistuneesta lopettamisyrityksestä. Parin tunnin päästä pakattiin Kirppulius vinkkaan bemarin perään ja karautettiin takaisin kotia kohti.

Aikuinen poni, kirjoittaja: Elva (236s)
Sysse oli juoksuttanut Kirpun kisapäivän jälkeisenä aamuna, oli käynyt asettelemassa ruusukkeenkin sen karsinan oveen. Asettelin tamman takasiin putseja, pian asteltiinkin jo kirpsakkaan pakkaseen tallin ovista. Nousin ykköstammani selkään tallipihassa, ja kävelimme yläkentälle. Räpsäytin valotolpasta valot päälle, ylsin katkaisimeen juuri ja juuri Kirpun steppaillessa kokoajan toiseen suuntaan. Verryttelin kevyesti, suurilla volteilla ja pitkällä ohjalla. Tamma haki mukavasti eteen ja alas, siitä huomasi miten se halusi miellyttää ratsastajaansa. Ehkä se oli itsekin tajunnut olevansa vallan mainio ratsu, ja halusi nyt olla oikein aikuinen poni, sellainen joka ei säiky eikä sinkoile.

Laukassa Kirppu otti muutaman melko rivakan lähdön, mutta rauhoittui nopeasti. Laukkaa oli helppo ratsastaa, kehuin tammaa paljon. Estekisoja ei ollut hetkeen taas näköpiirissä, varmaan muutamat pienemmät läheisen ratsastuskoulun maneesilla, niissä tykättiin käydä ihan harjoittelun vuoksi. Kirppu sai siis lomailla hetken, olla vaikka Syssenkin liikutettavana, mutta heti kun seuraavat mielenkiintoisemmat isot kisat avasivat ilmoittautumisensa, olisin heti tyrkyttämässä minua ja A.D. Charlénea osallistumislistoille. Tällähetkellä 80cm tuntui hyvältä estekorkeudelta, olihan Kirppu hypännyt yhdeksääkymppiäkin, mutta tämä riittäisi hyvin ainakin seuraavalle kisakaudelle. Taputtelin ponia meidän ravaillessa loppuverkkaa, kello näytti vähän yli neljä. Alkoi hämärtää ihan tosissaan, ilma oli tyyni ja leuto.

Kannoin Kirpun eteen sankon melassivettä kun puhelin pirahti taskussani. Kaivoin sen toppatakin syövereistä, melkein lipsautin sen melassiämpäriin ennekuin sain painettua vihreää luuria. "Tuutko ylihuomenna kattomaan yhtä hevosta mun kanssa?" Se oli Sysse, taas hevoskaupoilla. Puhelin meinasi livetä ämpäriin uudestaan kun sisko myönsi koeratsastettavan hevosen olevan musta suomenhevosori. Lupauduin matkaan, niinkuin aina.