Channel LAC

31.10.18 valjakkovalmennus, valm. Amelie Maybeck, kirjoittaja: Amelie & omistaja tummennetut sanat (352s)
Selatessani Maybeckin nettisivuja huomasin, että Maybeckissa järjestettiin jälleen toimintaa shetlanninponeille. Koska ponini on ollut viime aikoina varsin asiallinen, päätin ilmoittautua valmennukseen pikimiten. Olin varma, että valmennus antaisi meille valjakkona uusia kokemuksia. Ja siksi toiseksi, halloween teemainen valmennus kiehtoi minua ajatuksentasolla, ja aloin suunnittelemaan teemaan sopivaa ajopukua välittömästi. Minulle viikatemiehen viitta, ponille luurankopuku ja kärryjen kyytiin kurpitsalyhty. Ei voisi parempaa pukua olla! Valmennuspäivän koittaessa olin rauhallisin mielin, sillä jo kotona kaikki sujui kuin rasvattu. Täydellinen ponini lastautui traileriin helposti ja matkaan lähdettiin muutama tavara kotiin unohtuneena - jotka tietysti huomasin vasta perillä Maybeckissa. Onneksi Maybeckin siskokset kuitenkin lainasivat minulle vähän pilkaten suitset ja ajopiiskan, jotta pystyin osallistumaan valmennukseen. Paska säkä, mutta ei voi mitään. Näitä sattuu. Alkuverryttelyn teemana oli harmoniset, tasapainoiset siirtymiset sekä askellajien sisällä, että askellajien välissä. Valmentajana toiminut Amelie vahti jokaista valjakkoa kuin yleinen syyttäjä, eikä antanut siimaa yhtään - kaikki siirtymiset piti tehdä ajatuksella loppuun asti ja jokaisesta puolivillaisesta suorituksesta sai niskoilleen vain "pystytte parempaan" - huudot. Vaikka olin ollut ihan varma, että tälläisten perustehtävien suorittaminen on meille lastenleikkiä, en voinut uskoa että niin ei ollut.

Kun valmennus eteni ja Amelie oli herätellyt valjakot tähän päivään, jatkoimme valmennusta pohkeenväistöharjoituksella. "Ei kai taas" mie jupisin ohjaksien päässä, sillä viimeaikaiset pohkeenväistöharjoitukset ovat menneet penkin alle täysin. Yllätyksekseni pieni ja rento ponini kuitenkin oli kuulolla hyvin ja suoriuduimme pohkeenväistöharjoitteista odotettua paremmin. En tiennyt, olisiko minun pitänyt itkeä vai nauraa . Noin miljoonan toiston jälkeen Amelien kasvoille kuitenkin levisi epätoivo, josta arvelin, että meidän osalta toistot olivat hiljalleen tässä. Luojalle kiitos, sillä olimme varmasti valmennuksen ärsyttävin pari! Valmennuksen loppua kohden fiilistelimme vielä vapaamuotoisesti halloweenia, otimme valokuvia yksin ja porukassa kaikista koristeista ja puvuista. Ja mikä hienointa, Maybeckin siskokset valitsivat yllätykseksi päivän parhaan puvun ja antoi palkinnoksi karkkipussin. Meille voittoa ei tänään suotu, mutta siskokset antoivat jokaiselle lohdutuspalkinnoksi tikkarit. Pitäisikö tästä päätellä, että Maybeckin siskokset ovat aavistuksen pihejä? Takaisin kotiin päästyäni lämmäsin valmennuksessa otetun kuvan Facebook-tililleni saatetekstillä "ei parasta, mutta hyvää". Se kiteytti osuvasti ajatukseni tästä valmennuksesta.

20.05.17 maastoestevalmennus, kirjoittaja: omistaja (276s)
Lauantaina suunnistettiin suoraan verkan jälkeen maastoesteradalle, jossa aikamme ihmeteltyämme hevosten päästyä vihdoin ensimmäisten esteiden yli, jotka eilen olivat koituneet osalle kohtaloksi, pääsimme hyppäämään loppurataa. Seuraavana suoran keskellä häämöttävä maahauta oli niin valtavan kokoinen, että Channel olisi valehtelematta mahtunut sen alta moneen kertaan. Tunsin tamman epäröivän, joten pamautin pohkeet kylkiin sellaisella nopeudella, ettei sille jäänyt arvailujen varaa mentiinkö ylitse vaiko ei. Lopulta se luovutti ja otti pari askelta ennen estettä vain enemmän vauhtia hypäten valtavalla loikalla haudan ja sen päällä olevan ohuen tukin yli. Seuraavaksi ylitettiin radan toinen matalampi banketti, jolta matka jatkui niin tiukasti vasemmalle, että reippaimmat hevoset olivat jatkaa varoitusköysien läpi matkaansa. Rata alkoi häämöttää loppuaan ja Channelin kanssa pääsimme vielä ylittämään valkoisen aidan, jonka päällä oli havuja sekä huilun, joka oli tuttu kotoakin.

Juhannuskoivu taisi olla radan esteistä mielenkiintoisin, sillä jopa varma Channel ihmetteli pilkullisia koivupuomeja ylittäen ne kuitenkin varmuuden vuoksi tilavasti. Lopussa radalla tulivat vastaan vielä punainen "possueste", joka oli punaiseksi maalattu tynnyrinmuotoinen puueste sekä vesieste, jossa oli myös koivupuomit. Niistä tamma kuitenkin selviytyi varmemmalla tuloksella, koska taisi jo kiinnittää huomionsa parin askeleen päästä mentävään veteen. Varsinaista veteenhyppyä ei tällä radalla ollutkaan, mikä oli hyvä asia, koska ne saattoivat joskus tuottaa pienelle ponille ongelmia. Kävelimme muutaman esteen ohitse vielä tallille palatessamme, joita ei suuren koon vuoksi hypätty. Niistä etenkin arkun mallinen este näytti vaikuttavalta, jopa ponin selästä! Myös porsas-esteestä oli kotimatkalla suurempi versio, joka muistutti kuitenkin enemmän toukkaa tuntosarvineen ja vihreine alaosineen. Myös isomman luokan hauta kehikkoineen oli loppuradan osana, sellaisen yli olisi Channelkin toki päässyt, koska se oli kotona hypännyt osaa isomman luokan radasta. Maastoestetunti oli ollut erittäin onnistunut ja hikinen poni sekä omistaja pääsivät ansaittuun suihkuun sekä syömään läksiäislounasta kanssakurssilaisten kanssa.

19.05.17 maastoestevalmennus, kirjoittaja: omistaja (187s)
Kenttäkurssin perjantai-iltapäivän tunti tarjosi mahdollisuuden päästä treenaamaan maastoesteradalle, jossa Channel toimi loistavasti varmana kenttäponina. Rataan käytiin ensin tutustumassa jalan itsenäisen verryttelyn jälkeen, jonka jälkeen kokoonnuttiin lounaan jälkeen hyppäämään. Pääsimme Channelin kanssa puolivälin paikkeille jonossa ja tasaisin väliajoin avustaja lähetti meitä radalle Fionan tarkkaillessa suorituksia vaikeimmissa paikoissa. Rata alkoi tukkiesteellä ylämäkeen, joka Channelille helppo ja suunta jatkui kohti seuraavaa estettä muutamien laukka-askelten päässä. Toinen tukkieste näytti jättiläismäiseltä, mutta onneksi poni ei ollut epävarmimmasta päästä ja yli päästiin, vaikka ratsastajaa hiukan hirvittikin (ja ilmeestä päätellen myöskin Fionaa, koska hän ei ollut ennen nähnyt shettistä tällä radalla). Kolmas este oli vaativa banketti, joka ylitettiin ei niin varmalla asenteella, mutta tasapainoisesti tamma kuitenkin meidät yli vei ottaen pari extra-askelta pienen kokonsa vuoksi. Seuraavan tukkiesteen eteen oli koottu valkoisia kiviä, jotka olivat muutamille kompastuskiviä, mutta pikkuruinen Channel ei edes vilkaissut kivien suuntaan leiskauttaessaan esteen toiselle puolen. Ennen mutkaa oli koottu pienistä laatikoista maneesin näköinen este, joka herätti kauempaa ihmetystä tammassa, mutta muutamaa askelta ennen se oli jo varmoin elkein menossa ylitse onnekseni. Tänään rata meni kivasti ja huomenna pääsisimme hyppäämään sitä loppuun asti, kunhan osa porukasta saataisiin nyt ensin näidenkin esteiden ylitse..

19.05.17 estevalmennus, kirjoittaja: omistaja (180s)
Perjantaina kokoonnuimme aamupäivällä rataesteille osallistuessamme Channelin kanssa Yorkyard Riding Schoolin kahden vuorokauden kenttäratsastuskurssille. Ensimmäisenä kurssipäivänä saavuimme paikalle hyvissä ajoin kahdeksan jälkeen ja aloin ilmoittautumisen jälkeen laittamaan heti Channelia kuntoon, sillä estetunti alkaisi kentällä kello yhdeksän. Alkuverryttely oli ryhmällä perustreeniä ravissa ja laukassa, joiden jälkeen otettiin muutamia maapuomiharjoituksia ravissa ja laukassa. Sitten ennen välikäyntejä tultiin muutamia ristikoita ja muita matalia verryttelyesteitä ympyrällä. Tunnin aiheena olivat suhteutetut välit ja tulimme neljällä sekä viidellä laukka-askeleella kahta tehtävää, joista toisena olivat pystyesteet ja toisena pysty sekä okseri linja. Molemmat tehtävät sujuivat tamman kanssa hyvin ja se oli tänään malttavainen, joskin ensimmäinen linja okserille meinasi jäädä lyhyeksi. Fiona kehui pienen ponin kapasiteettia ja hyppytekniikkaa ja olihan Channel tosiaan siinä joukossa ainoa shettis, joten ylpeä sain pienestä ponistani olla tamman taiteillessa kuin marttyyri suomenhevosten ja täysiveristen välissä omalla vuorollaan esteradan lävitse. On sanomattakin selvää, että olin enemmän kuin tyytyväinen tamman suoritukseen rataesteillä ja sillä tuntui olevan hyvin hauskaa, kun lopputunnista pääsi vielä korkkaamaan pari kentälle rakennettua uutuuttaan hohtavaa maasto/erikoisestettä. Muutamalle ryhmästä ne aiheuttivat jännitystä, mutta kunnialla kaikki kuitenkin pääsivät yli lopulta, vaikka yksi kielto nähtiinkin.

28.04.19 Terapiahevosten klinikka Orange Woodissa, kirjoittaja: omistaja
Channel vaikuttaa ennen kokeen alkua tyyneltä ja rauhalliselta. Se on kiinnostunut ympäristöstä, muttei kuitenkaan liiaksi. Rapsutan sitä ja juttelen rauhallisella äänellä toisten valmistellessa hevosiaan. Testi oli melko helppo kiltille ja rauhalliselle ponille, helpoimpana ehdottomasti talutustehtävät radalla, jonka suoritimme. Meiltä kyseltiin paljon mielipiteitä hevosen koulutuksesta ja ihmisen paikasta arvoasteikolla sekä siitä mitä mieltä olemme erityisherkkyydestä hevosilla. Hevosta myös usein kuvataan terapeuttiseksi ja ihmisen peiliksi, jonka tarkoitusta mietiskelimme lounaalla vielä tarkemmin Alexiinan johtaessa pientä paneeliamme. Kaikilla oli oikein hyviä pointteja ja tuntui että sain kivasti omankin ääneni kuuluville, vaikka yleensä olen yllättäen hieman ujo tällaisissa tilanteissa. Päivään kuuluu myös hevosen testaamissa yllättävissä tilanteissa äänin muun muassa, joihin ei tammani kyllä reagoi yhtään mitenkään ison tallin kasvattina ja asukkina.

Alexiina naurahtaakin jossain kohden Channelin olevan miltei pomminvarma. Kokeen jälkeen Channel on hyvin levollinen ja katselee tyynesti ympärilleen vielä kokeita suorittavia. Olen oikein tyytyväinen tamman panokseen tänään! Lopuksi saan vielä perustella lautakunnalle, miksi Channel olisi hyvä terapiakaveri ja perustelen asian näin:
"Se on erittäin luotettava, varma ja rauhallinen ja osaa ottaa uudet tilanteet hyvin vastaan luottavaisena. Channel rakastaa lapsia ja olisi kokonsa puolesta hyvä terapiaponi sellaisellekin, joka pelkää isompia hevosia. Lisäksi tamma on toiminut talutusratsuna, kehitysvammaisten lasten ratsuna ja hoitoponina ja talutusratsuna tapahtumissa ja messuilla, joissa se ei koskaan ole käyttäytynyt arvaamattomasti tai tehnyt mitään tuhmaa."