Capheira von Lark

00.00.0000, kouluvalmennus, valmentaja: X
Ei valmennuksia.

08.05.17 Peltolaukat, kirjoittaja: omistaja (600s)
Laitoimme porukalla hoitajien ja työntekijöiden kanssa heinäpaaleja latoon. Työntulos alkoi pikkuhiljaa näkyä ja olimme saaneet tunnin siivousurakan ja heinäpaalien kantamisen latoon valmiiksi. Ilmassa tuoksui tuore heinä. Ajattelimme kauniin aurinkoisen päivän kunniaksi kuskata varusteet ja puutarhatuolit ulos puhdistusta varten, eikä aikaakaan kun koko kuusikko istui ulkona saippuoimassa ja rupattelemassa iloisesti. Otin Catin satulan harjaustelineelle, irrotin siitä huovan ja vyön pesuun ja sitten jalustimet. Puhdistettuani satulan ja remmit annoin niiden kuivua sillä välin, kun kävin hakemassa sen kaapista puhtaan huovan ja vyön sekä nahkarasvan. Putsasin suitset ja nostin osat kuivumaan auringonpaisteeseen telineelle. Satulan saikin jo rasvata ja sitten suitset. Jätin ne kuitenkin vielä kuivumaan ennen kokoamista. Saatuani varusteet valmiiksi ajattelimme lähteä pellolle järjestämään pienen laukkakilpailun maastoilun ohessa. Kävimme ilmoittamassa aikeistamme Christianille, joka vain naurahti että taitaa tulla makoisa päivä huomenna kakkukesteineen.. Cati tuli portille vastaan. Rapsuttelin tammaa aikani ja talutin sen sitten hoitopuomille, kun oli niin kiva ilma ja lämmintäkin kymmenisen astetta. Iloinen puheensorina täytti pihan, kun hevosia laitettiin kisaa varten valmiiksi, olin Catin kanssa melko luottavaisin mielin, koska tamma oli kovassakin vauhdissa yleensä hyväkäytöksinen, vaikka tokihan välillä saattoi peppu lentää etenkin kun ikää ei juurikaan vielä ollut..

Vein Catin sisään varustamista varten, koska en uskaltanut jättää 3-vuotiasta tammaa vielä yksin hoitopuomille varusteiden hakua varten. Viikkasin tamman loimet samalla hyllyyn paremmin. Sitten tarkastin aikani kuluksi tallin ensiaputarvikehyllyn, että siellä oli kaikkea tarvittavaa. Cati odotteli käytävällä satuloituna, että muut saisivat hevosensa kuntoon. Anna ei löytänyt orinsa suojia mistään, mutta sai onneksi Christianilta kuulla että ne olivat ilmeisesti jääneet kuivumaan edellisen ratsastuksen jälkeen. Onneksi tyttö ne löysi kuitenkin. Catin karva kimalsi auringonpaisteessa taluttaessamme ratsut pihalle selkäännousua varten. Ratsastimme niitylle käymäjalkaa, Cati oli innoissaan, vaikkei ollutkaan siellä tainnut koskaan käydä. Teimme ensin ympyrällä työskentelyä nähdäkseni, mitä tamma pellosta sanoisi. Se oli kuitenkin rauhallinen, joten pikkuhiljaa aloin tehdä ravissa muitakin harjoituksia. Muutamilla tuntui nyt jo olevan ongelmia saada hevosensa pidetyksi suorilla, mutta pääsääntöisesti meni toistaiseksi ihan hyvin, vaikka jokunen kuolaimeen jo kiinni purikin. Kiemurauran jälkeen Catikin alkoi saada elonmerkkejä muista, joten tein sen kanssa paljon siirtymisiä ja istuin paremmin satulaan.
- Joko työ ootte valmiita? kysyin kävellen keskemmälle peltoa.
- Tää on tänään vähän hankalalla tuulella, Anna kommentoi orinsa selästä, ei taida olla hyvä idea kiihdytellä tänään, nainen empi.
- En saa tätäkään kyllä oikein pideltyä, Jessica totesi poninsa selästä, jonka silmät pyörivät villisti ympäri.
- Hyvä on sitten, jos te jäätte tänne laukkailemaan rauhallisemmin, niin me käydään tuolla niityllä ottamassa ne laukat, käännyin kysyvästi työntekijöideni puoleen.
- Joo, he sanoivat kuin yhdestä syystä ja kävelimme jonkun matkan päähän, etteivät toiset lähtisi perään.

- Joko mennään? kyseli Erika malttamattomana toisilta.
- Kyllä mun puolesta! huikkasin saatuani hyväksyvät nyökkäykset myös Jonathanilta.
Asetuimme rintarinnan turvallisen välimatkan päähän toisistamme ja lähtökäskyn saatuaan ratsukot ryntäävät matkaan ensin hallitussa laukassa ja vähitellen vauhdin kiihtyessä täyteen nopeuteen. Toinen ori laukkasi edellämme häntä soihtuna, Jonathan istui kuitenkin tiiviisti mukana ja näytti nauttivan tilanteesta täysin! Minullakin oli hauskaa, jopa Cati käyttäytyi asiallisesti ja kannustin sitä jopa lujempaa eteen. Tamma oli ihan ihmeissään.. tällaista ei ennen vielä oltukaan tehty.. Se oli hieman levoton, kun kävimme kääntymässä sovitussa paikassa, mutta sain sen kuitenkin hyvin hidastettua mutkassa. Sen jälkeen Cati oli ilmeisesti päättänyt ottaa toiset kiinni ja se lähti kiristämään vauhtiaan siinä määrin, että pelkäsin koko tamman lähtevän lentoon! Takajalat paukuttivat maata uhkaavalla nopeudella ja siivittivät tammaa yhä kovempaan vauhtiin. Lopulta pääsimme toisten kanssa maaliin asti ja taputimme hevosia.
- Olet sie vaan aika vauva, naurahdin taputtaen hikistä tammaa ja hymyillen vastakilpailijoille, joista Jonathan oli tänään vienyt ylivoimaisen voiton!
Takaisin tullessa jäähdyteltiin ratsut vielä toisten kanssa ja sitten kävelimme kotiin lyhyen matkan. Riisuin varusteet ja pesin Catin laittaen sille vuorellisen loimen kuivumista vauhdittamaan. Sen jälkeen hevoset pääsivät syömään ja siivoilimme vielä yhdessä karsinat hoitajien kanssa.

20.07.16 Ekat näyttelyt, kirjoittaja: omistaja
Saavuimme jännityksellä Tuulan tallille varsanäyttelyjä varten. Matkanteko oli lämmintä autossa, joten emme tajunneetkaan ennen kuin pääsimme perille, miten kuuma siellä on tähän aikaan vuodesta. Riisuen päällimmäisiä vaatteita purin trailerista varsani ja aloin puunaamaan sitä viime hetken valmisteluihin. Kävimme kävelemässä hieman lämmikkeeksi pientä polkua lähitienoolla ja Capheira käyttäytyi hienosti. Viimein luokka alkoi ja pääsimme maneesiin. Siellä kokenut tuomari istui toisessa päässä arvokkaan näköisenä ja sydämeni pamppaili tuhottomasti astuessamme suureen maneesiin pienen varsani kanssa. Meidät ohjasi erittäin mukava pienikokoinen sihteerinainen ensin lävistäjälle riviin, se oli helppoa koska osallistujia oli todella vähän luokassa. Sitten saimme peräkkäin mennä ison kolmion muotoon asetetun uran. Capheira ei olisi millään malttanut kävellä, vaan yritti jatkuvasti hyppiä pystyyn tai lähteä vauhdikkaammin, joten minulla oli täysi työ sen pitelemisessä uralla. Onneksi sain kuin sainkin villikkoni aisoihin sen saadessa pahimman järkytyksen kanavoitua ravipätkään. Ravaamisen jälkeen se oli kuitenkin niin hermona, että töin tuskin sain varsan pidettyä sen muutaman sekunnin paikallaan tuomarin tutkiessa rakenteen, katsoessa kaviot ja suun. Onneksi tamma käyttäytyi ihme kyllä mallikkaasti tämän ajan ja itse tutkimus ja rakennearviointi ei kauaa kestänyt. Tuossa tuokiossa olimme jännittyneinä, mutta helpottuneina ulos maneesista varsan suitsissa riippuessa ansaitun sinisen ruusukkeen. Kyllä oli hienoa lähteä ajamaan pitkä matka kotiin hopeavarsa trailerissa. Tästä nuorikosta vielä kuultaisiin!