Bobcat

3/2021 estevalmennus, valmentaja: Oliver Baffner
Ja sitten voit ruveta tulemaan puomeille. "Laske askeleet mielessäsi” Oliver ilmoitti pudottaessaan perässään puomeja jonoon vähän uran sisäpuolelle. Valmennettavana ei tällä kertaa ollut tuttu ratsukko, vaan Kerttu Ylikruuvi ratsunaan kimo puoliveritamma Bobcat, eli Bijou. Vähän myöhässä oli mies tullut paikalle, mutta ratsukko oli hyvin lämmitellyt siinä kymmenessä minuutissa, jonka Oliver oli missannut. Mies oli kasannut, onneksi jo edellisiltana, esteradan, joka koostui pystysarjasta, useammasta pystyesteestä ja okserista. Korkeus luokkaa 90 – 120cm, mutta tiet sitäkin kinkkisempiä. Tietenkin aloitettiin armollisesti, ja esteet laskettiin polvenkorkuisiksi ristikoiksi, josta nostettiin pikkuhiljaa pystyiksi. Ratsukko sai Oliverilta heti alkuunsa kehuja kauniista laukanvaihdoista, vaikka vauhti ja vaativuusaste oli selvästi tuskastuttavan alhainen tamman mielelle. Askelten määrän laskeminen neljän esteen sarjalla, jonka perässä oli okseri, vaati keskittymistä kummaltakin osapuolelta ja Oliver käveli ympäri maneesinpohjaa antaen ohjeita, korostaen imitoi kuinka selässä itse tekisi. Vähän tahtoi Bijoun käännöksissä laiskotella, joiden korjausliikkeille tamma vähän aluksi kiukutteli ja ne kauniit laukanvaihdot olivat ajoittain kovin liioiteltuja hevosen osalta. Oliver kehotti Kerttua muistamaan hengityksen ja pysyvän itse suorassa. Tämän huomatessaan ja korjatessaan, tammakin hieman rajoitti menoaan, eikä poukkoillut tai puskenut lapansa kanssa minne sattui.
“Yksi... Kaksi... Hienoa! Sitten pari kertaa uudestaan, mutta jätä sininen pysty pois”, mies kehui, kun ratsukon reitit esteille olivat suorat, askeleet mahtuivat sarjalle ja tamma pysyi keskittyneenä. Vielä pariin kertaan sama rata, ja se olisi siinä. "Noniin, tähän on hyvä lopettaa” mies ilmoitti hymyillen, kun Bijou radan viimeiseltä esteeltä laskeutui päätä nakellen. Loppuverryttelyjen jälkeen Oliver lähti ratsukon kanssa maastoon kävelemään loppukäynnit, jossa samalla he kävivät läpi valmennuksen alusta loppuun. Mies antoi palautetta ja vinkkejä jatkoon ratsastukseen ja nuoren hevosen kanssa harrastamiseen liittyen, kokemusta kun on kertynyt vuosien varrella. On siis mahdollisesti jotain tietoja ja taitoja, mitä jakaa muillekin. Yleisesti Kertulla ja Bijoulla valmennus meni hienosti, lähes nappisuoritus, jos niitä tamman kiukutteluja ei oteta huomioon – ne tosin voinee myös laittaa nuoren ikänsä piikkiin.

9/2022 Pelottava Bijou, kirjoittaja: Marjahilla
Vaimoke Majiná oli jo sitä kokoluokkaa vauvamahansa kanssa, että hoidin hevosia vähän enemmän itse. Vaikka tämä vaati saada toisinaan rehkiä, pyh pah. Muka “hyvä olo, hyvä päivä”, juu silti voisi mielestäni mennä vaikka istumaan alas. Me pärjättäisiin kyllä Bijoun kanssa - ehkä. Tämä tamma ei ollut nimittäin sieltä ihan helpoimmasta päästä. En oikeastaan tiedä miksi vitussa ostin koko konin. Kai se oli joku hetkellinen idiotismi kohtaus. Bijou hyppäsi 140 cm ratoja ja niitäkin vain parhaina päivinään. Possuili, sotki minkä kerkesi ja oli vielä ärsyttävä bitch kaikille. Silti varmaan itkisin sen haudalla kolme viikkoa syömättä ja juomatta, vaikka myrsky sään armoilla. Saatoin jo nähdä Bijou haamun välinpitämättömän ja inhosta vääristyneen ilmeen, kun se katsoisi vierestä minun rääkymistäni. Mutta vielä se oli elävienkirjoissa - valitettavasti. Tuijotti minua sivusilmällä tässä tallin käytävällä. Tarkasteli mitä tein, jotta voisi protestoida 5 sekuntia ennen, kuin olen edes päättänyt nostaa pakista jonkun tietyn tavaran. Mulkaisin tammaa takaisin, katseemme kohtasivat hetkeksi. Jäimme tuijottamaan toisiamme. Oliko tämä kilpailu? Minä en murtuisi tuon jääkylmä katseen alla, en varmasti! Näin miten Bijou hitaasti siristi silmäänsä minulle, sekunti sekunnilta yhä enemmän. Fuck! En voinut mitään, oli pakko luovuttaa ja katsoa poispäin. Tamma näytti tyytyväiseltä ja siirtyi tuijottamaan taas eteensä. Pelottava elikko, saisi ehkä sittenkin tulla se Maikku hoitamaan. Nämä muijat tuli keskenään paremmin toimeen. Varmaan yhdessä puhuivat musta paskaa ja Bijou hirnua hirittäisi minkä ehtisi. Kannustaisi vaimoani ottamaan minusta eron ja kasvattamaan lapset mielummin hänen kanssaan tuolla laitumella. Mutta ei, ainakaan vielä se ei ollut saanut vaanittua vaimoani minua vastaan. Vaikka muutaman pienen riidan se oli onnistunut pystyttämään.

3/2022 Näyttelykehässä, kirjoittaja: Marjahilla
Bijoun pää poukkoili puolelta toiselle, sen kävellessä reippaasti perässäni. Olin taluttamassa tammaa näyttelykehään. Yhteen sen välttämättömimmistä, sillä Bijou vihasi seistä paikallaan, varsinkin kun ympärillä pyöri hermostuneita nelijalkoja. Rouva ei tullut toimeen kovin monien lajitoveriensa kanssa. Vain jos tarhassaan seuraa pitävä yksilö oli pystyyn kuollut vanhus, saattoi Bijou pitää kasvot vähintään peruslukemilla tai jopa joskus ihan pirteänäkin. Parhaiten se kuitenkin viihtyi yksin. Kehän toisella puolella oli joku ihme elvistelijä, se haki tuimaa katsekontaktia Bijoun kanssa. Pian tämän jälkeen huomasin tuijottavani sen käsittelijää suoraa silmiin, yhtä haastava katse kasvoillani, kuin hevosellanikin. Me vietäisiin kyllä tämän kehän voitto, tänne ei oltu tultu turhaa stressaantumaan hyörijä pyörijöiden takia.