KW Awel

09.02.19 maastoestevalmennus, kirjoittaja: omistaja (354s)
Aurinkoinen lauantaipäivä valkeni Adinassa, kun kolme welshratsukkoa oli saapunut maneesiin tekemään itsenäistä verryttelyä, olin mukana alusta asti, sillä mukana oli muutama, joka ei ollut maastoesteitä ennen hypännyt, joten olin hieman tukemassa ja näyttämässä kädestäpitäen miten kannatti ratsastaa esteille ja rohkaista poneja. Lisäksi mukana oli jonon ekana menossa Jessica ja Ann, koska poni oli kokenut maastoesteillä ja toiset menisivät mielellään sen perässä. Saitte aloitella verryttelyä perusasioin ja sitten tehtiin puomeilla ja ristikoilla muutamia hyppyjä kavalettien lisäksi. Saitte vaihtaa suuntaa ja tulla toiseen suuntaan vielä samoja tehtäviä, ennen kuin aloitettiin varsinaiset hyppyharjoitukset. Kaikki tuntuivat olevan välikäyntien jälkeen henkisesti ja fyysisesti valmiita hyppäämään, joten aloitimme tutustuttamalla ensiksi poneja esteisiin. Saitte tulla korotettujen esteiden ympärille ja ohi voltteja ja kiemuroita niiden välissä, tällä kertaa oli lupa katsella ja tutustua esteisiin, vaikka yleensä vaadittiin tiukkaa keskittymistä. Aloittelimme ihan 40 senttisistä harjoitusesteistä, koska erikois- ja maastoesteet, joita oli maneesiin tuotu, olivat hieman erilaisia, kuin mihin ponit olivat tottuneet. Pääsitte ekana hyppäämään vesiestettä, jossa oli haudan sijaan näin sisätiloissa vedellä täytetty matto alla. Se sujui muutamaa epäröintiä lukuunottamatta hyvin, kun ponit pysyttelivät Jessican perässä radalla. Muutama kielto nähtiin ensimmäisillä kerroilla ja vähän hyppimistäkin, mutta päättäväiset ratsastajat saivat kuin saivatkin ponit yli esteestä tammamme perässä.

Mielenkiintoinen tunti jatkui hassujen hyppyjen jälkeen pystyesteelle, jossa oli risulaatikot alla. Tästä kaikki kolme ponia menivät hienosti ylitse ja mitään ongelmia ei ollut, joten saitte suoraan tulla seuraavalle esteelle, joka oli myös tukki, eikä tuntunut tuottavan ongelmia kenellekään, sillä kaikki olivat varmasti hypänneet maastossa kaatuneiden puiden ylitse. Tässä kohden ponit alkoivat jo hieman innostua hyppäämisestä, ratsastajatkin olivat rentoutuneet mukavasti, kun ensimmäiset hypyt oli tehty. Maaoja tuotti ongelmia hieman poneille, vaikka se olikin vain kapea kehikko pystyn alla. Lopulta kaikki saatiin sen yli suostuteltua, tarvittaessa ihan taluttamalla toimestani. Toinen kierros sujui tästäkin esteestä jo ylitse hienosti! Viimeisenä radalle oli säästelty tynnyri, jonka ylityksestä etenkin Lenni ja Henkka olivat hieman epäileväisiä, mutta ylitse nekin pääsivät ratsastajien päättäväisellä asenteella ja tarvittaessa talutettiin ekalla kerralla. Ann loiskautti lopputunnista vieläpä isommankin tynnyrin ylitse, jolle korkeutta mitattiin tunnin jälkeen peräti 70 senttimetriä! Loppuverkat saitte tehdä omaan tahtiin, eikä enää otettu hyppyjä. Ensimmäiseksi maastoestetunniksi oli kolmikolla sujunut tänään oikein hienosti, toivottavasti innostutte toistekin mukaan!

19.08.17 maastoestevalmennus, kirjoittaja: omistaja (158s)
Vähäisen osallistujamäärän vuoksi Christian oli päässyt Annin kanssa yksityisvalmennukseen maastoesteille. Christian oli tehnyt jo itsenäiset verryttelyt kentällä saapuessani paikalle ja vein ratsukon maastoesteradan alkuun, jossa ratsukko sai pellolla tehdä vielä muutamia harjoituksia ja tarkastin hokit. Tehtyään aikansa ravissa ja laukassa verrytellen ympyröitä, kahdeksikkoa ja taivuttelua kontrollista alkoi tamma vaikuttaa lämmenneeltä ja siirryimme esteille. Aloitimme pienillä esteillä, joita maastoradan alusta löytyi kahden tukin verran, joista toinen sijaitsi ylämäkeen ja tarjosi hieman haastetta ylitykseen. Näiden jälkeen siirryttiin heti maksimikorkeudessa olevalle ammeelle, josta Ann leiskautti rohkeasti yli. Christiania este sen sijaan oli ennalta hieman jännittänyt, mutta hän ei kokeneena ratsastajana antanut sen näkyä lähestymisessä mitenkään. Ammeen jälkeen ylitettiin vielä maahauta ja tynnyri, jolla oli korkeutta 60 senttimetrin verran. Parivaljakko jatkoi tästä vielä matkaa kohti viimeisiä esteitä, jotka olivat kiinteä sianselkä ja hämähäkkieste, joka oli kenttäkisaajien kauhu meillä. Annin mielestä este oli kammottava, mutta pojan tuella poni selvitti esteen ekasta kerrasta. Lopuksi menimme vesiesteelle harjoittelemaan veteen menoa, mikä oli Annille hyvää harjoitusta.

26.03.17 kouluvalmennus, valmentaja: Cery (201s)
Pieni ja valkea poni ravasi pienellä askeleella, mutta ei suinkaan kovin nopeatempoisella, ympäri maneesia. Ponin vasemman puoleisessa poskessa erottui iso turveläiskä jonka se oli siihen hikannut luultavasti tarhassa. Meno oli tosiaan varsin seesteinen, eikä ratsastajakaan turhaan tammaa hätyyttänyt. Kehotin ratsastajaa olemaan tiukempi ja vaatimaan ponilta enemmän - se ihan varmasti pystyisi isompaan ja tahdikkaampaan raviin samalla kun kantaisi itsensä. Nyt näytti siltä, että Ann nojasi ratsastajan käteen ja kulki muutenkin hyvin etupainoisena. Hyvä tuntuma ulko-ohjalla, pienen pienet puolipidätteet sisäohjalla ja aktiivinen pohje. Sanoin ratsastajalle, että nappaa raipan avuksi katsomon reunalta jos pohjeapuihin ei reagoi heti.

Näin sivusilmällä ratsastajan menevän raippasangon luokse ja nappaavan sieltä mukaan mustan ja pitkän kouluraipan. Pelkästään apuvälineen läsnäolo toi Anniin vipinää. Se kantoi päänsä ja haki muotoon ottaen myös isompaa raviaskelta. Kouluvalmennuksen aikana halusin nähdä ratsukolta mutkatonta yhteistyötä, selkeitä siirtymisiä ja puhtaita askellajeja. Aloitimme työstämällä käyntiä isolla keskiympyrällä. Tarkoitus oli, että Ann kävelee isolla askeleella, kantaa itsensä ja ratsastaja asettaa ponille rajat, asetuksen ja muodon, missä kuljetaan. Seuraavaksi käsiteltiin ravia kahdeksikolla, jotta ratsukko saisi tuntumaa kumpaankin suuntaan. Aluksi oli hankaluuksia saada tamma pitämään oikea tempo koko kahdeksikon ajan, sillä se aina hiipui toiselle ympyrälle tullessa. Laukkatehtävissä Ann alkoi jo innostumaan, saattoi toki raipan kosketuksellakin olla tekemistä asian kanssa!

25.03.17 estevalmennus, valmentaja: Cery (214s)
Pyysin ratsastajaa lämmittelemään tamman hyvin puomien avulla samalla, kun minä raahasin tolppia ja puomeja keskemmälle uraa. Annin täytyi olla hyvin hereillä, avuilla ja isolla vaihteella, jotta saisimme siitä kaiken kapasiteetin irti. Ratsastaja eteni Annin kanssa asia kerrallaan ja varmistin ensin ravissa, että poni oli kuulolla. Kehotin ratsastajaa tarkkailemaan myös omaa istuntaa, jolla selkeästi on vaikutusta tähän poniin. Ratsukon täytyi tehdä muutama puomitehtävä sekä ravissa, että laukassa. Puomit kolisivat kun Ann vaivoin jaksoi nostaa jalkojaan. Taisin hieman itsekin turhautua ja vasta kun kerroin erittäin selkeästi ja kuuluvalla äänellä, että ratsastajan tuli iskeä pohkeet kiinni eikä antaa ponille periksi, se alkoi sujumaan. Poni nosti jalkaansa ja ylitti puomit puhtailla suorituksilla ja aloimme nähdä oikeasti työskentelevän ratsukon.

Seuraavaksi lämmittelyn jälkeen keskityimme reitin tekemiseen kohti estettä. Kahdeksikon keskellä oli yksi este ja kummallakin ympyrällä yksi. Tämä oli aivopähkinä myös ponilla, sillä ennakointi ei kannattaisi nyt. Muutaman kerran ei oltu ihan yhteisymmärryksessä, että mihin suuntaan tällä kertaa olisikaan pitänyt mennä. Pyysin ratsastajaa tekemään jo paljon ennen estettä tammalle selväksi, mihin esteen jälkeen jatketaan. Oma katse, kehonpaino, avut ja viimeistään esteellä oikeaan suuntaan johtaminen auttoivat Annia hurjasti ja saimme tämänkin reitin sujumaan hienosti. Vielä kun saisimme ratsukon tähtäämään keskelle estettä, niin rata olisi täydellinen. Se ei ollut kuitenkaan vaikeaa, kun ratsastaja teki huolellisen reitin, joka kosketti maneesin uraa kummaltakin sivulta.

00.00.0000, kirjoittaja: X
Ei merkintöjä.