KTK-II, KRJ-III, ERJ-III, VWY-II, Vir MVA Ch
Kutsumanimi | Angelique | Rekisterinumero | VH14-024-0078 |
Rotu | welsh A | Säkäkorkeus | 118cm |
Sukupuoli | tamma | Väri | kimo |
Syntymäaika | 21.05.2013 Suomi 32v | Koulutustaso | helppo B / 60cm |
Omistaja | Jannica (VRL-04799) | Kasvattaja | Jannica (VRL-04799) |
Angie on jokaisen hoitoponi, mikään ei tuota ongelmia. Vaikkakin jokaisella meidän ponilla on se mutta, ja tämän tamman kanssa se on suojien karttaminen. Kaikenlaiset suojat saavat kyytiä Angien jaloissa, ja siksi meidän on käytettävä pinteleitä (joista en kyllä niinkään pidä rasittavan käärimisen takia...). Angie on siis pääasiassa pikku enkeli, eikä taluttaessakaan ole huolenaiheita. Tamma on tosin perso makealle, ja saattaa joskus löntystää ojanpenkalle syömään. Ihme kyllä taluttaja joutuu vääjämättä seuraamaan perässä.
Ratsastaessa Angie tykkää luistaa töistä aina tilaisuuden saadessaan, ja jos kerran herpaantuu, menee viikko ennen kuin Angie tajuaa että siltä vaaditaan tosissaan. Avuilla ollessaan kimo on silti rusettihai, joka tekee mukisematta mitä käsketään, jos vaan tamma fyysisesti siihen pystyy. Angie ei ole sitä tyyppiä, joka sekoaa nähdessään esteen, vaan matelee normaalia vauhtiaan huomaten liian myöhään esteen olevan edessä, mutta raipan napsahtaessa tamma tekee hassun kenguruloikan esteen yli. Eikä pudotuksia juuri koskaan tule, ennen kuin edetään tarpeeksi korkeisiin esteisiin. Esteradalla Angie saattaa syttyä välillä kaahaamaan, mutta pian se taas ajattelee, että mihinkäs sitä pullaponilla kiire, ja jatkaa varmoin askelin kohti seuraavaa estettä.
i. Fiddle Faddle wA km 117 KTK-II, VSN Ch |
ii. |
iii. |
iie. | ||
ie. |
iei. | |
iee. | ||
e. A.D. Ansa wA km 119 VWY-III |
ei. DF's Race the Sky wA km 116 |
eii. Tip-Top kadonnut wA rt YLA3 |
eie. Ponytime Nightless Night wA prt 120 | ||
ee. Walesian's Sweet Dream wA km 121 YLA3, Ch |
eei. Walesian's Tomas wA km 115 | |
eee. Walesian's Mirabell wA km |
30.06.22 - KRJ-III - 6.5-41-10-16-15 = 88.5p
31.12.23 - ERJ-III - 87.5p
VWY-II 27.02.2019
KTK-II 11/2017 (77p)
25.08.14 - SW3 - tuom. Christa W, Adina
29.02.20 - RCH - tuom. Spookiness, Adina
29.06.17 - irtoSERT - tuom. Kati, Coedwig Welsh
30.09.17 - irtoSERT - tuom. Lissu T, Coedwig Welsh
30.04.18 - MVA-sert - tuom. Vaapu, Haavelaakso
20.10.18 - MVA-sert - tuom. Elisa, Höstnäs Knabstruppers
25.04.14 - he C - 8/100 - Rimeyard
30.06.14 - he D - 8/113 - KRJ CUP
02.09.14 - he C - 2/40 - Vaapukka
09.09.14 - he C - 1/40 - Vaapukka
10.09.14 - he C - 2/40 - Vaapukka
11.09.14 - he C - 2/40 - Vaapukka
18.09.14 - he C - 5/40 - Vaapukka
22.02.15 - he C - 1/40 - Fiktio
23.02.15 - he C - 4/40 - Fiktio
04.12.15 - he C - 3/40 - Holmberg
05.12.15 - he C - 1/40 - Holmberg
07.12.15 - he C - 2/40 - Holmberg
09.12.15 - he C - 3/40 - Holmberg
05.01.16 - he B - 2/30 - Coedwig Welsh
05.01.16 - he B - 2/26 - Coedwig Welsh
08.01.16 - he B - 5/26 - Coedwig Welsh
08.01.16 - he B - 1/30 - Fiktio
27.01.16 - he B - 4/40 - Huvitus
17.03.16 - he B - 2/40 - Satumaja
20.10.16 - he B - 1/40 - Satumaja
21.10.16 - he B - 6/40 - Satumaja
22.10.16 - he B - 4/40 - Satumaja
22.10.16 - he B - 3/40 - Satumaja
26.10.16 - he B - 2/34 - Fiktio
01.11.16 - he B - 1/30 - Overload
03.11.16 - he B - 3/40 - Metsovaara
03.11.16 - he B - 2/30 - Rappadan
04.11.16 - he B - 2/30 - Rappadan
04.11.16 - he B - 3/40 - Metsovaara
05.11.16 - he B - 1/40 - Metsovaara
05.11.16 - he B - 3/30 - Overload
05.11.16 - he B - 4/30 - Rappadan
16.11.16 - he B - 2/40 - Metsovaara
17.11.16 - he B - 3/40 - Metsovaara
14.04.17 - he B - 2/40 - Fiktio
19.04.17 - he B - 2/40 - Fiktio
29.04.17 - he B - 4/40 - Fiktio
07.05.17 - he B - 3/30 - Koistila
18.05.17 - he B - 5/40 - Jukola
31.08.19 - he C - 4/102 - KRJ Cup
31.10.19 - he B - 9/153 - KRJ Cup
10.01.21 - he B - 4/18 - Adina
17.01.21 - he B - 3/23 - Adina
13.05.14 - 60cm - 6/40 - LAC
15.05.14 - 60cm - 5/40 - LAC
17.05.14 - 60cm - 2/40 - LAC
01.06.14 - 50cm - 2/50 - Aittohaara
13.06.14 - 50cm - 3/30 - Hengenvaara
16.06.14 - 50cm - 2/40 - LAC
20.06.14 - 50cm - 4/40 - LAC
08.01.16 - 60cm - 3/29 - Coedwig Welsh
27.01.16 - 60cm - 3/25 - Team Fallacy
24.03.16 - 60cm - 1/50 - Mörkövaara
25.03.16 - 60cm - 1/50 - Mörkövaara
26.03.16 - 60cm - 1/50 - Mörkövaara
27.03.16 - 60cm - 7/50 - Mörkövaara
30.03.16 - 60cm - 2/50 - Mörkövaara
30.03.16 - 60cm - 4/50 - Mörkövaara
31.03.16 - 60cm - 1/12 - Vindemia
01.04.16 - 60cm - 2/12 - Vindemia
02.04.16 - 60cm - 2/12 - Vindemia
03.04.16 - 60cm - 2/12 - Vindemia
05.08.16 - 60cm - 4/29 - Metsovaara
14.08.16 - 60cm - 1/29 - Metsovaara
15.08.16 - 60cm - 5/29 - Metsovaara
08.10.16 - 50cm - 1/54 - Hiprakka
10.10.16 - 50cm - 7/54 - Hiprakka
12.10.16 - 50cm - 3/54 - Hiprakka
13.10.16 - 50cm - 3/9 - Kultahuisku
14.10.16 - 50cm - 3/54 - Hiprakka
01.11.16 - 60cm - 3/29 - Metsovaara
01.11.16 - 60cm - 3/29 - Metsovaara
02.11.16 - 60cm - 3/29 - Metsovaara
08.11.16 - 60cm - 5/29 - Metsovaara
09.11.16 - 60cm - 3/29 - Metsovaara
10.11.16 - 60cm - 4/29 - Metsovaara
31.05.18 - 60cm - 7/74 - ERJ Cup
31.01.19 - 60cm - 2/93 - ERJ Cup
31.03.19 - 50cm - 5/57 - ERJ Cup
30.11.19 - 60cm - 5/39 - ERJ Cup
31.08.21 - 50cm - 7/63 - ERJ Cup
15.08.23 - 60cm - 5/27 - Adina
10.11.23 - 60cm - 4/26 - Adina
03.02.19 estevalmennus, valmentaja: omistaja (162s)
Adinan maneesissa riitti tungosta katsomossa, kun sunnuntaiaamupäivän riemuksi siellä järjestettiin welshryhmän toinen kokoontuminen, tällä kertaa esteiden merkeissä. Poneilla meni alkuverryttely oikein kivasti ja seurasin sitä etäämmältä, neuvoja ei juuri tarvittu, muutama ratsastaja tosin sai lyhentää vielä jalustimia laukassa otettujen kevyen- ja esteistunnan jälkeen todettuaan ne liian pitkiksi. Saitte tulla ravissa ensin kolmikaarisella kolmea puomia, kukin yhdellä kaarella. Sen jälkeen tehtävä tultiin laukassa vaihtaen laukat joko suoraan tai ponista riippuen sitten ravin kautta. Laukkaa jatkettiin kokouraa, jossa saitte tarvittaessa tehdä ympyröitä esteiden ympärille, jos tuppasitte pääsemään kaikki samaan päätyyn. Välikäyntien aikana laittelin maneesiin kokorataleikkaalle pystyesteen ja okserin, joiden lisäksi tultiin seuraavan pitkänsivun keskeltä haasteellinen kulma keskellä maneesia sijainneelle pystyesteelle. Alkuun estekorkeus oli matala ja lähdettiin siitä nostamaan sitä mukaa, miten hyvin ratsukot pärjäsivät. Loppuun otettiin sarjaharjoituksia kahdella ja kolmella esteellä pitkälläsivulla, siinä saikin vähän säätää esteiden välissä, kun poneilla oli niin eri mittaisia askelvälejä, mutta onneksi loppujen lopuksi kaikki saivat omansa mahtumaan kohtuullisen hyvin väleihin. Ponit olivat tänään oikein kuuliaisia ja loppuverryttelyssä rentoja.
06.12.21 kouluvalmennus ryhmässä, valmentaja: Bella Nylund (892s)
Ennen joulua tunneille tuntui olevan aina ruuhkaa. Kukaan ei halunnut tai ehtinyt tulla tunneille enää paria viikkoa tai viikkoa ennen joulua, jonka vuoksi alkukuussa tuntui olevan ruuhkaa liikaakin. Niinpä arki-iltana oleva helppo B:n kouluratsastustunti oli aivan täynnä. Tällä kertaa mukana ei ollut kuin yksi ratsastaja tallin hevosella, mutta muita osallistujia omilla ratsuillaan oli useampia. Silmäilin kuuden hengen ryhmän alkuverryttelyä kentän laidalta ja keskityin neuvomaan tallin ratsulla ratsastavaa. Hevosten omistajat varmasti tiesivät omiensa kohdalla parhaan lämmittelyn.
Ensimmäisenä tehtävänä laitoin ratsastajat tekemään kolmikaarista kiemurauraa. Tarkoituksena oli tehdä sitä ravissa, keventäen tai ei, ja tehdä jokaiseen kaarteeseen käyntisiirtyminen. Siirtymisen piti siis olla tarkka ja nopea, asetuksen piti olla oikea ja toisaalta hevosen piti suoristua heti kaarteen jälkeen huolimatta raviin takaisin siirtymisestä. Keskityin erityisesti heti ensimmäisessä kaarteessa neuvomaan ratsukoita, jotta muissa kaarteissa voisi parantaa oikeita asioita. "Nyt istu sinne Romanin satulaan, se ori lähtee kohta alta", totesin tallimme vakiotuntilaiselle. Roman oli ottanut hieman ylimääräistä energiaa pakkaspäivistä ja tällä menolla aiheuttaisi koko ryhmään kaaoksen. "Jannica antaa nyt tilaa sille hevoselle siirtyä siihen raviin!" huikkasin toiselle ryhmäläiselle, joka jäi pitelemään ratsuaan hieman turhan paljon.
Jos tehtävä oli alkanut sujumaan toiseen suuntaan kohtalaisesti kaikilta, alkoivat samat ongelmat jälleen toisessa kierroksessa. "Jannica, sun täytyy antaa sille orille tilaa enemmän sieltä edestä. Muuten teidän raviin siirtyminen kestää liian kauan", totesin jälleen. "Jessica, muista hengittää, se ravi pompottaa ihan varmasti, jos pidätät hengitystä!" hymähdin toiselle ratsukolle. Kun tehtävä alkoi sujua mallikkaammin uuteenkin suuntaan, pyysin ratsukoita siirtymään laukkatehtävään; koko maneesia ympäri laukassa, päätyihin ympyrät harjoituslaukassa ja pitkille sivuille kevyt sekä hallittu eteenpäin lisääminen.
Alkuun olin hieman pelännyt, mitä esimerkiksi tallin puolesta tunnilla oleva Roman tuumaisi laukkatehtävästä. Kaikilla vaikutti kuitenkin pysyvän ratsu lapasessa, vaikka Angelique vaikuttikin hieman kiihtyvän tehtävästä. Kehuin ääneen Essiä hyvästä työstä ratsun kanssa, vaikka samalla muistutin koko ajan kiinnittämään Angeliquen huomiota pienillä muutoksilla työhön. Jannica antoi vihdoin orilleen tilaa laukata kunnolla ja muistin myös tästä kehua ratsukkoa. Jessica muisti tällä kertaa hengittää ja se näkyi heti Tooassa, ratsu laukkasi kevyen näköisesti liihotellen, tehden näppärät lisäykset ja palaten sen jälkeen takaisin nopeasti.
Toisessa suunnassa Roman päätti järjestää ratsuille omaa ohjelmaa ja heitti muutaman pukin jälkeen päänsä kattoon, samalla rynnistäen eteen. Nuori ori harvoin teki enää moista, mutta nyt oli selkeästi liikaa olla ryhmätunnilla. Piian ratsu ei arvostanut tällaista kaaosta, vaan silmiään muljautellen hyppi ja pomppi ympäriinsä. Tooa sen sijaan näytti hämmentyneeltä ja laukkasi tyynesti ratsastajansa ohjaamaa pientä volttia. Angelique sai vihdoin haluamansa syyn innostua liikaa ja Essin pakka levähti; ratsu ryntäsi villisti takamustaan heitellen Romanin kanssa kilpajuoksuun. Jannica roikkui ohjassa, joten Ylpeys pysähtyi keskelle kenttää ihmettelemään ympärillään tapahtuvaa. Rommelin selässä oleva Anni sen sijaan alkoi panikoida ja niinpä sai myös ratsunsa kaaokseen mukaan.
Meni muutama sekunti, ennen kuin pystyin reagoimaan tilanteeseen. "NYT SE ROMAN SIELTÄ YMPYRÄLLE KU OLIS JO", huusin hevosten kavioiden kopinan ja sotaääniä päästelevän Pennin yli. Jessica hallitsi edelleen hevosensa erinomaisesti ja oli nyt pysäyttänyt keskelle Tooan kanssa. Romanin vihdoin hidastaessa pienelle voltille käännettynä, hidasti myös Rommeli automaattisesti. Nappasin edelleen paikoillaan hölkkäävän Romanin ohjista, kun se tuli tarpeeksi lähelle. Annin ratsu rauhoittui pikku hiljaa, edelleen puhisten ja röhkien, kun ympärillä villisti laukkaavat vähenivät. Essi sai muiden hevosten rauhoituttua jälleen pakan kasaan ja hevosen hallintaansa, lähes täydelliseen tasapainoon tuosta noin vain.
Hetkeksi kaikki pysäyttivät hevoset ja pidettiin lyhyt pohdinta, mitä juuri oli tapahtunut. Roman edelleen tepasteli vieressäni ja päädyin pyytämään ratsastajaa ottamaan Romanin kanssa laukkaa hetken niin, että muut seisoivat keskellä kenttää. Tästä huolimatta ori yritti lähteä ratsastajaltaan käsistä, mutta rauhoittui muutaman kierroksen jälkeen, kun ratsastaja piti päänsä asian suhteen. Muut saivat jälleen liittyä mukaan, vaikka toki varmistin kaikilta, että he olivat niin valmiita tekemään. Essi hallitsi jälleen Angeliquen kuin vettä vain ja en voinut kuin ihailla ratsukon menoa; tuntui oudolta opettaa tuollaista parivaljakkoa, kun itsekään ei välttämättä ollut yhtä taitava. Angelique kun ei ollut helppo ratsu kuulemani sekä näkemäni mukaan. Jessica oli vihdoin rentoutunut kunnolla, jännittymättä enää ollenkaan. Se vaikutti Tooaan huomattavasti ja ratsu laukkasi tyytyväisen kevyesti, totellen helposti ratsastajansa avut.
Jannica uskalsi yhden kierroksen pidättelyn jälkeen päästää orinsa laukkaamaan jälleen kunnolla ja parivaljakon työskentely tuntui paranevan kierros kierrokselta. Angelique tuntui vihdoin rauhoittuneen ja saaneen mielensä kasaan kaaoksen jäljiltä, toteuttaen nyt tyytyväisesti Annin pyytämiä apuja. Rommelin ratsastaja oli kaaoksen loputtua saanut hermonsa kuriin ja pystyi jälleen ratsastamaan tehtävää normaalisti. Kehuin Annia siitä, miten hän oli pystynyt tilanteen jälkeen jatkamaan näin nopeasti ja normaalisti; arat ratsastajat tarvitsivat ennen kaikkea kehuja onnistumisistaan.
Laukkatehtävän jälkeen otimme vielä muutaman kolmikaarisen kiemurauran alkutunnin tehtävällä. Laukkojen jälkeen siinä olikin huomattavissa iso ero; hevoset taipuivat paremmin ja reagoivat nopeammin. Toisaalta Essin hevonen vaikutti hivenen haluttomalta tehdä siirtymisiä hitaampaan askellajiin, mutta hyvänä ratsastajana Essi sai tehtyä siistin siirtymiset sekä rauhalliset käyntiaskeleet. Tooa teki nyt näppärät siirtymiset, sillä Jessica ratsasti tällä kertaa oikeasti ja muisti olla rento. Jannica jäi vielä hieman kiinni hidastuksessa, mutta tarjosi Ylpeydelle kuitenkin paremmin tilaa kuin aluksi. Pia sai hevosensa pysymään hyvin tyytyväisenä avuilla ja Pennin herkkä mieli tuntui olevan tasapainossa. Rommeli toimi tasaisesti ja ratsastaja pystyi ratsastamaan vielä paremmin ravissa kuin laukassa, ehkäpä laukassa oli kuitenkin ollut mietteitä aiemmasta hetkellisestä kaaoksesta.
Loppuverryttelyjen aikana annoin jokaiselle vielä henkilökohtaisen palautteen tunnista. Kiitin osallistujia ja pahoittelin tapahtunutta kaaosta. Ratsastajat kuitenkin tuntuivat lähinnä naurahtavan tapahtuneelle; tällaisia tilanteita nyt vain välillä sattui lajissa. Muistutin itseäni kuitenkin mielessäni siitä, että Roman ei enää koskaan tulisi ryhmätunneille oppilaan kanssa. Palautteenannon jälkeen päästin ratsukot pakkaamaan tavaroitaan autoon ja pakkaamaan hevosiaan trailereihin. Jäin vielä juttelemaan Essin kanssa tulevista kilpailuista ja katselin samalla ulos maneesin ovesta pakkasiltaan, jossa valkoiset lumihiutaleet enteilivät lumista joulua.
24.11.18 Vaellus pikkujoululeirillä, kirjoittaja: omistaja (827s)
Olin jo kuuden aikaan pirteänä ruokkimassa hevosia, jännitys kutkutti vähän vatsanpohjassa, vaikka ei tässä oltu eilistä tyttöä vaellukselle lähdössä. Aina ne pidemmät retket kuitenkin vähän jännittivät, onneksi tänään oli kuitenkin lähdössä tuttua porukkaa maastoon, niin isommilta yllätyksiltä vältyttiin leirihevosten jäädessä tarhailemaan ja syömään aamuheiniä tyytyväisen rouskeen johdattamana. Tuntihepat olivat syöneet hyvin puoli kahdeksan jälkeen, kun leiriläiset alkoivat valua paikalle aamupalaltaan. Kävin itsekin syömässä pikaisesti aamiaisen sillä välin, kun he laittoivat hevosiaan kuntoon. Yksityisenä Adinassa asuvan Toron lisäksi matkaan olivat lähdössä Angelique, Ruusa ja Totoro, mukavimmasta päästä maastohevosia, joten yllätyksiä ei pitäisi olla luvassa. Tallityöntekijän kanssa pohdittuamme aamupalalla omaa ratsua päädyin siihen, että hän saisi toimistotöiden aikana minulle satuloida matkaan teräsmummo Neptunen, joka porskuttaisi tasaiseen reippaaseen tahtiin koko matkan varmasti katsomatta kertaakaan minnekään suuntaan. Sitä kyllä kieltämättä kaipasinkin, tällä viikolla oli vähän stressiä syntynyt jouluvalmisteluista ja nuorten hevosten ratsastuksesta, kun ratsuttaja oli kolmen viikon reissussa Saksassa. Noh, hyvää kannatti odottaa, varmasti sieltä olisi tulossa mahtavia persoonia isoista pv ratsuista ratsuponeihin!
Tallipihassa oli vielä hämärää porukan lähtiessä kahdeksan maissa liikkeelle, otsalamput tulivatkin alkumatkasta tarpeeseen. Satulat narisivat kotoisasti ja kavioiden alle pakkaantunut lumi piti narsketta. Onneksi suuri osa oli saanut hokkikengät ja tilsakumit, päivällä lämpötila kuitenkin nousisi lähemmäs nollaa tehden kunnon tilsat kavioihin. Myös Toro oli saanut leiriä ajatellen jo hokkikenkänsä ja tilsakumit, joten Lunan kelpasi tulla Neptunen perässä uusilla poposillaan. Ponit oli sijoitettu letkaksi perään, rauhallisen Angeliquen pitäessä perää Jessican kanssa. Ihastelimme pohjoisen luontoa, lunta oli Jessican sanojen mukaisesti enemmän kuin tarpeeksi ja naurahdimme tamman kulkiessa lähes vatsaa myöden hangessa. Ylitimme joen, joka oli osittain vielä sula, se oli Neptunen mielestä retken ainoa jännittävä kohta, mutta onneksi tamma sentään suostui ylittämään joen. Myös Toro ja Totoro olivat vähän epävarmoja miten siitä selvittäisiin, mutta vetohevosen erkaantuessa niistä päättivät pojat hypätä ison loikan joen yli welshtamman seuratessa esimerkkiä ja saaden Jessican kiljaisemaan innosta.
Otimme rauhallisen laukkapätkän pellon ylitse, kaikki tuntuivat nauttivan laukanhurmasta, eikä kukaan edes pukitellut. Kävelimme reippaan laukan jälkeen muutaman kilometrin, jotta Neptune ehti tasoittua. Sitten näkyikin jo tunnin ratsastettuamme laavu näköpiirissä ja tulimme alas selästä sitoen hevoset Lauran autolla tuomien riimujen ja narujen kanssa hoitopuomiin. Hän oli jo heinäverkot sitonut reippaasti valmiiksi ja ämpärit odottivat täyttöä. Jokainen sai vuorollaan hakea autonperässä olevasta säiliöstä omaan ämpäriin vettä ja juottaa hevoset, myös vyöt löysättiin ja turpahihnat ruokailutauon ajaksi. Emme kuitenkaan satuloita ottaneet nyt pois, koska tauko olisi lyhyt eikä ollut oikein paikkaa niitä minnekään laskea vesisäiliön viedessä lähes koko tilan auton perästä. Eivät hevoset olleet oikein hionneetkaan Neptunea lukuunottamatta, jolla eläkehevosena ei ollut karvaa klipattu vähäisemmän käytön vuoksi. Ei se onneksi ihan uitettu rotta vielä ollut, kun oli hyvä kunto ja pakkaskeli. Heitin kuitenkin Lauran tuoman fleeceloimen tamman selkään grillaamisen ajaksi.
Kun hevoset oli hoidettu oli aika siirtyä ansaitulle tauolle loimuavan tulen äärelle, jossa jo kahvipannu telineessään tirisi innokkaasti ja levitti koko kotaan ihanan tuoreen kahvin tuoksun. Angelique vilkaisi mielenkiinnolla tulen aiheuttamaa ääntä, se ei tainnutkaan muuten olla koskaan ollut laavuretkellä mukana, muistin. Yleensä mukana olivat vain isommat hevoset, mutta koska Jessica oli vasta yhdentoista ja pienikokoinen olin ajatellut hänen pärjäävän paremmin pikkuponin kanssa, joka pysyi kuitenkin toisten perässä paremmin kuin shettikset. Tamma rauhoittui pian syömään ja me teimme samoin. Makkarat menivät kirjaimellisesti kuin kuumille kiville ja kahvikin maistui, teetä oli myös tarjolla, jos ei kahvista niin piitannut. Laura kertoili juttuja maataloustöistä menneiltä ajoilta. Olisimme voineet jäädä niitä ihastelemaan koko päiväksi, mutta koska kello näytti jo puolta kymmentä oli aika suunnata hevosten luo ja kotimatkalle, jotta ehtisimme päiväheiniksi tallille. Auringonpaiste oli sulattanut osan kotimatkaksi valitulta hiekkatieltä, sekin oli Angeliquen mielestä hyvin outoa ja tamma väisteli vuoroin sulia kohtia ja vuoroin omia varjojaan, hassu poni, kuulin tyttöjen nauravan takajoukoissa.
Jessica tuntui tulevan hienosti toimeen leiriläisten kanssa, iloitsin. Palasimme kotiin tuttua metsäpolkua, mikäs siinä oli ratsastaessa kun aurinko lämmitti ihanasti ja Neptunen korvat kääntyilivät tarkkaavaisena ympärille, kun kuului räsähdys tai lintujen ääniä. Ravasimme hieman sopivien pätkien tullen, ettei tullut kylmä. Metsänsiimekseen tullessa oli pakko ottaa käyntiin, oksat olivat lumen painosta taittuneet niin alas, ettei kujan läpi päässyt kuin kävellen ja silloinkin piti kumarrella, ettei saanut märkää nuoskalunta niskaansa, hyi! Oksien välistä tuli muutamia himmeitä lumensäteitä, jotka Toron mielestä olivat hyvinkin outoja. Rakastin metsän hiljaisuutta ja talviaikaakin, pakko se oli myöntää, vaikka olinkin kesäihminen enemmän. Peltoaukiolla laukattiin jälleen, mutta laukkapätkän keskeyttivät jänikset, jotka tulla temmelsivät ihan pokkana sivulta ja oikaisivat läpi laukkasuoramme.
Ruusa ja Totoro katsoivat hölmistyneenä valkoisia luppakorvia ja jatkoivat sitten matkaa ravissa, kun olivat ne ohittaneet. Tuulenvire kävi mukavasti hiusten läpi laukatessamme vielä viimeisen suoran ennen kuin oli aika siirtyä käyntiin. Pari viimeistä kilometriä kävelimme, olimme tulleet reippaasti sillä kello näytti vasta puolta kahtatoista. Joki oli jälleen aivan tyyni, joten hevoset ylittivät sen jo kokemuksella, jopa Angelique, joka malttoi tällä kertaa ihan kävellä ylitse. Palasimme juuri sopivasti päiväheiniksi ja hevoset vietiin huolellisen hoidon ja melassiveden jälkeen loimitettuina ulkoilemaan. Neptune oli sen verran märkä, että yksinviihtyvä tamma sai jäädä sisälle vielä kuivumaan ja syömään. Heittäisin sen sitten lounaan jälkeen pihalle takaisin, kun se olisi kuiva, pohdin siirtyessämme itsekin lounaalle ja miettimään iltapäivän estehevosia, toivomuslista oli pitkä kuin nälkävuosi, joten siihen menisi ehkä hetkinen..