A.D. Angelique

03.02.19 estevalmennus, valmentaja: omistaja (162s)
Adinan maneesissa riitti tungosta katsomossa, kun sunnuntaiaamupäivän riemuksi siellä järjestettiin welshryhmän toinen kokoontuminen, tällä kertaa esteiden merkeissä. Poneilla meni alkuverryttely oikein kivasti ja seurasin sitä etäämmältä, neuvoja ei juuri tarvittu, muutama ratsastaja tosin sai lyhentää vielä jalustimia laukassa otettujen kevyen- ja esteistunnan jälkeen todettuaan ne liian pitkiksi. Saitte tulla ravissa ensin kolmikaarisella kolmea puomia, kukin yhdellä kaarella. Sen jälkeen tehtävä tultiin laukassa vaihtaen laukat joko suoraan tai ponista riippuen sitten ravin kautta. Laukkaa jatkettiin kokouraa, jossa saitte tarvittaessa tehdä ympyröitä esteiden ympärille, jos tuppasitte pääsemään kaikki samaan päätyyn. Välikäyntien aikana laittelin maneesiin kokorataleikkaalle pystyesteen ja okserin, joiden lisäksi tultiin seuraavan pitkänsivun keskeltä haasteellinen kulma keskellä maneesia sijainneelle pystyesteelle. Alkuun estekorkeus oli matala ja lähdettiin siitä nostamaan sitä mukaa, miten hyvin ratsukot pärjäsivät. Loppuun otettiin sarjaharjoituksia kahdella ja kolmella esteellä pitkälläsivulla, siinä saikin vähän säätää esteiden välissä, kun poneilla oli niin eri mittaisia askelvälejä, mutta onneksi loppujen lopuksi kaikki saivat omansa mahtumaan kohtuullisen hyvin väleihin. Ponit olivat tänään oikein kuuliaisia ja loppuverryttelyssä rentoja.

06.12.21 kouluvalmennus ryhmässä, valmentaja: Bella Nylund (892s)
Ennen joulua tunneille tuntui olevan aina ruuhkaa. Kukaan ei halunnut tai ehtinyt tulla tunneille enää paria viikkoa tai viikkoa ennen joulua, jonka vuoksi alkukuussa tuntui olevan ruuhkaa liikaakin. Niinpä arki-iltana oleva helppo B:n kouluratsastustunti oli aivan täynnä. Tällä kertaa mukana ei ollut kuin yksi ratsastaja tallin hevosella, mutta muita osallistujia omilla ratsuillaan oli useampia. Silmäilin kuuden hengen ryhmän alkuverryttelyä kentän laidalta ja keskityin neuvomaan tallin ratsulla ratsastavaa. Hevosten omistajat varmasti tiesivät omiensa kohdalla parhaan lämmittelyn.

Ensimmäisenä tehtävänä laitoin ratsastajat tekemään kolmikaarista kiemurauraa. Tarkoituksena oli tehdä sitä ravissa, keventäen tai ei, ja tehdä jokaiseen kaarteeseen käyntisiirtyminen. Siirtymisen piti siis olla tarkka ja nopea, asetuksen piti olla oikea ja toisaalta hevosen piti suoristua heti kaarteen jälkeen huolimatta raviin takaisin siirtymisestä. Keskityin erityisesti heti ensimmäisessä kaarteessa neuvomaan ratsukoita, jotta muissa kaarteissa voisi parantaa oikeita asioita. "Nyt istu sinne Romanin satulaan, se ori lähtee kohta alta", totesin tallimme vakiotuntilaiselle. Roman oli ottanut hieman ylimääräistä energiaa pakkaspäivistä ja tällä menolla aiheuttaisi koko ryhmään kaaoksen. "Jannica antaa nyt tilaa sille hevoselle siirtyä siihen raviin!" huikkasin toiselle ryhmäläiselle, joka jäi pitelemään ratsuaan hieman turhan paljon.

Jos tehtävä oli alkanut sujumaan toiseen suuntaan kohtalaisesti kaikilta, alkoivat samat ongelmat jälleen toisessa kierroksessa. "Jannica, sun täytyy antaa sille orille tilaa enemmän sieltä edestä. Muuten teidän raviin siirtyminen kestää liian kauan", totesin jälleen. "Jessica, muista hengittää, se ravi pompottaa ihan varmasti, jos pidätät hengitystä!" hymähdin toiselle ratsukolle. Kun tehtävä alkoi sujua mallikkaammin uuteenkin suuntaan, pyysin ratsukoita siirtymään laukkatehtävään; koko maneesia ympäri laukassa, päätyihin ympyrät harjoituslaukassa ja pitkille sivuille kevyt sekä hallittu eteenpäin lisääminen.

Alkuun olin hieman pelännyt, mitä esimerkiksi tallin puolesta tunnilla oleva Roman tuumaisi laukkatehtävästä. Kaikilla vaikutti kuitenkin pysyvän ratsu lapasessa, vaikka Angelique vaikuttikin hieman kiihtyvän tehtävästä. Kehuin ääneen Essiä hyvästä työstä ratsun kanssa, vaikka samalla muistutin koko ajan kiinnittämään Angeliquen huomiota pienillä muutoksilla työhön. Jannica antoi vihdoin orilleen tilaa laukata kunnolla ja muistin myös tästä kehua ratsukkoa. Jessica muisti tällä kertaa hengittää ja se näkyi heti Tooassa, ratsu laukkasi kevyen näköisesti liihotellen, tehden näppärät lisäykset ja palaten sen jälkeen takaisin nopeasti.

Toisessa suunnassa Roman päätti järjestää ratsuille omaa ohjelmaa ja heitti muutaman pukin jälkeen päänsä kattoon, samalla rynnistäen eteen. Nuori ori harvoin teki enää moista, mutta nyt oli selkeästi liikaa olla ryhmätunnilla. Piian ratsu ei arvostanut tällaista kaaosta, vaan silmiään muljautellen hyppi ja pomppi ympäriinsä. Tooa sen sijaan näytti hämmentyneeltä ja laukkasi tyynesti ratsastajansa ohjaamaa pientä volttia. Angelique sai vihdoin haluamansa syyn innostua liikaa ja Essin pakka levähti; ratsu ryntäsi villisti takamustaan heitellen Romanin kanssa kilpajuoksuun. Jannica roikkui ohjassa, joten Ylpeys pysähtyi keskelle kenttää ihmettelemään ympärillään tapahtuvaa. Rommelin selässä oleva Anni sen sijaan alkoi panikoida ja niinpä sai myös ratsunsa kaaokseen mukaan.

Meni muutama sekunti, ennen kuin pystyin reagoimaan tilanteeseen. "NYT SE ROMAN SIELTÄ YMPYRÄLLE KU OLIS JO", huusin hevosten kavioiden kopinan ja sotaääniä päästelevän Pennin yli. Jessica hallitsi edelleen hevosensa erinomaisesti ja oli nyt pysäyttänyt keskelle Tooan kanssa. Romanin vihdoin hidastaessa pienelle voltille käännettynä, hidasti myös Rommeli automaattisesti. Nappasin edelleen paikoillaan hölkkäävän Romanin ohjista, kun se tuli tarpeeksi lähelle. Annin ratsu rauhoittui pikku hiljaa, edelleen puhisten ja röhkien, kun ympärillä villisti laukkaavat vähenivät. Essi sai muiden hevosten rauhoituttua jälleen pakan kasaan ja hevosen hallintaansa, lähes täydelliseen tasapainoon tuosta noin vain.

Hetkeksi kaikki pysäyttivät hevoset ja pidettiin lyhyt pohdinta, mitä juuri oli tapahtunut. Roman edelleen tepasteli vieressäni ja päädyin pyytämään ratsastajaa ottamaan Romanin kanssa laukkaa hetken niin, että muut seisoivat keskellä kenttää. Tästä huolimatta ori yritti lähteä ratsastajaltaan käsistä, mutta rauhoittui muutaman kierroksen jälkeen, kun ratsastaja piti päänsä asian suhteen. Muut saivat jälleen liittyä mukaan, vaikka toki varmistin kaikilta, että he olivat niin valmiita tekemään. Essi hallitsi jälleen Angeliquen kuin vettä vain ja en voinut kuin ihailla ratsukon menoa; tuntui oudolta opettaa tuollaista parivaljakkoa, kun itsekään ei välttämättä ollut yhtä taitava. Angelique kun ei ollut helppo ratsu kuulemani sekä näkemäni mukaan. Jessica oli vihdoin rentoutunut kunnolla, jännittymättä enää ollenkaan. Se vaikutti Tooaan huomattavasti ja ratsu laukkasi tyytyväisen kevyesti, totellen helposti ratsastajansa avut.

Jannica uskalsi yhden kierroksen pidättelyn jälkeen päästää orinsa laukkaamaan jälleen kunnolla ja parivaljakon työskentely tuntui paranevan kierros kierrokselta. Angelique tuntui vihdoin rauhoittuneen ja saaneen mielensä kasaan kaaoksen jäljiltä, toteuttaen nyt tyytyväisesti Annin pyytämiä apuja. Rommelin ratsastaja oli kaaoksen loputtua saanut hermonsa kuriin ja pystyi jälleen ratsastamaan tehtävää normaalisti. Kehuin Annia siitä, miten hän oli pystynyt tilanteen jälkeen jatkamaan näin nopeasti ja normaalisti; arat ratsastajat tarvitsivat ennen kaikkea kehuja onnistumisistaan.

Laukkatehtävän jälkeen otimme vielä muutaman kolmikaarisen kiemurauran alkutunnin tehtävällä. Laukkojen jälkeen siinä olikin huomattavissa iso ero; hevoset taipuivat paremmin ja reagoivat nopeammin. Toisaalta Essin hevonen vaikutti hivenen haluttomalta tehdä siirtymisiä hitaampaan askellajiin, mutta hyvänä ratsastajana Essi sai tehtyä siistin siirtymiset sekä rauhalliset käyntiaskeleet. Tooa teki nyt näppärät siirtymiset, sillä Jessica ratsasti tällä kertaa oikeasti ja muisti olla rento. Jannica jäi vielä hieman kiinni hidastuksessa, mutta tarjosi Ylpeydelle kuitenkin paremmin tilaa kuin aluksi. Pia sai hevosensa pysymään hyvin tyytyväisenä avuilla ja Pennin herkkä mieli tuntui olevan tasapainossa. Rommeli toimi tasaisesti ja ratsastaja pystyi ratsastamaan vielä paremmin ravissa kuin laukassa, ehkäpä laukassa oli kuitenkin ollut mietteitä aiemmasta hetkellisestä kaaoksesta.

Loppuverryttelyjen aikana annoin jokaiselle vielä henkilökohtaisen palautteen tunnista. Kiitin osallistujia ja pahoittelin tapahtunutta kaaosta. Ratsastajat kuitenkin tuntuivat lähinnä naurahtavan tapahtuneelle; tällaisia tilanteita nyt vain välillä sattui lajissa. Muistutin itseäni kuitenkin mielessäni siitä, että Roman ei enää koskaan tulisi ryhmätunneille oppilaan kanssa. Palautteenannon jälkeen päästin ratsukot pakkaamaan tavaroitaan autoon ja pakkaamaan hevosiaan trailereihin. Jäin vielä juttelemaan Essin kanssa tulevista kilpailuista ja katselin samalla ulos maneesin ovesta pakkasiltaan, jossa valkoiset lumihiutaleet enteilivät lumista joulua.