Delicate Amethyst

iii. Dimashk Seymour oli ruunikonkimo 153-senttinen arabiori, joka on Dimashkin siittolan tunnettuja kasvatteja. Ori toimi kilpakaudellaan koulu- ja esteratsuna sijoittuen huimat määrät molemmissa lajeissa. Lisäksi ori on palkittu yleislaatuarvostelussa II palkinnolla ja on kantakirjassa I palkinnolla. Seymourilta jäi aktiivisen kilpailu-uran ohessa ainoastaan neljä jälkeläistä, jotka ovat pärjänneet hyvin näyttelykehissä isänsä jalanjäljissä.
iie. El-Marees Jala oli mustankimo 149-senttinen pienehkö tamma, jolta jäi viisi jälkeläistä aktiivisen koulu-uran ohella. Sijoituksia tammalta löytyy huimat sata kappaletta ja se on pärjännyt myös näyttelyissä hyvin tienaten Champion-arvonimen. Tamma on kantakirjattu II palkinnolla ja koululaatuarvostelussa myös toisella palkinnolla. Myös Jala on Dimashkin siittolan asukkeja, vaikka tamma onkin alunperin kotoisin Venäjältä.
iei. Shayarm ox oli punaraudikko 157-senttinen hieman tuntemattomampi arabiori. Se ostettiin alunperin huutokaupasta paperittomana ja vasta myöhemmin omistaja kiinnostui perehtymään sen sukututkimukseen. Orilla kilpailtiin esteitä ja kenttää suhteellisen hyvällä menestyksellä. Shayarmilta jäi jälkikasvua neljän varsan verran.
iee. Lavity Noem ox oli mustanruunikko väritykseltään. Tamma on brittiläistä alkuperää, mutta myös se tuotiin paperittomana huutokauppaan ja sukua on selvitetty jälkeenpäin. Kisatuloksia neidolla on esteiltä ja kouluradoilta. Jälkeläisiä Noemilta on jäänyt nykytietojen mukaan viisi kappaletta, mutta koska sillä ei alkuaikoina ollut papereita on mahdollista, että varsoja on todellisuudessa enemmänkin.

eii. Parkmore Murtagh on muun emänpuolen suvun kaltaisesti tuntemattomampi yksilö sukutaulussa. Murtagh jätti jälkeensä kahdeksan jälkeläistä, mutta niistä mikään ei ole juuri pärjännyt kisakentillä tai näyttelykehissä. Ruunikko 140-senttinen connemaratamma ei itsekään ole juuri kilpaillut, jonka vuoksi tiedot siitä ovatkin niin vähäisiä. Murtaghin suvusta ei ole itsessään enempää tietoa, joten on mahdotonta tietää olisiko suku antanut mahdollisuuksia kilpauraan tai kapasiteettiin.
eie. Pebmarsh Janice on Amethystin emän suvun ainoa tunnetumpi poni ja varsinainen valopilkku. Janice oli kisaratojen konkari, jonka nimi tunnetaan suuressa osassa Eurooppaa. Se on huippusukuinen kisaponi, jonka ura kattaa yli 120 sijoitusta! Tamma on kantakirjassa II palkinnolla ja se on ansainnut näyttelymenestyksestään muotovalion arvonimen. Janicelta jäi muutamia hienoja varsoja, joista on pakko mainita II palkinnolla kantakirjattu hieno connemaraori Pebmarsh Celebrity. Janice itse oli voikko 142-senttinen connemara, jonka varsoista valtaosa on perinyt emänsä värityksen.
eei. Starzo ox oli kimo 150-senttinen arabiori, itse asiassa sukunsa ainoa tyystin valkoinen hevonen ainakin tietojeni mukaan. Orilla on sijoituksia kouluradoilta, joskin se pärjäsi myös esteillä hienosti. Luonteeltaan Starzo tiedettiin rauhalliseksi ja maltilliseksi suorittajaksi ja erittäin hyväksi käsitellä. Se oli vanhoilla päivillään suosittu lastenratsu ja toimi moitteitta myös terapiahevosena, vaikka ori olikin loppuun saakka.
eee. Hjärta oli upealiikkeinen ruunikko kouluponi, joka valitettavasti kohtasi loppunsa aivan liian varhain kilpailumatkalla sattuneessa traagisessa kuolonkolarissa, jossa menehtyi Hjärtan lisäksi sen 3-vuotias orivarsa sekä omistaja tyttärineen. 9-vuotiaana menehtyneeltä tammalta jäi ikäänsä nähden erittäin paljon kisatuloksia ja se tunnettiin luonteeltaan herkkänä tammana, jolla oli hyvä työmotivaatio ja voitontahto. 135-senttinen russi edustaa Amethystin suvussa pienempää rotuhaaraa ja tuo sukutauluun kaivattua ruunikkoa väritystä ja rakenteeseen suoraa profiilia. Hjärtalta ei valitettavasti jäänyt menehtyneen varsan ja Anastasa Rockin lisäksi muita varsoja.

02.08.18 Estevalmennus, valmentaja: Kirsiina (244s)
Tänään saavuin Adinaan pitämään estevalmennusta Delicate Amethyst -nimiselle tammalle sekä sen omistajalle Jannicalle. Jannica oli jo estekentällä lämmittelemässä Amethystin kanssa. Kannoin kentälle 8 tolppaa ja jokaiseen kaksi puomia. Rakensin neljän ristikon jumppasarjan, eikä korkeutta ollut kuin 50cm. Sillä aikaa ratsukko olikin vetreytynyt hyvin niin ravin kuin laukankin parissa. Amethyst olisi tosin mieluummin laiskotellut, mutta Jannica sai ratsuunsa reippaasti liikettä. Poni saattoi myös hieman innostua nähdessään esteitä. Ensin tahdoin nähdä ratsukon kulkevan ristikot ravissa. Esteet olivat niin, että väliin jäi yksi raviaskel. Ensimmäisellä esteellä Amethystin takakavio kolahti, mutta ilmeisesti se otti ponin itsetunnon päälle, sillä muut esteet se suorastaan pomppi. Tarkoitus oli kuitenkin laskea askeleet rauhallisesti, joten ratsukon piti koettaa uudelleen. Tällä kertaa tamma oli paremmin hereillä, eikä vahingossakaan halunnut hipaista kaviollaan puomia. Hieman liioitellusti kavoita nostellen tamma suorittikin ratsastajansa kanssa mainiosti ristikot. Seuraavaksi päätin heidän kokeilevan samaa laukassa. Tamman laukka-askel oli nähtävästi lyhyt, joten välejä ei tarvinnut esteissä suurentaa kuin vähän. Hyppy-askel-hyppy! Ratsukolla ei ollut tämän kanssa mitään ongelmaa. Päätin tehdä tehtävästä hieman hankalamman. Ratsukko jäähdytteli sillä välin hetken, kun minä lyhensin esteiden väliä. Ideana oli hypätä esteet suoraan jumppana ilman väliaskeleita. Annoin ratsukolle luvan tulla esteille. Heillä oli hyvä lähestyminen, mutta Amethyst päättikin toisin. Tamma kielsi jyrkästi - ja silti Jannica pysyi ilman ongelmia selässä. Uusi lähestyminen, ja tällä kertaa jumppasarja menikin loistavasti. Jannican kanssa todettiin, että poni vaatii toisinaan enemmänkin painostusta, jotta se ei yritä laistaa hommista. Muutoin tässä onkin mahtava kilparatsun alku! Minun olikin jo riennettävä matkaan, joten jätin ratsukon maastoon jäähdyttelemään.

29.12.16 Hyvinvointileiri Oak Tree Ranchilla, kirjoittaja: omistaja
Viimeisen leiripäivän aamuna valvominen näkyi leiriläisten kasvoilta. Josie päätti viedä meidät omien hevosten kanssa karjanajoharjoituksiin, koska päätti niiden olevan siihen valmiita. Amethystin naamasta näkyi kyllä pienoinen kauhu sen kohdatessa härkiä. Ne tuntuivat mittailevan meitä melko häijysti, mutta onneksi harjoituksista selvittiin ehjin nahoin, kun osasi ennakoida niiden liikkeet. Sen jälkeen maistuikin jo lounas ja sitten lähdimme maastoretkelle kokoamaan lehmälaumat talteen. Harjoitukset olivat olleet hieman jännittävät Amethystin kanssa, joten Josien tuella sain lainaratsuksi erotteluun jälleen Demin. Tamman kanssa retki onnistui paljon paremmin. Söimme paluumatkalla luonnonhelmassa välipalan. Takaisin tullessa hoidimme ratsut pois ja kävin hakemassa Amethystin pikaisen harjauksen päälle maastatyöskentelyyn.

Ne sujuivat jo hyvin ja pääsimme melko pian poistumaan päivälliselle. Päivällisellä meitä odottikin yllätys, sillä ohjaaja oli päättänyt järjestää meille tynnyrinkiertokisan iltapäivällä, jonne arvottiin hevoset. Sain ratsuksi Dessan, johon olin ihan tyytyväinen. Sillä vaan tuntui olevan yksi niitä päiviä, jolloin työnteko ei olisi voinut vähempää kiinnostaa ja sain tosissaan ohjata tammaa, ettei se törmäisi tynnyreihin.. Seitsemän jälkeen kokoonnuimme yhteiseen palautteen antoon ja sen jälkeen kukin suuntasi hoitamaan hevosensa kotimatkalle. Viimeisestä päivästä jäi jotenkin hieman ontto olo, en tiedä johtuiko se siitä, että piti palata Suomeen kylmään talveen vaiko kiireisestä viimeisen päivän aikataulusta. Leirillä ei myöskään ollut hirveästi vapaa-ajan ohjelmaa tai ajanviettoa yhdessä iltameditaatiota ja yhtä illallisenlaittoa lukuunottamatta. Leiri oli kuitenkin mukava ja varmasti tulemme uudelleenkin, jos leirejä pidetään!

28.12.16 Hyvinvointileiri Oak Tree Ranchilla, kirjoittaja: omistaja
Aamiaisen jälkeen oli joogaa ja sen jälkeen hierontaa. Lounaan jälkeen lähdimme purjehtimaan, ilma oli ihanan aurinkoinen, joskin tuulta oli kyllä hieman liikaakin pienelle paatillemme. Söimme välipalan merellä, osalle porukasta se ei kylläkään maistunut kovan tuulenkäynnin vuoksi ja Nikin iltapäivä meni hieman pilalle merisairauden vuoksi. Urheasti hän kuitenkin osallistui centered riding-tunnille. Se oli minulle ja Amethystille tuttua hommaa, koska kävimme kotonakin Katan pitämillä tunneilla samasta aiheesta. Puoli kahdeksalta söimme maittavan illallisen, jossa oli ihania mereneläviä (en ole ihan varma vedettiinkö ne mukana kun olimme purjehduksella, heh). Illalla pääsimme vielä venyttelemään ja hieromaan omia hevosia, mistä tammani tuntui pitävän oikein paljon. Iltapalan ajalle menimme nuotiolle paistamaan makkaraa ja lettuja. Kerroimme tallitarinoita ja loppujen lopuksi tietenkin juttu kääntyi kummitustarinoihin sillä seurauksella, ettei varmasti kukaan nukkunut yöllä! Se siitä rentouttavasta meditaatiosta..

27.12.16 Hyvinvointileiri Oak Tree Ranchilla, kirjoittaja: omistaja
Seuraava aamu valkeni hieman sateisena ja viileämpänä. Aamutallin tehtyämme suuntasimme aamupalalle ja sitten suuntasimme katsomaan villinä elävää karjaa ja puolivillejä hevosia saaren toiseen päähän. Eväät pakattiin mukaan satulalaukkuihin ja ohjaaja jakoi hevoset. Sain ratsukseni Demin, appaloosatamman, joka ihastutti minua heti ulkonäöllään. Josie kertoi tamman olevan aivan ihana nuori neiti, joka oli ratsastaessa turvallinen ja enemmänkin hieman hidasliikkeinen. Se sopi minulle mainiosti, vaikka toiset kuittailivatkin minun saaneen tätiratsun. Olin hieman epävarma uusien hevosten kanssa, etenkin maastossa, joten tyytyväisenä laitoin ratsuni kuntoon ja suuntasimme pihalle. Lännensatula vaikutti hauskalta, mutta hyvin siinä matka taittui. Syötyämme eväät ja ihasteltuamme eläimiä palasimme ranchille, jossa hevoset hoidettuamme odotti Flow-jooga sisällä. Emme viitsineet lähteä rannalle, koska aamuinen sade jatkui yhä, vaikka emme sokerista olleetkaan. Joogan tarkoitus oli kuitenkin rentouttaa, eikä se kylmähkössä vesisuihkussa oikein ajanut asiaansa..

Joogan jälkeen menimme pitämään teehetkeä verannalle. Hevoset vaikuttivat ihmeen tyytyväisiltä vaikka satoi. Iltapäivällä oli vuorossa karjanajotreenien aloittelua sekä muita lännenratsastuksen saloja. Amethyst oli hieman hämillään, kuten minäkin, mutta pärjäsimme tunnilla oikein hyvin. Hoidettuamme hevoset pääsimme osallistumaan ruoanlaittoon, se oli oikein kivaa yhteistä puuhaa ja illallinen oli nopeasti valmis. Nälkä olikin jo ehtinyt päivän ohjelmasta tulla, joten ruoka katosi vähintään yhtä nopeasti parempiin suihin, kuin oli tullutkin.. Puoli yhdeksän aikaan pääsimme uimaan, Amethystiä jännitti isoon mereen meneminen, mutta rohkeiden lajitovereiden perässä se uskaltautui kuitenkin jalkojaan hieman kastamaan. Kymmenen maissa palasimme iltapalalle ja osa lähti jälleen tekemään meditaatiota, koska sade oli tauonnut.

26.12.16 Hyvinvointileiri Oak Tree Ranchilla, kirjoittaja: omistaja
Ensimmäinen leiripäivä alkamassa. Olin ilmoittanut minut ja Amethystin mukaan hyvinvointileirille joulukuussa Oak Tree Ranchille. Lisäjännitystä reissuun toi se, että matkustimme ensin vesisateessa Suomesta Aucklandiin ja sieltä olisi vielä jonkun verran lauttamatkaa tamman kanssa Crosland Islandille​. Odotin matkaa kuitenkin innolla, vaikken ollut ennen matkustanut hevosen kanssa lentokoneessa. Olin kuitenkin ottanut hyvissä ajoin selvää asioista ja varannut meille kuljetuksen lentokentältä lauttasatamaan, joka ei ilmeisesti ollut kovin pitkä matka. Koti-Suomessa tamma laitettiin toisen tamman kanssa konttiin ja lentokoneeseen. Se oli kevyesti rauhoitettu, koska ensimatka saattoi jännittää ja halusin kaiken onnistuvan helposti myös ponin osalta.

Luin lentokoneessa esitettä leiristä, jonka olin jo kotona selannut useaan otteeseen. Leirin tarkoituksena oli syventyä sekä hevosen kanssa yhteistyöhön, että löytää itsestään uusia piirteitä. Olin kokenut melkoiset kaksi vuotta, joten leiri oli varmasti paikallaan itsetutkiskelun osalta. 6-vuotiaalle tammalle matka tarjosi arvokasta kokemusta paitsi matkustamisen osalta myös tutustumisessa muihin hevosiin ja maastakäsittelyharjoituksia tehden. Se oli kuitenkin jo tarpeeksi iso pysyäkseen vanhempien lajitoverien matkassa ja pystyen osallistumaan päivittäiseen ohjelmaan täyspainoisesti. Odotin innolla ihmisille suunnattua vapaa-ajan ohjelmaa, en ollut koskaan käynyt joogassa, enkä oikein lajista perustanut, mutta kaikkea pitää kokeilla kerran-asenteella varmasti viihtyisin hyvin. Leirille oli tulossa pieni porukka, johon olin etukäteen tutustunut netissä sähköpostia vaihtaen. Katariinan kanssa olin ystävät jo ennestään, mutta muut eivät olleet osallistujista tuttuja. Tottakai odotin innolla myös ihanan saaren lämpöä, joka oli tervetullutta talven keskelle. Olin klipannut Amethystin viikkoa aiemmin, ettei sen tulisi kuuma leirillä paksussa talvikarvassaan.

Puolen päivän maissa saavuimme onnistuneen ja ajoissa olleen lennon jälkeen yksityisfirman autossa Aucklandin lossialueelle. Tapasin siellä muut ihmiset, suurella osalla oli traileri, jotkut matkustivat kahdestaan autossa. Meidänkin autossa olisi ollut tilaa, mutta koska kaikilla oli jo kyyti, ei meidän tarvinnut paikkaa luovuttaa. Tunnin lauttamatkalla kävimme kahvilla ja tsekkaamassa hevoset. Kaikki vaikutti olevan kunnossa tähän asti, joten perille päästyämme purimme hevoset, ne pääsivät heti ulkoilemaan hoitamisen jälkeen ja etenkin Amethyst vaikutti innostuneelta päästessään ulkoilmoille reissun päätteeksi. Se katseli kummissaan ympäristöä, missä oli kaikki lumi? Hetken seistyään portilla hölmistyneenä se lähti kuitenkin uteliaasti katsomaan viereisissä tarhoissa seisovia hevosia. Amethystin viereen oli tarhattu Alexiinan Moo, joka oli tarkoitus tarhata kolmestaan Roxanan Zaran kanssa muina päivinä. Tänään ne saivat kuitenkin tutustua rauhassa omissa oloissaan. Orit oli tarhattu kauemmaksi ja ne joutuisivat tarhaamaan leirin ajan yksinään. Tosin eipä se haitannut, koska niin kai ne kotonakin tekivät..

Veimme omat tavarat majoitushuoneeseen, josta valitsimme Katariinan kanssa yläpedit ja Alexiina ja Roxana valitsivat meidän huoneen alapedit. Viereiseen huoneeseen pääsivät majoittumaan Nikki, Donna ja leiriavustaja Bella, joka oli kuulemma vetämässä jotakin maastoryhmää vielä ja tapaisimme hänet illalla. Bellalta saisi kysyä mieltä askarruttavia kysymyksiä ja lisäksi hän vastasi tallitöistä aamuisin ja iltaisin meidän osaltamme. Suuri osa kylläkin hoiti hevosensa itse, mutta oli kiva kun mukana oli joku jos tarvitsi apua paikkojen löytämiseen. Kotiuduimme pian ja lähdimme nauttimaan teetä. Tarjolla oli voileipää, olikin jo tullut nälkä pitkän matkan tiimoilta. Puoli viiden maissa kokoonnuimme pyöröaitaukseen tekemään vuoroin ohjaajan kanssa maastakäsittelyharjoituksia. Ne olivat melko helppoja ja nuori tamma suoriutui niistä hyvin saaden kehuja yhteistyötaidoistaan ja nopeasta oppimisesta.

Hoidettuamme hevoset kävimme syömässä päivällistä ja sitten oli vuorossa tunti sen jälkeen Yin-joogaa, joka oli mielenkiintoista, joskin vähän pitkäveteistä. Ennen joogaa teimme iltaruokinnan ja otimme hevoset sisälle, Amethyst vaikutti rauhalliselta asettuessaan syömään ruokiaan. Se vilkaisi varmuuden vuoksi naapurikarsinassa olevaa Zaraa, kuin varmistaakseen sen paikalla olon. Tammat olivat olleet kuin paita ja peppu saapumisestaan lähtien ja olivat jopa syöneet tarhassa heiniä vieretysten aidan molemmin puolin. Kymmenen maissa porukka alkoi väsynyttä, joten kävimme iltapalalla ja sitten keskustelimme leiriläisten toiveista vielä hetkisen. Osa kävi vielä tekemässä rannalla iltameditaation kynttilänvalossa, mutta emme jaksaneet lähteä meidän huoneen asukkaiden kanssa enää mukaan, takana oli pitkä päivä, koska olimme lähteneet jo ennen viittä Suomesta.

02.02.16 Kevätkuulumisia, kirjoittaja: omistaja
Amethystin kevääseen kuuluu hyvää, rento talvi takana. Lähinnä käytännönharjoituksia olemme keksineet nuorille talvella ja nyt on ollut enemmän aikaa kohdistaa katseet kesään, jolloin olisi tarkoitus aloittaa ratsukoulutus pikkuhiljaa. Samalla tahdilla varmasti jatkamme tamman kanssa, se on tuntunut nyt hyvältä tällä treeniohjelmalla ja jaksanut hyvin keskittyä kolme tai neljä kertaa viikossa tehtäviin harjoituksiin maasta käsin. Kierrämme keväällä varmasti näyttelyjä lisääkin ja kunnon mukaan ehkä voisi harkita alkukesään jotakin nuorten leiriä myös, Ame kun on niin rento kaveri kotoa poissa ollessaan. Lisäksi leiri tarjoaisi mukavaa ajanvietettä ja vaihtelua arkeen meille molemmille. Vaihteen vuoksi olen myös ohjasajanut ponia välillä ja keväällä lumien sulettua olisi tarkoitus myös kärryt laittaa perään, vaikka emme olekaan mitään ravuria tietenkään ponista leipomassa. Näyttelyihin ja tapahtumiin tullaan muutenkin osallistumaan kesällä enemmän, talvella on aina vähän omat riskinsä lähteä tienpäälle. Todella rauhallisesti ja mukavasti on tamman kanssa talvi ja kevät sujunut, tosin kyllä sitä pientä kriminaalin vikaa alkaa Amestakin kuoriutumaan lähemmäs kevättä kulkiessa.

01.02.16 Ekat näyttelyt, kirjoittaja: omistaja
Tänään olemme ottaneet rennosti, koska eilen kävimme tamman kanssa ihkaensimmäisissä näyttelyissä! Olen erittäin tyytyväinen nuoren neidin panostukseen ja siihen, että se näyttelytuomarin mukaan on kuulemma erittäin hyvin kehittynyt ikäisekseen! Tänään oli luvassa siis kevyempää jumppaa, joten juoksutin maneesissa kaikki askellajit läpi ja kävimme sitten yhdessä muutaman muun varsan kanssa loppukäynneillä metsässä. Aurinkokin hieman malttoi paistella oksien lomasta, kyllä on ihanaa kun suunnataan kevättä kohden vauhdilla jo! Tamman käytös metsässä on ollut erinomaista koko ajan oikeastaan, eikä se tänäänkään pettänyt luottamustani, vaan kulki rohkeasti esimerkkinä kaikille muille. Takaisin tullessa vietimme herkän hoiteluhetken ja harjailin tammaa huolellisesti kosketellen samalla joka paikkaan. Kävimme harjoittelemassa jalkojen pesua ja lyhensin samalla niskasiiliä vähäsen. Häntä olikin siistitty näyttelyä varten, joten sen jätin tällä erää rauhaan.