Addfyn

i. Gwythyr oli hyvin säyseä ori, jolla oli hyvin yhteistyönhaluinen ja yritteliäs asenne työntekoon. Helpon A:n kouluradoilla se nähtiin useana vuonna parin eri ratsastajan kanssa. Piirtopäinen ruunikko ei ehkä ollut se kaikkein näyttävin kouluponi, mutta orin valttina oli tasaisen ja huolellisen otteen säilyttäminen koko radan läpi. 133cm korkealla orilla on juuri sen hyvän luonteen ansiosta paljon harrastekäytöön soveltuvia jälkeläisiä. Pari jälkeläistä on kunnostautunut myös kunnon kilparatsuina.
e. Wynnifrediltä Addfyn on perinyt kauniin tumman voikon värityksensä. 132cm korkuinen tamma asusteli suuressa ratsastuskeskuksessa ja se tykkäsi olla huomion keskipisteenä, vaikka olikin kova velmuilemaan ympärillä alati parveilevan ihailijajoukon pään menoksi. Silloinen omistaja kisasi ponilla Helppo B tasoisia kouluratoja ennen kuin myi Wynnifredin pientä ponisiittolaa pitävälle Erik Aderianille. Wynnifred periytti viidelle varsalleen siroa, mutta kestävää rakennetta, tasaisia askellajeja ja pientä pilkettä silmäkulmaan.

ii. Amerawdwr ei itse juurikaan kilpaillut muutamia näyttelyitä ja in-hand showluokkia lukuun ottamatta. 136cm korkea mustankimo ori menestyi kohtalaisen hyvin, mutta muutamaa ponia pihassaan pitäneellä omistajalla ei ollut sen suurempia intressejä käydä ponin kanssa erilaisissa tapahtumissa. Ori viettikin melko rauhallista elämää toimien satunnaisesti ratsuna. Amerawdwr oli hyvätyyppinen B-sektion edustaja, jolla oli käytöstavat kohdillaan, joten sillä astutettiin pari lähialueen tammaa.
ie. Rhowen tuli Tanskaan emänsä mahassa. Läsipäinen raudikko oli hyvin harkitsevainen ja tyyni, mikä teki siitä loistavan ensiponin nuorelle omistajalleen. 133cm mittoihin kasvanut tamma kilpaili helpoissa kouluratsastusluokissa ja hyppäsi pari 70cm esterataakin ruusukkeet mukaansa kahmien. Rhowen ei kuitenkaan ollut mikään sen kummempi liikeihme, vaikka sillä ihan siistit askellajit olivatkin. Ulkomuodoltaan Rhowen oli suht sopusuhtaisen näköinen ja sillä oli erinomainen rotu- ja sukupuolileima. Gwythyr jäi emänsä ainoaksi varsaksi, kun tamma jouduttiin lopettamaan äkisti ähkyn vuoksi.
ei. Carthage oli sporttisen kompakti ilmestys pitkine jalkoineen. 137cm korkuinen kimon värinen ori oli oikea lottovoitto aloittelevalle kasvattajalleen, jonka tallissa oli noihin aikoihin vain yksi siitostamma, Carthagen emä. Poni liikkui aivan kuin sillä olisi ollut vieterit jaloissaan ja sillä oli mitä kultaisin pää. Carthage menestyi kouluratsastuskisoissa ja kuului yhdessä vaiheessa pikkuponien kansalliseen parhaimmistoon Tanskassa. Orilla on useita jälkeläisiä Tanskassa ja muissa Pohjoismaissa. Suureen määrään mahtuu hyvin paljon laadukkaita yksilöitä, joilla on paljon isältä perittyjä hyviä ominaisuuksia, kuten sopusuhtainen rakenne, hyvä luonne ja puhtaat askellajit.
ee. Meredydd syntyi Walesissa, josta se myytiin Tanskaan kolmen vanhana. Kaunis suurimerkkinen voikkotamma sai näyttelyistä paljon positiivista palautetta ja se kantakirjattiin jo nuorena hyvin pistein. 130cm korkea Meredydd ratsutettiin, mutta suuremman osan elämästään se on keskittynyt näyttelyissä käymiseen, laumassa elämiseen ja siitostammana olemiseen. Nopeasti oppiva ja kiltti tamma varsoi seitsemän kertaa. Pari jälkeläistä on menestynyt hyvin kouluradoilla ja lähes kaikilla on kohtuullisen hyvät arvostelut näyttelyistä.
© Disa

00.00.0000, kouluvalmennus, valmentaja: X
Ei valmennuksia.

26.03.17 Lumivaellus kodalle, kirjoittaja: Jannica (247s)
Adinassa järjestetyn welshviikon päätteeksi pidimme kahtena päivänä lumivaelluksen, lumet tosin olivat alkaneet jo kevään kuluessa sulamaan siinä määrin, ettei sitä juuri metsää lukuunottamatta ollutkaan. Se ei kuitenkaan latistanut tunnelmaa, kun pääsimme Veeran ja Sonjan kanssa kahden matkaan reippaalle vaellukselle. Omaksi ratsuksi valikoitui tänään mukavan rauhallinen 10-vuotias welsh B tamma Adddyn ja Veerakin oli valinnut tänään ratsukseen welsh B ponin, kuten eilenkin, ratsastaen rautiaanpäistäriköllä Sallilla, joka tuntui olevan hyvinkin energinen tänään. Sonjan ratsu oli minulle ennestään tuntematon Dino ori, joka oli luonteeltaan leikkisä ja hauska. Se ei tuntunut hirveästi välittävän tammaseurastaan, mikä oli tietenkin hyvä juttu retken sujumisen kannalta. Retken kestoksi olimme arvioineet noin neljää tuntia, joten lähdimme jo yhdeksän maissa pihasta. Puolivälissä reissua ylitimme sillan kodalle, joka sujui yllätykseksi kaikilta ratsuilta hyvin, jopa Dinolta, joka ei ollut siltoja ennen nähnytkään. Sidoimme ponit hoitopuomille, Dinon hieman kauemmaksi varmuuden vuoksi, otimme satulat pois ja kiinnitimme tuvasta heinäverkot niiden eteen. Sitten laitoin tulet ja juttelimme retken kohokohdista odotellessa hiillosta. Lopulta nuotio oli makkaravalmis ja saatuamme makkaramme paistettua kaivoin repusta vielä ananaslimsaa, joka kyllä maistuikin näin pitkän ratsastuksen jälkeen. Ennen lähtöä juotimme vielä hevoset kaivovedellä, Addfynin mielestä kaivo oli erittäin jännittävä, mutta ohi päästiin kotimatkalle. Otimme reippaan laukkapätkän hiekkatiellä, mikä sujui hyvin, vaikka vauhtia tuntuikin kolmikolla olevan! Kotiin saavuimme juuri parahiksi kahden maissa ja hevoset pääsivät syömään ennen kotimatkaa. Tarjoilin sillä välin vieraille maalaislounaan kartanossamme, jonka keittäjä Laura oli jo hyvissä ajoin meille kattanut. Kiitettyään ruoasta kävin auttamassa tytöt kotimatkalle ja palasin sitten ratsastamaan päivän muita hevosia. Kiitokset kivasta retkestä molemmille!