Vuornan Tooa

18.05.17 estevalmennus, valmentaja: Jesy (132 sanaa)
Jannica ravasi nätillä suomenhevosellaan ympäri kenttää minun pystyttäessä muutamia esteitä. Tooa näytti käyvän vähän hitaalla ratsastajan kovasta työmäärästä huolimatta. Ratsukko kiemurteli esteiden välissä ja teki paljon siirtymisiä. Ori sai kuitenkin huomattavasti enemmän intoa ja energiaa, kun se pääsi hyppäämään lämmittelyesteitä. Tarkoituksenamme oli tänään keskittyä juurikin uusintaratoihin ja nopeuteen, joten lyhyiden välikäyntien jälkeen siirryimme suoraan asiaan. Pyysin Jannicaa ratsastamaan koko radan ensin mahdollisimman huolellisesti pitkiä teitä seuraten. Tämä onnistui parivaljakolta loistavasti. Pysähdyimme hetkeksi miettimään, millä tavalla radan saisi ratsastettua mahdollisimman lyhyessä ajassa. Jannica osoitti hyviä pointteja, joten käskin hänen seurata omia sanojaan. Tiukoissa käännöksissä muistutin ratsastajaa pitämään ulkopohkeella tukea, jotta Tooa ei pääse valumaan liikaa ulos. Vaikka Tooa ei mikään rakettikiituri ole, se selviytyi uusintaradasta varsin mallikkaasti sen tarkkuuden ansiosta. Kun olimme molemmat Jannican kanssa tyytyväisiä ratsukon suoritukseen, annoin tälle lyhyen palautteen valmennuksesta.

30.06.17 kouluvalmennus, valmentaja: tirppa (154 sanaa)
Oma valmentajani Ian toisti usein vanhaa englantilaista sanontaa "One white foot, buy it. Two white feet, try it. Three, look well about it. Four, go on without it.". Valmennettavallani, rautiaalla Tooalla, oli minun silmissäni se neljäs sukka. Se käveli uralla niin kirotun hitaasti, että olisi yhtä hyvin voinut sammaloitua. Tai ainakin juurta paikalleen. Hevonen oli hidas pohkeelle ja varsin, no, laiska. Siis sellainen hevonen, jota en voinut sietää. Tooan pitäisi olla nopea pohkeelle, olihan se esteratsu. " Apujen säännöllisyys ja selkeys on kaiken A ja O... " aloitin, ja näin kun Jannica pyöritteli silmiään. Arvasin, että tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun joku huomautti Tooan varsin lunkista tahdista. Ja sitten treenattiin. Pysähdyksestä liikkeelle. Tai niin sen piti mennä, muttei Tooan mielestä. Se liikkui aivan yhtä lunkisti eteenpäin pohkeella, raipalla ja pohkeella. Mieluiten se olisi varmaan nukkunut. Painon kädet kasvoilleni ja huokasin, eihän tuolle voi tehdä mitään. Jannica huikkasi, että se kuulemma liikui paremmin esteillä. Niin varmaan!

06.12.21 kouluvalmennus ryhmässä, valmentaja: Bella Nylund (892s)
Ennen joulua tunneille tuntui olevan aina ruuhkaa. Kukaan ei halunnut tai ehtinyt tulla tunneille enää paria viikkoa tai viikkoa ennen joulua, jonka vuoksi alkukuussa tuntui olevan ruuhkaa liikaakin. Niinpä arki-iltana oleva helppo B:n kouluratsastustunti oli aivan täynnä. Tällä kertaa mukana ei ollut kuin yksi ratsastaja tallin hevosella, mutta muita osallistujia omilla ratsuillaan oli useampia. Silmäilin kuuden hengen ryhmän alkuverryttelyä kentän laidalta ja keskityin neuvomaan tallin ratsulla ratsastavaa. Hevosten omistajat varmasti tiesivät omiensa kohdalla parhaan lämmittelyn.

Ensimmäisenä tehtävänä laitoin ratsastajat tekemään kolmikaarista kiemurauraa. Tarkoituksena oli tehdä sitä ravissa, keventäen tai ei, ja tehdä jokaiseen kaarteeseen käyntisiirtyminen. Siirtymisen piti siis olla tarkka ja nopea, asetuksen piti olla oikea ja toisaalta hevosen piti suoristua heti kaarteen jälkeen huolimatta raviin takaisin siirtymisestä. Keskityin erityisesti heti ensimmäisessä kaarteessa neuvomaan ratsukoita, jotta muissa kaarteissa voisi parantaa oikeita asioita. "Nyt istu sinne Romanin satulaan, se ori lähtee kohta alta", totesin tallimme vakiotuntilaiselle. Roman oli ottanut hieman ylimääräistä energiaa pakkaspäivistä ja tällä menolla aiheuttaisi koko ryhmään kaaoksen. "Jannica antaa nyt tilaa sille hevoselle siirtyä siihen raviin!" huikkasin toiselle ryhmäläiselle, joka jäi pitelemään ratsuaan hieman turhan paljon.

Jos tehtävä oli alkanut sujumaan toiseen suuntaan kohtalaisesti kaikilta, alkoivat samat ongelmat jälleen toisessa kierroksessa. "Jannica, sun täytyy antaa sille orille tilaa enemmän sieltä edestä. Muuten teidän raviin siirtyminen kestää liian kauan", totesin jälleen. "Jessica, muista hengittää, se ravi pompottaa ihan varmasti, jos pidätät hengitystä!" hymähdin toiselle ratsukolle. Kun tehtävä alkoi sujua mallikkaammin uuteenkin suuntaan, pyysin ratsukoita siirtymään laukkatehtävään; koko maneesia ympäri laukassa, päätyihin ympyrät harjoituslaukassa ja pitkille sivuille kevyt sekä hallittu eteenpäin lisääminen.

Alkuun olin hieman pelännyt, mitä esimerkiksi tallin puolesta tunnilla oleva Roman tuumaisi laukkatehtävästä. Kaikilla vaikutti kuitenkin pysyvän ratsu lapasessa, vaikka Angelique vaikuttikin hieman kiihtyvän tehtävästä. Kehuin ääneen Essiä hyvästä työstä ratsun kanssa, vaikka samalla muistutin koko ajan kiinnittämään Angeliquen huomiota pienillä muutoksilla työhön. Jannica antoi vihdoin orilleen tilaa laukata kunnolla ja muistin myös tästä kehua ratsukkoa. Jessica muisti tällä kertaa hengittää ja se näkyi heti Tooassa, ratsu laukkasi kevyen näköisesti liihotellen, tehden näppärät lisäykset ja palaten sen jälkeen takaisin nopeasti.

Toisessa suunnassa Roman päätti järjestää ratsuille omaa ohjelmaa ja heitti muutaman pukin jälkeen päänsä kattoon, samalla rynnistäen eteen. Nuori ori harvoin teki enää moista, mutta nyt oli selkeästi liikaa olla ryhmätunnilla. Piian ratsu ei arvostanut tällaista kaaosta, vaan silmiään muljautellen hyppi ja pomppi ympäriinsä. Tooa sen sijaan näytti hämmentyneeltä ja laukkasi tyynesti ratsastajansa ohjaamaa pientä volttia. Angelique sai vihdoin haluamansa syyn innostua liikaa ja Essin pakka levähti; ratsu ryntäsi villisti takamustaan heitellen Romanin kanssa kilpajuoksuun. Jannica roikkui ohjassa, joten Ylpeys pysähtyi keskelle kenttää ihmettelemään ympärillään tapahtuvaa. Rommelin selässä oleva Anni sen sijaan alkoi panikoida ja niinpä sai myös ratsunsa kaaokseen mukaan.

Meni muutama sekunti, ennen kuin pystyin reagoimaan tilanteeseen. "NYT SE ROMAN SIELTÄ YMPYRÄLLE KU OLIS JO", huusin hevosten kavioiden kopinan ja sotaääniä päästelevän Pennin yli. Jessica hallitsi edelleen hevosensa erinomaisesti ja oli nyt pysäyttänyt keskelle Tooan kanssa. Romanin vihdoin hidastaessa pienelle voltille käännettynä, hidasti myös Rommeli automaattisesti. Nappasin edelleen paikoillaan hölkkäävän Romanin ohjista, kun se tuli tarpeeksi lähelle. Annin ratsu rauhoittui pikku hiljaa, edelleen puhisten ja röhkien, kun ympärillä villisti laukkaavat vähenivät. Essi sai muiden hevosten rauhoituttua jälleen pakan kasaan ja hevosen hallintaansa, lähes täydelliseen tasapainoon tuosta noin vain.

Hetkeksi kaikki pysäyttivät hevoset ja pidettiin lyhyt pohdinta, mitä juuri oli tapahtunut. Roman edelleen tepasteli vieressäni ja päädyin pyytämään ratsastajaa ottamaan Romanin kanssa laukkaa hetken niin, että muut seisoivat keskellä kenttää. Tästä huolimatta ori yritti lähteä ratsastajaltaan käsistä, mutta rauhoittui muutaman kierroksen jälkeen, kun ratsastaja piti päänsä asian suhteen. Muut saivat jälleen liittyä mukaan, vaikka toki varmistin kaikilta, että he olivat niin valmiita tekemään. Essi hallitsi jälleen Angeliquen kuin vettä vain ja en voinut kuin ihailla ratsukon menoa; tuntui oudolta opettaa tuollaista parivaljakkoa, kun itsekään ei välttämättä ollut yhtä taitava. Angelique kun ei ollut helppo ratsu kuulemani sekä näkemäni mukaan. Jessica oli vihdoin rentoutunut kunnolla, jännittymättä enää ollenkaan. Se vaikutti Tooaan huomattavasti ja ratsu laukkasi tyytyväisen kevyesti, totellen helposti ratsastajansa avut.

Jannica uskalsi yhden kierroksen pidättelyn jälkeen päästää orinsa laukkaamaan jälleen kunnolla ja parivaljakon työskentely tuntui paranevan kierros kierrokselta. Angelique tuntui vihdoin rauhoittuneen ja saaneen mielensä kasaan kaaoksen jäljiltä, toteuttaen nyt tyytyväisesti Annin pyytämiä apuja. Rommelin ratsastaja oli kaaoksen loputtua saanut hermonsa kuriin ja pystyi jälleen ratsastamaan tehtävää normaalisti. Kehuin Annia siitä, miten hän oli pystynyt tilanteen jälkeen jatkamaan näin nopeasti ja normaalisti; arat ratsastajat tarvitsivat ennen kaikkea kehuja onnistumisistaan.

Laukkatehtävän jälkeen otimme vielä muutaman kolmikaarisen kiemurauran alkutunnin tehtävällä. Laukkojen jälkeen siinä olikin huomattavissa iso ero; hevoset taipuivat paremmin ja reagoivat nopeammin. Toisaalta Essin hevonen vaikutti hivenen haluttomalta tehdä siirtymisiä hitaampaan askellajiin, mutta hyvänä ratsastajana Essi sai tehtyä siistin siirtymiset sekä rauhalliset käyntiaskeleet. Tooa teki nyt näppärät siirtymiset, sillä Jessica ratsasti tällä kertaa oikeasti ja muisti olla rento. Jannica jäi vielä hieman kiinni hidastuksessa, mutta tarjosi Ylpeydelle kuitenkin paremmin tilaa kuin aluksi. Pia sai hevosensa pysymään hyvin tyytyväisenä avuilla ja Pennin herkkä mieli tuntui olevan tasapainossa. Rommeli toimi tasaisesti ja ratsastaja pystyi ratsastamaan vielä paremmin ravissa kuin laukassa, ehkäpä laukassa oli kuitenkin ollut mietteitä aiemmasta hetkellisestä kaaoksesta.

Loppuverryttelyjen aikana annoin jokaiselle vielä henkilökohtaisen palautteen tunnista. Kiitin osallistujia ja pahoittelin tapahtunutta kaaosta. Ratsastajat kuitenkin tuntuivat lähinnä naurahtavan tapahtuneelle; tällaisia tilanteita nyt vain välillä sattui lajissa. Muistutin itseäni kuitenkin mielessäni siitä, että Roman ei enää koskaan tulisi ryhmätunneille oppilaan kanssa. Palautteenannon jälkeen päästin ratsukot pakkaamaan tavaroitaan autoon ja pakkaamaan hevosiaan trailereihin. Jäin vielä juttelemaan Essin kanssa tulevista kilpailuista ja katselin samalla ulos maneesin ovesta pakkasiltaan, jossa valkoiset lumihiutaleet enteilivät lumista joulua.

18.06.2016 Orin lumoissa, kirjoittaja: Jannica (125 sanaa)
Tajusin tänään laitumella käyskentelevää Tooa katsoessani, että olin aivan oriin lumoissa. Se oli asunut meillä vasta vähän aikaa, mutta jo siinä ajassa oli ihana läsipää tehnyt jo minuun ja moneen muuhunkin lähtemättömän vaikutuksen. Orista on alusta alkaen ollut aistittavissa, että se viihtyy meillä Adinassa hyvin ja se on otettu hyvin mukaan poikaporukkaamme. Tooa tulee hyvin toimeen jopa laumanjohtajan kanssa, mikä on harvinaista, sillä yleensä iso ori ei ota ketään lähellekään. Tallissa Tooa on aina ensimmäisenä huutelemassa aamutervehdykset ja katselee sympaattisesti karsinan puolioven yli kuka sieltä on tulossa. Ratsuna pidän Tooasta todella paljon ja sen kanssa on aivan ihana lähteä maastoon viettämään kaunista kesäpäivää pidemmäksikin aikaa! Lisäsin muuten Tooan luonnekuvaukseen tänään tallinsivulle myös maastoilupuolen, koska Tooalla ei oltu maastoiltu Vuornassa, niin ei tiedetty miten se toimii.

02.04.2017 Koulukisoissa, kirjoittaja: Jannica (686 sanaa)
Saavuin kisapaikalle hyvissä ajoin Tooan kanssa muun kisatiimin siivittämänä Adinasta. Meiltä oli sen verran matkaa, että olimme saapuneet paikalle jo edellisiltana majoittaaksemme hevoset, jotta ne ehtisivät nukkua yön yli rauhassa. Vietyäni Tooan tavarat paikalleen kävimme syömässä ja juttelimme omistajan ja muun tallinväen kanssa kuulumisista. Kisapäivän aamuna heräsin varhain tiimimme kanssa ruokkimaan hevoset, olisi työntekijätkin sen hoitaneet, mutta halusin tehdä Tooan kanssa tänään kaiken itse alusta lähtien. Sen syödessä kävin hakemassa harjat ja letitystarvikkeet valmiiksi karsinan eteen. Rasvasin myöskin varusteita valmiiksi, jotta ne ehtisivät kuivahtaa iltapäiväksi. Meidän luokkamme olisi vasta kolmantena, joten minulla olisi hyvin aikaa valmistautua lähes koko päivä ja seurata opettavaisesti muiden suorituksia, johon kisatiimiä kannustettiin.

Tooan syötyä lähes kaikki heinänsä loppuun menin harjaamaan sitä. Siinä puuhassa kuluikin aikaa, vaikkei ori mitenkään ihmeen likainen ollut, kun oli suojattu kevyellä talliloimella klipattuna hevosena. Harjattuani oriin perusteellisesti otin kaviot ja selvitin hännän ja harjan suihkutettuani niihin jo aluksi selvitysaineen. Tooa ei sellaisesta välittänyt vaan hamusi kiireettömästi viimeisiä heinänkorsia karsinan pohjalta vilkaisten välillä seinänaapuria. Saatuani jouhet ojennukseen letitin ne ja jätin Tooan sitten rauhaan lähtien aamupalalle. Kisa-aamuina monellekaan ei jännityksen vuoksi aamupala maistunut, joten ruokalassa oli hiljaista. Istuuduin yhteiseen pöytään Millan ja Idan kanssa. En tuntenut tyttöjä ennestään, vaikka he kävivät naapuritallilla, joten juteltavaa riitti. Kertasimme myös yhdessä koulurataa, koska osallistuisimme kaikki helppo A luokkaan myöhemmin. Syötyäni kävin vaihtamassa kisavaatteet päälle ja vedin siihen vuorettoman ulkotakin sekä housut vielä päälle, jotteivat ne likaantuisi. Suuntasin katsomaan helppo C luokan verryttelyä. Luokassa kisasi peräti neljä tallilaista, joten ihmeteltävää riitti kotijoukkueellakin. Verryttelyn jälkeen he pääsivät pian radalle. Kaikilla meni oikein hyvin!

Helppo B luokkaa ennen oli palkintojenjako, joten kävimme syömässä sillä välin tyttöjen kanssa ruokalassa. Siellä oli tarjolla lasagnea, joka ei suoranaisesti kuulunut omiin suosikkeihin, mutta kyllä se alas meni. Lähinnä alkoi varmasti jo hieman jännittää. Itse kisatilanne ei sinänsä, mutta se muistaisinko radan. Olin kilpaillut tänä vuonna pääasiassa toista helppo A rataa ja pelkäsin, että sekoittaisin radat keskenään. Onneksi olin Tooan kanssa harjoitellut ainoastaan toista rataa, jota tänään kisaisimme, joten uskoin siitä olevan apua suoritukseen. Sen jälkeen kävimme katsomassa helppo B luokan ekoja suorituksia, joiden joukossa oli meidän kisaaja sekä paljon muita. Oman tiimin jäsenellä oli hankala alku, mutta loppusuoritus sujui oikein hyvin. Sen jälkeen olikin aika lähteä laittamaan omia hevosiamme verryttelykuntoon. Otin Tooalta loimen pois ja varustin sen, varmistin että valkoinen huopa oli puhdas ja otin sitten suojavaatteet pois päältäni. Kävelimme hetken käsialueella, koska edellisen luokan palkintojenjako oli vielä kesken. Sen loputtua pääsimme vihdoin verryttelemään. Teimme Tooan kanssa paljon rataan kuuluvia tehtäviä sekä taivuttelua ja asettelua. Jätin laukat muutamaan kierrokseen, koska ori vaikutti vieraassa paikassa yöpymisestä hieman väsyneeltä, pitihän sen seurata kaikkien uusien tammojen tapahtumia yömyöhään... Kevyellä verkalla se jaksaisi antaa vielä radalla parhaansa. Kävelimme hyvän aikaa, kun kuulin nimeni valmistautuvan kohdalla. Pian edellisen suoritus oli ohi ja tuli meidän vuoromme.

Ratsastin sisään maneesiin. En ollut vielä saanut lupaa lähteä tuomarin katsellessa edellisen suorittajan papereita, joten teimme hetkisen ravissa tehtäviä, ennen kuin tuomari sanoi olevansa valmiina. Käänsin Tooan ympäri ja hain sen peräänantoon ravissa istuen syvälle satulaan. Käänsin ratsuni keskihalkaisijalle, jossa pysäytin sen keskelle maneesia tervehtien vieden toisen käden alas. Käänsin orin vasemmalle tuomaripäädystä säilyttäen peräänannon kulman läpi ja aloin tekemään nelikaarista kiemurauraa. Viimeisestä kaarteesta tuli hieman epätasaisen kokoinen, mutta muuten se sujui ihan hyvin. Sitten ratsastettiin kokorataleikkaa keskiravissa, Tooa astui oikein hyvin alleen ja olin tyytyväinen ravitempoonkin, vaikka kotona se oli tupannut jäädä hieman laiskaksi. R kohdalta käänsin herran oikealle ja keskelle tehtiin pysähdys sekä neljän askeleen peruutus. Se sujui suunnitelmien mukaan ja ori peruutti kerrankin suoraan! Siitä lähdettiin uraa pitkin vasemmalle harjoitusravia jatkaen.

Takaosankäännökset molempiin suuntiin sujuivat hienosti, niin ne olivat kotonakin onnistuneet, joten olin oikein tyytyväinen meihin molempiin. Loppuun tuli vielä laukkavoltit molempiin suuntiin, puolirataleikkaa laukassa sekä käyntiosuus koottuna. Tehtävien välissä vaihdettiin laukka käynnin kautta, siinä sai olla tarkkana, että hyvin koulutettu suomenhevonen otti käyntiaskeleet välissä eikä vaihtanut laukkaa suoraan. Ennen lopputervehdystä tein vielä kolmikaarisen laukassa, jossa laukanvaihdot tehtiin myös käynnin kautta. Jouduin ottamaan ulko-ohjasta hieman vahvempia pidätteitä, koska Tooa ei tahtonut kuunnella ulkopohjetta kääntymiseen lainkaan. Toivottavasti tuomari ei siitä hirveästi rokottanut. Vihdoin rata oli ohi ja saatoin huokaista helpotuksesta kävellessämme maneesista pitkin ohjin. Toivotin onnea seuraavalle sisäänmenijälle ja lähdin hoitamaan Tooaa kotikuntoon pitkien loppukäyntien jälkeen.