Moon Rommeli

iiie. Meren Helmiina KRJ-II
iiei. Keinumäen Kaspian KRJ-II
ieie. Mörkövaaran Aaveritari KRJ-II
ieei. Raadelman Vesseli KRJ-II
ieee. Fiktion Minta KRJ-II
iiiiii. Kuisman Elmeri KRJ-I
iiiiiii. Antero KRJ-II
iiiiiiee. Vaapukan Hilda KRJ-II
iiiiiie. Fiktion Kelmetär KRJ-I
iiiiee. Dein Säikkysilmä KRJ-III
iiieii. Ellenin Lemmenloruja KRJ-II
iiieiee. Pikantin Elsa KRJ-I
iiieieei. Ellenin Timotei KRJ-II
iiieieee. Ellenin Titta KRJ-I
iiieei. Vaapukan Epeli KRJ-I
iieee. Suomi Erotar KRJ-III
iieie. Ruiskukan Lupaus KRJ-I
iieei. Keinumäen Vänni KRJ-I
iieeii. Keinumäen Ässä KRJ-I
iieeiii. Raadelman Vekseli KRJ-I
iieeiiii. Raadelman Yksinolla KRJ-I
iieeiiie. Vaapukan Milka KRJ-I
iieeiiiei. Raadelman Käppänä KRJ-III
iieeiiieii. Raadelman Isoviha KRJ-II
iieeiiieie. Anelma KRJ-I
iieeiee. Aprikoosin Paaperoinen KRJ-II
ieiii. Antero KRJ-II
ieieie. Ellenin Titta KRJ-I
ieeeie. Keinumäen Milena KRJ-I
ieeeiei. Herra Millitantti KRJ-II
ieeeiee. Vaapukan Milka KRJ-I
ieeeieei. Raadelman Käppänä KRJ-III
ieeeieeii. Raadelman Isoviha KRJ-II
ieeeieeie. Anelma KRJ-I
ieeee. Sateen Siru KRJ-II
ieeeee. Aprikoosin Paaperoinen KRJ-II

eiei. Liian Hyvä C3 KRJ-I
eieiiee. Kirveltäjän Muska KRJ-III
eieie. Keinumäen Lä-Hellä KRJ-I
eieiei. Mörön Huijari KRJ-I
eieieii. Onni-Poika HIR KRJ-III
eieieie. Neiti-Hulda KAT KRJ-II
eieieie. BS Taika-Tyttö KRJ-II
eieiee. Raadelman Ikimussu KRJ-II
eieieei. Raadelman Vekseli KRJ-I
eieieeii. Raadelman Yksinolla KRJ-I
eieieeie. Vaapukan Milka KRJ-I
eieieeiei. Raadelman Käppänä KRJ-III
eieieeieii. Raadelman Isoviha KRJ-II
eieieeieie. Anelma KRJ-I
eieeiiiei. Ruisperkele KRJ-III
eieeiiee. Dein Säikkysilmä KRJ-III
eieeieii. Keijulammen Petturi KRJ-III
eieeiee. Sannin Sallitar KRJ-II
eieeieei. Sannin Jekku KRJ-II
eieeieeii. Viritys TUM KRJ-III
eieeieeie. Hallapuron Silja KRJ-II
eieeieee. Ruisraisa KIR KRJ-II
eieeieeei. Ruisperkele KRJ-III
eieeee. Fiktion Kelmetär KRJ-I
eieeeee. Dein Säikkysilmä KRJ-III

16.11.22 kouluvalmennus, valmentaja: Iivari von Hoffrén (581s)
Mikä Suomenkierros se oikein oli jos oppiin ei tullut yhtään ainutta suomenhevosta? Se ei tietenkään Iivaria varsinaisesti haitannut, hänen suhtautumisensa suomenhevosiin kun oli tunnetusti enemmän kuin kaksijakoinen. Moon Rommeli oli vasta toinen vastaan tullut korpiurho.

Mieleen se jäi kuitenkin heti, eikä suinkaan kauniin voikkovärin vaan käytöksensä vuoksi. Kun kotona valjakossa suhelsi kaksi liinaharjaista kovapäätä ja edellinen oppilas oli jyrännyt enemmän tai vähemmän pää viidentenä jalkana, Rommelin käytöstavat ja kuuliaisuus tekivät vaikutuksen. Ai tällaisiakin suomalaisoreja on olemassa? Mistä näitä sai tilattua? Rommeli seisoi kuin tatti paikoillaan koko lyhyenlännän alkubriiffin ajan, ei liikahtanutkaan kun Iivari väen vängällä tahtoi pidentää Jannican jalustimia vielä vähän enemmän bravante, sitten se malttoi vielä odottaa kun paikoillaan kuivaharjoitteluna etsittiin ratsukolle yhteisen painopisteen paikkaa. Eikä ori edes nukahtanut — kun vihdoin ja viimein sille annettiin lupa siirtyä liikkeelle, Rommeli marssi heti reippaalla käynnillä uralle. Se oli ollut valmiustilassa odottamassa lähtökäskyä koko ajan!

Käynti oli itse asiassa hieman turhankin tarmokas, sillä nyt Rommeli enemmän työnsi kuin kantoi itseään. "Nopeampi ei ole aina parempi," Iivari huomautti. "Jokaisella hevosella on maksiminopeutensa, jonka jälkeen paino karkaa sen eteen. Halvhalt, halvhalt, halvhalt... Etuosa keveäksi! Älkää antako komean oriin möyriä kuin nauta! Esittäkää korskea destrier-ratsunne!" Suomenhevosta oltiin vuosikymmeniä jalostettu työkäyttöön, eikä muutama hassu sukupolvi ravi- ja ratsujalostusta ollut poistanut sen käypää länkiä vasten painavaa työntövoimaa. Niistä sai komeita ratsuja, mutta työtä ja aikaa se vaati. Välillä Rommeli antoi varsinkin laukassa pilkahduksia siitä, millainen se oli täydessä kukassaan — voimakas ja tasapainoinen, yllättävän keveän näköinen körmy. Useimmiten se tuppasi kuitenkin hakemaan tukea ohjasta, jolloin muoto oli ehkä ulkokultaisesti kaunis, mutta etupainoinen. Siitä Iivari pääsikin suosikkinillitykseensä ohjastuntumasta: "jos ratsua ei pysty kokoamaan löysällä ohjalla, ei se osaa koota lainkaan," jatkettuna kokoelmalla modernin ratsastuksen valittuja parjauksia. "Rommelinkin kaltaisen hevosen saisi koulutettua ainakin levadeen saakka. Siinäpä olisikin oiva haaste."

Avotaivutuksissa Rommeli loisti, sen ulkolapa ihan oikeasti keveni ja askelsi viivasuoraan eteen, ei eteen-sisään tai eteen-ulos. Se olisi ollut kehun paikka, mutta koska Iivari ei sellaiseen taianomaiseen taitoon kyennyt kuin tsemppaaminen, hän jätti vain moitteet sanomatta. Siitä sai aina ratsastaja sulan hattuunsa kun areenan keskusta pysyi hiljaa. Sulkutaivutuksiin täytyi käynnissä ottaa hieman istuntakikkailua avuksi, kun Rommeli työnsi takaosaansa liikaa sisään. Sen takajalat lähtivät astumaan jo vähän ristiin eivätkä kaviot laskeutuneet tasan, vaan ulkosyrjä tavoitti hiekan aina ensimmäisenä. Taivutuksen määrä oli monelle hevoselle kompastuskivi, eikä Jannica ollut todellakaan opetusmatkan ensimmäinen oppilas joka joutui hiomaan omaa painonsiirtoaan millin tarkkuuksilla.

"Muistakaa että vain staattinen istunta, painopisteenne siis, siirtyy kohti vaikutettavaa takajalkaa. Lantion ei tule kääntyä, älkää tunteko istuinluitanne. Jalat ovat hiljaa."

Rommeli näytti kysymysmerkiltä. Se ei selvästi voinut ymmärtää miksei enempi ollut parempi. Kun Jannica jakeli oriille kehuja ja rapsutuksia jokaisesta yksittäisestäkin hyvästä askeleesta, lamppu sen pään päällä alkoi kirkastumaan. Vääristä vastauksista ei sakotettu, mutta ei myös kehuttukaan. Hiljalleen Rommeli alkoi löytämään jutun juonta, ja vaikkei se sitä varmasti yhden tunnin aikana ehtinytkään kokonaan ymmärtämään, oikealla tiellä oltiin. Itsenäiseksi harjoitteluksi tuli suuri suositus treenata kaikkia liikkeitä myös maasta käsin, sillä selästä askelten laatua oli paljon vaikeampi arvioida. Sivusta ja edestä näki suoraan kuinka kavio laskeutui sekä Rommelin oman maksimimäärän mitä se pystyi takaosaa siirtämään ottamatta vinoja liikkeitä — tarkkaa määrää ei voinut muuten löytää, se kun jokaisella ratsulla oli yksilöllinen.

"Ratsastaessa hakekaa niin pehmeää otetta, että voisitte ratsastaa vaikka villalangoilla. Kun Rommeli antaa vähänkään painetta ohjalle, pyytäkää paino heti pois etuosalta. Pysäyttäkää vaikka jos se ei muuten onnistu," olivat Iivarin viimeiset ohjeet ennen kuin hänen livréen helmat hävisivät jo kulman taakse. Ja hän kun oli ajatellut pienen opetusturneen olevan mukava, päätä nollaava retki — tässähän oli tullut muutamassa päivässä kiirehdyttyä tallilta toiselle enemmän kuin kuukaudessa Latvian kotikulmilla.

06.12.21 kouluvalmennus ryhmässä, valmentaja: Bella Nylund (892s)
Ennen joulua tunneille tuntui olevan aina ruuhkaa. Kukaan ei halunnut tai ehtinyt tulla tunneille enää paria viikkoa tai viikkoa ennen joulua, jonka vuoksi alkukuussa tuntui olevan ruuhkaa liikaakin. Niinpä arki-iltana oleva helppo B:n kouluratsastustunti oli aivan täynnä. Tällä kertaa mukana ei ollut kuin yksi ratsastaja tallin hevosella, mutta muita osallistujia omilla ratsuillaan oli useampia. Silmäilin kuuden hengen ryhmän alkuverryttelyä kentän laidalta ja keskityin neuvomaan tallin ratsulla ratsastavaa. Hevosten omistajat varmasti tiesivät omiensa kohdalla parhaan lämmittelyn.

Ensimmäisenä tehtävänä laitoin ratsastajat tekemään kolmikaarista kiemurauraa. Tarkoituksena oli tehdä sitä ravissa, keventäen tai ei, ja tehdä jokaiseen kaarteeseen käyntisiirtyminen. Siirtymisen piti siis olla tarkka ja nopea, asetuksen piti olla oikea ja toisaalta hevosen piti suoristua heti kaarteen jälkeen huolimatta raviin takaisin siirtymisestä. Keskityin erityisesti heti ensimmäisessä kaarteessa neuvomaan ratsukoita, jotta muissa kaarteissa voisi parantaa oikeita asioita. "Nyt istu sinne Romanin satulaan, se ori lähtee kohta alta", totesin tallimme vakiotuntilaiselle. Roman oli ottanut hieman ylimääräistä energiaa pakkaspäivistä ja tällä menolla aiheuttaisi koko ryhmään kaaoksen. "Jannica antaa nyt tilaa sille hevoselle siirtyä siihen raviin!" huikkasin toiselle ryhmäläiselle, joka jäi pitelemään ratsuaan hieman turhan paljon.

Jos tehtävä oli alkanut sujumaan toiseen suuntaan kohtalaisesti kaikilta, alkoivat samat ongelmat jälleen toisessa kierroksessa. "Jannica, sun täytyy antaa sille orille tilaa enemmän sieltä edestä. Muuten teidän raviin siirtyminen kestää liian kauan", totesin jälleen. "Jessica, muista hengittää, se ravi pompottaa ihan varmasti, jos pidätät hengitystä!" hymähdin toiselle ratsukolle. Kun tehtävä alkoi sujua mallikkaammin uuteenkin suuntaan, pyysin ratsukoita siirtymään laukkatehtävään; koko maneesia ympäri laukassa, päätyihin ympyrät harjoituslaukassa ja pitkille sivuille kevyt sekä hallittu eteenpäin lisääminen.

Alkuun olin hieman pelännyt, mitä esimerkiksi tallin puolesta tunnilla oleva Roman tuumaisi laukkatehtävästä. Kaikilla vaikutti kuitenkin pysyvän ratsu lapasessa, vaikka Angelique vaikuttikin hieman kiihtyvän tehtävästä. Kehuin ääneen Essiä hyvästä työstä ratsun kanssa, vaikka samalla muistutin koko ajan kiinnittämään Angeliquen huomiota pienillä muutoksilla työhön. Jannica antoi vihdoin orilleen tilaa laukata kunnolla ja muistin myös tästä kehua ratsukkoa. Jessica muisti tällä kertaa hengittää ja se näkyi heti Tooassa, ratsu laukkasi kevyen näköisesti liihotellen, tehden näppärät lisäykset ja palaten sen jälkeen takaisin nopeasti.

Toisessa suunnassa Roman päätti järjestää ratsuille omaa ohjelmaa ja heitti muutaman pukin jälkeen päänsä kattoon, samalla rynnistäen eteen. Nuori ori harvoin teki enää moista, mutta nyt oli selkeästi liikaa olla ryhmätunnilla. Piian ratsu ei arvostanut tällaista kaaosta, vaan silmiään muljautellen hyppi ja pomppi ympäriinsä. Tooa sen sijaan näytti hämmentyneeltä ja laukkasi tyynesti ratsastajansa ohjaamaa pientä volttia. Angelique sai vihdoin haluamansa syyn innostua liikaa ja Essin pakka levähti; ratsu ryntäsi villisti takamustaan heitellen Romanin kanssa kilpajuoksuun. Jannica roikkui ohjassa, joten Ylpeys pysähtyi keskelle kenttää ihmettelemään ympärillään tapahtuvaa. Rommelin selässä oleva Anni sen sijaan alkoi panikoida ja niinpä sai myös ratsunsa kaaokseen mukaan.

Meni muutama sekunti, ennen kuin pystyin reagoimaan tilanteeseen. "NYT SE ROMAN SIELTÄ YMPYRÄLLE KU OLIS JO", huusin hevosten kavioiden kopinan ja sotaääniä päästelevän Pennin yli. Jessica hallitsi edelleen hevosensa erinomaisesti ja oli nyt pysäyttänyt keskelle Tooan kanssa. Romanin vihdoin hidastaessa pienelle voltille käännettynä, hidasti myös Rommeli automaattisesti. Nappasin edelleen paikoillaan hölkkäävän Romanin ohjista, kun se tuli tarpeeksi lähelle. Annin ratsu rauhoittui pikku hiljaa, edelleen puhisten ja röhkien, kun ympärillä villisti laukkaavat vähenivät. Essi sai muiden hevosten rauhoituttua jälleen pakan kasaan ja hevosen hallintaansa, lähes täydelliseen tasapainoon tuosta noin vain.

Hetkeksi kaikki pysäyttivät hevoset ja pidettiin lyhyt pohdinta, mitä juuri oli tapahtunut. Roman edelleen tepasteli vieressäni ja päädyin pyytämään ratsastajaa ottamaan Romanin kanssa laukkaa hetken niin, että muut seisoivat keskellä kenttää. Tästä huolimatta ori yritti lähteä ratsastajaltaan käsistä, mutta rauhoittui muutaman kierroksen jälkeen, kun ratsastaja piti päänsä asian suhteen. Muut saivat jälleen liittyä mukaan, vaikka toki varmistin kaikilta, että he olivat niin valmiita tekemään. Essi hallitsi jälleen Angeliquen kuin vettä vain ja en voinut kuin ihailla ratsukon menoa; tuntui oudolta opettaa tuollaista parivaljakkoa, kun itsekään ei välttämättä ollut yhtä taitava. Angelique kun ei ollut helppo ratsu kuulemani sekä näkemäni mukaan. Jessica oli vihdoin rentoutunut kunnolla, jännittymättä enää ollenkaan. Se vaikutti Tooaan huomattavasti ja ratsu laukkasi tyytyväisen kevyesti, totellen helposti ratsastajansa avut.

Jannica uskalsi yhden kierroksen pidättelyn jälkeen päästää orinsa laukkaamaan jälleen kunnolla ja parivaljakon työskentely tuntui paranevan kierros kierrokselta. Angelique tuntui vihdoin rauhoittuneen ja saaneen mielensä kasaan kaaoksen jäljiltä, toteuttaen nyt tyytyväisesti Annin pyytämiä apuja. Rommelin ratsastaja oli kaaoksen loputtua saanut hermonsa kuriin ja pystyi jälleen ratsastamaan tehtävää normaalisti. Kehuin Annia siitä, miten hän oli pystynyt tilanteen jälkeen jatkamaan näin nopeasti ja normaalisti; arat ratsastajat tarvitsivat ennen kaikkea kehuja onnistumisistaan.

Laukkatehtävän jälkeen otimme vielä muutaman kolmikaarisen kiemurauran alkutunnin tehtävällä. Laukkojen jälkeen siinä olikin huomattavissa iso ero; hevoset taipuivat paremmin ja reagoivat nopeammin. Toisaalta Essin hevonen vaikutti hivenen haluttomalta tehdä siirtymisiä hitaampaan askellajiin, mutta hyvänä ratsastajana Essi sai tehtyä siistin siirtymiset sekä rauhalliset käyntiaskeleet. Tooa teki nyt näppärät siirtymiset, sillä Jessica ratsasti tällä kertaa oikeasti ja muisti olla rento. Jannica jäi vielä hieman kiinni hidastuksessa, mutta tarjosi Ylpeydelle kuitenkin paremmin tilaa kuin aluksi. Pia sai hevosensa pysymään hyvin tyytyväisenä avuilla ja Pennin herkkä mieli tuntui olevan tasapainossa. Rommeli toimi tasaisesti ja ratsastaja pystyi ratsastamaan vielä paremmin ravissa kuin laukassa, ehkäpä laukassa oli kuitenkin ollut mietteitä aiemmasta hetkellisestä kaaoksesta.

Loppuverryttelyjen aikana annoin jokaiselle vielä henkilökohtaisen palautteen tunnista. Kiitin osallistujia ja pahoittelin tapahtunutta kaaosta. Ratsastajat kuitenkin tuntuivat lähinnä naurahtavan tapahtuneelle; tällaisia tilanteita nyt vain välillä sattui lajissa. Muistutin itseäni kuitenkin mielessäni siitä, että Roman ei enää koskaan tulisi ryhmätunneille oppilaan kanssa. Palautteenannon jälkeen päästin ratsukot pakkaamaan tavaroitaan autoon ja pakkaamaan hevosiaan trailereihin. Jäin vielä juttelemaan Essin kanssa tulevista kilpailuista ja katselin samalla ulos maneesin ovesta pakkasiltaan, jossa valkoiset lumihiutaleet enteilivät lumista joulua.