Huvitutin Talvipakkanen

00.00.0000, este/koulu/maastoestevalmennus, valmentaja: X
Ei valmennuksia.

30.06.17 kesäleiri Orange Wood Ranchilla: päätöspäivä (168s)
Viimeinen päivä Kanadassa oli aluillaan, hermostuneena väki kertasi vielä viimeisiä ratoja leirikilpailuun. Paavon kanssa oli tarkoitus osallistua koulukilpailuun tasolla helppo A ja esteillä metrin luokkaan. Esterata oli helppo ja melko pian halukkaat pääsivät radan kokoamisen ja kävelyn jälkeen verkkaamaan hevosia. Paavon kanssa kisat menivät esteiden osalta oikein hyvin ja saimme sekä perus- että uusintaradalta nollatuloksen. Paavon rauhallinen tahti esteillä ei tosin riittänyt sijoituksiin, mutta kaikki osallistujat palkittiin vielä loputkin vihreällä ruusukkeella. Koulukilpailut sen sijaan menivät nappiin, tuloksena kakkossija, sininen ruusuke ja yli 60 prosenttia, opettaja totesikin vielä lähtiessämme, että tämähän näyttikin jo ihan koulukilpailun osallistumiselta. En voinut olla hymyilemättä hänelle ja kiittäen kädenpuristuksella palkinnoistamme palkintojenjaossa. Kunniakierroksella voittoratsukko hieman innostui liikaa pukittaen tytön alas, mutta onneksi Paavo ei mokomaan leikkiin lähtenyt mukaan. Ennen kotiinlähtöä kävimme vielä katselemassa juhannuskokkoa, jonka äärelle nuorimmat uskaltautuivat tanssimaan. Syötyämme loistavan päivällisen suunnistimme pakkaamaan ja lähdimme seitsemän aikaan kohti lentokenttää, jonne oli hieman matkaa. Osa jäi vielä yöpymään Orange Woodiin, mutta minulle ja Paavolle oli varattu lento samalle illalle Ouluun, josta ajoimme seuraavana päivänä kotiin.

29.06.17 kesäleiri Orange Wood Ranchilla: pidempi uittoretki (163s)
Torstaille olikin sitten suunniteltu pidempi uittomaasto osallistujien kanssa, jonne lähti opettaja meitä ohjaamaan. Aamupäivällä teimme omatoimista työskentelyä kentällä, Paavo pääsi tänäänkin melko vähällä, koska lämpömittari näytti yli kahtakymmentä astetta ja illemmalla oli luvassa vielä kunnon maasto uittoineen ilman viilentyessä. Yhdeksän maissa porukka oli iltapalan jälkeen lähdössä matkaan, muutama oli hieman väsynyt päivästä, mutta minä ja muutama muu onnekas oli tajunnut ottaa päivällä pienet siestat lounaan jälkeen ja tunnelma oli lähinnä odottava omalta kannalta katsottuna ainakin. Meillä otsalamput mukana, koska takaisin oli tarkoitus palata vasta puolenyön jälkeen, mitään kovin hämärää ei kuitenkaan juhannuksen tienoilla öisin vielä ollut, joten ainakin meidän osaltamme jäi lamppu kokonaan käyttämättä. Maasto sujui oikein kivasti ja pysähdyimme puolen välin kohdalla Unicorn Campiin grillaamaan yöpalaa ennen uittoa. Matkan varrelta löytyi tuttu uimapaikka, jossa halukkaat saivat mennä uimaan tai kahlaamaan ja sitten matka jatkui kohti tallia nukkumaan. Teoriatunnilla tutustuimme tänään Moton esittelemänä Natural Horsebackingiin ja energiahoitoihin, joita pääsimme sitten käytännössä kokeilemaan hevosten kanssa. Paavoon hoidot ainakin tuntuivat toimivan rauhoittavasti jopa minun tekemänäni.

28.06.17 kesäleiri Orange Wood Ranchilla: estetreeniä ja vikellystä (114s)
Teoriatunnin aiheena oli vikellystä tallin hevosella. Se sujui kivasti, vaikka minulla ei lajista ollutkaan ennestään kokemusta. Tehdyt tehtävät olivat kuitenkin helppoja ja koekaniini Nemo erittäin helppo askellajeiltaan. Ohjatulla tunnilla menimme tänään puomiharjoituksia ravissa ja laukassa sekä hyppäsimme, Paavon kanssa päästiin tekemään muutama 100cm linja ja pikkutytöt huokailivat ihastuksissaan kimon satuhepan menoa opettajan kehuessa sen hyppytekniikkaa. Iltapäivän vapaalla tunnilla menimme Paavon ja muutaman muun kanssa työntekijän johdolla uittamaan hevosia ja hieman kävelemään maastoon. Sitä ennen kävin Paavon kanssa vähän kentällä irroittelemassa ilman satulaa ravaillen ja asetellen. Otimme myös jumppaharjoitusta kavaleteilla, kun ne olivat sopivasti aamun tunnilta sinne kentälle jääneet. Paavo oli tänäänkin rauhallinen lämpimästä kelistä johtuen, eikä jaksanut innostua edes maastoon mukaan lähteneistä parista tammasta.

27.06.17 kesäleiri Orange Wood Ranchilla: söpöjä poneja ja koulutreeniä (101s)
Teoriatunnilla opeteltiin tänään letittämistä ja hevosen puunausta näyttelyä varten, saimme myös kentällä ohjeistusta hevosten oikeaoppimiseen esittämiseen. Paavolla tuntui olevan kova hoppu tammojen perään, mutta loppujen lopuksi se käyttäytyi ihan kivasti, vaikkei söpöyskisoissa pärjännytkään koristelluille poneille. Paavon pari sen sijaan pääsi loppukehään, muttei sitäkään palkittu, harmi vain. Aamupäivän ohjatulla tunnilla mentiin koulutreeniä, ihan perusharjoituksia kaikissa askellajeissa ja iltapäivällä osa porukasta lähti maastoon työntekijän opastuksella. Me jäimme Paavon kanssa kentälle treenaamaan lisää koulua. Otin tänään tehtäviksi aamupäivän perustreenijuttujen lisäksi kolmikaarista kiemurauraa, väistöjä ja muuta pientä. Paavo suoritti tehtäviä rauhalliseen tahtiin, taisi lämmin keli vähän oriakin jo väsyttää, joten se pääsi tänään hieman helpommalla.

26.06.17 kesäleirin avaus Orange Wood Ranchilla, kirj. omistaja (190s)
Saavuimme Paavon kanssa leirille hyvissä ajoin, josta majoittumisen jälkeen olikin vuorossa jo leirikaste. Sen sisältöä ei oltu kerrottu meille leiriläisille etukäteen, vaan meidät kidnapattiin mökistä silmät sidottuna ja kuulin vedenloiskeesta meidän tulleen merenrantaan ilmeisesti. Matka rantaan paljain jaloin oli melkoista kidutusta, en tiedä oliko siellä oikeasti noin paljon käpyjä, vai oliko ne tuotu paikalle ihan meitä varten, mur.. Ensimmäinen tehtävä oli noukkia silmät sidottuna vesiämpäristä hampailla ja kädet sidottuna jokin vedessä olevista esineistä. Valitsin itse omenan, koska se kuulosti perinteisimmältä. Seuraavaksi meidät talutettiin kuulemma tallin eteen ja siihen tuoduista hevosista piti tunnustelemalla löytää oma tilan hoitohevonen. Kysymyksiä sai esittää, mutta oma leirihoitsu taisi silti jäädä löytämättä, kun en ollut sitä edes vielä nähnyt.. Seuraavaksi meille annettiin kypärät ja puntattiin hoitsujen selkään, joilla meidät talutettiin seuraavaan kohteeseen. Seuraavaksi hevosen pysähtyessä meiltä kysyttiin tunnussana, joka oli hoitsun varusteväri, minulla ei ollut aavistustakaan asiasta ja arvasin punaisen. Leirikasteesta kunnialla selvittyämme oli vuorossa vielä ilman satulaa tunti iltapäivällä ratsastusleikkeineen. Tunti meni oikein kivasti, vaikka Paavo vähän innostuikin liikaa lusikassa munankuljetus tehtävästä ja rikoimme niitä urakalla pääsemättä edes koskaan maaliin asti.. Iltapalalla oli hyvä kertailla päivän saldoa ja leirikastetta sekä naureskella hoitajien ottamia videopätkiä leikkitunnilta.

01.02.17 ilman satulaa, kirj. omistaja (362s)
Tottuneesti haen Sinikan tarhasta ja laitan kuntoon, tähän tammaanhan voisi ihastua. Olen syystäkin iloinen, sillä olen saanut tamman Huvitutista meille. Vilkaisen kentälle päästyämme syrjäsilmällä Juliaa, tyttö ei vaikuta kovinkaan iloiselta kivutessaan hoitajan tyrkkäämänä Paavon paljaaseen selkään. Talutan Sinikan jakkaran luo ja ponkaisen omin avuin selkään. Tamma on selkeästi sitä mieltä, että nyt on jotain outoa meneillään ja tuntuu tosi jännittyneeltä.
- Öö.. Julia? huhuilen keskelle kenttää jähmettyneen tamman kanssa.
- No mikäs nyt? Julia kääntyy ympäri päästyään orinsa selkään.
- Onkohan tällä menty ilman satulaa? rupean epäilemään tamman tuijottaessa vapaina roikkuvia jalkojani kuin lihansyöjäkasveja.
- Jaa.. niin.. enpä tullut ajatelleeksi, ei se ole tainnut kentälläkään olla aiemmin, Julia kohauttaa olkapäitään, ihan kuin se ei olisi merkittävä asia.

Ihmeissäni ohjaan tamman kuitenkin vaikeuksien kautta voittoon ja pääsemme lopulta hiippailemaan Paavon vanavedessä uralle asti. Pahimmasta yllätyksestä toivottuamme alan tehdä tamman kanssa voltteja ja pysähdyksiä. Se alkaa vähitellen rentoutua ja otamme ravissa voltteja, muita taivuttavia tehtäviä kuten kahdeksikkoa ja kolmikaarista ja sen jälkeen vähän väistöjä ensin käynnissä ja sitten ravissa. Sinikka yrittää huijata väistöissä ja siirtyy tuon tuosta käyntiin. Lopulta saan sen joten kuten ravaamaan edes uralle saakka väistön ja olenkin siinä kohtaa jo ihan loppu, tammalla ei ole mikään maailman helpoin ravi istua. Välikäyntien jälkeen kokoan ohjat ja otamme vielä laukkaa pitkillä sivuilla. Sinikan kanssa menee erittäin hyvin, Paavo sen sijaan tuntuu innostuneen ilman satulaa ratsastuksesta ja Julialla on hieman vaikeuksia saada ori pidettyä ruodussa.

Hyvin hän onneksi keikkuu mukana, mikä on toisaaltaan harmi, koska viime kakusta on jo pitkä aika.. Myös Sinikka toimii oikein hyvin, vaikka yritti alkutunnista lähteä Paavon kotkotuksiin mukaan. Lopuksi otimme vielä ratsastusleikkejä. Julia sai aloittaa ja toivoi peiliä, hommaan tuo vähän haastetta orin mukana olo. Kun kaikki olivat olleet peilinä vähintään kerran jatkoimme Nellin toivomaan maa-meri-laiva leikkiin ja lopuksi oli minun vuoroni, niin leikimme seuraa johtajaa. Se oli ihan hauskaa, etenkin kun otimme Sinikan kanssa vaikeampia tehtäviä kuten takaosakäännöksen ja avotaivutuksen mukaan. Hienosti muutkin kyllä tehtävistä selviytyivät! Lopuksi ravailtiin vielä pidemmällä ohjalla, jossa Sinikka tottakai heti päätti kokeilla rajojaan ja yritti muutaman kerran lähteä päädystä yksin sinne jäädessään. Hyvin se kuitenkin palautui ruotuun lopulta, kun en luovuttanut missään kohtaa. Kävelimme vielä kymmenen minuutin loppukäynnit pitkällä ohjalla, ennen kuin oli aika lähteä talliin hoitamaan hevoset.