Mörkövaaran Mysli

iii. Yökyöpeli oli eloisa ja rohkea ori, joka kilpaili pitkän ja loistoisan uran kouluhevosena pääasiassa. Raudikko ori sai seitsemän jälkeläistä, joista viisi kilpaili isänsä painotuslajeissa hyvin tuloksin ja kaksi toimi siitostammoina. Ori itse kantakirjattiin III palkinnolla, joten sen rakenne ei ehkä ollut mitä parhain siitoskäyttöön, silti sen oma suku painoi siitoksessa niin paljon, että oria käytettiin kuitenkin. Persoonallinen ori omasi näyttävät askellajit ja etenkin ravin, joka kyllä muistettiin kouluareenoilla!
iie. Yhteiset Harhat oli rauhallinen, kiltti ja ihmisrakas tamma, joka toimi pääasiassa harrasteratsuna kasvattajallaan. Rautias energinen tamma kilpaili myös kokeilumielessä muutaman ravilähdön nuorempana, mutta ei sillä oikeastaan raviuraa sitten saanut. Näyttelyissä tamma menestyi kohtalaisesti saaden arvosteluista miltei aina II palkinnon. Harhalta jäi kuusi varsaa, joista yksi on tehnyt mukavan raviuran, yksi menestynyt nuorena näyttelyissä hyvin ja kolmas palkittu suomenhevoskantakirjassa I palkinnolla.
iei. Kaaos on 158cm korkea musta suomenhevonen. Se oli aikoinaan menestynyt kouluratsu. 10-vuotiskaudellaan ori kilpaili jonkin verran myös esteillä, mutta kouluratsastus on aina ollut orin ykköslaji. Kilpailuista eläköidyttyään Kaaos ryhtyi siitosoriksi. Sillä astutetaan yhä kymmenisen tammaa vuodessa.
iee. Äipän Kulta eli "Kulta" on 158cm korkea komean punarautias harrastetamma. Kulta on kilpaillut jonkin verran ja toiminut omistajansa ensimmäisenä kilpahevosena. Siihen nähden, että kisaus oli vain harrastelua ja tamma tosiaan omistajansa ensimmäinen kilparatsu, ratsukko menestyi ihan mukavasti. Kun Kulta oli kahdeksanvuotias, sen emäntä teetti siitä varsan, jotta voisi kouluttaa varsasta itselleen oikean kilparatsun. Varsa oli Äipän Anarkisti, jonka kasvattaja päätyikin myymään Erkinheimoihin ostaakseen kilparatsukseen sittenkin puoliverisen. Kulta voi kuitenkin edelleen hyvin saman omistajan huomassa, ja siitä on tullut hemmoteltu eläkeläistamma.

eii. Riitasointu oli rauhallinen ori käsitellä, mutta perusluonteeltaan äärimmäisen herkkä. Energinen ori oli mukava ratsastettava ja erittäin toimiva maastohevonen sekä ratsain että ajaessa. Orilla oli sekä kisamenestystä että ulkonäköä, joiden ansiosta se oli melko kiinnostava nimi sukutauluissa ja omalla aikakaudellaan kai melko suosittukin. Ori palkittiin jo nuorena näyttelysaavutuksistaan champion- arvonimellä ja se kilpaili vielä muutamia startteja kouluradalla ennen kuin siirtyi kokonaan siitokseen. Orilta jäi iso liuta varsoja, jotka eivät liiemmin kaipaa esittelyä. Soini lopetettiin vanhuudenvaivojen vuoksi marraskuussa 2013.
eie. Tinjamiini oli suvun hieman tuntemattomampi nimi. Vaaleanrautias tamma oli hieman haastava luonteeltaan, jonka vuoksi sen kilpailu-ura tyssäsi alkuunsa. Karismaattinen ja hyvärakenteinen tamma pärjäsi kuitenkin näyttelyissä hyvin ja menestyksensä vuoksi se oli sittenkin haluttu nimi sukutauluihin. Luonteensa vuoksi tammalta jäi kuitenkin vain seitsemän varsaa, jotka ovat kilpailleet hyviä uria isänsä painotuslajeissa. Kolme näistä on myös menestynyt siitoshevosina jälkeläistensä kautta ja kilpailleet koulua.
eei. Loistokas viettelee tällä hetkellä liki 20 vuoden iässä ansaittuja eläkepäiviään, sillä tällä hevosella jos jollakin on pitkä ura takanaan. Nuoremmiten Loistoa nähtiin ravi- ja valjakkoajokisoissa, joista erityisesti jälkimmäisissä se menestyi todella hyvin muutamien vuosien ajan. Ori joutui kuitenkin yllättäen kuuden vuoden ikäisenä vaihtamaan kotia, jossa se puolestaan käännytettiin ratsastuspuolelle ja kisaaminen aloitettiin koulu- ja esteratsastuksen parissa. Loistokkaalla ei ollut mikään maailman kaunein askellus ja sulavin liike, jonka vuoksi se ei menestynyt hirveän hyvin kouluratsastuksen parissa, mutta sitäkin paremmin puolestaan esteillä. Kapasiteettia orilla riitti 110cm rataesteillä, koulussa se puolestaan oli helppo B tasoa. Orin kilpaura kesti vajaasta kolmesta ikävuodesta 15 vuoden ikään saakka, jonka aikana se keräsi satoja sijoituksia. Luonteeltaan Loisto on aina ollut kipakka ja hyvin orimainen, itsepäisyyttä se omaa loputtomiin, eikä koskaan ole päästänyt omistajaansa helpolla. Värityksetään ori on komea tummanrautias kera piirtopään ja säkäkorkeutta tältä löytyy vajaat 159cm. Kilpauransa ohella Loistokasta käytettiin jalostukseen kymmenen varsan verran, joille se periytti eritoten hyvää hyppykykyä esteradoille.
eee. Kesäsuon Maire on jo edesmennyt suomenhevostamma, joka menestyi vanhemmalla iällä kouluratsastuksen parissa vaativissa luokissa saakka. Maire syntyi Kesäsuon tilalle, jossa sitä odotti siitostamman virka neljästä ikävuodesta alkaen. Kuuden vuoden iässä tamman hieno liike kuitenkin huomattiin, jonka myötä se pääsi melkeinpä kuin sattumien kautta ratsukoulutukseen ja kilpailemaan kouluratsastusluokissa. Mairella kilpailtiin aktiivisesti parin vuoden ajan, jonka aikana se keräsi monta voittoa ja muuta sijoitusta kotiinpäin. Hyvärakenteinen tamma oli väritykseltään punarautias, ilman minkäänlaisia merkkejä, ja säkäkorkeutta se omasi vain reilut 150cm. Luonteeltaan Maire oli maatakäsiteltäessä kiltti ja varma, mutta puolestaan ratsastaessa se oli melko virtaviivainen, joka vaati vahvat pidätteet. Jälkeläisiä tamma saattoi tähän maailmaan viitisen kappaletta, joista kolme oli orivarsoja ja kaksi tammavarsoja. Varsoilleen Maire periytti selkeästi reipasta luonnettaan, sekä osalle myös kaunista liikettään koulun parissa. Tamma lopetettiin vanhuuden oireisiin 23 vuoden ikäisenä.
(eei & eee © kasvattaja)

29.01.19 kouluvalmennus, valm. Iivari von Hoffrén (528s)
Helmikuinen kirpakka pakkanen ei paljoa haitannut maneesin lämmössä. Neljä erilaista ratsukkoa seisoi keskellä opettajana toimivan Iivarin kiertäessä tarkastamassa kapsonien sopivuuksia. "Me käytämme kapsonia, koska alkuun joudumme johtamaan ohjalla paljon opettaaksemme hevoset seuraamaan painoamme tarkemmin, mikäli heidät on koulutettu ns. saksalaisittain. Koska emme tahdo hevosen vääntävän päätä vinoon emmekä myöskään missään nimessä repiä sitä suussa, käytän itse varsinkin nuorten hevosten kanssa paljon kapsonia. Kuolaimet, olivat ne sitten nivelet tai kanget, otan vasta kun hevonen seuraa painoani ja mahdollinen maksimiote ohjasta on vain pientä sormien heiluttelua."

Kun ratsukot lämmittelivät, jatkoi Iivari briiffaustaan. "Tänään teille tulee ehkä paljonkin uutta asiaa, mutta kun pidätte muutaman perusasian mielessä, ei lopulla ole niin suurta väliä. Yksi: olette rentoja, eli otetaan se yliryhdikäs dressagemoodi kaikilta pois heti alkuun. Lysyssä ei saa olla, mutta antakaa vatsan vähän pömpöttää. Hartiat ja selkä elää lonkkien mukana, lonkat hevosen liikkeiden. Kaksi: hevosen on toimittava vapaaehtoisesti. Jos se vikuroi tai ei tahdo tehdä, mietitään miksei. Raippa ja kannukset ovat merkinantoa varten, ei sitä että pollen saisi liikkeelle tai olemaan temppuilematta. Jos näen yhdenkään lyövän hevosta tänään raipalla, tulen ja lupaan läimäistä teitä takaisin! Kolme: tähtäämme koko ajan painolla toimiviin hevosiin. Pohje, ohja, ääni, ne tulevat vasta jos painoon ei vastata heti. Ideaalitilanteessa aina kun hevonen tekee mitä pyydetään, me istumme vain selässä häiritsemättä sitä."

Iivari oli tunnettu kovasta opetuksestaan ja suoruudestaan, eikä alkutunti antanut aihetta epäillä sitä. Oppilailla oli tunti aikaa vakuuttaa opettajansa siitä, ettei nykyratsastus ollut sittenkään vielä turmiossa. Let the game begin. Olipa kiva nähdä tunnilla myös supisuomalaista edustusta! Ori oli oikein symppis, silmät kiilsivät blondin harjan alta ja rinta röyheänä hän hieman pörhisteli isommille, elämänsä selkeästi vakavasti ottaville puokkiherroille. "Relatkaa hei!" huusi Myslin asenne, "iloa elämään!" Suokilla näyttikin olevan oikein hauskaa, mutta Jannica joutui heti alusta asti pitämään oman keskittymisensä superkasassa niin ettei relaamiselle näyttänyt jäävän aikaa. Siinäpä se pähkinä olikin: hänen olisi saatava itsensä rennoksi selässä sähläenergialla kulkevasta ratsustaan huolimatta. Vaikka järki tiesi että hevonen rentoutui ratsastajan mukana, niin kerroppa se selkärangasta tulevalle selviytymisvaistolle kun allasi on 600 kg intoilevaa lihaskimppua...

Muista poiketen Mysli aloitti kiemurteluharjoituksen ravissa, sillä käynnissä se kärkkyi vain tilaisuutta päästä reippaampaan tahtiin. Aluksi meno oli varsin kaoottisen näköistä, mutta pikkuhiljaa Mysli alkoi yhdistämään että painon siirtyessä oli tultava sen perässä. Kun ori oli perushyvin samalla sivulla Jannican kanssa, lähdettiin pyytämään jo vaativampaa: avotaivutuksessa oli hevosen oltava superhyvin kuulolla ja ratsastajan annettava avut tismalleen oikein, mikä ei kumpikaan ollut helppoa: hevosen tulisi asettua lonkan mukaan, mutta painopiste kertoisi mihin suuntaan liike jatkui. Ymmärrettävästi alkuun Mysli olisi vain juossut taivutusten läpi, joten ratsukko palasi vielä ympyrälle taivuttelemaan kaarevalle linjalle. Kun Mysli pysyi käynnissä ja ravissa avotaivutuksessa kaarella, oli aika yrittää suoralla uralla uudestaan. Ori tuntui kuumenevan aina päästessään pitkälle sivulle, mutta muutamia askeleita saatiin tyylipuhtaita, itsekannettuja taivutuksia. Laukassa ei lähdetty edes yrittämään: tarvittaisiin enemmän aikaa saada Mysli tasaantumaan ja kuulolle.
"Tänään taisi olla vähän häsellyspäivä, mutta kyllä se siitä. Mysli on aika tyypillinen suokki, luonnostaan etupainoinen, joten kannattaa olla tarkkana että se ei nojaa kädelle. Kannattaa kotona tehdä samaa harjoitusta kuin Sebastian ja Shady: löysää välillä varsinkin ympyrällä sisäohja ja katso pysyykö meno muuttumattomana. Kapsonin kanssa kannattaa harjoitella, siinä voi kyllä olla kuolain mukana jos tuntuu että tarvitset lisäjarrua... Onneksi otit tänään kuolaimen messiin!"

28.01.19 kouluvalmennus, valmentaja: Nana (180s)
Tönötin taas kerran toppavaatteissa Adinan maneesissa ja katselin kun Jannica verrytteli suomipoika Mysliä. Myslin askel oli hyvin matkaa voittava ja olemus oli todella eteenpäin pyrkivä. Muutaman kerran se hätkähti ulkona puhaltavaa pakkas tuultan sen rapistellessa oksilla maneesin seiniä. Kun Jannica keräsi ohjat kunnolla käsiinsä oli työn vuoro. Pyysin heitä eteeni isolle kahdeksikolle sillä Jannica oli kertonut että pojalla oli välillä tapana karata pohkeen alta. Kahdeksikolla keskityttiin kunnollisiin apuihin ja saatiin ori kulkemaan hyvin pyöreänä. Seuraavaksi ruvettin tekemään niin että aina kahdeksikon keskellä ravi-käynti-ravi siirtymä. Mysli toimi hienosti vaikka aluksi meinasi hieman ravata apuja karkuun. Kun saatiin tämä sujumaan päätettiin kokeilla onnistuisko sama laukassa mutta laukka-ravi-laukka muodossa. Mysli hypähti hyvin kevyesti laukalle mutta tahtoi hieman karata ulkopuolen ohjastuntumalta. Sen korjattuaan ori alkoi pyöristymään ja näyttämään hienon kouluratsun elkeitä. Päätimme vielä tehdä hieman pohkeenväistöjä niin että ratsukko tulivat kentän lyhyeltä sivulta kohti toista lyhyttä sivua väistivät siitä vuorontellen vasemmalle ja oikealle. Se meni oikein hienosti käynnissä ja hivistelimme myös ravissa hieman väistöjä jotka nekin sujuivat pienistä kommeluksista huolimatta hyvin. Jannica jäi ravailemaan loppu raveja kun poistuin katsomaan lähtisikö auto vielä käyntiin.

28.03.18 estevalmennus Mörkövaarassa, valmentaja: tvisha (274s)
Ratsukon saapuessa Mörkövaaran kentälle ei ollut epäselvyyttä siitä, oliko tällä hevosella virtaa vai ei. Mysli viipotti menemään tohinoissaan pää viidentenä jalkana eteenpäin, eikä alkuun ollut kuulevinaankaan ratsastajansa apuja. Ori vaatikin oman aikansa, ennen kuin se oli saanut suurimmat energiansa purettua, ja sen jälkeen valmiina työntekoon. Rauhoittuessaan Mysli reagoi kivasti ratsastajansa apuihin ja malttoi huomattavasti tarkemmin keskittyä jalkoihinsa lämmittelypuomeilla.

Ratsukon yhteistyön pelittäessä paremmin ja hevosen ollessa hyvin vetreytynyt, lähdimme suorittamaan tälle päivää kaavailemaani tehtävää. Kentälle oli pystytettynä yksittäisiä pystyjä sekä kahden esteen sarjoja, joilla korkeutta oli vaihtelevasti 50cm aina metriin saakka. Pienille esteille oli tarkoitus lähestyä hyvin hitaassa temmossa ja lyhyessä laukassa, kun puolestaan isommille oikein pitkässä ja vahvassa laukassa, kuitenkaan turhia kaahailematta. Hieman arvatenkin pienet esteet eivät lähtenyt siinä vaaditussa rauhallisuudessa heti ylittymään, Mysli tahtoi jälleen kerätä kierroksia kun pääsi hyppäämisen makuun. Jannica oli kuitenkin hyvin hereillä selässä ja uskalsi reilusti pidättää ratsuaan ja pyytää tältä tasaisempaa menoa, joka vähitellen tuotti tulosta. Pidätteisiin reagoidessa Mysli lyhensi oikein hienosti laukkaansa ja ylitti esteet kauniissa kaaressa, hyvin jalkojaan käyttäen. Isommilla esteillä orin tahti oli alusta alkaen hyvä, joskin pientä hankaluutta oli hyvän ponnistuspaikan löytymisessä, jonka myötä alkuun parivaljakolle tuli muutamat pudotukset. Toistojen kautta ja paremman rytmin löytyessä ratsukon ongelmat kuitenkin vähenivät kierros kierrokselta, jolloin lopussa tehtiin jo varsin hienoja hyppysuorituksia.

Reilun tunnin reippaan työskentelyn jälkeen lähdimme vähitellen lopettelemaan ja ratsukko sai siirtyä itsenäisesti loppuverkan pariin. Koska tunnin aikana laukattiin ja hypättiin paljon, sai jäähdyttelyt suorittaa kevyessä tahdissa, tehden oikein pitkät loppukäynnit. Jannican ja Myslin osalta valmennus sujui varsin hyvin, alkuun heillä oli pientä erimielisyyttä, kun hevonen ei olisi malttanut ottaa täysillä apuja vastaan. Ratsastajan pitkäpintainen työskentely selässä kuitenkin kannatti, sillä sen avulla alkoi onnistuneita suorituksia tulemaan.

05.05.17 estevalmennus, valmentaja: tirppa (205s)
Valmennusta edeltävä ilta oli venähtänyt hieman pitkäksi, ei ratsastuskilpailujen jatkobileiden takia vaan orikatalogeja selatessa. Ihan oikeasti! Varmistin vielä aikaisin aamuyöstä muistilapuilla vuoratusta kalenteristani huomisen aamupäivän valmennuksen sisällön: junnu ja rataesteitä. Ratapiirros koelaudan päällä ajoin Adinan kartanolle seuraavana päivänä pohtien, että miten tunnetun ponikasvattajan talliin oli eksynyt puoliverinen. Oli tyypillinen, suomalainen kevätaamu – eli sellainen, joka olisi yhtä hyvin voinut olla syysaamu tervehtiessäni tallityöntekijää tallipihalla. Valmennettava ratsukko oli ilmeisesti jo maneesissa verryttelemässä.

Maneesissa verrytteli suurehko, korkeajalkainen rautias ratsastajineen. Mutta ei se ollut puoliverinen. Eikä aivan varmasti kansainvälisten ratojen esteratsu. Taittelin rataluonnoksen takaisin tallitakin taskuun, ja pohdin, että olisi aika siirtyä sähköiseen kalenteriin. Hevonen oli ilmeisen nuori, ja yskäisin teennäisesti ilmoittaakseni olemassa olostani. Ratsastaja hymyili leveästi, ja yritin pohtia sopivaa sisältöä valmennukselle. Kavaletteja! Kavalettisarjoja. Muistelin erään ruotsalaisvalmentajan kavalettiklinikoita, ja selostin sisältöä ratsastajalle samalla kun organisoin puomeja keskihalkaisijalle. Joka toinen puomi aseteltiin lomittain niin sanotun sokeripalan päälle, siten että kavalettikuja muodosti eräänlaisen ristikon. Nuorelle hevoselle en rakentanut täysimittaista kujaa, mutta harjoitus kehittäisi hevosen ryhtiä, voimaa sekä suoruutta. Ilmeisen hyväluonteinen Mysli ei kummastellut kavaletteja sen enempää, vaan ravasi katsoen jalkoihinsa varsin reippaasti läpi kujan. Nuori ori kolautteli muutamaa puomia, mutta hokasi harjoituksen varsin nopeasti. Ruotsalaisvalmentaja kuvasi harjoitusta bodypumpiksi hevosille, joten harjoitus lopetettiin sitten kun Mysli oli hyvässä balanssissa ja rytmissä. Kotiläksyksi ratsukko sai rypistyneen ratapiirroksen, ja sanasen siitä, että se voisi olla hyvä harjoitus sitten viiden vuoden päästä.

29.01.19 Maastossa, kirjoittaja: Nana (352s)
Pakkanen oli laskenut -10 asteeseen mutta silti kylmä viima yritti päästä paidan kauluksesta sisään. Kiristin huivia kaulallani ja astelin reippaamin kohti tallin sisään käyntiä. Avatessani oven sain osakseni muutaman hörinän hevosilta jotaka toivoivat ilmeisesti saavansa ruokaa. Rapsuttelin hetken pallomahaista tammaa joka näytti siltä että pian saattaisi olla varsa luvassa. Päivän tarkoitus täällä ei kuitenkaan ollut tiineiden tammojen rapsuttelu vaan Mysli herralla ratsastaminen. Olin lupautunut viemaan suomipojan pienelle maastolenkille kun kerta pakkastakaan ei ollut kovin paljoa. Löysin oikean hevosen tönöttämässä karsinasta ja mitä ilmeisin kalastelemassa viimeisiä heinän korsia aamupalan jäljiltä. Minut kuullessaan ori nosti päätänsä ja tuli tervehtimään korvat hörössä. Kävin hakemassa harjapakin ja aloin harjailemaan oria joka ilmeisesti oli päättänyt että taskuissani oli jotain syömisen arvoista. Päätin uskaltaa jättää satulan paikoilleen varustehuoneeseen ja nappasin vain suitset mukaani. Eihän meidän ollut tarkoitus mitään laukkakisoja vetää. Paketoin itseni ja Myslin valmiiksi ja menimme ulos. Aurinko paistoi mukavasti toki ei siitä mitään hyötyä ollut kylmyyden takia. Tarvitsin penkin päästäkseni kapuamaan Myslin selkään. Kerkesin juuri ja juuri istahtaa orin selkään kun tämä oli jo menossa. Teinkö sittenkin virheen kun jätin satulan laittamatta. Mutta se oli myöhäistä nyt.

Astelimme kohti suojaista metsäpolkua reippaalla tahdilla. En ollut koskaan nähnyt kenekään hevosen lähtevän näin mielellään pois kotoa toisaalta voin vaan kuvitella sitten sen vauhdin kun palaamme takaisin. Myslin hengitys höyrysikun vaeltelimme pitkin Adinaa ympäröiviä maisemia. Pakkas ilma pisteli hieman poskilla ja nenän päässä. Sopivan kohdan tullan pyysin orin ravilla ja ravailimme talven ihmemaassa. Yllätyin kuinka helppoa sen ravisa oli istua niin kuin kiikkustuolissa keinuisi. Hetken kuluttua orin askel alkoi kiihtymään mutta toppuuttelin sitä hieman. Olimme todennäköisesti saapuneet laukka suoralle jonka ori tunnisti. Maa näytti ihan hyvältä eikä ori ollut liukastellut oikeastaan ollenkaan matkan aikana. Päädyin nostamaan ravin kautta rauhallisen laukan joka yllättävän hyvin onnistui. Laukkasimme jonkun matkaa kunnes hidastelimme ravin kautta käyntiin. Paluu matkalla tallille törmäsimme koiran ulkoiluttajaan joka varoitteli ettei latujen lähellä kannattaisi mennä ratsastelaan koska siellä pyöri joku vanha papparainen hiihstelemässä ja raivoamassa kaikille jotka edes uskalsivat liian lähelle latuja. Naurahdin hieman ja otiovttelin hyvät päivän jatkot. Saavuimme pian tallin pihaan jonka jälkeen hodin orin ja paketoin sen loimeen ja vein nauttimaan kivasta pakkaspäivästä kavereiden kanssa tarhaan.

30.07.18 Loitsulan laidunkauden päätösmaasto, kirjoittaja: Elva (122s)
Jannica sekä Mörkövaaran Mysli olivat toiseksi viimeisiä maastoon lähtevässä letkassa. Hyvätapainen ja rohkea Mysli sopi jonon loppupäähän hyvin, ei se ainakaan jälkeen tuntunut jäävän, päinvastoin. Harmiojärvessä kahlaaminen oli Myslin mielestä mahtava juttu, se kahlasi rannassa mielissään. Metsäpolulla matka jatkui samanlaista innokasta tahtia, jota Jannican pitikin jo jarrutella. Polun varteen osuneessa tarhassa shetlanninponit tekivät tuttavuutta Myslin kanssa, ja ori tuntui olevan niistä aivan täpinöissään. Metsälammin tilan pihalla ratsukolla oli tauon paikka, ja molemmat osapuolet tankkasivat juoden mehua ja vettä. Matkan jatkuessa hiekkatiellä tuli vastaan aitaus, jossa Mötkylä-nauta laidunsi omassa rauhassaan. Sitä Mysli ei sulattanut ilman pientä steppailua, ja ratsukko siirtyikin sukkelaan tien toiselle puolelle. Ori kuitenkin jäi tuijottamaan nautaa loputtoman ihmeissään. Loppureissu sujui leppoisasti pitkin hiekkatietä, Mysli piti hyvän tahdin yllä pihaan asti!

25.10.16 Ensimmäiset näyttelyt, kirjoittaja: omistaja (240s)
Saavuimme jännityksellä Sysiluotoon varsanäyttelyjä varten hyytävän kylmään kaupunkiin. Matkanteko oli lämmintä autossa, joten emme tajunneetkaan ennen kuin pääsimme perille, miten kylmä siellä on tähän aikaan vuodesta. Vetäen takkiani tiukemmalle purin trailerista varsani ja aloin puunaamaan sitä viime hetken valmisteluihin. Kävimme kävelemässä hieman lämmikkeeksi pientä polkua lähitienoolla ja Mysli käyttäytyi hienosti. Viimein luokka alkoi ja pääsimme maneesiin lämpimään. Siellä kokenut tuomari dookie istui toisessa päässä arvokkaan näköisenä ja sydämeni pamppaili tuhottomasti astuessamme suureen maneesiin pienen varsani kanssa. Meidät ohjasi erittäin mukava pienikokoinen sihteerinainen ensin lävistäjälle riviin, se oli helppoa koska osallistujia oli todella vähän luokassa. Sitten saimme peräkkäin mennä ison kolmion muotoon asetetun uran. Mysli ei olisi millään malttanut kävellä, vaan yritti jatkuvasti hyppiä pystyyn tai lähteä vauhdikkaammin, joten minulla oli täysi työ sen pitelemisessä uralla. Onneksi sain kuin sainkin villikkoni aisoihin sen saadessa pahimman järkytyksen kanavoitua ravipätkään.

Ravaamisen jälkeen se oli kuitenkin niin hermona, että töin tuskin sain varsan pidettyä sen muutaman sekunnin paikallaan tuomarin tutkiessa rakenteen, katsoessa kaviot ja suun. Onneksi ori käyttäytyi ihme kyllä mallikkaasti tämän ajan ja itse tutkimus ja rakennearviointi ei kauaa kestänyt. Tuossa tuokiossa olimme jännittyneinä, mutta helpottuneina ulos maneesista varsan suitsissa riippuessa ansaitun ruusukkeen. Olin enemmän kuin yllättynyt, kun luokan palkintojenjako alkoi ja meidät kutsuttiin sinne. Se sujui onneksi hallitusti ja Mysli käyttäytyi melkoisen hienosti koko toimituksen ajan, vaikka itse sanonkin. Kotiinviemisinä saimme kuin saimmekin vielä Reserve Champion ruusukkeen mukaan! Kyllä oli hienoa lähteä ajamaan pitkä matka kotiin voittajavarsa trailerissa. Tästä nuorikosta vielä kuultaisiin!