Captain Canada in Wolf's Lands

i. Captain New York on nimensä mukaisesti New Yorkissa vaikuttanut ori, joka kilpaili laukkaratsuna ja siirtyi sen jälkeen uransa päättäneenä kenttäratsuksi. Rohkeana pidetty ori menestyi neljänkymmenen sijoituksen verran ja lisäksi keräsi laukkaratsuna melkoisen voittopotin. Ori polveutuu huippusukuisista laukkahevosista, joten ei liene ihme, että myös se on menestynyt alalla. Mustanruunikko ori mitattiin kantakirjatilaisuudessa 167-senttiseksi, joskin se on periyttänyt varsoilleen paljon suurempaa kokoa parin polven päästä. New oli potentiaalinen III palkinnon kantakirjaori, jonka varsoista suuri osa on toiminut joko laukkaratsuina Amerikassa tai Euroopassa kenttäratsuina pärjäten erityisesti esteillä ja maasto-osuuksilla hyvin rohkean luonteen ansiosta. Newille jäi jälkeläisiä parikymmentä kappaletta, ennen kuin se lopetettiin vanhuudenvaivojen vuoksi parinkymmenen vuoden iässä.
e. Tamerett oli kimo 163-senttinen tamma, joka teki elämäntyönsä lähinnä laukkaratsuna kisaten myös muutamia kenttäluokkia ennen eläkkeelle ja siitokseen siirtymistään. Kaunis ja raamikas kimotamma periytti varsoilleen kompaktia kokonaisuutta ja hyviä kilpailuhermoja sen lisäksi, että ne pärjäsivät kisakentillä hienosti laukkaratsuina sekä muissa ratsastuksen lajeissa. Tamerettilta jäi jälkeläisiä varhain aloitetun siitosuran ansiosta yhdeksän kappaletta, joista noin puolet oli kimoja. Suurimmaksi osaksi tamma tuntui periyttäneen kimoa väriä vain tammavarsoille. Tamerett oli luonteeltaan herkkä hevonen, joka sopi parhaiten yhden ihmisen käsittelyyn ja ratsuksi. Maastossa tamma oli erittäin hyvä luottoratsu, joka ei pelännyt mitään. Tamerett lopetettiin hengitystiesairauden heikentämänä parikymppisenä.

ii. Flying Society oli ruunikko vajaat 170cm korkea ori, joka syntyi ja eli koko ikänsä Amerikassa. Se toimi alkuun laukkahevosena, mutta tuntui jo kymmenvuotiaana saavuttaneen kaiken mitä oli mahdollista ja niin ollen ori siirtyi varhain siitokseen. Jälkeläisiä siunaantui jo ensimmäisenä vuonna lähes sata kappaletta ja jälkeläismäärä kasvoi räjähdysmaisesti sen ajan suosituimman siitosaseman omistajan hymähdellessä tyytyväisenä partaansa. Koko jälkeläismäärästä on mahdotonta sanoa mitään, mutta riittää varmasti hahmottamaan asiaa, kun sanon että kyllä niitä useampi sata on syntynyt. Suuri osa Flyingin varsoista jatkoi isänsä kavionjäljissä laukkahevosen uralla tienaten hyviä summia, mutta muutamia kilpaili myös kenttäratsuina. Flying kuoli tarhassa sattuneen tapaturman seurauksena 15-vuotiaana, jolloin se oli ehtinyt toimia siitoskäytössä jo viisi vuotta.
ie. Princess Zeffirella oli reipas ja rohkea kenttähevonen, joka syntyi Amerikassa, mutta muutti melko nuorena Eurooppaan kilpailemaan kenttää. Sen kisaura alkoi Saksassa tunnetun ratsuttajan opissa, jolloin tamma kilpaili helppoja kenttäluokkia ja siirtyi sitten Irlannin kautta Britanniaan jatkamaan kilpailua ja kouluttautumista isommille areenoille. Kilpailutasoltaan Zeffi ei ollut mikään kolmen tähden kisaaja, mutta selvitti helposti yhden tähden kilpailuja ja tunnettiin selväpäisenä kisaajana, jolle pitkät kenttäkilpailut eivät aiheuttaneet ongelmia jaksamisenkaan suhteen. Kisauransa päätettyään tamma siirtyi kilpailemaan hetkeksi junnuratsuna koulua, mutta siirtyi sitten vuoden jälkeen siitoskäyttöön täytettyään 14 vuotta. Tammalta jäi ongelmallisen tiinehtymisen vuoksi vain kaksi varsaa, jotka ovat molemmat toimineet ensin laukkaratsuina ja sitten kentässä. Zeffin vanhemmat ovat tunnettuja laukkahevosia ja etenkin Known Fact nimensä veroinen kilpaorii. Zeffi oli myös rakenteeltaan sporttinen ja tasapainoinen, josta osoituksena kakkospalkinto kantakirjassa.
ei. Law Society sai nimensä kasvattajansa mukaan, joka kasvatusuran alkuvaiheilla opiskeli myös lakitiedettä San Diego State Universityssä. Kasvattajan kokemattomuus näkyi osittain orin luonteessa, sillä nuorena hänelle ostettu ori pääsi hieman niskan päälle ja meni monta vuotta, ennen kuin se siirryttyään uudelle omistajalle saatiin aisoihin. Ratsuna ori onneksi oli kyllä toimiva, muuten sen tie olisi saattanut katketa hyvinkin lyhyeen, sillä tuon ajan kasvatuksessa painotettiin kyllä käytöstä ja hyvää luonnetta osana kasvatusta. Larryksi kutsuttu ori pääsi kilpailemaan uudella omistajallaan, mutta ei koskaan saavuttanut suurta suosiota laukkaratsuna uran alettua vasta 5-vuotiaana normaalin kahden sijaan. Ori siirtyi vanhempien tunnettavuuden turvin siitoskäyttöön muutaman kisakauden jälkeen, mutta ei saavuttanut suuren suurta suosiota siinäkään saralla. Niinpä se kylmästi päätettiin vain laittaa pois 9-vuotiaana. Orilta jäi huonon kisatuloksen vuoksi vain kourallinen varsoja, jotka ovat kylläkin pärjänneet isäänsä paremmin laukkaratsuina.
ee. Geisha oli nimestään huolimatta kimotamma ja korkeutta siltä löytyi 163 sentin verran. Geisha kilpaili muusta suvusta poiketen uransa alusta alkaen kenttäratsuna ja menestyi erityisen hyvin estepuolella ollen rohkea ja ennakkoluuloton hyppääjä myös vaativissa maastoesteluokissa. Jonkin verran tamma kilpaili myös risuestelaukoissa, mutta ilmeisesti sopiva jockey oli vaikea löytää aavistuksen persoonallisen luonteen vuoksi. Geisha ei missään nimessä ollut ilkeä, mutta sillä vain sattui olemaan vähän persoonallinen luonne. Geishalta jäi kisaamisen ohessa viisi varsaa, jotka toimivat pääasiassa laukkaratsuina, joskin niistä muutama kisasi kenttää vielä laukkauransa päätyttyä. Geisha periytti jälkeläisilleen onneksi hyvän isävalinnan kanssa rauhallisempaa ja tasapainoisempaa luonnetta, mutta kuitenkin sopivasti kilpailuissa syttyvää ja voittohenkistä, mikä sopi hyvin laukkahevosille. Geisha lopetettiin kaksikymmenvuotiaana käytösoireiden myötä, jotka pahenivat vuosi vuodelta ja lopulta tamma lopetettiin neurologisiin syihin vedoten. Ruumiinavaus ei kuitenkaan paljastanut mitään syytä moiselle käytökselle, eikä tamman jälkeläisistä kukaan ole oireista kärsinyt.

iii. Northern Dancer periytyy saavutuksiltaan laukkahevosena tunnetusta suvusta, joka syntyi ja eli koko ikänsä tunnetun siittolan omistuksessa. Lyhyen, mutta menestyksekkään laukkauransa jälkeen ori siirtyi siitokseen ja sai ensimmäisenä vuonna parikymmentä jälkeläistä vain yhden tamman jäätyä tyhjäksi. Luonteeltaan North tiedettiin temperamentikkaana oriina, mutta hyväluonteiseen emään yhdistettynä varsoista on tullut seesteisiä. Hieno ruunikko ori kantakirjattiin 6-vuotiaana kakkospalkinnolle ja se toimi vanhoilla päivillään myös kasvattajan pojalle kilpahevosena helpoissa luokissa lännenratsuna.
iie. Sunbittern oli laukkasuvun kasvatti, joka oli myös luonteeltaan temperamenttinen ja kilpailunhaluinen. Se kilpaili jo nuorena voitokkaasti laukkaratsuna ja voitti kaiken kaikkiaan puolet starteistaan ajan myötä. Yhtenä kasvattajan silmäteristä tamma oli harkiten käytössä siitokseen kilpauransa jälkeen ja sitä käytettiin suureksi osaksi vain kantakirjaoreilla tai kisatuloksia tehdyillä laukkaoreilla, joilla piti olla lisäksi hyvä suku takanaan. Tiukan valinnankin johdosta jälkeläiskanta jäi pieneksi, mutta sitäkin paremmaksi ja tasaisemmaksi. Sun periytti varsoilleen korrektia juoksijan rakennetta ja kaikki sen varsoista siirtyivät varhaisessa vaiheessa laukkaradoille.
iei. Known Fact siirtyi laukkauransa jälkeen kenttäratsuksi kilpaillen jopa vaativalla tasolla onnistuen erityisesti esteluokissa hienosti. Kenttäuran lisäksi ori kilpaili myös muutamissa isoissa esteluokissa, kunnes siltä kiellettiin jalkojen vuoksi hyppääminen 12-vuotiaana. Temperamenttinen ori sai jälkikasvua kisauran päätyttyä vähänlaisesti, koska sen suku ei muuhun sukuun verrattuna ole kovinkaan tiedostettua tai kisoissa pärjännyttä. Ori itse sen sijaan teki ihan mukavan uran sekä laukkaratsuna että kenttäpuolella. Sen varsat ovat perineet isänsä temperamenttia, mutta sopivalla tamman luonteella höystettynä eivät kuitenkaan ole olleet ongelmallisia käsitellä ja etenkin ratsuina ne ovat toimineet hyvin.
iee. Omentello menestyi hyvin laukkahevosena ja oli myös rakenteeltaan ihanteellinen, josta kertoo jo tamman ykköspalkinto kantakirjassa. Tamma aloitti kilpauransa vuotta myöhemmin kuin normaalisti se aloitetaan ja piti myös muutamia kisataukoja varsotuksen vuoksi. Kisauransa päätyttyään tamma siirtyi uudelle omistajalle siitokseen ja harrasteratsuksi, jona se myös kilpaili junnuluokissa muutamia helppoja luokkia esteillä ja risuestelaukoissa opetusmestarina. Kuuliainen ja kiltti tamma sopi hommaan kuin nakutettu ja myös sen varsat olivat suurilta osin yhtä hyväluonteisia. Omentellon varsat ovat pääasiassa kilpailleet laukkahevosina, tarkkaa lukumäärää ei ole ylhäällä tuon ajan huonon kirjanpidon vuoksi, mutta viisi varsaa on merkitty tammalle rekisteriin.

eii. Phalaris tiedettiin temperamentikkaana, mutta nuoresta pitäen osaavana kenttähevosena. Se oli vaativa peruskouluttaa, eikä uransa alkuvaiheilla pärjännyt uusien ratsastajien kanssa. Se kuitenkin löysi sopivan ratsastajan ajan kanssa, jolloin kisatuloksetkin lähtivät nousuun ja ori toimi myöhemmin myös tunnetun brittiratsastajan Gregory Millyn ratsuna junnuluokissa voitokkaana ruusukehaina. Yhteisen sävelen löydyttyä ori oli mukava ratsu ja hoidettava, mutta osasi kyllä testailla ajoittain tuttujakin ratsastajia. Jälkeläisiä temperamentikkaalle ja haasteellisen leiman saaneelle orille ei juuri kertynyt, mutta nämä muutamat jälkeläiset ovat kilpailleet jonkun verran laukkaratsuina ja kentässä. Nekin ovat omanneet jonkun verran isänsä temperamenttia.
eie. Ran Tan oli kimo voitokas laukkaratsu, joka keräsi ensin pikkukaupunkinsa mitalit ja palkinnot ja siirtyi sen jälkeen kilpailemaan isommille radoille ulkomaille. Rakenteeltaan sopusuhtainen tamma palkittiin kisauran päätyttyä kantakirjassa II palkinnolleja se siirtyi siitoskäyttöön. Luonteeltaan Ran oli haasteellinen, mutta yhteisen sävelen löydyttyä siitä sai kyllä kuorittua oikein mukavan kilparatsun itselleen laukkaradoille. Laukkauran päätettyään tamma kilpaili risuesteillä vielä ja jonkun verran myös maastoesteillä. Jälkeläisiä tammalta jäi kymmenen kappaletta lähinnä laukkuriorien kanssa, jonka ansiosta myös jälkeläistö kilpaili emänsä perässä kohtalaisen hyvällä keskiarvolla. Ran lopetettiin 25-vuotiaana, kun silloinen omistaja päätti luopua suuresta osasta eläkehevosia. Pikkuvikaiselle Ranille ei päätetty enää etsiä uutta kotia, vaan se lähti ikivihreille laukkakentille muutaman muun seurana.
eei. Sovereign Path omasi isän muun suvun tavoin kohtalaisen haasteellisen ja kilpailuhenkisen luonteen, josta ei tietyssä määrin kuitenkaan ollut harmia laukkahevosen uralla, missä voitontahto oli aina hyväksi. Käsittelypuolella toki ori olisi voinut olla kyllä helpompi, mutta kyllä sen kanssa pärjättiin. Ratsuna ori oli energinen ja laukkahevosena myös kohtalaisen osaava koulupuolella, koska sen omistaja kilpaili myös koulua. Patsy taitaa myös olla suvun ainoa hevonen, jolla on kilpailtu koulupuolella. Laukkauransa lopeteltuaan 12-vuotiaana ori siirtyi kokonaisvaltaisesti kouluratsuksi ja siitokseen, jossa se sai kolmen kouluvarsan lisäksi lukuisia laukkahevosia jälkeläislistalleen. Useimmat orin jälkeläisistä eivät kuitenkaan olleet isänsä veroisia laukkahevosia. Patsy vietti viimeiset vuotensa eläkepäiviä ihmetellen, mutta siirtyi sitten Ranin ja muiden vanhempien hevosten seurassa ikivihreille, kun paikat alkoivat reistailla.
eee. Pandorina oli ruunikko temperamenttinen tamma, joka tiesi kyllä paikkansa laumassa, eikä sitä helposti luovuttanut edes ihmiselle. Tamma oli aloittelijakokelaiden kauhu, eikä uusista tallipojista montaa löytynyt, jotka olisivat vapaaehtoisesti tammaa treenanneet tai edes laittaneet valmiiksi jockeylle. Tulisen luonnon omaava Pandorina oli kuitenkin lupaava laukkahevosen alku, kunnes kohtalo päätti toisin ja tamma loukkaantui radalla vakavasti vain nelivuotiaana. Pitkän kuntoutuksen turvin, jonka tamma ansaitsi hyvän sukunsa turvin, se siirtyi lopulta siitokseen ja periytti yhdeksälle jälkeläiselleen erinomaiset taidot ja sopivasti temperamenttia laukkaratsuiksi. Erinomaisesti pärjännyt ori Panorama on myös tamman jälkeläistöä ja varmasti tuttu monelle laukkaurheilua seuraavalle nykyisinkin hevosten sukutauluista.

03.08.2010 Ensimmäinen estevalmennus, kirjoittaja: omistaja (104s)
Ensimmäinen estevalmennus jännitti varmasti minua enemmän kuin oria. Se ei tuntunut keskittyvän ollenkaan hommaan, vaan katseli kaikkea outoa uudessa maneesissa naapurissa. Myös omat ajatukset harhailivat, joka ei ainakaan edes auttanut hommaa. Alkutunnista keskityttiin tavalliseen puomityöskentelyyn ja suoriin linjoihin, koska jännityksen myötä tahtoi unohtua asettaminen, taivuttaminen ja suoristus. Sitten hypättiin pientä sarjaestettä, johon oli nostettu kukkapuskat molemmin puolin. Kapua ne eivät kuitenkaan tuntuneet haittaavan, olimmehan kotonakin roudanneet jos vaikka minkälaista koristetta esteiden juurelle. Valmentaja kehui istuntaani esteillä ja apuja vähäeleiseksi, se kai oli hyvä juttu. Laukka oli tänään vähän huonoa ja jännittynyttä, mutta temponvaihtelujen ja puomityöskentelyn jälkeen se parani hiukan. Loppuun otettiin vielä siirtymisiä kontrolliharjoituksena.

03.08.2011 Koulutreeniä pikaisesti, kirjoittaja: omistaja (155s)
Hain Kapun tarhasta ja laittelin itse kuntoon, hoitajat olivat menneet nuorten kanssa kävelemään maastoon, koska ilma oli mukavan lämmin ja aurinkoinen. Sidoin Kapun hoitopuomiin, jonne olin aiemmin jo vienyt oriin varusteet. Se oli melko puhdas, joten harjaamiseen ei kauaa uhrautunut. Aloittelimme pitkillä alkukäynneillä kentälle päästyämme ja sitten aloin tehdä ravissa ympyröitä, kaikenlaista taivuttelua ja asettelua sekä peruutuksia. Sen jälkeen laukkasin muutaman kierroksen ja aloimme treenata laukannostoja lyhyiden sivujen loppussa. Kapu nosti pyydetyt laukat oikein hyvin ja oli reipas tänään. Lopuksi se alkoi jo hieman jopa myödätä kaulasta ja meni hetkittäin muodossa, ei yhtään hullummin meidän 4-vuotiaalta! Ratsastuksen jälkeen pyyhin hiet ja vein orin omenoiden kera takaisin laitumelle. Minulla oli vielä hiukan aikaa, joten päätin helpottaa hoitajien hommaa pesemällä orin harjat ja harjapakin. Jätin ne aurinkoon kuivumaan ja jätin lapun, että Laura ja Heli nostaisivat ne kuivumaan sisälle lähtiessään. Tyttöjä ei vieläkään näkynyt, mutta ainakaan mitään soittoa ei ollut kuulunut, joten eiköhän kaikki ollut maastossa hyvin..

03.08.2012 Koulutreeniä pellolla, kirjoittaja: omistaja (75s)
Muutamien päivien sadejakson jälkeen tänään oli jo parempi ilma, joten päätimme mennä pellolle Kapun kanssa, joka vaikutti kesäloman lopuksi hieman laiskalta. Tein käynnissä taivutuksia, asetuksia ja muuta helpohkoa ennen kuin aloin ravailla ympyröitä ja kiemurauraa neliöllämme. Ravailun jälkeen nostin vielä laukat molempiin suuntiin ja sitten otettiin vielä pätkiä laukkaa ja ravia. Lopuksi otettiin muutama reipas laukkasuora ja tein myös loppuverkat pellolla. Kapu oli oikein kiva tänään! Hoidin sen ratsastuksen päätteeksi hoitopuomilla ja vein sitten laitumelle.

03.08.2013 Esteitä itsenäisesti, kirjoittaja: omistaja (121s)
Ilma oli melkoisen ankea, mutta juuri tällä hetkellä ei satanut ja sain hoideltua orin ulkona. Päätin hypätä, koska Kapu oli ollut taas hieman laiskalla päällä viime ajat ja hyppääminen sai sen tavallisesti virkistymään. Aluksi hyppäsimme vain yksittäistä estettä, koska maneesi oli märän kentän vuoksi ihan täynnä. Sitten kun paikka tyhjeni pääsimme hyppäämään matalaa rataa. Viime kerrasta oli aikaa, joten pidin esteet tänään Kapun tasoon nähden tosi pieninä. Kapun kanssa meni oikein kivasti ja hyppäsimme kolmen esteen sarjaa, joista ensimmäinen ja viimeinen olivat pystyjä ja keskimmäinen okseri. Muutama hassu hyppy tuli viimeiselle esteelle Kapun sovittaessa askeltaan, mutta muuten meni oikein kivasti ja Kapu tosiaan piristyi kyllä tunnin kuluessa. Hyppäämisen jälkeen kylmäsin jalat pesukarsinassa ja pyyhin hiet ennen kuin ori pääsi päiväheinille ulos.

03.08.2014 Peltotreeniä, kirjoittaja: omistaja (85s)
Hoidin Kapua ennen ratsastusta pitkään ulkona ja selittelin orille kaikenlaisia viime aikojen kuulumisia. Menimme ilman satulaa pellolle, koska Kapu oli ollut rauhallinen ja totta puhuen laiskakin viime aikoina. Menimme pellolla pientä koulutreeniä, aluksi ympyrällä työskentelyä ja sen jälkeen väistöjä. Laukkasimme ympyrällä ja sitten kun jarrut tuntuivat toimivan otin muutaman reippaan laukkapätkän. Kapu innostui todenteolla ja sai minut pukitettua alas. Onneksi ori palasi muina miehinä tallille, josta hoitaja sai sen kiinni. Sen jälkeen palasin vielä kentälle tekemään laukkahommia ja loppuverryttelyt, joiden jälkeen Kapu pääsi takaisin tarhaan.

03.08.2015 Peltolaukasta palautumista, kirjoittaja: omistaja (94s)
Hoidin Kapun ulkona, jonka jälkeen menimme pellolle verryttelemään, Kapu vaikutti tahmealta, koska oli ilmeisen väsynyt eilisestä peltolaukasta. Laukkailimme tänään paljon, vaikka ori ilmeisesti olisi jumittamisesta päätellen halunnut ainoastaan löhöillä tänään tarhassa. Loppua kohti alkoi kuitenkin yhteistyö toimia paremmin ja siirryin loppuverkkoihin ravissa ja käynnissä. Kotimatkalla harjoittelimme reippaasti kävelemistä, ori kun olisi maleksinut kuin etana tallia kohti, kun ei heiniäkään vielä ollut tiedossa. Hoitamisen jälkeen vein orin tarhaan, portilla saatiin jälleen keskutella miten siitä kuljetaan, koska ori oli hoitajien kanssa oppinut ryntäämään välistä. Lopulta ori sai palkaksi vielä parit porkkanat, kun malttoi mennä tarhanpuolelle rauhassa.

03.08.2016 Maastolenkki ja lihastreeniä, kirjoittaja: omistaja (92s)
Kapun kanssa käytiin tänään seikkailemassa metsäpolulla, jonka jälkeen tehtiin hiukan lihastreeniä kiipeilemällä hiekkakuopilla kotimatkalla. Loppukäynneiksi ajattelin kävellä tallitien päästä kotiin, mutta kävimmekin vielä alapellolla laukkailemassa, kun Kapu tuntui sinnepäin suuntaavan ihan itsestään. Pellon keskellä olevan ojan ylikin ori pääsi hyppäämään, vaikkei muuten maastoesteillä olekaan tänä kesänä vierailtu. Se kuitenkin kuului jo tuttuna traditiona peltolaukkoihin, joten se osasi odottaa hyppyä. Kävimme vielä kentällä ravailemassa loppuravit ja kävelemässä peltospurttailun jäljiltä. Ori pääsi pesun jälkeen tarhaan syömään päiväheiniä ja kävin vielä hakemassa suulista sen tarhaan uuden suolakiven, jotka olin hakenut tänään maatalouskaupasta laidunkauden lopun merkiksi.

03.08.2017 Siirtymisiä pellolla, kirjoittaja: omistaja (97s)
Tänään oli kiva ilma, joten hoitelin orin hoitopuomilla, se oli oikein rauhallinen tänään, joten päätin hetken mielijohteesta lähteä pellolle ratsastelemaan. Aloittelimme normaalilla verryttelyllä käynnissä ja ravissa, joiden lisäksi teimme ravista siirtymisiä käyntiin ja laukkaan, peruutuksista siirtymisiä laukkaan sekä laukassa kahdeksikkoharjoitusta, joka tuntui olevan Kapun lemppari, koska siinä sai vaihtaa laukan keskellä. Otin myös laukanvaihdot välillä käynnin kautta kontrolliharjoituksena, nekin sujuivat hyvin. Loppukäyntien jälkeen hoidin orin pois ja pestyäni hiet pesukarsinassa kuivailin sen hikiviilalla ja vein ulos. Kapu oli tänään sosiaalisella tuulella ja jäi vielä portille jutskailemaan kanssani, kun olin riisunut riimun sen päästä ja tarjonnut perinteiset leipäpalat.

01.09.2017 Keskittymiskyky kadoksissa, kirjoittaja: omistaja (103s)
Hoitopuomilla tapasimme jälleen Kapun ja hoitajien kera. Kuukausittainen ratsastus oli tuottanut tulosta ja Kapu oikein osasi jo odottaa, koska tulisin sitä ratsastamaan. Aurinkoinen ilma teki kunniaa syyskuun alulle, mutta toisaalta lämmin keli myös haittasi molempien keskittymistä. Noin 50 minuutin ajan jaksoimme puurtaa kentällä, Kapu meni ihan hyvin vaikka oma keskittyminen taisi haitata senkin menoa. Teimme paljon pieniä tehtäviä, voltteja ravissa ja suunnanvaihtoa. Yritimme myös tehdä väistöjä, mutta ne eivät varsinkaan vaikeampaan suuntaan ottaneet onnistuakseen lainkaan. Kokeilimme myös Kapun rakastamia laukanvaihtotehtäviä kahdeksikolla, mutta niihinkään ei kummankaan keskittyminen enää oikein riittänyt lämpötilan kohottua kahteenkymmeneen. Loppuverkan jälkeen pyyhin sienellä koko hevosen ja vein sitten syömään päiväheiniä.

03.09.2017 Syksyinen uittoreissu, kirjoittaja: omistaja (103s)
Lämpimien kelien jatkuessa tänä vuonna syyskuulle päätimme lähteä uittamaan hevosia lämpötilan kohotessa yli 20 asteen sunnuntaina. Kapu vaikutti reippaalta maastolenkillä ja laukatessamme rantavedessä se jopa pukitti muutaman kerran. Loppusuora mentiin melkoista haipakkaa, mutta pienemmät hevoset pysyivät hyvin täysiverisen tahdissa mukana. Kahlailu sujui hyvin, sen verran kylmää vesi oli jo Rovaniemen korkeudella, etteivät hevoset enää halunneet mennä uimaan. Kotiinpäin pääasiassa ravailtiin ja käveltiin, koska laukkaaminen pehmeähkössä rantahiekassa oli ottanut voimille. Tallilla pesimme hevosten jalat ja kuivailimme varusteita, jotka olivat saaneet hieman pisaroita rannassa. Vein vielä huovat kuivumaan tyttöjen harjatessa hevosia. Olipa kiva reissu! Syyskauden avajaisiksi pitäisi vielä tehdä vanha kunnon kotareissu grillailemaan ennen talventuloa.