Adinan Aavelaivan Aavekapteeni

00.00.0000, este/koulu/kenttä/valjakkovalmennus, valmentaja: X
Ei valmennuksia.

06.12.19 Perinteinen itsenäisyyspäivän maasto Adinassa, kirjoittaja: omistaja (120s)
102-vuotiaan Suomen kunniaksi pakkasimme suomenhevoset vaelluskamppeisiin ja lähdimme tuntureille vaeltamaan koko päiväksi. Matkalle osallistui kiva porukka ja mukaan saatiin ulkopuolisiakin, mikä oli todella hienoa. Menomatkalla uskaltauduimme ottamaan kunnon laukkapätkän, josta etenkin Kake tuntui nauttivan täysin rinnoin! Ori oli muutenkin hyvin innoissaan matkaseurasta, eikä oikein meinannut keskittyä maastoiluun, kun mukaan oli valikoitunut niin hieno tammalauma. Viimein saavuimme laavulle, jossa oli määrä pitää grillaustuokio ja venytellä jäseniä. Jalat tuntuivat kieltämättä melkoisilta tukeilta tässä kohtaa, pakkasta oli aamulla ollut lähtiessämme enemmän kuin tarpeeksi. Saatuamme eväät nautittua ja hevosten levättyä hetkisen heinäverkkoineen lähdimme kotimatkalle, jotta ehtisimme perille ennen pimeäntuloa. Saavuimme juuri sopivasti takaisin neljän pintaan, ettei pimeä vielä yllättänyt. Ratsastajat odottivat jo himoiten Lauran loihtimaa itsenäisyyspäivän päivällistä, vaikka hevoset toki huollettiin ennen sitä kunnolla.

13.03.19 Maastossa, kirjoittaja: rukkanen (427s)
Saavuin Adinaan liikuttamaan Kakea eräänä maaliskuisena keskiviikkopäivänä. Olimme sopineet Jannican kanssa, että lähtisin Kakella maastoon. Tallissa Jannica osoitti minulle nättiä rautiasta oria, jonka nähdessäni pääsi suustani kuin vahingossa huokaus. Se oli niin suloinen! Sydämet silmissäni nappasin harjattavaksi, Jannican ohjeistuksella löysin oikeat varusteet ja ryhdyin töihin. Ori seisoi kiltisti koko sen ajan mitä häärin sen ympärillä. Ei yhtään hölmöilyjä eikä ylimääräistä sähellystä. Olin hämmentynyt orin hienosta käytöksestä ja hyvistä tavoista. Meillä nuoret orit tuppasivat olemaan aikamoisia possuja välillä.

Satula selkään, suitset päähän ja menoksi! Jannica kurkki jo tallin ovelta oman ratsunsa kanssa, että mitä siellä kuppaillaan. Kake oli innoissaan lähdössä eikä meinannut malttaakaan enää käyttäytyä kun pääsimme ovesta ulos. Korokkeen avulla satulaan ja siitä se maastoretki sitten alkoi. Vauhdikasta menoa heti alkuun kun Kake päätti ettei se halua mennä täti-ihmisen kanssa köpöttelyvauhtia vaan reipas ravi sopisi heti kotipihassa. Jannica naureskeli, että mitäs menit kehumaan. Ei auttanut kuin ottaa jämäkät otteet käyttöön orin kanssa. Se rauhoittui hetken päästä kun huomasi ettei tämä täti annakaan pojan juosta mihin sattuu oman mielensä mukaan. Pidätteet menivät läpi ja pian etenimme reippaan hallitusti käynnissä pitkin leveää maastopolkua. Jannica kulki ratsunsa kanssa edellä ja kertoi tilasta. Kuuntelin mielenkiinnolla samalla kun pidin Kaken kurissa.

Ensimmäinen ravipätkä tuotti hankaluuksia orin yrittäessä kiriä edellä kulkevan ratsun ohitse. Toruin ja pidättelin Kakea sen mitä pystyin, ori viskoi päätään mielenosoituksellisesti. Hölmö. Kyllähän nyt pysyt minun tahdissani etkä painele pää viidentenä jalkana eteenpäin, toruin Kakea. Sen korvat pyörivät villisti ja välillä mentiin melkein laukka-askelia. Jannica lähti hurjempaan vauhtiin edellä ja Kake tietysti perään hirveällä pompulla. Pysyin selässä, mutta jouduin tekemään kaikkeni saadakseni orin hidastamaan. Kake kuunteli vasta saatuaan toisen hevosen kiinni. Sitten meno taas rauhoittui, avut menivät läpi ja pystyin itsekin keskittymään kunnolla. Reipas ravi muuttui laukaksi sopivassa loivassa mäessä. Hevoset painelivat iloisina eteenpäin, Kakekin kuulolla eikä nyt enää edes yrittänyt ohitella. Aloin nauttia orin selässä sen suurista laukka-askelista.

Loppureissu menikin rauhallisemmin. Kake malttoi kuunnella vaikka se selkeästi kuumeni ja olisi halunnut juosta kovaa. Varsinkin ohittaessamme maastoesterataa oli Kaken vaikea pysyä pöksyissään. Se olisi halunnut hyppimään vaikka hanki oli melkein korkeampi kuin itse esteet. Jannica kertoi Kaken olevan oikein mallikas esteratsu enkä epäillyt sitä ollenkaan. Hienot askellajit ja hyvää energiaa Kakella tuntui olevankin paljon. Kotipihaan saapuessamme olimme sekä minä että Kake molemmat hikisiä. Jannica ohjeisti pesemään orin pikaisesti ja pistämään sen sitten loimen alle karsinaan. Kake käyttäytyi pesulla taas hienosti. Pikainen pesu ja kuivaus, loimi selkään ja omaan karsinaan ruokailemaan. Kake näytti tyytyväiseltä ja kehuin sitä taas kovasti. Pitihän nuorella ratsulla olla energiaa ja loppulenkki meni onneksi kivasti. Kiittelin kovasti Jannicaa kokemuksesta ja lupasin tulla toisenkin kerran joskus jos tarvitsisi.