Houdini v. Moons

09.03.2024 kouluvalmennus, valmentaja: VRL-09562 (301s)
Pidempää yhteistyötä olemme jo Jannican kanssa tehneet ja nyt solmittiin valmennussopimus. Sillä käyn usein katsomassa Jannican myyntihevosia ja poneja, joten samalla on näppärä myös valmentaa. Sekä ehkä sitä kautta tulen vielä helpommalla katsomaan myytäviä. Ensimmäisenä ei ollut ehkä kaikkein vaativin ja taitavin hevonen valmennettavaksi. Musta pyöreä mahainen shetlanninponiori tepsutti maneesissa. Ratsastajana oli näppärän kokoinen teini tyttö, totesin että hän on juuri sopivan kokoinen shettisratsastaja ja riittävän jänteväkin pitämään oreja hallussa mikäli ne olisivat "ikäviä". Houdini on kuulemma hyvin perinteinen jääräpäinen shettis, joten odotan oikein innolla mitä valmennus tuo tullessaan. Sinänsä se on ihan hyvin koulutettu ja suorittanut kisoissa hyvin omalla tasollaan. He kuitenkin kaipaavat hieman apua siihen nöyryyteen ja apujen huomaamattomuuteen tai oikeastaan huomaamattomien apujen läpivientiin. Lisäksi ratsastaja kertoi, että on yrittänyt opettaa pohkeenväistöä orille, mutta parin toiston jälkeen ori vain juoksee apuja karkuun pää pystyssä, joten ehkä voimme siihenkin hieman panostaa. Aloitettiin kuitenkin pysäytys- ja peruutusharjoitteilla, johon kuitenkin nopeasti pystyttiin lisäämään siirtymiset raviin. Pariin otteeseen ratsastaja joutui huomauttelemaan oria raippaa apuna käyttäen, että niihin eteenpäin vieviin apuihin tulisi reagoida heti, eikä vasta kolmastoista päivä.

Volteilla taivuteltiin oria molempiin suuntiin ja yllätyin kuinka hyvin se asettui ja jäi taivutukseen, eikä edes yrittänyt juosta lapa edellä karkuun. Ratsastajan sanojen mukaan sekin kuuluu orin perusjekkuihin, mutta tänään sitä ei kokeiltu. Laukassa ratsastaja joutui pariin kertaan korjaamaan orin ulkolapaa. Varsinainen väistöharjoittelu suoritettiin niin, että autoin maasta käsin ja kyllä se jääräpäinen luonne sieltä hieman pääsi pilkistämään ja muistin miksen pidä shettiksistä. Kuitenkin saimme pari ihan oikeaakin väistöaskelta Houdinilta ilman, että se yritti purra minua tai pyrkiä karkuun. Jokaisesta onnistuneesta askeleesta on muistettava aina kiittää ylitsevuotavan paljon. Kotiläksyksi, väistön harjoittelua avustajan kanssa ja maasta käsin myös. Näytin loppuravien jälkeen miten voi harjoitella maasta käsin. Houdini kuunteli maasta käsin paremmin kuin selästä, ehkä siinä tuli liikaa ristiriitoja orille. Joten kehoitin harjoittelemaan alkuun vain maasta käsin pohkeenväistöjä.

20.05.18 Kantakirjatilaisuus, kirjoittaja: VRL-11936
Kesä oli vihdoin ja viimein tullut oikein kertarysäyksellä. En muista, milloin viimeksi on ollut näin lämmintä jo toukokuussa... Viime vuonna tuli lunta 20cm äitienpäivänä ja kesäkuun ensimmäisenä päivänäkin satoi lunta vähän. Aurinko lämmitti mustan shettisorin hipiää, kun seisoimme tuomareiden arvioivien katseiden alla Houdinin kanssa. Ori ei millään olisi halunnut käyttäytyä, niin kuin hienon ponin pitäisi, mutta kyllä ne tuomarit jonkun verran sai hajua, millainen rakenne tällä pienellä jääräpäällä oli ja kirjasivat omia muistiinpanojaan ylös. Oli niiiiiin monta suloista shettistä meidän lisäksi tilaisuudessa, enkä millään meinannut pitää näppejäni erossa yhdessäkään. Pieni ponityttö sisälläni pääsi valloilleen ja olisin voinut ottaa vaikka kaikki mukaani... Houdinin papereihin loppujen lopuksi napsahti titteli KTK-III. En sano, että olisin pettynyt, tyytyväinen olin, sillä Houdini taisikin olla ensimmäinen kantakirjattu köpykkä, jonka olin joskus itse tilaisuuteen vienyt. Taputin tyytyväisenä orin kaulaa ja taisinpa pienen pusunkin herran turvalle muiskauttaa. Kiitoksena pärskähdys ja naama täynnä räkää sekä kuolaa. Thanks mate....

13.10.18 Kekrin yömaasto Loitsulassa, kirjoittaja: VRL-11936
Olisihan minulla ollut tallissa ns. helpompiakin tapauksia, joilla olisin voinut matkata Loitsulaan Kekrin yömaastoon. Mutta ei. Lastasin autoon Houdinin, pikkuisen shettisorin, joka oli hetkittäin melkoinen pissipää. Loitsulassa käärin äkäpussin jalkoihin heijastavat suojat, häntään sekä harjaan kiinnitin myös heijastinnauhaa ennen kuin vedin ylleni heijastinliivin ja heijastavan kypäräsuojan kypärääni. Koskaan ei pitänyt olla liian varma... Olimme kyllä käyneet Houdinin kanssa maastossa useaan otteeseen, mutta tämä olisi ensimmäinen kerta, kun me a) poistuimme kotitallin lähimetsistä, b) lähdimme iltahämärällä pelkän otsalampun valon avulla tarpomaan metsään. Matkaan lähdettyämme Houdini yritti esittää isoa jätkää ja hurmaavaa naistenmiestä, mutta matkalla mukana olleita tammoja ei pahemmin kiinnostanut mustan shettiksen egoileva teutarointi. Kun Houdini huomasi, etten minä tai kukaan muukaan suvainnut pikkuisen orin hölmöilyä, se rauhoittui ja loppumatka sujui ilman kommelluksia - ainakin meidän osalta. Loitsulan pihaan päästyämme kuitenkin huokaisin helpotuksesta. Syksyn hämärä ja pimeys ei niinkään ollut "se mun juttu". Mieluummin olisin istunut kotona peiton mutkassa takkatulen ääressä siemaillen kalj... teetä. Kiitin vuolaasti maastonvetäjää, Maisaa, kun laskeuduin orini selästä. Todellakin tulisin joskus uudestaankin tällaisille maastoretkille. Ehkä eri ratsun kanssa, mutta kuitenkin.