Helmiahon Hopeatonttu

00.00.0000, valmennus, valmentaja: X
Ei valmennuksia.

24.02.19 Rakkautta ensisilmäyksellä, kirjoittaja: omistaja (503s)
Hopeatontun bongasin meean suomenhevosmyynnistä, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Nainen kyllä hieman ensin empi hienon orin myyntiä isolle tallille, saisiko se tarpeeksi aikaa ja tekemistä suuressa joukossa? Ilokseni kuitenkin pääsin oria katsomaan ja hän selitti sen olevan hyvin herkkä, hieman jopa haasteellinen nuori, jonka suhteen oli edettävä varovaisesti. Vakuutin meean kuitenkin ostopuheineni, joita oli hiottu vuosien saatossa jokaiseen tilanteeseen sopivaksi. Meillä jos kenellä oli mahdollisuudet ison tallin tuoman eduin tarjota orille tekemistä varsavuosille aktiivipihatossa, jossa se saisi kasvaa ja telmiä toisten oripoikien kanssa. Sosiaalinen Tonttu sopeutui hyvin laumaan kotonaan, joten en uskonut tallinvaihdoksen tuovan sen kummempia haasteita, vaikka toki aina uuteen tulo jännittää, niinhän se on meidän ihmistenkin kanssa. Kokeneena kotina varmasti saisimme koulittua suomenhevosen itsepäisyyttäkin omaavasta oriista kunnon kansalaisen, joka pääsisi tulevaisuudessa vanhempiensa jäljille kilpailemaan neljää lajia. Aikaa kului, eikä meeasta kuulunut mitään. Aloin jo uskoa, ettei ehkä kuitenkaan Tonttu ollut meille sopiva, koska kasvattajasta ei ollut kuulunut. Sitten, ihan yhtäkkiä, sain soiton häneltä kuukauden kuluttua, että sopivan osaavaa kotia ei orille vielä ollut löytänyt ja oitis tarjouduin ottamaan sen yhä meille. Meea oli hyvillään, hän oli hieman pelännyt, että Tontun paikka oli jo täytetty jollakin toisella. En enää tarvinnut tutustumiskäyntiä, tämä oli elämäni hevonen, ja vieläpä ponikoossa! Pakkasin siltä istumalta maasturini perään Adinan uuden viininpunaisen trailerin ja täytettyäni sinne heinäverkon sekä luotuani pikaisen silmäykset puhtauteen suljin oven ja istuin kuljettajan paikalle. Sain muutaman kerran tööttäillä, ennen kuin Christian suvaitsi tulla sisältä kahvitermoksensa kanssa. "Aina teitä miehiä saa odottaa" puuskahdin ja niin pääsimme viimein hakemaan Tontun kotiin.

Meea odottelikin jo oriin kanssa käytävällä saapuessani paikalle. Se oli suittu kiiltäväksi edustuskuntoon. Katsoin sivulta, edestä ja takaa komeaa oria, jopa Christian vaikutti kiinnostuneelta, vaikkei ollut suomenhevosten ystävä sen kummemmin. "Kylläpä se on edelleen hieno!" ihastelin meealle, joka vaikutti hyvin tyytyväiseltä. Ori sai hetkeksi mennä karsinaan, kun kävimme kaikki kolme kupposella kahvia ja allekirjoittamassa paperit. Sitten pieni mies oli valmis lähtemään suureen maailmaan. Tippa linssissä meea vielä kävi sanomassa heipat kasvatille trailerinovelta ja pyyhkien silmänsä hihaan toivotti vielä turvallista matkaa. Hymyilin ystävällisesti naiselle ja sanoin, että oria saisi tulla katsomaan ihan koska tahansa. Vaikka kyllä tätä komistusta tultaisiin esittelemään ihan laajemmaltikin näyttelykehissä ennen ratsukoulutusta, vinkkasin hänelle silmää istuessani autoon. Avatessani kotona trailerin sivuoven vastassani olikin ylläri: Tonttu seisoi hyvin tyytyväisen näköisenä omalla paikallaan.. ilman riimua, joka roikkui tuhannen päreinä kuljetusnaruissa. "Jaahas, vai sellainen matkustaja" naurahdin ja taputin oria, ainakin se oli fiksu kaveri, kun oli seissyt nätisti paikallaan matkan ajan päästyään riimusta eroon. Sain uuden riimun tallista työntekijän tuomana ja otimme oriin ulos. Ihastelijoita riitti, nöyrä ori kulki perässäni ihmetellen ympäristöä, laitoin sen pihaton viereiseen tarhaan, jossa se saisi hetken venytellä matkan jälkeen ja pääsisi sitten toisten seuraan. Se seurasi kiinnostuneena pihattoväkeä, joka oli kokoontunut kulmaukseen pitämään palaveria Tontun kanssa. Ikään kuin siellä jo suunniteltiin uusia kolttosia meidän päänmenoksi. Illlalla Tonttu pääsi toisten kanssa ja tuntui kotiutuvan uuteen laumaansa oikein hyvin, vaikka saikin ekoina päivinä toimia hieman altavastaajana pienikokoisena kaverina. Sisukas se kyllä oli, eikä heinäpaalilla antanut piiruakaan periksi toisten isotellessa. Nöyryys oli toisaalta tulevan siitosorin kohdalla oikein hyvä merkki, myhäilin seuratessani terassilla ilta-auringossa orien telmintää.