Jukolan Biljönääri

iii. Leuto-Vire oli 156-senttinen ori, jonka perusluonne ei ihan täysin kuvastanut orin luonnetta. Ei se mikään vaikeimmasta päästä ollut, mutta haasteellinen kuitenkin, vaikka omasi hyvän työmotivaation ja oli sammumaton uurtaja työnteon suhteen pitkäjänteisenä tapauksena. Seuratasolla kilpaillut punaruunikko ori pärjäsi koulussa ja työhevoskilpailuissa mukavasti, mutta vaati melkoisesti treeniä kisakentille päästäkseen. Etenkin hitaammat liikkeet koulupuolella tuottivat orille vaikeuksia. Hankalahkon luonteensa vuoksi ori muutti elämänsä aikana muutaman kerran, tallipaikan pysyessä kuitenkin aikuisiän samana. Rakenteeltaan Vire ei ollut parhaimmasta päästä, muutamia hyviä ominaisuuksia kuitenkin löytyi jokusen rakennevirheen peittämiseen, mutta kokonaisuus jäi vaisuksi, joten oria ei tarjottu edes kantakirjaan. Ori lopetettiin 22-vuotiaana terveysongelmien vuoksi. Tunnettu ori ei ollut myöskään siitoskäytössä, siltä jäi neljä kappaletta jälkeläisiä, joista Loisto-Tuuri on ainoa oriksi jätetty, eli käytösongelmaa oli muilla orivarsoilla nähtävissä jo nuorempana. Varsat ovat kuitenkin olleet tasalaatuisia tässä pienessä otoksessa. Orin jälkeläiset ovat toimineet ratsuina ja osa kiertänyt myös pieniä kilpailuja, vaikka eivät ne varsinaisesti kisatykkejä olleetkaan. Hankalaa luonnettaan kaikki jälkeläiset eivät kuitenkaan perineet, mutta kasvattajan pettymykseksi myös ruunikko väritys jäi jälkeläisiltä saamatta.
iie. Vetkun Tähti oli upea raudikko tamma, joka oli hyvärakenteisena hevosena ilo silmälle. Ulkomuotoon kuuluivat myös persoonallinen herasilmä, korkeat sukat ja läsi. Luonteeltaan 150cm korkea tamma oli rauhallinen ja mukava niin ajossa kuin ratsain ja hoitaessakin. Rohkealuonteinen tamma oli nopea oppimaan, joten koulutusvaihe sujui ongelmitta ja tamma koulutettiin vaativalle tasolle saakka. Nuorempana se kilpaili myös valjakkoajossa jonkun verran sijoittuen, mutta kun jaloista löydettiin nivelrikko jäi kilpailukäyttö siihen. Kevyellä liikutuksella ja oikealla lääkityksellä tamma kuitenkin pysyi suhteellisen hyvässä kunnossa ja kivuttomana eikä sitä juuri liikuteltu pihattoelämän ohessa. Siitoskäyttöön jalkaongelmat eivät onneksi vaikuttaneet ja tamma ehti tehdä elämänsä aikana seitsemän varsaa, joista kahdesta orista toinen ruunattiin jo vuotiaana. Tammajälkeläiset ovat tasalaatuisia, hyväluonteisia ja -rakenteisia, mutta ovat jääneet kooltaan pieniksi. Loisto-Tuurin lisäksi sen kaksi sisarusta ovat siitoskäytössä, vaikkakin vaikutus suomenhevosjalostukseen on jäänyt pieneksi. Varsat ovat kilpailleet lähinnä valjakkohevosina ja osa on ratsukoulutettu, mutta nekään eivät ole ratsastuskilpailuissa startanneet. Tähti lopetettiin 21-vuotiaana nivelrikon pahentuessa niin paljon ettei lääkitys enää auttanut.
iei. Joen Heppu eli Heppu on menestyneen ravuriruvun vesa, vaikkei olekaan koskaan itse tuolle polulle lähtenyt. Valjakkopainotteinen ori oli kuitenkin tuttu näky kotipitäjän maantiellä sekä metsätöissä. Punarautias ori päätyi varsavuosina kokeneelle pariskunnalle, joka kuori temperamentikkaalta varsalta kovan kuoren alas ja pärjäsi hyvin koulutuksen kanssa, vaikkei Heppu helppo tapaus ollutkaan. Pikkuori joutui nuorena vähän liian varhain vieroitetuksi ja sen kyllä huomasi käytöstavoista sekä siitä, ettei se kunnioittanut ihmisiä. Uusien omistajien sinnikkyys kuitenkin palkittiin ja orista kasvoi helpohko käsiteltävä. Ratsastajia se ei sietänyt koskaan, mutta kärryjen edessä tulivat orin vahvuudet parhaiten esille. Sen kanssa kisattiin pääasiassa helppo valjakkoajokisoja ja myös muutamia vaativia luokkia. Ajaessa ori oli helpohko, kunhan mukana oli topakka kuski, joka tiesi mitä tekee. Suustaan se oli todella herkkä ja vaati melko paljon tilaa liikkuessaan ja keskittyäkseen täysillä. Orin vahvuuksiin kuuluivat maraton-osuudet, joilla sen massiivisuus oli eduksi. Tarkkuuskokeissa vankkarakenteisella orilla oli usein vaikeuksia mahtua tehtäviin ja keilojen väliin. Hepulta jäi vain yksi varsa, vaikka astutuksia oli muutama enemmän. Ori kuoli kunnioitettavassa 29 vuoden iässä vanhuuteen.
iee. Helmiäinen oli menestyksekäs valjakkotamma, joka koulutettiin itse asiassa alunperin esteratsuksi, mutta tapaturman jälkeen sille jäi niin paha estekammo, että uravalintaa piti uudelleen miettiä. Nuorempana se oli kuitenkin opetettu ajolle monipuolisen rodun yksilönä, joten vaihto valjakkoon ei ollut lajina ongelma. Tamma osoittautui ajossa erittäin hyväksi ja herkäksi ja sen vahvuus valjakkoalalla olivat tarkkuuskokeet, pienikokoinen tamma kun kääntyi näppärästi ja oli rohkea myös maratonosuuksilla tehtävissä. Se kilpaili loppuvaiheessa vaativia valjakkoluokia menestyen hyvin. Luonteeltaan tamma oli muutenkin hyvä ja kiltti käsitellä, vaikka kisoissa saattoikin kerätä ylimääräisiä kierroksia. Tammalta jäi kolme jälkeläistä, jotka ovat kilpailleet menestyksekkäästi valjakkoajossa. Miisa lopetettiin 25-vuotiaana vanhuudenvaivojen myötä.
eii. Hiidenpoika on upea raudikko, karismaattinen ja charmantti herrasmies. Pienestä koostaan johtuen ori on varsin kompakti paketti, sporttinen rakenteeltaan ja kevyt, joten se sopii oikein hyvin kouluratsuksi tasapainoisena liikkujana. Ori kilpaili aluetasolla vaativia luokkia. Luonteeltaan Hiisi on ihmisystävällinen, sympaattinen ori, mutta osaa ratsain testata ja vaatii taitoa ja herkkyyttä sekä loputonta keskittymistä ratsastajaltaan. Oikean ratsastajan kanssa ori kuitenkin kykeni näyttäviin liikkeisiin menestyen hienosti urallaan. Jälkeläisiä orilta on tähän mennessä jäänyt kuusi kappaletta, mutta teräsvaari on yhä siitoskäytössä ja haluttu jalostusori luonteen ja rakenteensa ansiosta kisatuloksia unohtamatta.
eie. Sielunkerjuu on kuvankaunis läsipää ja sukkajalka. 157-senttinen tamma toimi nuorempana tuntihevosena kokeneilla ratsastajilla, mutta kapasiteetin tullessa enemmän ja enemmän esiin se myytiin yksityiskotiin, jossa lähdettiin kokeilemaan tamman kanssa kouluratoja. Vuoden päästä Silja kilpaili jo vaativia luokkia ja vaikka se ei aluksi kummoista menestystä saavuttanut, ei uusi omistaja luovuttanut herkästi. Se alkoi lopulta sinnikkään ratsastajansa kanssa menestyä sijoituksille ja jopa voittaa luokkia. 16-vuotiaana tamman kilpailu-ura päättyi loukkaantumiseen, mutta se jatkoi kuitenkin kotona kuntouduttuaan harrasteratsuna ja sai ohessa neljä varsaakin. Muutaman vuoden jälkeen kisauransa päätettyään tamma sairastui vakavasti ja se lopetettiin kasvainten vuoksi.

00.00.0000, este/koulu/valjakkovalmennus, valmentaja: X
Ei valmennuksia.

01.03.18 Rekimaasto, kirjoittaja: omistaja (200s)
Lumet olivat alkaneet sulaa Rovaniemenkin maalaismaisemasta maaliskuun alkuun päästessä. Tunnelma oli kuitenkin katossa pienen porukkamme startatessa maastoon. Bili pääsi mukaan tietenkin reen kanssa, koska lumisessa maastossa eivät valjakkokärryt olleet paras vaihtoehto. Ori tuntui vauhdikkaalta, mutta kuunteli kuitenkin kiltisti pidätteitä tarvittaessa. Starttasimme kohti maastoja kymmenen maissa. Mukana oli kaksi tammaa Bilin lisäksi, onneksi kevätkauden kiimat eivät kuitenkaan vielä kylmässä pohjolassa olleet alkaneet, sillä 3-vuotias nuorimies oli viimein päässyt naisten makuun oikein urakalla. Etenimme alkukäynnit rauhallista tahtia jutustellen kuulumisista ratsastajien kanssa: siitä oli pitkään, kun olimme ehtineet keskustella hoitajien kanssa oikein kunnolla. Kuukausittainen maasto pitäisi kyllä ehdottomasti palauttaa viikko-ohjelmaan. Maastoreitin pituus lähenteli kymmentä kilometriä, joka sopi hyvin pienemmillekin ratsuille. Bilillä oli hyvä kunto ja se olisi helposti taittanut parinkymmenenkin kilsan lenkin kärryillä. Ravailimme reippaita pätkiä alkumatkasta, jotta vauhti pysyi yllä. Laukkaa emme ottaneet, koska Bilin maastoseura oli sen verran pientä, etteivät ponit olisi pysyneet tahdissa mukana lumipohjalla. Palasimme tallille sopivasti päiväheinien jakoon. Retki oli ollut onnistunut, kevättä kohti mennessä suunnittelimme vielä tekevämme laavuretken, jonne saisi lähteä isompikin porukka matkaan, lupasin kiikuttaa kutsun Keskustaan, hevoskansan tapaamisfoorumille. Kotareissulla varmasti edettäisiin reippaassa tempossa, joka teki Bilillekin hyvää vaihteeksi. Riisuttuani oriin valjaista se odotti kiltisti pesukarsinassa, kun vein valjaat paikalleen ja palasin sitten pyyhkimään hikikohdat sienellä.

01.04.18 Ajolenkki, kirjoittaja: omistaja (121s)
Kisoihin valmistelun lomassa päätin käydä ajelemassa Bilin kanssa kunnon ajolenkin pitkästä aikaa. Aprillipäivän iloista selvittyäni, ja muutamista hoitajien piloistakin lähdimme orin kanssa suunnistamaan keväiseen metsään. Ori oli hermostunut valjastaessa, mutta rauhoittui päästessään matkaan. Viime liikuntakerrasta oli taas kiireisen kevään myötä kulunut ihan liikaa aikaa. Alkuhöyryt päästeltyään se alkoi vaikuttaa rauhalliselta. Tavoitteellisempaa liikuntaa ja harjoituskalenteria ori olisi kyllä tarvinnut, mutta tällä hetkellä eivät hoitajat ja talliapulaiset puussa kasvaneet. Maltillinen ori käyttäytyi laukkapätkällä kivasti ja sai luvan laukata siksi kotiinkinpäin. Siitäkös ilo irtosi ja Bili joutui siirtymään raviin tuhmuuksien myötä. Olin huomannut, että paras keino yli-innokkaille laukkaajille oli lopettaa laukat siihen. Monta kertaa pelleily loppui, kun ei saanutkaan enää laukata. Loppumatkan Bilikin sai sitten ravailla, toki muutaman reippaamman pätkän otimme vielä ennen loppukäyntejä.