Ananias

00.00.0000, este/kouluvalmennus, valmentaja: X
Ei valmennuksia.

09.09.2016 Ananias saapuu Suomeen, kirjoittaja: omistaja
Olimme olleet viimeiset viikot kuin tulisilla hiilillä. Vihdoin sain soiton edellisiltana, että arvokas lasti oli saapumassa Helsinki-Vantaan lentokentälle ja että hevosia sopisi mennä hakemaan heti eläinlääkäritarkastuksen jälkeen. Innosta puhkuen pakkasimme kuorma-automme illalla valmiiksi, koska mukaan oli tulossa tamman lisäksi uusi ori, emmekä halunneet riskeerata uusia tuttavuuksia samaan traileriin, mikäli Ananias-ori ei olisikaan herrasmies matkalla.. Tuumasta pääsimme toimeen heti aamulla, kun herätyskello soitti viiden maissa. Kiireesti puin vaatteet päälleni, heitin hevosille aamuruoat ja jätin ne syömään siksi aikaa, kun ajoin auton valmiiksi tallin vierustalle. Tarhattuani hevoset Christianin kanssa pääsimme vihdoinkin matkaan. Koneen oli tarkoitus laskeutua yhdeksän maissa, mutta tarkastuksessa menisi varmasti aikaa, joten emme pitäneet mitään kiirettä. Päästyämme perille oli hevoset ja paperit jo tarkastettu, joten siirsimme molemmat autoon, jonne ne tulivat helpotukseksi erittäin nätisti mitä nyt Ananias hieman huuteli alkuun Stellalle, mutta ei sen kummempaa. Päästyämme matkaan huomasimme, että Stellan rokotustodistus oli jäänyt asemalle passin välistä. Puhelinsoitolla kuitenkin selvitimme, että eläinlääkäri lupasi postittaa sen meille kotiin, koska ei ollut enää mitään järkeä kääntyä takaisin.

Päästyämme kotiin kävin tarkistamassa, että hevosille oli tarhat valmiina ja otimme sitten molemmat autosta. Stella katseli ihmeissään uusia hevostuttavia ja talutin sen näköetäisyydelle tammojen tarhan viereen. Se huuteli kiihtyneenä autoon jääneen Ananiaksen perään, mutta rauhoittui kotvasen kuluttua syömään sille laitettuja heiniä. Sen jälkeen purimme vielä orin autosta ja veimme sen toiselle puolelle putkitarhaan varmuuden vuoksi, koska en tiennyt miten hyvin se pysyisi sähkötarhassa ilman valvontaa, kun meidän piti lähteä syksyn grillijuhliin naapuritallille illemmalla. Saatuamme hevoset turvallisesti kotiin oli vuorossa vielä auton siivous (ja sitä siivottavaa kyllä riitti!). Vein vielä hevosten paperit kansliaan ja lähdin sitten hyvillä mielin valmistautumaan iltaan.

31.08.2016 Ananiasta katsomassa, kirjoittaja: Veera Ruusula
Jannica oli pyytänyt minua mukaan hevosmarkkinoille katsomaan hänelle muutamaa uutta hevosta. Lähdin tottakai ilomielelläni naisen avuksi etsimään hänelle fellponia, kanadanhevosta ja/tai dalesinponia. Ihmisiä tungeksi markkina-alueella ristiin ja rastiin. Tunnelma oli kumminkin lämmin. Kävimme ensimmäiseksi katsastamassa myytävänä olevia nuoria hevosia.
"Tuo musta kanadanhevonen näyttää kyllä upealta.", huokaisin Jannicalle ja nainen ympyröi orin nimen myyntiluottelosta.
Katsoimme kaikki myyntihevoset ensiksi rauhassa läpi ja lisäsimme kiinnostavimmat nimet ylös. Kovaan ääneen pulisten raivasimme tien myyntikehän laitamille odottamaan, että hevosia alettaisiin esittämään.
"Tuolla on kyllä kamalan näköinen ravi", Jannica kommentoi ruunikosta fellponista.
Hevosia vilisi tasaiseen tahtiin ohitsemme ja mikään ei kumminkaan oikein sytyttänyt. Viivasimme hevosten nimiä tiuhaan yli, kunnes eteemme tuotiin (laita itse väri tähän) fellponi tamma, josta olimme kumpikin tykänneet karsinasta katsoessa. Nuori tamma asteli ylväästi kehään ja tarkkailimme Jannican kanssa herkeämättä sitä. Poni esitettiin ensiksi ravissa ja tämän jälkeen se pääsi ottamaan pienen esityksen irtona laukassa. Tamman askellus oli todella irtonaista ja lennokasta. Ensimmäinen hinta huudettiin ponista.
"Tuo sinun on kyllä saatava, katso nyt miten mukavan pippuriselta se näyttää.", huikkasin ystävälleni.
"Työnnän sen sitten sinun talliisi, jos se olikin vika ostos.", Jannica naurahti minulle ja antoi ponista tarjouksen.
"Ensimmäisen, toisen ja kolmannen kerran. Summerstorm's Stellan uusi omistaja on Jannica.", myyntimeklarin jyrisevä ääni kuulutti.
"Toivottavasti se ei nyt sitten ollut virhe ostos.", Jannica mietiskeli, kun tamma talutettiin takaisin talliin odottamaan meitä.
Uusia hevosia tuotiin kehään. Yhdestä fellponista Jannica huusi hintatarjouksen, mutta kun oriin hinta alkoi kivuta liian korkeaksi, jätti Jannica tarjoamisen.
"Nyt tuolta tulee se sun orisi Veera", Jannica virnisti ja tökkäsi minua kylkeen.
Ori pälyili ympärilleen hieman hermostuneena. Orin musta karvapeite kimmelsi syysauringossa. Orin komeus korostui vain sen irtonaisissa liikkeissä. Komistuksen suku puhui puolestaan ja Jannica rohkeni tarjoamaan tästä hevosesta.
"Nyt ollaan sitten setelitukun verran köyhempiä, mutta kaksi helmi hevosta taisin kumminkin löytää.", Jannica iloitsi.
Olin tästä aivan samaa mieltä ja lähdimme pitkälle kotimatkalle yhdessä Stellan ja Ananiaksen kanssa.