Delicate Venice

00.00.0000, valmennus, valmentaja: X
Ei valmennuksia.

21.11.18 Pk merkintä, kirjoittaja: Bella (509s)
Tällä kertaa olin lupautunut liikuttamaan FWB -oria. Nimeltään tuo kouluratsu oli Venice ja kuulemani mukaan se oli varsin mukava. Niinpä olin napannut siskontyttäreni, Emman, mukaani. Taka-ajatuksenani oli istuttaa tyttö laatuhevosen selkään hetkeksi. Edellisin poniratsastus fiaskon jälkeen en ajatellut juosta enää kierrostakaan hevosen vieressä.

Saavuin Adinaan, jossa parkkeerasin autoni. Emma katseli silmät laajenneina puitteita ympärillämme. Hymyillen nousimme molemmat autosta - tosin oma ilmeeni saattoi muuttua hieman hämmentyneeksi. Olo oli kuin eksyneellä jouluna. Onneksi joku mukava ihminen pysähtyi kysymään tarvitsemmeko apua. Hän ohjasi meidät oikeaan paikkaan, oikealle karsinalle. Venice oli juuri niin hieno kuin olin kuvitellut. Emma katseli suurta oria kunnioitusta katseessaan. Hymyillen pujahdin karsinaan, jossa laitoin orin löysästi kiinni riimunnarulla. Haimme Emman kanssa yhdessä harjat ja varusteet, jonka jälkeen kehotin myös Emmaa harjaamaan oria. Se tutkaili kumpaakin meistä uteliaana ja vaikutti juuri sellaiselta hyvänmielen ratsulta!

Olin kääntänyt selkäni ehkä kymmeneksi sekunniksi, kiinnittääkseni Emman kypärän. Kääntyessäni suustani pääsi vain järkyttynyt henkäys. Koko komeudessaan oli harjapakki levitettynä siihen karsinan eteen ja ori vilkuili meitä muka viattomasti. Ensimmäisenä nauroi Emma, johon hetken järkytyksen jälkeen yhdyin mukaan. Voi toista! Varustaminen onneksemme sujui ihan mallikkaasti eikä siinä ehtinyt mitään sen kummempia kommelluksia käymään. Satulavyökin meni niin sujuvasti kiinni - tai niinhän luulin. Olihan ori hiukan liikuskellut, mutta eipähän se ainakaan tyhmyyksiä tehnyt. Paitsi se harjapakki.

Maneesiin päästyämme oli aika nousta ratsaille. Ratsastaisin itse ensin, jos Venicellä sattuisi olemaan energiaa - mitä epäilin. Kiipesin jakkaralle ja tarkoitukseni oli nousta ratsaille, mutta laskiessani painon jalustimelle - hups, satula luisui kyljelle.
“Helvete”, ärisin puoliääneen Emman kikattaessa vieressä.
Satula suoraan, vyö kireälle ja uusi yritys. Onnistuin pääsemään satulaan asti ja aloitin alkukäynnit uralla. Miellyttävä käynti orilta ainakin löytyi, sen verran ehdin ajatella, mutta sitten jouduin keskittämään huomioni siskontyttööni. Puhelimeni nimittäin oli uhkaavassa vaarassa täyttyä kuvista, jotka olisivat todennäköisesti tyyliltään puolikas sormi ja Venicen jalka.

Aloitin työskentelyn hetken alkukäyntien jälkeen. Yllätyin oikeastaan erittäin positiivisesti siitä, kuinka miellyttävä ori oli. Keventelin sen tasaista ravia hymyillen ja samalla kehuin Emmalle sitä, kuinka laadukkaalla hevosella hän saisi tänään ratsastaa. Vaihdoin suuntaa tehden toiseen suuntaan myös hieman kevyttä ravia. Ravityöskentelystä siirryin laukkaan. Ihana keinuhevoslaukkainen Venice kuunteli hyvin keskittyneesti apujani. Laukkasin molempiin suuntiin hieman ennen kuin aloitin varsinaiset tehtävät. Koska sain ratsastaa niin hienolla hevosella, en malttanut olla kokeilematta ravi- ja laukkasulkuja sekä avotaivutuksia. Venice vain pärski ja teki kaiken niin helposti. Henkäisin ihastuksissani - mikä ori! Puolipiruettikin meni kuin vettä vain, vaikka ratsastajan taidot olivatkin hiukan ruosteessa. Muutamat kerrat harjoituksia tehtyäni siirryin jälleen keventelemään ravia.

Hetken kuluttua kaarsin käynnistä keskelle ja annoin hiukan hionneen ratsun ohjat Emmalle, joka heti valitti, ettei pääsisi sen selkään. Naurahtaen nostin tytön ratsaille ja käskin pyytämään varovasti pohkeilla. Eikä Emma mennyt edes puoltakierrosta käyntiä, kun hän jo hymyili ihan hymypyllyssä. Annoin tytön ottaa pienen ravipätkän niin, että juoksin vieressä. Lähinnä pelkäsin, että tyttö valahtaisi alas, koska Venice oli kovin korkea. Kun lopulta tyttö oli saanut mennä lupaamani hetken, autoin hänet alas ja talutimme yksissä tuumin hienon orin talliin. Emma sai tallissa hoitaa lähes yksin oriin ja voi että tyttö oli ylpeä! Koko matkan kotiin kuuntelin sitä, että hän oli ratsastanut GP-hevosella ja hänestä tulisi vähintään sen tasoinen ratsastaja. Voi seitsemänvuotiaat ja niiden suuret puheet.

31.08.17 Historiaa, kirjoittaja: VRL-00096 (84s)
Venice on heinäkuun lapsukaisia, joka muutti sattuman kautta Zonjietiin. Olin juuri itkenyt Zonjietin ylivoimaista akkavaltaa ja maininnut että olisin kiinnostunut ostamaan pari oria, jos sopivia yksilöitä osuisi kohdalle. Yksi näistä oli Delicate Venice, ruunikko orivarsa joka oli saavuttanut juuri vieroitusiän. Kun felissa sitten kertoi orivarsan suvusta, olin oitis myyty. Orivarsan suku oli juuri täsmälleen sellainen, mitä olinkin etsimässä ja riittävän erilainen muihin hevosiin verrattuna. Delicate oli ennestään jo tuttu paikka, joten paperihommat sujuivat sutjakkaan ja paria viikkoa myöhemmin Delicate Venice pääsi muuttamaan uuteen kotiinsa.