Mocking Toothless

06.09.2017, kouluvalmennus, valmentaja: Dimma (206s)
Päivän viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, valmensin Jannicaa ja Tobbya koulukiemuroiden saloissa. En käsittänyt, miten Jannica jaksoi hyppiä selässä vielä kolmannen valmennuksen tänään. Kyllähän minä jaksoin valmentaa, mutta ai että käy kateeksi tuota jaksamista! Alkukäyntien jälkeen pyysin ratsukkoa siirtymään raviin ja tekemään mahdollisimman paljon erilaisia taivutteluja. Rauhallisesta menosta huolimatta orista löytyi kyllä energiaa, jonka se osasi käyttää oikeilla tavoilla oikeissa tilanteissa. Teimme muutamat askellajiharjoitukset ja pohkeenväistöt heti valmennuksen alkuun. Seuraavaksi haettiinkin ratsukon tarkkuutta, koska muuten meno näyttikin aika vaivattomalta.

Hain kentän laidalta puomin, jonka asetin merkiksi maahan. Ratsukon olisi määrä ravata pohkeenväistöä tehdessä puomille ja nostaa siitä laukka. Ori eteni reippaasti ja sitä saikin hieman pidätellä, jotta liikkeestä tuli hallittua ja eleganttia. Pohkeenväistössä oli pieniä ongelmia, jotka kuitenkin korjaantuivat heti seuraavalla kierroksella muutaman vinkin avulla. Laukannosto sujui todella hienosti ja ajallaan, eikä moitittavaa juuri ollut. Muutaman harjoituksen jälkeen pyysin ratsukkoa ottamaan vielä pari pätkää vastalaukkaa ympyrällä. Tobby työskenteli pitkäjänteisesti, eikä se hermostunut ehkä jo hieman väsähtäneestä Jannicasta. Olin lähes yllättynyt siitä, kuinka hyvin ori teki annetun tehtävän ja annoin siitä molemmille paljon kehuja. Jannicakin totesi loppukäyntien aikana, että onneksi se oli nyt ohi ja että ehkä pitäisi korkeintaan valmentautua kahdesti päivän aikana. Nauroin, että niin varmaan pitäisi, koska ensi kerralla otetaan todellakin tosissaan vaikka vedettäisiin viisi tuntia putkeen!

01.11.2017 Muutto Valhallaan, kirjoittaja: omistaja (283s)
En voinut uskoa silmiäni taluttaessani oria valoisan tallin läpi uuteen karsinaansa. Kattokruunut häikäisivät kirjaimellisesti matkan karsinalle ja jokainen karsina oli lähes valkoinen puruista. Tobby haisteli ihkauuden tallin ilmaa ja kajautti sitten suuren hirnahduksen uusille kavereilleen. Käytävän toisessa päässä meitä tuijotti musta kookas orivarsa, lähes yhtäsuuri kuin Tobby. Ori seuraili kiinnostuneena puuhiamme kun pysäytin Tobbyn käytävälle kunnioitettavan matkan päähän pikkumiehestä ja riisuin kuljetussuojia mieheni orjan tavoin kantaen varusteita niille varattuihin paikkoihin Klausin murahdellessa silloin tällöin muutaman ruotsinkielisen sanan Christianille. Salaa molemmat tuntuivat kuitenkin olevan tyytyväisiä, että oli löytynyt omankielistä juttuseuraa. Keskeyttäen poikien jutustelun kysyin mistä löytäisin vesipisteen ja iloisen oloinen tallityttö, joka esittäytyi myöhemmin Carlaksi näytti meille vesipisteen ja kartasta Tobbyn tarhan. Se saisi alkuun tarhata yksin ja katsottaisiin sitten myöhemmin sille sopiva tarhakaveri, kun kaikki olivat hieman kotiutuneet.

Saatuani orin valmiiksi loimitettua (Klausin puhistessa jotain etteivät ponit tarvitse klippausta) talutin sen rauhallisesti uuteen tarhaan, tänään se saisi vielä pitää riimun päässään, koska se saattoi olla hieman ujo uusien ihmisten kanssa, eikä välttämättä antaisi helposti kiinni illalla. Kävin varmistamassa, että Chris oli saanut tavarat paikoilleen ja siivosin sitten käytävältä suojat pesuun ja harjat paikalleen. Lakaistessani käytävää Klaus katsahti minuun kysyvästi, en tajunnut että näin hienossa paikassa se kai oli työntekijöiden tehtävä, mutta en vain voinut olla tarttumatta vanhasta tottumuksesta harjanvarteen. Kävin tekemässä sopimuspaperit Katherinen toimistossa, nainen vaikutti oikein mukavalta, joskin kiireiseltä. Täällä viihtyisimme varmasti! Laittaessani ponin ruokia valmiiksi huomasin kauhukseni, että myslisäkki oli jäänyt kotiin. Aikani pähkäiltyäni rohkaistuin kuitenkin kysymään uusilta omistajilta, olisiko kenelläkään ollut mysliä lainaan hieman, saisivat sitten takaisin huomenna. Eenulla onneksi sattui olemaan samaa merkkiä ja ongelma oli ratkaistu helposti, hymyilin hänelle kiitokseksi mitattuani ponin iltaämpäriin puoli litraa mysliä, muuta se ei saanutkaan, kun energiaa riitti luontaisesti enemmän kuin tarpeeksi toisinaan.