Arolan Svante

00.00.0000, valmennus, valmentaja: X
Ei valmennuksia.

27.10.23 Rautakruunu, kirj. omistaja (729s)
En tiedä mitä oli taas päässäni pyörinyt, kun olin ilmoittanut Svanten Rautakruunun miniluokkaan. Olin jo pitkään ihastellut tuota uutta luokkaa, joka sopi paremmin kuin hyvin kokemattomille pikkuluokkien kisaajille, kuten orille, mutta Svante nyt ei periaatteestaankaan ollut yhteistyöhaluinen, kuuliainen ja reipas kenttäponi, edes parhaimmillaan! Noh, ei se mitään anna jos ei otakaan - tuumasin ja painoin lähetä-nappia kauhun sekaisin tuntein, nyt se oli virallista. Seuraavat viikot tulisivat olemaan hikistä puurtamista ja toivoin sydämestäni, että mukaan mahtuisi edes muutama kunnollinen treenikerta etenkin koulussa, Svantella kun oli koulukuvioiden suhteen yhtä paljon toimivuutta kuin norsulla posliinikaupassa. Onneksi helppo C ohjelma nyt ei mitään kevätliikkeitä tarjonnut, joten eiköhän ori siitä joten kuten suoriutuisi kuitenkin. Esteiden suhteen ei minulla mitään pelkoja ollutkaan, luokka oli Svanten taitotasoon nähden hieman helppo, joten siitä selvittäisiin kunnialla vaikka ori päättäisikin pukitella puolet radasta jälleen.. Maasto-osuus olikin sitten tyystin päivästä ja tähden asennoista kiinni, joko se meni kivasti ja energinen poni ylittäisi kaiken innolla mitä vastaan tulisi - tai sitten juoksisi pakoon jokaista varjoa ja hyppäisi esteet liioitellulla ilmavaralla tai ei ollenkaan. Olisi kyllä tosi ikävää, jos kisamatka katkeaisi ponin kanssa hylkyyn maastoesteiltä.

Koulusuoritus meni ihan kivasti, vaikka Svantessa riitti yllin kyllin vauhtia, tulipahan ainakin energiset siirtymiset ja lisäykset, joista tuomarikin tuntui innostuvan. Oli kai muutenkin kivaa vaihtelua saada shetlanninponi radalle, joka innoissaan teki töitä (ainakin vielä tässä kohdin kisapäivää). Oma istuntani olisi harjoitusravissa olla parempi, mutta jokainen shettiksellä ratsastanut varmasti tietää, ettei siellä istuminen, etenkään energisen ponin kohdalla, ole mitenkään itsestään selvän helppoa. Laukkaosuudessa ori olisi kuitenkin saanut olla vähän sitten jo energisempikin. Laidunloma neitien kanssa oli selvästi laskenut ponin kuntoa keväästä. Toivoin sen kuitenkin pääsevän päivän loppuun asti tarkastuksista. Viimeisessä ravisiirtymässä Svante pisti oikein kunnolla vastaan ohjasotetta ja jouduin vähän rumastikin siirtämään sen käyntiin. Siitä ei ori kuitenkaan sen enempää ollut mielensä pahoittaja.

Svante aloitti esteradan tosi lupaavasti, kun sain heti alkuunsa korjata sen laukan vasemmaksi ja potkia oriin liikettä. Se yleensä oli innoissaan esteistä ja oli ehkä hitusen vielä väsynyt edellispäivän kouluradasta sekä tämän päivän esteverkasta, ehkä tämä oli kuitenkin sille liikaa.. Ensimmäisen esteen jälkeen siihen kuitenkin tuli lisää vauhtia ja poni ikään kuin heräsi eloon. Useimmille esteille ori otti hypyt vähän liian kaukaa, mutta se oli ihan ymmärrettävääkin sen hyppytaidot ja kokemuksen kisoista huomioiden. Pääsimme radan loppuun asti virheittä, joka oli kyllä ratsastajaltakin melkoinen suoritus ja hatun noston arvoinen kaikkiaan. Ehkä tästä ponista vielä maastoesteilläkin saataisiin jotakin kelvollista irti.

Jännittyneenä kiersin maastorataa muiden ratsastajien kanssa. Muita poneja ajatellen ei siellä oikeastaan ollut mitään ihmeellistä minitasolla, mutta Svantea ajatellen kokemus olisi hyvin mielenkiintoinen. Ori ei yleensä katsellut mitään turhia hyvänä päivänään tai kyttäillyt esteen alle esimerkiksi haudalla. Esteet olivat tällä tasolla vielä helppoja ja varmaankin osa myös alle ilmoitetun korkeuden, joten hyvinhän tämä sopi meidän pirtaan ja kokemattoman maastohyppääjän harjoitteluun ainakin. Odotukset eivät Svanten kohdalla olleet mitenkään suuret, mutta rankan viikonlopun päätteeksi se kyllä täytti ne hyvin lähtiessään radalle raketin tavoin. Svante oli aina pitänyt maastoilusta ja kotona oli hypännyt kyllä maastoesteitäkin, mutta vain kaverien perässä. Ensimmäinen laatikkoeste oli orille tuttu ja ylittyikin hienosti, este tuntui pikkuruisen shetlanninponin kanssa jättimäiseltä! Toinenkin laatikko sujui kivasti ja ori porhalsi korvat pystyssä jo näkyvälle uudelle esteelle. Puusillalta laskeutuminen oli vähän töksähtävä ja loin oriin uutta uskoa vakuuttelemalla, ettei se haitannut mitään ja kehumalla sen maasta taivaisiin.

Olin ihan äimän käkenä, kun pikkuinen Svante hyppäsi veteen kuin kala vedessä ja jatkoi innokkaasti rannalle nousun jälkeen heti eteen kohoavalle kulmalle. Se oli monelle ratsukolle usein radan vaikein este, etenkin kun estekorkeus nousi vaikeammalla tasolla. Svante sen sijaan ylitti esteen rohkeasti, vaikka meillä ei kotona sellaista ollutkaan! Trakehner-haudalla Svante hieman katseli alla olevaa hautaa, mutta ylitti kuitenkin mietinnän jälkeen tukin ongelmitta. Matalan maahaudan ylitys oli tämän jälkeen lasten leikkiä ja sen jälkeen käännyttiinkin jo kohti maalia. Tukkisarjan ylitys meni myös hienosti, vaikka niistä toiselle eivät pikkuponin askeleet ihan kohdanneetkaan. Ori kuitenkin ratkaisi tehtävän hienosti ja olin oikein ylpeä ponistani. Toisella kertaa vesitehtävälle saavuttaessa ori hyppäsi hienosti nousussa olevan tukin, mutta kahdelle pöytäesteelle se ei oikein saanut riittävää energiaa ja ne menivät huonommin. Kuitenkin yli niistäkin päästiin ja kehuin ponia oikein paljon. Radan loppuosasta Svante oli selvästi jo väsähtänyt ja yritin pitää esteitä varten edes joten kuten rytmiä yllä sekä kannustaa ponia vaikeimmilla esteillä. Svanten kanssa pääsimme radan neljässä ja puolessa minuutissa läpi, joka odotti selkeästi sekä omat että muidenkin odotukset, kyllä poni pääsikin lujaa kokoonsa nähden! Olin vain niin yllättynyt Svanten panoksesta tänään, etten edes tajunnut katsoa meidän kokonaissijoitustamme olettaen, ettei me kuitenkaan palkinnoille päästy.

04.10.18 Svantesta kouluponiksi (ainakin melkein), kirjoittaja: omistaja (400s)
Ehdin tänään tallille kolmen maissa, koska minut oli jälleen kerran buukattu iltapäivän lastenvahdiksi Jessican päästyä koulusta jo kahdeltatoista. Laitoin poikien iltaruoat valmiiksi ja menin sitten hakemaan Svanten ulkoa. Olin ilmoittautunut ponin kanssa koulukilpailuihin, en kyllä tiennyt yhtään mitä päässäni liikkui: ei ainoatakaan koulutuntia takana ja ylipäätään selässäolemiskerratkin oli laskettavissa yhden käden sormilla. Harjasin Svanten hyvin ja pesin jalat, koska syksyn sateet olivat alkaneen tuoden tullessaan rivit. Onneksi Svante ja Eetu niiltä vielä olivat säästyneet. Laitoin Svanten satulaan huovan ja vyön, koska se oli nuorten miesten yhteisessä käytössä ja vaihdoimme ponin myötä varmuuden vuoksi aina huovan. Menin varustamaan Svanten ja saatuani itseni ratsastuskuntoon suuntasimme kohti kenttää. Ilma oli ihan kiva, vaikka aamu olikin alkanut nollakelissä. Onneksi ei kuitenkaan satanut. Odotin innolla tulevia ensimmäisiä kilpailuja, meidän luokkaamme, raviohjelmaan oli ilmoittautunut neljä osallistujaa, joten luokkataso tulisi varmasti olemaan hurjan korkea.

Aloitin kävelemällä pitkin ohjin, Svantella oli tänään jumituspäivä, joten alkukäynneistä asti yritin sen vain saada liikkumaan reippaammin. Luulin raviin saamisen olevan päivän vaikein asia, mutta kun tuli aika harjoitella pysähdyksiä ja peruutuksia oli Svante niistä vielä enemmän eri mieltä. Se steppasi paikallaan ja peruuttaessa ei malttanut ollenkaan kuunnella. Kehuin kuitenkin pienestäkin seisomisesta ja peruutusaskelista, päätin harjoitella niitä joku päivä vielä ohjasajaen tai ajaen, koska ori oli ajaessakin ollut hieman haasteellinen kuulemma. Kertailimme muutamia radan asioita vielä erikseen ja otin sitten lopuksi Milan tullessa katsomaan koko radan kertaalleen. Svante toimi Milan mielestä superhienosti, mutta olin kyllä itse hieman eri mieltä. Oli tainnut omistaja jälleen asettaa silmilleen ne kuuluisat vaaleanpunaiset lasit. Vaikka raviohjelmassa ei ihmeitä vaadittu, olisi kuitenkin hyvä jos poni osaisi pysähtyä, peruuttaa ja mennä edes jotenkuten sinnepäin minne oli tarkoitus.

Svantella oli kuitenkin eri mielipide asiasta ja se oli tuntunut luovan aivan oman ratansa. Kävelin loppukäynnit lähimaastossa, Svante toimi jo alku- ja loppukäynneissä hienosti maastossa ratsain, vaikkei muuten niin paljoa osannutkaan. Harjasin orin käytävällä, pahin karvanlähtö oli onneksi ohi ja ori oli tuntunut viime aikoina lähinnä keskittyä karvansa kasvattamiseen. Pyyhin hikiset kohdat sienellä ja vein sitten ponin kevyesti loimitettuna takaisin pihattoon, jossa kaveri jo odottikin portilla. Vein varusteet paikoilleen ja kävin sitten siivoamassa Eetun karsinan ja vein puhtaita alusia. Vaihdoin veden ämpäriin ja kävin myös Stinan apuna vaihtamassa pihattoon vedet ja pesin saavit. Vielä ei onneksi ollut tarvetta lämmitettäville saaveille, sen verran lämmin oli pihatossa yöt. Kisapäivä ei oikeastaan jännittänyt, mutta odotin innolla. Ihan kovin hyvinhän ne kisat eivät sitten loppujen lopuksi menneet ja jäimme vikoiksi, mutta Svantea ajatellen oli kyllä hyvä kokemus.

16.09.18 Ensimmäiset ravit, kirjoittaja: Mila (169s)
Sunnuntain kunniaksi pakkasin sekä Svanten sekä Splashin traileriin ja lähdin oripoikien kanssa kokeilemaan onneamme ravikisoissa. Myös Splash starttaisi tänään kärryjen kanssa, jotta saisi kisakokemusta myös siitä touhusta. Ei aina tarvitsisi takiaisen lailla satulassa keikkua. Myös Jannica sekä Aurora olivat lähteneet mukaani kaitsemaan hoidokkejaan sekä seurakseni. Menomatkalla heistä ei kyllä pahemmin seuraa ollut, sillä molemmat nukkuivat kuolanoro suupielessä koooooko matkan. Svanten startti oli heti ensimmäisenä. Ei muuta kuin matkaan... Turkasen poni päätti ottaa kahdet laukat siinä matkan aikana ja hetken jo pelkäsin, että meidät hylättäisiin, mutta loppumatkan töpöjalkainen poni kipitti kiltisti ravia ja tuli jopa kolmanneksi! Wuhuu! Splashin koitos meni ilman laukkoja, mutta tulos ei päätä huimannut, sillä ori oli kuudes - eli viimeinen. Tai no, oikeastaan toiseksi viimeinen lähdössään, sillä yksi ori hylättiin pitkän laukan vuoksi. Eli Splash saisi jatkaa raviuraansa montéhevosena. Eipä me näihin kisoihin mitenkään pipo kireällä muutenkaan lähdetty... Tulomatkalla piipahdimme Hesen autokaistalla hakemassa matkaevästä ja kiltti myyjä antoi meille ilmaiseksi miniporkkanoita mukaamme. Liekkö ollut hevosihmisiä. Kiitos tytöille seurasta. Oli mukava päästä välillä akkaporukalla liikkeelle, ilman noita kakkapäämiehiä.