Colour by Storm

00.00.0000, valmennus, valmentaja: X
Ei valmennuksia.

23.01.19 maastolenkki, kirjoittaja: Nana (303s)
Saavuin Adinaan pitkästä aikaa. Jannica oli laittanut viestiä ja pyytänyt liikuttamaan Stormi nimistä nyffioria. Astuessani talliin käytävälle seisoi talvikarvaan sonnustautunut karvakasa. Taputin oria kaulalle ja juttelin hetken yhden talli työntekijän kanssa. Aloin harjailemaan ja hoitamaan oria sillä aikaa kun tämä yritti tavoitella karsinan edustalle asetettuja heinäpaaleja. Naurahdin hieman ja nyppäsin pienen tupsun paalista. Se mussutti sitä ihan onnessaan sillä aikaa kun kävin hakemassa satulan ja suitset varustaen itseni siinä samalla. Ulkona oli kirpeä -10 asteen pakkanen kun astelimme pihalle ja kapusin jakkaralta Stormin selkään.

Matkamme jatkui kohti lumista metsää. Aurinko sai puun okset kimaltelemaan ja yleinen fiilis oli oikein hyvä. Poni allani kulki iloisena eteen päin ja hymy nousi väkisinkin omille huulilleni. Taputin ratsuni paksua kaulaa ja aloin hyräilemään. Puut olivat suojanneet hyvin reittiä eikä tarvinnut tarpoa polven korkuisessa lumihangessa kun taas pienet metsätiet upottivat vähän enemmän. Pyysin ravia ja Stormi meni hyvällä tahdilla halkoan lunta kuin jäänmurtaja jäätä. Hetken kuluttua ori kuitenkin pysähtyi kuin seinä ja alkoi tähyillä eteen päin höristellen sieraimiaan. Hetken päästä minäkin kuulin ja näin sen. Vastaan tuli kaksi iloisesti naureskelevaa tätiratsastajaa suomenhevosella ja issikalla. Stormi tuijotti niitä sieraimet pyöreinä ja päästi pienen matalan hörinän kun he alkoivat saavuttaa meitä.

Sain kuin saikin orin ottamaan askelia ja tervenhdimme kahta muuta ratsukkoa. Pysähdyimme hetkeksi vaihtamaan sanoja ja kertoivat olevansa tuosta lähitallilta. Kerrooin itse olevani Adinalta ja nämä vain nyökkäsivät ja toivottivat hyvät päivän jatkot. Stormi olisi niin kovasti halunnut lähtemään muiden mukaan mutta sain sen kuitenkin menemään eteen päin. Edessä päin oli levämpi tien osa joka oli ilmeisesti aurattu kärryjä varten. Päätin että voisimme ottaa siinä pienen laukkapätkän. Stormi lähti mielellään eteen päin ja ei meinannut suoran jälkeen pysähtyä vaan halusi jatkaa. Siirryimme kuitenkin ravin kautta käyntiin ja kävelimme talille puoli pitkin ohjin. Talliin päädyttyä juotin ratsuni ja laitoin sen fleeceloimi päällä karsinaan kuivattelemaan hikeä pois ja syömään pientä heinäkasaa.