Sugar Sorrow AD

06.12.15 leikkitunti, valmentaja: Huusari (800s)
Kävelin Bea mukanani Kastemaneesiin. Nostin hänet mukana tuomani punaisen ämpärin päälle. Tänään mentäisiin ilman satulaa rennosti! Pian ratsukot saapuivat kentälle sievässä jonossa. Ensimmäisenä tulivat Suklaa ja Domino ja sitten tulivat Sorrow ja Ben.
- No muttas, missäs ovat Breda, Ralli ja Disa? ihmettelin muille tuntilaisilleni.
- Tallista ainakin kuului huutoa, Hilde vastasi hieman hilpeästi.
- Joo, sieltä tais juosta justiin Disa käytävällä! Sanni huusi perääni.
- Heti tänne! Mitä sää sinne meet! Voi ei kaurapussi onjo puoliksi tyhjä, tätä ei sovi näyttää Huusarille ja Bellalle! Piilota tää jonnekki! Äkkiä! kuuluu Emmin ja Saran hätääntyneitä huudahduksia.
Astelin talliin rauhallisena.
- Voi järkytys mikä siivo! Noh, siivotaan tämä tunnin jälkeen. Oletteko te nyt valmiita vihdoin? sanoin rauhallisella äänellä.
- Tuota me, nii tuota tuota… Ööh me vaa tässä leikittii, Emmi vastasi välttelevästi.
- Hahhaha! Olipa näköjää teillä rajut leikit! Hahaha! Näytätte siltä kuin yllättäisin teiät kanavarkaalta. Hihhi! Kana vielä puuttuu. Anteeksi, mua vähä naurattaa! sanoin yrittäen samalla naurua pidätellä.

Ja lopulta epäonnistuin ja purskahin raikuvaan nauruun. Sara ja Emmi katsoivat hämmentyneesti toisiaan.
- Tulkaa nyt toki sinne tunnille, sanoin nauraen ja lähdin kävelemään kenttää kohti Sara ja Emmi perässäni.
- Noniin, tänään olisi tarkoitus mennä rentoa ja rauhallista menoa! Ja lopputunnista teemme jotain kivaa. puhuin tuntilaisilleni reippaasti.
- Joo! kiva kivaa! Bea huutaa. Kaikki purskahtaa nauruun yhtä aikaa.
- Noniin menkääs uralle kävelemään pitkin ohjin, huudahdan ja kaikki lähtevät uralle.
Alkuverryttelyt on kuta kuinkin tehty ja annan uutta käskyä: - Nyt otetaan venytyksiä ratsastajalla! Päästäkää ohjaksista irti ja venyttäkää oikea käsi vasemman jalan varpaita kohti ja sitten toisin päin! Jos yletyttä niin ottakaa varpaista kiinni!
- Uuuaaaahh! Apua! Aits! Sara huutaa.
Juoksen Saraa kohti joka istuu maassa kaksin käsin takapuolestaan kiinni pitäen.
- Eikai käynyt kuinkaan? kysyn naurua pidätellen.
- Ei! Hihhihhi! Saraki nauraa.
- Aijai! selkäni takaa kuuluu Emmin voihkasu.
Nyt en enää pysty pidättelemään naurua. Kohta kaikki yhtyvät mukaan nauramaan.
- Hei te voitte pitää toisella käellä ohjaksista kiinni! Ja kaikki jotka pystyvät niin ei ota ohjaksia! huudan kaikille suopeasti.
- Minä ainakin pärjään ilman ohjaksia! Sanni ja Nelli sanovat yhtä aikaa.
- Jaa-a! Sehän sitten nähdään!
- Nyt voisitta vaikka vuorostaan ottaa jonkun leikin! Mitä haluaisitta leikkiä?
- Voidaanks me ottaa maa-meri-laivaa? Tiffany kysyy.
- Joo totta kai! Käykö se teille Hilde ja Jannica?
- Joo, kyllä se meille sopii! Jannica ja Hilde vastaavat.
- Hyvä! Nonii! Tässä on vaikka maa ja täällä meri ja täällä laiva! sanon samalla piirtäen viivoja maahan.
- Lähetääs laivasta. Sanon samalla kun ratsastajat järjestäytyvät riviin.
- Maa! käskyni kiirii maneesiisa.

Ratsukot lähtevät laukkaamaan maata kohti. Jahas, Benillä on kova halu voittaa. No ohhoh! Domino laukkaa yksin ja ensinmäisenä maa -viivalle.
- No muttas mihin sinä jätit ratsastajas? kysyn samalla ottaen Dominon suitsista kiinni.
- Ihhahaa! hevonen vastaa minulle ja heilauttaa päänsä ylös.
- Uh! kuuluu Sannin valitusta laiva- viivan päältä.
- Heiii! Päätit sitte näköjää jäähä matkalle, vitsailen Sannille, joka on päässyt jo ylös ja kävelee meitä kohti.
- Joo niin tais käydä! Mutta eihän se mun vika ollu! Mitäs Domino lähti niin nopeasti, Sanni nurisee.
- Nooh, älähän nyt! Ei Domino sitä tahallaan tehnyt. Vai mitä? sanon huulta purren etten alkaisi nauramaan ja katson Dominoa.
- No niinpä näyttää, Sanni tuhahti mutta alkoi lopulta nauramaan.
- Noniin eiköhän mennä ulos, kun kerta aurinko alkoi paistamaan näin komeasti, sanon leveästi hymyilen ja vilkaisen samalla rannekelloani.
- Ottakaas käyn hakemassa äkkiä Tähtösen.

Tulen hetken päästä, huikkasin samalla kun juoksin Jääntallia kohti. Päätän mennä satulahuoneen kautta hakemassa suitset Tähtöselle. Nappaan nopeasti suitset naulakosta ja juoksen tähtösen karsinaan. Pujotan suitset päähän ja laitan nopeasti remmit kiinni. - Onneksi joku on harjannut Tähtösen, ajattelen samalla, kun laitan kypärän päähän ja talutan Tähtöstä ulos.
- Huhhhu! Miten minä sinun selkääsi pääsenkään, mietin tammalle.
- Minä voin auttaa sinua, ääni kuuluu selkäni takaa.
- Apua! henkäisen ja hypähdän sivulle.
- Ai se olitkin vain sinä! katson Kristiania.
- Noniin, haluatko nyt sinne selkään? Minä punttaan. Yks, kaks ja nyt! Kristian sanoo samalla työntäen minua Tähtösen selkää kohti.
- Kiitos! henkäisen.
- Ainii! Bea on tuolla, sanon samalla osoittaen Kastanjantallin suuntaan kun kiristän leukahihnaa.
- Et vihtis ottaa sitä. Mää tuun kohta kyllä takasi, sanon anovasti.
- Joo. Mää otan sen kyllä. Älä huoli, Kristian sanoi pehmeästi.
Annoin Tähtösen luvan lähteä liikkeelle. Ravasin muiden ratsastajien joukkoon ja sanoin ääneni täynnä leikkiä:
- Nyt mentiin laukkaamaan hiekkarannoille! ​Lähdimme ravamaan metsätietä pitkin. Pian eteemme avautui pitkä hiekkaranta.
- Noniin anti mennä! huudan samalla kun nostan laukan.
- Jiiihaaa! Sara ja Emmi huutavat samalla laukaten ohitseni.
- Jaahas! Vai sillä lailla! sanon Tähtösellä ja annan enemmän vapaata ohjaa.
- Paremmalla eeelle! Sanni huutaa laukaten Dominolla eelleni.
- Hei! Ette kai aijo jäähä pitämään perää?
- Eijeji! Älkää laukatko sinne! yritän huutaa heille. Mutta he ovat jo kaukana eivätkä kuule.
- Mennään me ainakin vesirajalle laukkaamaan ja kohta saammekin ehtiä heitä puskista ynnä muista, sanon Jannicalle, Hildelle ja Tiffanylle nauraen. Ja lähdemme laukkaen kohti vesirajaa.
- Huhuu! Missä te olettee? huhuilemme Saraa, Emmiä ja Sannia.
- Aiajai! Mä oon aianaki täällä! kuuluu puskasta Saran ääni.
- Ja me täällä! kuuluu Sannin ja Emmin ääni toisesta puskasta.
- Miten ihmeessä te sinne päädyitte? kysyn heiltä nauraen.
- En kyllä tiiä yhtään, Emmi vastaa.

06.11.15 maastoestevalmennus, valmentaja: Christian (kirjoittaja omistaja) (270s)
Poniori näytti nauttivan hoitamisestani ennen tuntia ja lepuutti rennosti takajalkaansa. Luvassa olisi pieniä maastoesteitä, jotka kuitenkin vaativat lujaa keskittymistä niin ratsastajalta kuin hevoseltakin. Koska sää oli hieman sateinen teimme tavanomaisen esteverryttelyn maneesin suojissa säästääkseni ponin voimia. Onneksi maastorataamme ei ole viimeaikoina juurikaan käytetty, joten se ei kärsi sateesta juurikaan. Varmistin vielä, että ponilla oli kaikki hokit paikallaan nurmiosuutta varten. Verryttely oli hyvin samanlainen kuin esteratsastuksessakin on, ensin kävimme kaikki askellajit läpi ja sitten otettiin muutamalle ristikkoesteelle hyppy. Sadetakin päälle vedettyäni suuntasimme maastoesteradalle. Aloitimme aivan pienellä paaliesteellä tasaisella maalla, koska halusin nähdä Sorrowin käyttäytymistä maastossa hypätessä. Lisäksi orin oli hyvä huomata, että nyt oltiin aavistuksen liukkaammalla alustalla. Hyppy esteelle oli kiireinen ja lähestyminen vauhdikas, mutta yllättävän helposti sain ponin esteen yli, hieman tukemalla sitä lähestymisessä tosin. Seuraavana saimme tehtäväksi tulla pikkuisen mökkiesteen, joka meillä sijaitsi heti banketin jälkeen. Koska banketti oli pieni ja tie kaarsi siitä sujuvasti mökille hyppäsimme myös sen. En olisikaan uskonut niin pienen ponin saavan itsestään esiin niin isoa laukkaa, kun se kiihdytti banketille korvat villisti edestakaisin vispaten, minne nyt oltiin menossa? Käänsin ponin valmentajan pyynnöstä pienelle ympyrälle ennen estettä, koska vauhtia alkoi olla bankettihyppyyn jo vähän liikaa. Poni hyppäsi kuin konkari konsanaan sisään ja lähes yhtä sujuvasti ulos. Siitä se koitti kovasti kiihdytellä, mutta sain onneksi orin kätevästi pidettyä hallinnassa mökkiesteelle asti. Sen jälkeen poni heittikin protestiksi pienoisen pukin, kun pyysin sitä rauhoittumaan. Hyppäsimme vielä muutamasta massiivisemmasta esteestä yli, ja keksi Sorrow keksi mitä ihmeellisempiä kiemuroita, ettei sen olisi tarvinnut hypätä pelottavien tukkikasojen yli. Pikkuhiljaa Sorrow alkoikin oikeasti tulla kuulolle ja odottaa rauhassa esteitä ja siihen oli hyvä tältä kertaa lopettaa. Olin enemmän kuin tyytyväinen ensimmäiseen maastoestekertaamme!

15.06.15 ensimmäistä kertaa puomeja, kirjoittaja: omistaja (133s)
Tänään koitti se ihmeellinen päivä nuoren pojan elämässä, että hänet raahattiin laitumelta kotiin heti työntekoon. Jannica oli asetellut kentälle puomeja, jotka tuntuivat kummastuttavan Sorrowia suuresti. Kävimme ensin kävelemässä maastossa ja palasimme sitten kentälle. Sorrow päästeli menemään liinassa kuin viimeistä päivää. Onneksi oli suitset ja kuolaimet! Sorrow olisi mieluusti laukannut koko kenttää ympäri, mutta se ei oikein nyt käynyt päinsä, kun toisessa päädyssä oli kaveri. Myöskään siinä ori ei nähnyt mitään ideaa, että kesken laukkaamisen olisikin pitänyt siirtyä raviin ja mennä mukamas noita ihmeellisiä hökötyksiä ravissa. Ulkokautta oli todella kätevä sujahtaa niiden ohi huomamatta.. tai niinhän se Sorrow luuli.. Vähitellen homma alkoi sujumaan ja ori ravasi oikeinkin mallikkaasti puomien yli. Sitten ne nostettiin kavaleteiksi ja meno muuttui melko holtittomaksi. Muutaman vikkelän kierroksen jälkeen näin parhaaksi siirtää orin käyntiin ja kävelimme loppukäynnit matkalla laitumelle takaisin.

14.06.15 laidunkausi on avattu, kirjoittaja: omistaja (158s)
Kesäkausi avattiin tosin ensin työnteon merkeissä, ennen kuin villit oripojat pääsivät katsastamaan tämän vuoden laiduntarjontaa. Valmentaja Riku oli käymässä naapuritalliltamme ja saimme kuin saimmekin pienten esteiden ryhmän kokoon. Sorrow tietenkin mukana oppipoikana maasta käsin! Puomit tuntuivat olevan orin mielestä aivan ylihauska juttu ja ne ylitettiin taluttajan kauhuksi myös laukassa. Sama valmennustiimi kokoontuu vielä kesän mittaan muutaman kerran, joten mitään pelkkää lomailua ei ole luvassa ponille (eikä liioin minullekaan) kesäksi. Vihdoin tunnin jälkeen koitti sitten SE hetki, kun hepat vapautettiin luonnonhelmaan muutaman kilometrin päähän. Sorrow sai aivan uudet laidunkaverit, eihän ison pojan tohdi laiduntaa minkään pikkukersojen kanssa.. Neljän oripojan yhteiselo alkoi sujumaan alun kinastelun jälkeen hyvin ja laitettiinpa mukaan yksi 4-vuotias ruunakin koko porukkaa vahtimaan. Melko rauhallinen porukka siitä tulikin ja pian jo alkumittelön jälkeen kaikki söivät tyytyväisinä. Samalla piti kuitenkin lampsia levottomasti paikasta toiseen, mitä ori ei näyttänyt alkuunkaan käsittävän. Se havahtui kesken syömisen siihen, että kaverit olivat jo toisessa päässä laidunta, kiireellähän siinä sitten piti perään rynnätä!