A.D. Magnificient Rock

07.03.18 kouluvalmennus (valmentaja Sonja) (240s)
Valmennettavakseni oli saapunut pieni kirjava shetlanninponi Rock, jonka kuulin olevan luonteeltaan hyvinkin harvinaislaatuinen poniori. Annoin ratsukon suorittaa alkuverryttelyä ravissa itsenäisesti, antaen kuitenkin välillä pieniä korjausvinkkejä lähinnä ratsastajan asentoon. Kaarteissakin piti pitää yläkroppa pystyssä, eikä saanut kallistua sivusuunnassakaan ja kyynärpäissä piti säilyttää sopiva kulma, jotta käsi pysyi joustavana. Pyysin ratsastajaa vielä verryttelemään laukassa molempiin suuntiin ympyröitä tehden ja niillä taivutellen, jotta poni vertyisi kunnolla molempiin suuntiin. Rockin tullessa avuille ja selvästi vertyessä aloitimme tehtävän. Jaoimme kentän kahdeksi neliöksi, jolloin radan poikki tultaessa vaihdettiin suuntaa. Kaikkiin kulmiin oli tarkoitus koota ponia ja tehdä kulma takaosakäännöksen omaisesti, suorilla pätkillä sai taas ratsastaa hieman eteen. Tehtävä aloitettiin käynnissä ja aluksi Rock ei olisi mielellään koonnut itseään ja se hangoitteli vastaan, ratsastaja reagoi kuitenkin nopeasti ja sai napakalla huomautuksella orin kokoamaan itseään enemmän ja kulmat tuntuivatkin sujuvan kerta kerralta paremmin. Seuraavaksi siirryttiin raviin ja jatkettiin samaa tehtävää. Ravissa ponia tuntui olevan käyntiä helpompi koota, mutta takaosakäännökset taasen eivät sujuneet ihan samalla tavalla. Myös kokoamisasteen säätely lyhyemmissä pätkissä vaikutti nyt tuottavan enemmän hankaluuksia kuin käynnissä. Toistojen jälkeen Rock sai lopulta kiinni ajatuksesta ja tuntui toimivan yhä paremmin ratsastajan alla. Laukassa tehtiin keskellä laukanvaihto käynnin kautta ja ponia piti edelleen koota kulmiin enemmän, mutta takaosakäännökset jätettiin pois. Kuten olin jo aiemmin kuullut oli laukka ponin paras askellaji ja sen myös huomasi. Laukan säätely onnistui moitteettomasti ja poni kääntyi hyvin. Annoin kaksikon suorittaa loppuverryttelyä rauhassa antaessani palautetta tunnin kulusta. Kokonaisuudessaan tehtävistä suoriuduttiin oikein mallikkaasti, harvoin näkee tällaisia shetlanninponeja.

23.01.18, kouluvalmennus (valmentaja Molly)
Taas kerran olisi valmennuksen aika Adinassa. Tänään vuorossa olisi shetlanninponiori Rock, joka olikin jo maneesissa kävelemässä. Ihastelin komeaa pientä ponia sen kävellessä alkukäyntejä uraa pitkin. Se oli niin komea tapaus! Käyntien jälkeen pyysin ratsastajaa ottamaan pari kierrosta ravia ihan vain reippaasti eteen ajatellen. Pikkuhiljaa ravia sai ottaa kasaan ja tehdä voltteja ja suunnanmuutoksia melko vapaasti, tavoitteena apuihin herkästi reagoiva ja notkea poni. Kun poni alkoi näyttää ja tuntua hyvältä, aloitimme varsinaisen ravitehtävän. Pyysin Jannicaa tekemään pohkeenväistöjä uralta keskihalkaisijalle ja takaisin. Alkuun Rockin takapää meinasi kokoajan lähteä johtamaan, mutta huolellisella ratsastuksella Jannica sai sen hyvin korjattua. Poni myös teki alkuun väistöt uralta pois vähän nihkeästi, kun taas uralle palaavat väistöt se teki hieman liiankin jyrkästi. Tämäkin toki korjaantui ratsastajan kuunnellessa neuvojani.

Välikäyntien jälkeen oli laukkatehtävän vuoro. Laukassa päivän harjoituksena olisivat vastalaukat, jotka aloitimme helpolla tehtävällä. Pitkän sivun alusta tulisi kääntää poni uran sisäpuolelle aina kaarrosta jyrkentäen. Rock mielellään siirtyi raviin kun vastalaukka alkoi tuntua liian vaikealta. Pohkeet kiinni pitämällä ja tarkkaan ponia kuuntelemalla laukka alkoi pysyä yllä. Tärkeämpää oli, että poni pysyi sujuvassa, hyvin pyörivässä laukassa kuin vastalaukkakaaren jyrkkyys. Toinen suunta olikin helpompi ja siihen saimme tehtyä jyrkemmät kaaret. Poni alkoi kuitenkin vaikuttaa hieman väsyneeltä joten lopettelimme onnistuneeseen suoritukseen. Jäin vielä seuraamaan Jannican loppuraveja, kunnes lähdin kotiin.

01.05.16, kouluvalmennus (kirjoittaja Jannica)
Teimme tunnilla tänään perustyöskentelyn jälkeen laukanvaihtoharjoituksia puomien avulla, laukannostoja ja vastalaukkaa. Sitten otimme ravissa siirtymisiä ja pysähdyksiä ravista. Teimme myös keskittymistehtäviä, jossa puomien välistä nostettiin laukka pysähdyksestä. Yhteistyö sujui tänään hyvin eikä tehtävissä ollut sen suurempia ongelmia. Saimme kiitosta selkeistä avuista ja Rockin yhteistyöhaluisuudesta. Teimme myös ahkerasti vastalaukkaharjoituksia, vaikka ne osoittautuivat pienelle ponille vähän vaikeiksi käsittää. Päättäväisesti ratsastin kuitenkin valmentajan ohjeiden mukaan ja tehtävä alkoi sujumaan. Laukannostot sujuivat erinomaisesti, orin herkkyyden ansiosta.

30.04.16, estevalmennus 30-40cm (kirjoittaja Jannica)
Valmennuksen alussa saavuimme maneesiin heti ensimmäisenä, koska varustaminen sujui nopeasti. Itsenäisessä alkuverryttelyssä poni liikkui herkästi ja kuuliaisesti ja tuli heti avuille. Nopeammissa askellajeissa kannustusta tarvittiin hieman enemmän ja tuntui, että ponia sai välillä aika paljonkin käskeä eteen. Ensimmäiset esteradat olivat aika tahmeita ja rytmittömiä, mutta vähitellen sain ponin kulkemaan yhtä hyvin avuilla kuin verryttelyssä. Ensimmäisillä radoilla, ja esteiden noustessa tuli muutamia kieltäytymisiä, mutta seuraavalla kerralla menikin jo paljon paremmin. Jäin kyllä ihmettelemään orin kieltoja, koska yleensä se oli niin tasainen hyppääjä. Lopulta ponikin alkoi löytämään jaloistaan vauhtia ja pomppu parantui sen myötä. Loppua kohden suorituksiin sai jo olla tyytyväinenkin.

29.04.16, estevalmennus 40-50cm (kirjoittaja Jannica)
Estevalmennuksessa olivat teemoina tänään lyhyet linjat, sarjat ja uusintaradan tiukat tiet. Aloittelimme itsenäisen verryttelyn jälkeen kahden esteen sarjalla, jota tulimme vuorotellen molempiin suuntiin. Sitten tehtävään lisättiin maapuomit kulmissa, jotka piti kiertää ulkopuolelta ja keskittyä huolellisiin teihin. Tämän jälkeen mukaan kolmannen esteen puomien jälkeen. Lopuksi rataan lisättiin vielä sarjan jälkeen okseri ja pystyeste, josta kaarrettiin puomeille ja ihan lopuksi hypättiin vielä sarja uudelleen. Teimme kuulemma valmentajan mukaan hyvää yhteistyötä ponin kuunnellessa avut huolellisesti ja suoritus oli tasaisen varmaa. Toisinaan ongelmia oli kyllä vauhdin kanssa, ori tuppasi innostumaan vähän liikaa esteiden noustessa. Kovassakin vauhdissa sain kuitenkin ponin askeleet sopimaan hyvin sarjavälille ja myös käännökset onnistuivat hyvin.

28.04.16, puomitunti (kirjoittaja Jannica)
Keräännyimme kentälle auringonpaisteeseen kolmen ratsukon voimin. Viikko oli ollut sateinen, mutta vihdoin aamulla oli ilma kirkastunut ja aurinko hiipinyt esiin. Kenttä ei onneksi ollut kovinkaan märkä, kiitos salaojituksen. Olimme koonneet puomitehtäviä kentälle. Valmistelimme hevosia tuntiin ja verryttelimme itsenäisesti. Istuin pörröisen Rockin selässä, joka ei ollut vieläkään päässyt eroon koko talvikarva-arsenaalistaan. En suuremmin puuttunut ponin menemiseen alkuverryttelyssä, muutamia voltteja ja ympyröitä teimme, mutta olin huomannut vanhan ponin olevan paljon vastaanottavaisempi, kun se sai lämmetä hitaasti. Pidin tavasta, että saimme verrytellä itsenäisesti ennen valmennuksia, sillä tavoin tuli hyvin käytyä läpi miten poni toimi ja oli pakko keskittyä vain siihen. Kun olimme tarpeeksi verrytelleet otimme välikäynnit ennen ensimmäistä tehtävää. Pitkällä sivulla oli pari puomia, joille tulimme käynnissä ja niiden jälkeen siirryimme raviin. Vähitellen vaikeutimme tehtävää siirtämällä puomien välillä käyntiin hevoset. Lopputunnin menimme perusjuttuja ja sitten kävelimme lyhyet maastokäynnit.

27.04.16, puomitunti (kirjoittaja Jannica)
Tänään menimme puomitehtäviä ja niitä olisi kuulemma tarkoitus jatkaa myös huomisella tunnilla. Aluksi verryttelimme itsenäisesti käynnissä ja ravissa, jonka jälkeen kokoonnuimme pääty-ympyröille laukkaamaan puomien yli. Sitten tulimme kahdella kokorataleikkaalla kahta ravipuomia mikä kysyi myös tarkkuuta ja muiden huomiointia, ettei kukaan törmännyt keskellä. Sitten otettiin pääty-ympyrällä puomeja ja kavaletteja taas hetki. Tehtävästä suoriuduttiin todella hyvin, vaikka meitä oli tänään valmennuksessa kuusi! Loppuharjoitusta kohden Rock alkoi jo hieman väsymään, eikä olisi enää tahtonut nostaa laukkoja, joten meidät laitettiin hetkeksi kävelemään uran sisäpuolelle. Sen jälkeen rupesimme harjoittelemaan laukanvaihtoja puomien avulla, jotka sujuivat erinomaisesti. Muutama ratsukko vaati hieman enemmän opastusta onnistuakseen, mutta vähitellen kaikki saivat hyvän vaihdon aikaiseksi. Lopuksi menimme vielä kavaletteja, mistä kaikki suoriutuivat hyvin. Tunnin päätyttyä kaikki ratsut ja ratsastajatkin olivat aivan poikki ja oli ihanaa päästä hevosten hoidon jälkeen juomaan kylmää limonadia puutarhaan!

20.04.16, estevalmennus 30-40cm (kirjoittaja Jannica)
Estetunti sujui tänään reippaissa merkeissä ja nopean Rockin kanssa radat taittuivat leikiten. Erityisen tyytyväinen olin oriin käännöksiin uusintaradalla, jossa ori kykeni huippuaikoihin. Muutaman kerran Rock halusi esitellä pelleilytaitojaan, joiden tuloksena oli muutama kielto, mutta nopean raippakäden kanssa poni päätti sittenkin ylittää molemmat pienet ristikot. Myös erikoisesteet oli vedetty varastosta ja ori suuntasi niille rohkeasti korvat pystyssä. Tiukatkin uusintalinjat sujuivat seniorilta hienosti. Itse sain paljon positiivista kommenttia tasaisesta kädestä ja hyvästä istunnasta sekä johdonmukaisesta ratsastuksesta ongelmatilanteissa.

26.06.16 Haikeat leirikilpailut yleisleirillä
Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena, kuten kaikki muutkin viettämämme leiriaamut. Kokoonnuimme viimeiselle aamupalalle yhdessä, porukassa vallitsi käsinkosketeltava haikeus. Teimme aamutallia jo ominpäin, koska kaikki olivat yötä laitumella, eikä aamutalliin oikeastaan kuulunut kuin hevosten tarkastus ja kaurojen jako, joka oli uskottu vanhimpina leiriläisinä minun ja Hazelin vastuulle. Kaurat jaettuamme menimme laittamaan hevosia valmiiksi leirikisoja varten. Rata oli tehty jo aamutallin aikana valmiiksi, joten aloittelimme A ryhmän verryttelyä heti. Meidän estekorkeutemme oli aika monen muun kanssa tuttu ja turvallinen 50cm. B ryhmän suoritusten ajaksi menimme viereiselle nurmialueelle syöttelemään hevosia ja seuraamaan suorituksia. Sitten tuli jännittävä kohta, kun Sinte paperit ja ajat tarkistettuaan julkisti tulokset. En olisi voinut ajatellaakaan, että me olisimme voittaneet Rockin kanssa! Niin kuitenkin kävi ja meille ojennettiin riimu ja sinivalkoinen ruusuke. Kiitin hymyillen, vihdoin kova työ palkittiin! Veera sai sinisen ruusukkeen ja kolmanneksi tulivat odotetusti Sini ja Dapper. Laukattuamme kunniakierroksen lähdimme valmistelemaan hevosia kotimatkalle ja pakkaamaan loputkin tavarat. Puoliltapäivin söimme lounaan ja jatkoimme sitten varustehuoltoa ja pakkaamista. Ehdin myös syötellä Rockia hetken vielä ennen kuin meitä tultiin hakemaan neljältä. Sanoimme hyvästit, vaihdoimme numeroita ja lupasin miettiä, josko alkaisin hoitamaan Metsiksessä nyt kun talli oli jo tuttu.

25.06.16 Luonnollista hevostaitoa: ilman satulaa esteitä yleisleirillä
Lauantai oli päivä jota oli viime hetket odotettu, koska aamupäivällä oli tiedossa kiva estetunti taas ilman satulaa ja iltapäivällä pääsimme jälleen uittamaan hevosia maastolenkin ohella. Aamu alkoi samoin, kuin edellisetkin. Tosin leiriläiset olivat melko hiljaisia tänään, ilmeisesti he olivat hieman haikeita siitä, että leiri loppuisi jo huomenna. En ollut ajatellut suuremmin leirin loppua, viikko oli kulunut niin nopeasti ja oman ponin hoitoon mennyt sen verran aikaa, etten ollut ehtinyt miettiä koko asiaa. Aamupalan syötyämme suuntasimme tottuneesti avustamaan leiriviikon toiseksi viimeisessä aamutallissa. Puoli kymmeneltä olimme kentällä hevosten kanssa ja Sinte kiersi punttaamassa kaikki selkään. Estetunti sujui tosi hyvin, muutamaan isompaan hyppyyn jäin hieman jälkeen, mutta muuten oli hauska tunti (ainakin ponilla tuntui olevan!) Söimme pikaisesti lounaan toisen tunnin jälkeen ja sitten lähdimme maastoon uittamaan.

Puin uikkarien päälle shortsit ja t-paidan, sitten olin valmiina lähtöön. Satulat jätettiin jälleen kotiin, kun oltiin menossa uimaan. Ei niitä viitsinyt märille hevosille enää pukea päälle.. Kotimatka sujui yhtä rauhallisesti kuin lammelle menokin ja olimme tuota pikaa takaisin tallipihassa. Olin aivan poikki, joten päätin jättää varustehuollon huomisia leirikisoja varten iltapäivälle, kun oli vapaa-aikaa. Syötyäni päivällistä menin korjaamaan loput tavarat pois ja huuhtaisin ponin suojia, jotka olivat jääneet vahingossa käytävälle aamuisin estetunnin päätteeksi. Leiriviikko alkoi selvästi jo tuntumaan ja asioita unohtua. Myös leiriläiset olivat hieman huonolla tuulella etenkin ennen ruokailua, osasyynä varmasti oli myös koko viikon jatkunut helle. Iltapäivällä käsittelimme teoriassa luonnollista hevosmiestaitoa, siitä ei oikeastaan tullut minulle mitään uusia asioita, koska koko aihe oli aika olennainen osa meillä Tulipuron hevosopistossa, jossa opiskelin loppusuoralla. Pikemminkin kävi niin, että sain kertoa omia kokemuksiani ja vinkkejä Sintelle ja muille.. Teoriatunnin pääteeksi saimme mennä tekemään iltatallia ja kehittämään käytännön hevosmiestaitoa. Yhdeksältä olisi ollut sauna lämpimänä, mutta suuri osa ei jaksanut sinne enää lähteä. Menin itsekin nukkumaan jo heti yhdeksän jälkeen.

24.06.16 Laukkamaasto ilman tasapainoa yleisleirillä
Perjantaina oli selvästi panostettu aamupalaan. Otin mietteissäni teetä ja maustoin sen hunajalla ja mintunlehdellä. Sitten siirryin ihastellen aamiaistiskille, jossa koreili jos minkälaisia herkkuja. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin ottamaan luomupuuroa, tuoreen verigreipin ja ruisleipää, johon kasasin aivan kaikkea mitä löytyi. Niine hyvineni istuuduin isoon pöytään muiden kanssa. Kaikki olivat tänään hyväntuulisia, mutta ilmeisesti Sinte oli vielä nukkumassa, koska naista ei näkynyt. Lähdimme itsenäisesti tekemään aamutallia (Kasperin johdolla toki) ja sen jälkeen oli vuorossa karmaiseva koulutreeni (tai sillä nimellä B-ryhmäläiset sitä kutsuivat, mistä lie johtui). Tunnin lempinimi selvisi minulle hyvin hyvin pian, sillä kun Sinte pääsi vihdoin kentälle asti alkoi käskyjen jakelu joka suuntaan. Kahdeltatoista pääsimme vihdoin lounaalle ja sen jälkeen oli pakko mennä hetkeksi lepäämään. Sen verran rankka koulutunti oli ollut. Hieman ennen päivällistä Sinte passitti ylienergiset leiriläiset putsaamaan uima-allasta, onneksi en kuulunut heihin! Pettyneen näköiset tytöt saivat kuitenkin homman yksissä tuumin tehtyä rivakasti ja illalla sitä saisi jo käyttääkin, kunhan kloori hieman tasottuisi veteen.

Päivällisellä tarjoiltiin maukasta lihapullia ja muusia sekä jälkkäriksi ananasrahkaa, joka oli mukavan virkistävää ja kirpeää! Päivällisen jälkeen oli vuorossa odotettu tasapainotunti, joka oli oikeastaan koulutunti ilman satulaa. B ryhmän tunti ei sujunut yhtä hyvin, sillä Viljan matka päättyi kesken laukkaharjoitusten kentänviereiseen ruusupuskaan Leevin tehdessä jonkun äkkipompun. Tilanne hätkähdytti jopa opettajan suuresti, sillä Leevi oli normaalisti niin lauhkea. Ilmeisesti helle oli pistänyt senkin pään pahasti pyörälle.. Iltatallin jälkeen söimme iltapalaa ja osa meni vielä rantasaunalle ja uimaan. Me jäimme muutaman muun kanssa pihaan altaalle rentoutumaan. Kauaa ei siellä kuitenkaan jaksanut olla, sillä rankka koulutunti oli vaatinut veronsa ja rupesi nukuttamaan ennen kuin toiset edes tulivat saunalta. Ai niin: laukkamaasto sujui hienosti meiltä ja Rock jopa pysyi käsissä, vaikka viiletimme menemään täysillä pitkät pätkät vanhalla raviradalla!

23.06.16 Tietovisa uittamisesta ja toiveiden maasto yleisleirillä
Torstai on toivoa täynnä! Tai näin ainakin sanotaan.. En kylläkään ollut tästä aivan saletti noustessani tukka putkella kahdeksalta muiden jo mentyä aamupalalle.
- Kas, Jannicakin on jo hereillä, tuttu pehko kääntyi ympäri aamiaispöydässä.
- Mitä sä täällä teet, naurahdin Kasperin ahmiessa vohveleita kaksin käsin.
- Mut kutsuttiin, poika sanoi virnistäen.
- Vai niin, kai sie mullekin jotain jätit? kysyin katsellen epäluuloisena pojan lautasella olevaa komeaa lettupinoa, jonka molemmin puolin valui vaahterasiirappia.
- Mä vaan huijasin, nää on sun, istu alas! hän sanoi naurahtaen saaden koko porukan tirskumaan.
- Aa okei, kiitos. Sanoin hämilläni ja istuuduin Kasperin ja Hazelin väliin pöytään.
- Joko sie sen hurjimuksen ruokit ja oliks se pahalla päällä? kysäisin saatuani ensimmäisen letun tuhottua.
- Joo ruokin mä, ei se mitenkään pahana ollu, miten nii? poika ihmetteli.
- No se nyt ei oikein oo aamuhevosia, naurahdin.
- Taitaa tulla omistajaansa, Kasper sanoi yrittäen pidätellä nauruaan, kun katsahti hiuskuontaloani, joka kieltämättä kaipasi jonkin sortin harjaa.
- Joo joo, naurahdin ja muut yhtyivät nauruun. (joskin ei heidänkään hiuksiaan ollut hiusharja nähnyt vielä tänään).

Pikkuhiljaa hipsimme aamupalalta tekemään tallia, joskaan ei siinä hirveästi tekemistä ollut, muutama hevonen oli sisällä tultuaan illalla myöhään kisoista, joten ne vietiin ulos ja karsinat siivottin. Sitten oli vuorossa toivetunti, miltei kaikki toivoivat leikkituntia, joskin muutama sai luvan kokeilla westernvarusteita samaan aikaan, jos leikkiminen ei kiinnostanut. Meille ne olivat jo entuudestaan tutut, joten keskityimme leikkituntiin, jossa tällä kertaa hypättiin pieniä esteitä ilman satulaa ja mentiin samoja leikkejä kuin aiemminkin. Rock oli selvästi päässyt niistä jo jyvälle, koska pieni ja ketterä ori voitti helposti sekä kirkonrotan, että maa-meri-laivan. Lopuksi meillä oli vielä ravikilpailu, jonka hävisimme tietenkin totaalisesti, kun ei tuollainen kääpiö kovin kovaa ravia pääse.. Tunnista jäi kuitenkin erittäin hyvä mieli ja väsymyskin alkoi jo väistymään tieltä. Hoidettuamme hevoset menimme katsomaan ja kuvaamaan B-ryhmäläisten tuntia, jossa kaikki onnistuivat ihmeen kaupalla pysymään hevosten selässä, siellä ei ollut innokkaita westernkokeilijoita, mutta pari pelasi oikein vauhdikkaasti toisella puolen hevospalloa, se oli selkeästi Metsisläisille tuttu laji! Minulle oli leirin aikana kasvanut pieni kiinnostus tallia kohtaan ja olin alkanut miettimään olisiko siellä kenties ollut jotakuta vapaata hoitohevosta ja päätin ottaa asiasta selvää leirin loputtua. En kuitenkaan kehdannut myöntää, että olin salaa myös vähän ihastunut erääseen komeaan suklaasilmään ;) Fantastisen lounaan jälkeen saimme Sinten ylipuhuttua maastoiluun ja UIMAAN, koska keli oli mitä mainioin ja matka uittolammelle varmasti sen arvoinen! Käytyämme polskuttelemassa meillä oli päivällinen ja vapaa-aikaa, jonka käytin uimisessa takkuuntuneen Rockin harjan ja hännän kampailuun. Seitsemältä oli tietovisa Metsiksestä, jonka voittivat ylivoimaisesti (ja odotetusti) tallikonkari Sini. Sini sai palkinnoksi karkkipussin, jota muutama oli heti kärkkymässä omien eväiden loputtua. Minulla onneksi oli niin massiiviset eväät mukana, ettei niistä oltu syöty vasta kuin murto-osa ja olin jopa iltaisin lahjoittanut osan karkeista ja sipseistä huonetoverilleni Hazelille tämän haikaillessa Aakkospussiani. Iltapalan jälkeen osa porukasta innostui yöpymään teltassa Metsiksen päärakennuksen pihalla. Minä en moiseen sortunut, koska yöksi oli luvattu melko viileää ilmaa ja tottuneena eräkävijänä tiesin, ettei teltta muutenkaan ollut lämpimin nukkumapaikka edes kesäöinä. Jo pitkälti ennen yhtätoista koko tienoo oli hiljentynyt yöpuulle.

22.06.16 Söpöjä kummituksia vintillä yleisleirillä
Maasto oli vienyt jokaisesta leiriläisestä mehut siinä määrin, että huoneessa oli hipihiljaista hiipiessäni aamutallin tekoon seitsemältä. Ruokittuani kiirehdin vielä hetkiseksi peiton alle. Kahdeksalta olin juuri saanut nukahdettua uudelleen, kun Hazelin kello jo soi aamupalan merkiksi. Sen jälkeen menimme tekemään aamutallia Kasperin kanssa, joka vaikutti hurjan mukavalta (ja aiheutti loputtomia hihityskohtauksia leiriläisten keskuudessa satunnaisten ihastumisten vuoksi). Saatuamme kikatuksen ohessa aamutallin tehtyä oli aika vakavoitua ja mennä laittamaan ratsut valmiiksi estetuntia varten. Saatuani ponin kuntoon puin vielä suojat jalkoihin ja itselleni turvaliivin. Emme hypänneet Rockin kanssa kovinkaan suuria esteitä, mutta ajattelin että se on kuitenkin aina hyvä olla päällä esteillä ja maastossa ainakin (kuten eilen tuli havaittua maastolenkillä..) Tullessamme kentälle ei siellä näkynytkään ristinsielua, missähän kaikki olivat? Syykin selvisi pian, kun huomasin kentän takana olevassa tarhassa vinhaa vauhtia spurttailevan Dapperin. Ilmeisesti se oli päässyt Siniltä karkuun. Noh, onni onnettomuudessa että se saatiin kiinni ja Sinillä jäi vielä hyvin aikaa valmistella ratsunsa toiselle tunnille.. Apujoukot saapuivat pian kentälle ratsuineen Sinten seuratessa punaisena ja puuskuttavana perässä. Onneksi kentänlaidalla seisoskelevat tallitytöt ja Kasper riensivät apuun esteiden rakentamisessa ja tunti päästiin aloittamaan suhteellisen ajoissa. Ori oli tänään suhteellisen energisen oloinen ja steppaili hermostuneena noustessani selkään. Katsomosta kuului supinaa, tytöt miettivät kai oliko ori aina tällainen ennen estetunteja.
- No onpas sillä vauhtia! Sinte nauroi tultuaan kentän keskelle seisomaan esteradan rakennuksen jälkeen.
- Joo, tää on aina tällanen kun hypätään, hymyilin pidätellessäni oria, joka ei suostunut kuulemaankaan puhetta alkuKÄYNNEISTÄ.
Lyhensin kävelyn aikana jalustimia reiän verran ja sitten sain hieman jo antaa pidempää ohjaa orin rentoutuessa vihdoin edes vähän. Tiera tutkaili Rockia tarkkaan pitkän otsatukkansa alta, oliko ilmassa kenties ihastumista? Rock hörisi tammalle huomatessaan sen katsovan suoraan silmiin ja hörähti orille vaatimattoman tervehdyksen saaden Hazelin hymyilemään.
- Voi ei! Sinte huudahti kesken kaiken Kasperille.
- Mitä nyt? poika ihmetteli.
- Jäiköhän siltä Siniltä muuten se sähkö pois, kun he veivät ne takalaitumen hevoset aamulla? nainen muisteli.
- Jaa-a, en kyllä muista, pitää varmaan lähteä tarkastamaan, poika meni menojaan.
- Kiitos! Sinte huuteli vielä perään.

Aloitimme verryttelemään itsenäisesti siirtymisiä käynnistä raviin ja koitin parhaani mukaan saada oria rauhoittumaan kevyin avuin, mutta oli se kyllä työn ja tuskan takana. Siirryin tekemään ympyröitä ja kolmikaarista, jonka jälkeen oli jo jonkinlaista kontrollia olemassa. Saatuamme verryttelyt päätökseen molempiin suuntiin otimme muutamia laukannostoja ennen varsinaista treeniä. Pitkälle sivulle oli kyhätty minimaalisen pieni ristikko, joka ilmeisesti oli verryttelyeste. Minua hieman huvitti esteen koko, vaikka olihan Rockilla kisattu 50cm ja kotona se ylitti helposti jopa 70cm yksittäisesteet. Otimme kuitenkin kiltisti toisten mukana ristikkoa ravissa molempiin suuntiin, Rock vastasi pidätteisiin melko hyvin, vaikka vaikuttikin vielä hieman liian kiireiseltä. Seuraavaksi tehtäväksi valikoitui toiveiden kuuntelun jälkeen jumppasarja, jota ylitimme laukassa kolme tai neljä kertaa kukin. Tehtävä sujui osaltamme todella hyvin, joten saimme kävellä hetken pitkin ohjin, kun toisille vielä nostettiin esteitä. Lopuksi pääsimme hyppäämään kokonaista rataa, missä ori alkoi kuumenemaan odotetusti. Jouduimme ottamaan muutamia laukkaympyröitä esteiden välillä, koska Rock yritti tosissaan tunkea lapa edellä esteille ja oikoa kulmat. Lopulta orin ei kuitenkaan auttanut muu kuin kuunnella mitä minulla oli sanottavaa. Loppua kohden rata sujuikin jo paremmin. Rata koostui ensimmäisestä hyppäämästämme ristikosta, sitten tuli jumppasarja, joka olikin yllättäen noussut melko korkeaksi ja yleisö haukkoi henkeään minun sinnitellessä kyydissä.
- Vitsi mikä tasapaino! kuulin tyttöjen hihkuvan yleisössä ja sinne vilkaistuani bongasin rivistä pari uutta hoitajatyttöä.

Hymyilin tyytyväisenä yhteistyöllemme ja keskityin vielä tulemaan sarjan uudelleen Sinten kehoituksesta, tällä kertaa Rock oli kuitenkin jo vähän liikaa koottuna ja jumppasarja meinasi jäädä liian pitkäksi pienelle ponille. Toinen kerta oli myös hieman epätasapainoinen, eivät tainneet välit olla ihan sopivat. Kolmannella kerralla olimme kuitenkin päässeet rytmiin ja liidimme kaikkien kolmen esteen ylitse tyylikkäästi siihen nähden, että esteet olivat isojen ponien sarjavälillä ja esteiden korkeuskin sen 70cm! Tytöt nostivat vielä lopuksi ristikon okseriksi Sinten pyynnöstä kantaen sinne kovalla tohinalla yhden lisäpuomin maahan. Innostuimme hyppäämään sen muiden mukana molemmista suunnista Rockin kanssa, joka innostui pukittamaan esteiden noustua. Ilmeisesti ei noissa tavallisissa tehtävissä vain ollut ollut riittävästi haastetta orille? Hyppäämisen jälkeen lähdimme loppukävelyille maastoon, että toinen ryhmä pääsi heti aloittamaan meidän tuntimme venähdettyä lähes kaksituntiseksi alun myöhästelystä johtuen. Vaihdoimme iloisesti kuulumisia tallille palattuamme tuttujen Metsiksen hoitajien kanssa ja hoidin samalla ponin huolellisesti. Pesin hiet ja tarjosin tietenkin kiitokseksi hyvin suoritetusta tunnista pari porkkanaa. Sen jälkeen olikin aika yksityisten päästä laitumelle ja siivosin tavarat paikoilleen. Lakaistuani käytävän pesin harjat ja riimun jättäen ne ulos kuivumaan. Iltapäiväksi oli luvattu jopa 30 astetta, joten ne kyllä kuivuisivat nopeasti! Laitoin iltaruoat myös vielä valmiiksi turpoamaan ja kaadoin vesisaavista vedet pois kun ei poni nyt ollut tulossa yöksi sisään.

Kahdeltatoista toinenkin ryhmä oli ruvennut lopettelemaan ja menimme edeltä syömään. Kerroimme hurjistuneelle Lauralle estetunnin kohokohtia ja tyttöjä nauratti Rockin hurjat loikat jumppasarjalla. Laura oli tehnyt ruoaksi erittäin maukasta jauhelihakeittoa, jota kelpasi lusikoida toinenkin satsi. Lisäksi oli aivan ihanaa tuoretta ruisleipää ja sulatejuustoa, joka ehdottomasti kuului mielestäni ruisleivälle ja keiton kera! Lepohetken jälkeen saimme lähteä puoli kahden aikaan letittämään ja laittamaan hoitsuja valmiiksi söpisnäyttelyjä varten. Oli Sinte kuulemma oikein palkinnotkin sitä varten hommannut sijoittuneille! Jännitystä näyttelyyn lisäsi vielä entisestään se, että suuri osa osallistujista oli tammoja. Kiltisti onneksi Rock malttoi seistä oman aikansa "tuomarien" edessä kuitenkin. Odottelimme jännittyneinä palkintojenjakoa ja yllätyimme suuresti, kun sijoituimme vasta seitsemänneksi.. Noh, aina ei voi voittaa.. Sijoituksille pääsivät koko porukan voittanut Onni ja issikkatamma Eini, toiseksi tulleet Hazel ja Tiera (joka oli kertakaikkisen upea kiillotettuine kavioineen!), sekä kolmanneksi tulleet Rosa ja Sela. Voittajapari sai ruusukkeen lisäksi riimun ja seuraavaksi tulleet heppanameja, jotka Hazel lahjoitti minulle, kun Tieralle ne eivät kuulemma kelvanneet. Kiitin innoissani lahjasta ja annoin heti Rockille pari maistiaisiksi, sille ne ainakin näyttivät kelpaavan (kuten mikä tahansa syötävä!) Veimme söpisten päätteeksi ponit laitumelle, kun letit oli avattu ja suihkepullot laitettu paikoilleen. Päivällisen jälkeen oli vapaata aikaa hevosten kanssa, mutta en viitsinyt häiritä Rockia jälleen niin kävin ottamassa valokuvia muistoksi kaikista, kun he hoitivat hoitsujaan. Kuudelta aloittelimme jo iltatallia, lähinnä vedenviemistä se oli, kun kaikki olivat näin hyvällä ilmalla yötä ulkona. Tsekattuamme vedet pääsimme lämmitettyyn saunaan ja uimaan, jota olikin odotettu! Iloisen polskinnan lomassa muistelimme leirin kohokohtia ja menimme vesilittaa vedenrajassa. Kahdeksalta kokoonnuimme grillaamaan iltapalaa, makkara ja muurikkaletut maistuivatkin uinnin jälkeen ja lisänä tarjoiltiin vielä aivan ihanaa sitruunalimonadia!

Yhdeksältä kokoonnuimme tallinvintille kertomaan piirissä kummitustarinoita. Vinttiin oli levitetty fleecepeittoja heinien päälle ja nurkissa toimivat tunnelmanluojina vanhat arkut sekä helakanpunaisina loistavat lyhdyt. Kasper oli oikein haka tarinoiden kertomisessa ja kertomus päättömästä ratsumestarista jäi tyttöjen mieleen pyörimään siinä määrin, että osa kieltäytyi kokonaan lähteämästä yömaastoon, missä varmasti kohtaisimme tuon kuvajaisen. Meitä rohkeampia ei yömaastoilu kuitenkaan pelottanut ja niin satuloimme taas ratsumme yhdentoista maissa. Yömaasto oli kyllä pienoinen pettymys, ravailimme lähes koko ajan ja kiersimme vain jonkun pikkuisen lenkin lähiympäristössä. Hoidettuamme hevoset olikin jo aika mennä nukkumaan, koska kello oli reippaasti yli puolenyön. Oli yömaastoilusta kuitenkin se hyöty, että kummitustarinat menivät pois mielestä. Kasper lupasi ruokkia aamulla Rockin, ettei minun tarvitsisi nousta heti kohta aamutalliin. Vaikka olihan poika itsekin kyllä hieman väsyneen oloinen johdettuaan porukan yömaastosta kotiin.

21.06.16 Tutustumista & leikkitunti yleisleirillä
Aamulla kaikkia jännitti ilmeisesti päivän ensimmäinen tunti niin paljon, että koko porukka oli jo puoli seitsemältä ylhäällä! Kävin ruokkimassa Rockin ja laittamassa sen tarhaan ennen aamiaista. Myös aamupalapöydässä jännitys oli käsinkosketeltava ja aamupala ei tahtonut nuorimmille leiriläisille varsinkaan maistua. Syötyäni menin vaihtamaan ratsastusvaatteet ylle, koska oman hevosen kanssa leireilevät ratsastivat ykkösryhmässä tutustumistunnilla koulua kello 9.30. Saatuani ponin karsinan siivotuksi menin hakemaan varusteet valmiiksi ja sitten itse ponin. Rock ei ollut kovin hirveästi ehtinyt itseään liata, joten kuntoonlaitto kävi todella ripeästi. Muiden ollessa valmiita Sinte tuli hakemaan meidät kentälle, koska osa leiriläisistä ei vielä tiennyt missä se sijaitsi. (Ja varmaankin osittain sen vuoksi, että muutamat hevoset saattoivat pelätä matkan varrella olevaa trampoliinia ja lasten uima-allasta.) Päästyämme kentälle nousin tottuneesti ratsuni kyytiin B-ryhmäläisten luodessa uteliaita katseita rautiaankirjavan pikkuorini suuntaan. Se kyllä erottui joukosta edukseen ja tietysti myös sen takia, että oli ryhmän pienin osallistuja. Varmasti etenkin estetunneilla orille riitti ihailijoita!

Tunnilla keskityttiin pääasiassa siihen, että Sinte tutustui hevosiin ja sai jonkinlaisen käsityksen meidän ratsastustaidoistamme. Saimme tehdä itsenäiset alkuverryttelyt käynnissä ja ravissa, jonka jälkeen aloitimme puomityöskentelyn laukassa, lähinnä puomien välissä laukannostoilla ja siirtymisillä raviin puomeille. Tämän jälkeen ne ketä osasivat saivat ottaa toisella pitkällä sivulla vastalaukkaa (ja toiset tietenkin tavallista). Loppuun otimme vielä muutamia keskittymistä parantavia tehtäviä, kuten laukannostoja pysähdyksestä (tai ne keneltä se ei vielä sujunut nostivat alkuun käynnistä). Yhteistyö Rockin kanssa sujui heti ensitunnilta alkaen hienosti, eikä meillä ollut tehtävissä sen suurempia ongelmia, olivathan ne helppo A-tasoiselle ponille lastenleikkiä! Sinte antoi palautteessa kiitosta Rockin yhteistyöhalukkuudesta ja minulle selkeistä, mutta huomaamattomista avuista. Erityisesti laukannostot sujuivat tänään hienosti orin herkkyyden ansiosta. Tunnin jälkeen innostuin hoitelemaan ponia niin kauan, että toisten tunti oli miltei loppunut, joten menin vielä hetkeksi syöttelemään oria ennen tarhaanlaittoa. Sitten olikin päiväheinien jaon aika.

Kahdeltatoista menimme lounaalle, jossa tarjoiltiin erittäin maittavaa pinaattikeittoa grahampiirakan ja tietenkin kananmunan kera. Kaikille keitto ei maistunut, mutta jäipähän enemmän minulle! Syötyämme oli hetki aikaa hengähtää. Puoli kahden aikaan menimme jälleen hakemaan hevoset tarhoista lähteäksemme maastolenkille. Rock oli hieman hämillään siitä, että hain sen jälleen sisään, mutta kuuliaisesti se kuitenkin tallusti vanavedessäni talliin takaisin ja seurasi silmä kovana pukiessani varusteita uudelleen sille. Meitä olikin iso porukka lähdössä maastoon, peräti 15 ratsukkoa Sinte mukaanluettuna! Nainen nousi ratsunsa selkään ja jakoi meidät sitten jonoon, jonne mekin asetuimme odotetusti viimeisiksi orin koon vuoksi. (Vaikka ei se kyllä isommista jälkeen koskaan jäänyt maastossa..) Kiristin vyön muiden kivutessa selkään ja lähtömerkin saatuamme painoin pohkeet kiinni merkiksi. Jouduin alussa heti käyttämään melko paljon komentosanoja pitääkseni orin tarpeeksi kaukana edessä kulkevasta Hazelin Tiera-tammasta. Parivaljakkoa näytti lähinnä naurattavan orini isot elkeet ja hörinä. Pian se kuitenkin unohti naiset ja keskittyi rentoutumaan maastoretkeen.

Aurinko lämmitti ihanasti ja siirryimme heti alkuravien jälkeen laukkaan, koska osa porukasta oli käynyt lämmittelemässä kentällä etukäteen ja Rock oli lämmennyt sopivasti alkuravien aikana. Ori taittoi kaulaansa hieman kaarelle, joten otin varoiksi vähän lyhempää ohjaa ennakoimalla, mikäli ori päättäisi yrittää karkuun. Sellaista se kuitenkin onneksi hyvin harvoin teki, mutta koskaan ei voinut varmaksi tietää etenkin, kun kyseessä oli kuitenkin sille outo porukka ja maastot. Muillekin laukkaaminen tuntui olevan liian hauskaa, joten otimme aika pian raville, kun edestä rupesi sieltä täältä kuulumaan voimasanoja ratsastajien yrittäessä hillitä menohaluja. Hidastimme käyntiin, kun eteen aukeni kalliopolku. Se johti metsään ja oli kuulemma monelle Metsiksenkin hevosista uusi reitti. Oli kiva juttu, että heillekin aukeni uusia mahdollisuuksia leirien kautta. Tiheä puusto loi päällemme vihreän lehtikaton, jonka välistä auringonsäteet eivät päässeet lämmittämään ja ilma muuttui selkeästi viileämmäksi. Puro solisi jossain kauempana ja tiesin meidän lähestyvän uittolampea, jossa olimme edelliskesän leirillä käyneet.

Yhtäkkiä Rockin korvat kääntyivät sojottamaan eteen ja se teki sivuloikan törmäten lähes Tieraan. Tamma suivaantui mokomasta käytöksestä ja alkoi uhitella takasillaan.
- Soo! Jouduin rauhoittamaan oria, kun huomasin sen jännittävän koko ruumistaan.
Se oli juuri aikeissa ottaa jalat alleen, kun metsästä sukelsi sen jalkojenjuuresta kettuäiti kahden pentunsa kera. Ketut suuntasivat määrätietoisesti ponia vilkaisten toiselle puolen polkua ja Tierakin kääntyi hölmistyneenä katsomaan niiden kulkua. Myös muut olivat pysähtyneet katsomaan mitä takajoukoissa mekastettiin. Ori steppasi paikoillaan, mutta päätti sitten hetken kuluttua seurata kavereita. Ohjasimme hevoset aukion yli nummia kohden ja ohitimme tutun uimalammen.
- Sääli, ettei uikkarit tullu mukaan, Hazel kääntyi sanomaan haikeasti lampea katsellen.
Katselin myös kimmeltävää vedenpintaa ja toivoin, että jonain päivänä pääsisimme sinnekin ponien kanssa. Ylitimme kuraisen ojan toisten perässä valtavalla loikalla ja lähdimme joenvartta pitkin kohti kotia. Metsään tullessamme päätin varalta katsella kaikki pusikot läpi, mutta kettuperheestä ei onneksi näkynyt jälkeäkään! Tallille päästyämme riisuin varusteet ja pyyhin hikiset kohdat ponista. Tarhattuamme hevoset pesin vesisaavin karsinasta ja täytin sen letkulla. Putsailimme varusteita iloisesti rupatellen ja odotellen päivällistä.

Neljältä pääsimme vihdoinkin päivällispöytään! Koko porukka näytti siltä, kuin ei olisi koko päivänä saanut mitään suuhunsa! Niin ahnaasti ruokapöytään rynnättiin, että oliko osa edes käsiään pessyt.. Keittäjä Laura naureskeli tohinaa ja totesi ykskantaan, että kyllä ruokaa varmasti kaikille riittäisi.. Lapioin haarukalla hyvää vauhtia Sweet & sour broilerkastikkeet ja riisit naamaan ja maistoin myös lohivuokaa. Jälkiruokaakin olisi ollut, muttei kyllä mahtunut enää mitenkään. Menin hetkeksi ruokalevolle muiden seuratessa esimerkkiäni ja viideltä menimme leikkitunnille, jossa mentiin aika paljon samoja leikkejä kuin nyt yleensäkin. Kaikki onnistuivat jopa pysymään kyydissä ilman satulaa! Seitsemän maissa aloittelimme iltatallia työntekijän apuna ja sain tehtäväksi käydä tarkistamassa Hazelin kanssa kaikkien laitumien vedet. Siinä meni mukavasti aikaa, eikä meidän tarvinnut hakea ketään sisälle. Vähän ennen kahdeksaa tulimme takaisin kierrokselta ja kävin ruokkimassa Rockin, se saisi jäädä yöksi ulos, koska talliympäristö oli sille jo tuttu. Yhdeksältä olimme jo syöneet iltapalaksi ihania croissantteja, kun Sinte vetäisi yllätyksen hihastaan ja sanoi, että voisimme katsoa tänään elokuvan Seabiscuit. Se oli hieno leffa, jonka olin toki nähnyt jo aiemmin, mutta aina se sai kyyneleet silmiin (enkä kyllä ollut ainoa, jopa Sinte pyyhki kyyneleitä vaivihkaa yöpaidan helmaan). Leffan loputtua menimme nukkumaan, koska kaikki olivat sen verran väsyneitä maastoilusta.

20.06.16 Saapuminen Metsälammen yleisleirille
Olin odottanut leirille pääsyä älyttömän kauan. Vihdoin oli se aika koittanut, että sain alkaa pakata omat ja Rockin tavarat matkaan. Oma matkalaukku oli jo edellisiltana pakattu mukaan ja aamutallin tekemisen jälkeen suuntasin suoraan Rockin kisakaapille, jonne olin summamutikassa heitellyt tarpeellisimmat tavarat. Lisäsin kaappiin vielä ensiaputarvikkeet, suojat ja vaihtohuopia pari kappaletta. Sitten otin kaapista kuljetussuojat ja menin hakemaan ponia laitumelta. Onneksi Rock oli joka suhteessa niin älyttömän helppo kaveri. Harjailu ja suojien pukeminen vei tottuneelta parilta vain joitakin minuutteja ja yhtä nopeasti paljon matkustanut ori kipusi traileriin. Matka Metsälammelle oli pitkä, automatka kesti lähes neljä tuntia, joten pysähdyimme puolivälissä kahville ja juotin ponin samalla. Ei sillä kyllä jano näyttänyt olevan. En kuitenkaan turhautunut vaan kaadoin veden pois ja nostin ämpärin paikalleen autoon. Sen jälkeen jatkoimme matkaa kohti Metsälampea.

Päästessämme perille Sinte oli jo vastassa meitä, olimme sopineet, että oman ratsun kanssa saapuvat tulisivat hieman muita ennemmin, jotta saisimme rauhassa purkaa hevoset autosta ja viedä tavarat paikoilleen. Näin ne olisivat myös paremmin valmiita huomisiin tunteihin. Tänä iltana ne kuitenkin saisivat totutella uuteen paikkaan, emmekä heti rynnänneet kentälle. Sen jälkeen menimme majoitustiloihin etsimään huoneemme, leiriläisiä olisi kuulemma tulossa täysi joukko, seitsemän molempiin ryhmiin. Minua hieman hirvitti tuollaisen leirimäärän kanssa toimeentuleminen, koska olin aremmasta päästä, mutta päätin antaa toisille mahdollisuuden ja olla avoimin mielin liikenteessä. Majoituimme kuuden muun hevosenomistajan kanssa A-siipeen, jossa sain oman huoneen, koska olin vanhin leiriläinen (joskus siitäkin on näemmä hyötyä, heh!). Seuraavaksi muut leiriläiset saapuivat ja teimme tallipihalla lyhyen esittelyn sekä leiriläisten että hevosten osalta. Sen jälkeen oli aika aloitella iltatallia. Punnitsin Rockin heinät ja vein ne sille. Punnitsin myös aamuheinät valmiiksi ja annoin iltakaurat hetken kuluttua. Mittasin aamurehut valmiiksi turpoamaan ja sitten olikin vuorossa Metsiksen hevosten laitumellevienti. Sain viedä Remin, joka oli todella rauhallinen ruuna. Yhdeksältä oli iltapala ja sen jälkeen lähdettiin saunomaan rantasaunalle. Siellä olisi viihtynyt uimassa ja saunomassa pidempäänkin, mutta ei auttanut muu kuin lähteä yöpuulle kellon näyttäessä jo yhtätoista.

22.06.16 Koulutunti Trullinummessa
Jännittynein mielin pakkasin vanhempaa oriani traileriin, tänään lähdettäisiinkin vaihteeksi maailmalle. Kohteena oli tietenkin Trullinummen pienkouluvalmennus ja valmentajana Tinu, jonka tunneilla en ollut ennen käynytkään. Vilkas Rock malttoi juuri ja juuri seistä sen aikaa, kun varustin sen hoitajan pidellessä innokasta oria narunpäässä. Nousin kyytiin ja siirryimme heti kävelemään, jotta paikat tulisivat tutuksi ennen valmennuksen alkua. Käveltyämme alkukäynnit molempiin suuntiin Tinu käski ottaa ohjat tuntumalle. Tuntilaisia oli todella vähän, olin etukäteen meitä olevan ainakin viisi, joten yllätyin positiivisesti, kun sainkin pientunnin.

Aloitimme varsinaisen valmennuksen pysähdyksillä lyhyiden sivujen keskelle. Pitkät sivut saatiin mennä rennosti kevyttä ravia. Kun homma alkoi sujumaan molempiin suuntiin kaikilta jatkoimme kevyttä ravia pääty-ympyröille molemmissa suunnissa. Sitten kun hallitsimme tehtävän lähes täydellisesti otimme mukaan harjoitusravin ympyröille ja siirtymiset käyntiin lyhyelle sivulle. Molempiin suuntiin tätä harjoitusta tehtyämme otimme vielä vuorotellen laukat pääty-ympyröillä molempiin suuntiin yksittäin toisten kävelellessä sillä aikaa. Sitten olikin ansaittujen välikäyntien aika!

Levättyämme hetkisen aloitimme tekemään kolmikaarista kiemurauraa käynnissä, mutta se sujui meiltä Rockin kanssa niin hienosti, että saimme toisten harmiksi heti aloittaa tehtävän ravissa. Pitkän sivun alusta sai heti nostaa laukan kiemuran jälkeen ja sitten ennen uuden kiemurauran aloitusta otettiin tietysti takaisin raviin. Vaihdoimme jossain kohtaa suuntaa ja teimme harjoitusta vielä toiseenkin suuntaan. Sen jälkeen saimme tehdä omat rennot loppuravit pidemmällä ohjalla. Kävimme koko porukalla kävelemässä lähimaastossa loppukäynnit Tinun lähtiessä oppaaksi fillarilla. Iloinen rupattelu jatkui vielä valmennuksen jälkeen tallipihalla hevosia lastatessa. Kiitokset kivasta valmennuksesta, toivottavasti nähdään pian samoissa merkeissä!

"Vaikka Rock oli tunnille osallistuneista hevosista pienin ja vanhin, ei se alkukäyntien hienoista matelua lukuun ottamatta jäänyt muista vauhdin tai taitojen suhteen. Ori vaikutti yritteliäältä ja miellyttämishaluiselta tapaukselta, ja se kuunteli ratsastajan apuja hyvin. Tunnilla olleet muut orit ja ainokainen tammakaan eivät pahemmin saaneet pikkuorin huomiota herpaantumaan pois pyydetyistä tehtävistä. Ratsukolla oli selkeästi takanaan pitkä yhteinen taival, joka näkyi hyvänä yhteistyönä ja sujuvana ratsastuksena."

19.04.16 Lastaamisharjoituksia
Lastausharjoituksia jatkettiin seuraavanakin päivänä saman trailerin kanssa. Poni epäröi yhä sinne menemistä, mutta kun se huomasi, että oli herkkuja tarjolla ori loikkasi kamalan loikan lastaussillan yli traileriin. Peruutimme hallitusti pois trailerista, koska se ei tuntunut olevan ongelmana. Yritimme vielä muutaman kerran maanitella ponin kyytiin. Poni kieltäytyi jälleen rauhallisesti, mutta päättäväisesti. Herkkujen ansiosta se kuitenkin saatiin kyytiin ajan kanssa.

18.04.16 Lastaamisharjoituksia
Tänään oli taas hetkinen aikaa perehtyä Rockin ongelmalliseen lastaamiseen. Minulle oli tullut avuksi osaava hevosihminen vuosien takaa ja Mian avustuksella toivottavasti orin lastaaminen helpottuisi edes hieman. En voinut edes muistella tuota kamalaa päivää, jonka vuoksi ori oli mitä olisin nykyisin lastatessa. Aina voi onneksi miettiä, että vielä paljon huonomminkin olisi voinut käydä. Puin Rockille riimun ja talutin sen tarhasta nähdessäni Mian punaisen farmariauton kaartavan tallipihaan. Olimme koettaneet lastata oria onnistumatta jo neljään eri ajoneuvoon ja tänään olimme päättäneet kokeilla etupurkuista traileria, josta oli poistettu väliseinä. Rockia ei olisi voinut traileriin meneminen vähempää kiinnostaa, sen sijaan se tutki taskujani vääjäämättä.

15.04.16 Kisaeläkkeelle
Moni on jo vuosien saatossa ihmetellyt, eikö tämä meidän poni jää lainkaan eläkkeelle? Rock on itse asiassa ollut päätyöstään eläkkeellä jo vuoden päivät, estekilpailuthan olemme sen kanssa lopettaneet jo nelisen vuotta sitten jalkojen osittaisten kulumien vuoksi, ettei kehittyisi nivelrikkoa. Poni pysyy kuitenkin parhaiten kunnossa, kun saa tehdä sitä mitä rakastaa, sen vuoksi emme ainakaan toistaiseksi ole kilpailemista ihan kokonaan jättämässä ja orilla kisataan yhä vuosittain vajaat kymmenen koululuokkaa. Muutenkin olen pyrkinyt pitämään teräsvaarin liikunnan tasaisena ja Rock on iästään huolimatta kehittynyt ohjasajossakin hienosti!

15.03.16 Koulukisoissa Huvitutissa
Orin koulukilpailut Huvitutissa menivät tänään niin hienosti, että päätin niistä heti tulla tänne blogiin kirjoittamaan postauksen. Saimme erinomaiset arvostelut tuomaristolta helppo A luokasta ja prosenttejakin kertyi hienosti hieman reilut 60! Se ei kuitenkaan riittänyt tällä kertaa tiukassa luokassa kuin kuudenteen sijaan, mutta sijoitus yhtä kaikki sekin! Olin erittäin tyytyväinen ponin suoritukseen, laukannostot sujuivat mallikelpoisesti ja pysähdyksetkin ori on oppinut tekemään (ja näyttämään) tasajaloin. Muutenkin Rockin käytös Huvitutissa oli tänään vailla mitään huomauttamista, vaikka onhan se yhä korkeasta iästään huolimatta todella kiinnostunut tytöistä.. En voi uskoa, että mun oma kultapoju täytti tänä vuonna 22 vuotta, juurihan se oli vasta pieni varsa Roxyn rinnalla! Niin se vaan aika kuluu ja hurmuri esiintyi tänäänkin edukseen kouluradalla. Muutenkin tämä kuukausi on mennyt orin kanssa hyvin, vähän rennompaa menoa ollaan koitettu jo järjestää orille iän vuoksi ja nämä olivat sen ensimmäiset kilpailut kokonaiseen neljään kuukauteen! Joten siihenkin nähden voi kyllä olla täysin tyytyväinen suoritukseen. Mielenkiintoa olemme pitäneet kotitreenissä yllä vaihtelemalla liikutusmuotoa ratsastuksen, ajamisen ja juoksutuksen välillä. Lähiaikoina olemme lähinnä kertailleet kouluasioita, kun aiemmin on ollut ratsastus ja ajo niin maastoilupainotteista.