Sólargeisli frá Far gone Ice

00.00.0000, askellaji/kouluvalmennus, valmentaja: X
Ei valmennuksia.

04.02.19 Askellajitreeniä maneesissa, kirj. Bella (490s)
Saavuin Adinan pihalle innoissani. Olin saanut liikutettavakseni pitkästä aikaa islantilaista verta - nimittäin islanninhevosorin nimeltä Ressu. Jannican kuvailujen mukaan otus vaikutti kovin symppikseltä ja olihan ihan mahtavaa päästä pitkästä aikaa hiomaan tölttiä. Olin hieman eksyksissä suuressa ympäristössä, mutta löysin kuin löysinkin oikean suunnan. Tallissa Ressun karsina löytyi yllättävän helposti, enkä voinut olla huokaisemasta ihastuksesta, kun näin upeanvärisen ilmestyksen edessäni tuuheine harjoineen. Oikopäätä päädyin lässyttelemään orille sen söpöydestä ja taputtelemaan sitä. Ressu ei onneksi laittanut huomiota pahakseen. Pienen paijaushetken jälkeen sain käteni irroitettua komeasta orista ja lähdin hakemaan tarvitsemiani varusteita. Haettuani kaiken tarvittavan, sidoin Ressun kiinni karsinassaan ja aloitin harjauksella. Ori touhotti hieman omiaan ja oli kovin utelias, mutta ei harjaaminen sen kummempia ongelmia tuottanut. Kaviotkin ori nosteli kiltisti, vaikka meinasikin kaataa minut tökätessään turvallaan minua takamukseen. Hieman huvittuneena komensin Ressua pysymään paikallaan ja syvään huokaisten ori lopulta rauhoittuikin tylsistyessään tutkimiseeni. Varustaminen sujui helposti, sillä islanninhevosiin tottuneena osasin sijoittaa satulankin oikealle kohdalle. Ressu katselin touhujani uteliaana ja suitsittaessa ei meinannut millään ottaa kuolaimia suuhunsa. Lopulta islanninhevosori kuitenkin seisoi varustettuna karsinassaan ja saatoin laittaa kypärän päähäni suunnatakseni maneesille.

Adinan kenttäkin vaikutti olevan hyvässä kunnossa, mutta olin itse niin viluinen, että päätin mennä maneesiin. Siellä käänsin Ressun kaartoon ja nousin ratsaille. Ori tuntui heti selästä käsin aivan yhtä sählältä kuin hoidettaessakin, mutta onneksi alkukäynneissä se rentoutui hieman. Kootessani ohjat tuntumalle ja tehdessäni hieman alkuveryttelyä huomasin Ressun kiinnittävän huomiota helposti muuhun. Aloitin työstämään verryttelyn jälkeen oria töltissä. Se oli mukavan tasaista, matkaavoittavaa ja tahdikasta. Käytin istuntaani saadakseni koottua Ressua lyhyempään tölttiin, lisäksi tein paljon puolipidätteitä ja käytin pohjetta saadakseni parannettua askellajin tahtia paremmaksi. Ressu vastasi miellyttävästi apuihini ja yritti parhaansa. Töltti askeleet muuttuivat enemmän korkeammiksi kuin pitkiksi ja sain tosissani käyttää vatsaslihaksiani pitääkseni sitä yllä. Ori oli jo unohtanu onnekseni sähläämisensä ja saatoin jatkaa suunnanvaihdon jälkeen töltin työstämistä. Siirryin tekemään hieman ravityöskentelyä kahdeksikolla. Sain huomata, että Ressulla oli myös oikein mukava ravi, vaikka töltti oli selkeästi vahvempi. Sain kuitenkin välillä irti oikein irtonaisia, rentoja ravipätkiä, joissa ori kulki koko kroppansa läpi asettuen pehmeästi muotoon ohjastuntumalle. Kehuin Ressua ääneen ja silitin hiukan sisäkädellä - ori teki töitä hyvin. Laukkaa otin pääty-ympyrällä ensin oikeaankierrokseen. Ressu laukkasi aluksi eteen turhankin voimakkaasti, mutta puolipidätteillä ja pohkeiden tasaisella tuella sain sen laukkaamaan enemmän eteen ylös kuin matalana eteen. Suunnanvaihdoksessa jouduin tukemaan oria aika paljon, mutta loppujen lopuksi Ressu onnistui siinäkin ihan mukiinmenevästi. Lopuksi kokeilin vielä suoralla uralla passia. Laukkaympyrältä ohjasin pitkälle sivulle antaen samalla avut. Hieman epätasapainoinen nostosta tuli, mutta passi kuitenkin nousi. Kokeilin vielä toiseen suuntaan hieman paremmin menestyksin. Tyytyväisenä taputin Ressua antaen orille pitkät ohjat. Loppukäynneissä ori venytti mukavasti askeltaan ja pärskähtelikin hieman. Pysäytin orin keskihalkaisijalle ja tulin alas ratsailta. Otin ohjat pois orin kaulalta, löysäsin vyötä sekä nostin jalustimet. Talutin hieman hikisen ratsuni takaisin talliin. Karsinassa otin Ressulta suitset ja satulan pois. Harjailin hieman oriita, vaikka se pyörikin aika paljon. Naurahdin hieman hömelölle hevoselle. Ennen karsinasta poistumista tarjosin Ressulle pienen palan kuivaa leipää. Lopuksi palautin vielä varusteet paikoilleen. Haikeana jätin jälleen Adinan taakseni - tulisin varmasti taas pian käymään.

24.02.18 Issikkamaasto Lykkjassa, kirj. omistaja (313s)
Saapuessani Lykkjaan oli suuri osa joukosta jo perillä. Vaellukselle oli tallinpitäjä Sallin lisäksi lähdössä retkivastaava Iitu. Vaelluslaisia oli minun lisäkseni ilmoittautunut reissuun kuusi, joista minun lisäkseni vain yhdellä oli vaelluskokemusta. Onneksi islanninhevosten kanssa se ei ollut niin tarkkaa ja matkasta tulisi varmasti onnistunut komeita maisemia ihaillen. Tyytyväisenä laitoin oriani kuntoon haettuamme yhdessä ensin tallin hevoset pihatosta ja talutimme hoitopuomille. Mattimyöhäisetkin saapuivat paikalle pikkuhiljaa, ilmeisesti kutsun loppupuolelta oli jäänyt muutamalta huomaamatta pyyntö saapua paikalle puolta tuntia ennen.

Yhtä kaikki onneksi kaikki hevoset avun myötä valmistuivat sovittuun lähtöaikaan. Iitu kävi katsomassa hevosten varustuksen pihalla ennen kuin kävi hakemassa tummanrautiaan ratsunsa hoitopuomista ja lähdimme taluttamaan hevosia kentälle. Kyytiin päästyämme testattiin hieman perusoppeja ennen kuin pääsimme vaellukselle lähtemään. Salli katsoi myöskin kentän keskellä että kaikilta sujuivat laukat. Niiden jälkeen lähdimme kävelemään pellon reunaa, jossa oli moottorikelkkareitti ja helppo seurata hevosella. Ensimmäinen tölttipätkä otettiin pian pellon jälkeen metsään tullessa. Ensimmäinen pätkä oli melko hallittu ja kaikki käyttäytyivät hienosti. Puuterilumi lensi joukon edetessä kavioissa ja hevosistakin tuntui olevan hauskaa.

Ressun kanssa meille osoitettiin jonossa neljäs paikka ja ori tuntui keskittyvän täysillä tehtävään, siitä oli ilmeisesti hauskaa lähteä porukalla maastoon eivätkä tammat häirinneet keskittymistään. Töltti- ja laukkapätkillä se oli erittäin rauhallinen ja sain keskittyä itse täysillä maastoiluun ja maisemien ihmettelyyn. Laukkapätkän loputtua taputin orin kosteaa kaulaa ja annoin hieman pidempää ohjaa kävellessämme jonkun matkaa. Seuraavasta tienhaarasta polulle laskeuduttuamme Iitu käski kuitenkin ottaa kaikkien ohjat käteen, koska lunta oli paljon. Siinä sai Ressukin tehdä kunnolla töitä. Alamäen ohitus meni hyvin hyvän tasapainon omaavalta orilta ja ylämäen jälkeen oli jälleen reilusti lunta. Muutama hevonen hieman steppaili innostuttuaan laukkapätkällä, mutta rauhoittui päästyään ylämäestä ohitse. Saavuimme laavulle, jossa odottelikin jo kahvinkeittäjä nuotion kera, jossa paistoimme makkaraa ja saimme jälkkäriksi pannukakkua ja kahvia. Maittavien eväiden ohessa hevosetkin saivat syödä hoitopuomeille kiinnitetyistä heinäverkoista ja niille tarjottiin maastoauton perästä vettä ämpärillä vielä ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaa. Ilma oli tänään mukava, eikä itseä ainakaan kylmä päässyt yllättämään.

24.12.16 Ensimmäinen jäätöltti, kirjoittaja: omistaja (109s)
Jännityksellä ratsastin Ressun kanssa muiden osallistujien perässä Niflheimin jääradalle ihmettelemään lajin saloja. Oltiin me jo muutama kerta Ressun kanssa töltätty, mutta minulla ei ollut minkään valtakunnan käsitystä siitä, mikä oli tölttikilpailu, saatikka miten sitten jos se järjestettiin jäällä.. Ihmetyksen vallassa seurasin muita jonoon. Yhtäkkiä jonon ensimmäinen lähti aina kiitämään hurjaa vauhtia toiseen päähän jäärataa töltäten. Silmät ymmyrkäisinä tajusin pian olevan meidän vuoro. Mielessä risteili moniakin ajatuksia, päällimmäisenä varmaankin, että "pysy kyydissä". Meidän vuoromme tullessa Ressu köpötteli ensimmäiset metrit rauhallista tahtia, mutta sitten oli piru irti ja ori lähti kiitolaukkaa toiseen päähän suoraan. Onneksi muutaman kymmenen metrin päässä sain sen sentään takaisin töltille, mutta melko varmasti meidät kisat oli tässä!