Clovercutt Soda Pop

iii. Colour Your Dash on edesmennyt hieno jalostusori, jonka jälkeläiset ovat suosittuja käyttö- ja siitoshevosia. Ori oli luonteeltaan todella herttainen ja kisannut menestyksekkäästi monessa lajissa. Sen suvusta ei ole enempää tietoa, mutta orin jälkeläiset ovat kisanneet paljon esteitä ja koulua. Dash oli komea tummanruunikko ja korkeuttakin siltä löytyi ihan mukavat 145cm.
iie. Julia on hyvästä luonteestaan tunnettu tamma, joka myös periyttää sitä varsoilleen poikkeuksetta. Tamman sukujuuret ulottuvat ulkomaille, mutta sen verran tiedetään, että se on harvinaista sukulinjaa ja siksi haluttu etenkin Suomen ponijalostuksessa. Se on kisannut paljon menestyksekkäästi esteitä ja lisäksi periyttänyt jälkeläisilleen lahjoja hyvän luonteen lisäksi. Tamma on esikantakirjattu ja tuntuu olevan maassaan yksi suosituimpia tammoja varsojen sukutaulussa, sillä tamman menestys ja luonne on periytynyt monen sukupolven päähän. Tamman varsat ovat pärjänneet etenkin kouluratsuina hyvin, mutta myös harvinaisemmissa lajeissa, kuten western. Tamma on myös osallistunut muutaman lähdön verran valjakkoajokisoihin.
iei. Dana's Boy on koulupainotteinen ruunikko ori. Se on laatuarvostelussa palkittu ja muutenkin menestynyt ori. Se oli nuorena harrastekäytössä, mutta siirtyi koulukentille hurmaamaan jokaisen tuomarin. Ori on luonteeltaan todella hyväkäytöksinen ja rauhallinen, yhteistyöhaluinen ratsu. Jälkeläisilleen ori näyttää periyttäneen tätä luonnetta onneksi paljon. Orin valttikortteja olivat kouluradoilla myös mallikkaan käytöksen lisäksi sulavat liikkeet ja hieno ulkomuoto. Ori on periyttänyt jälkeläisilleen myös suurta kokoaan (148cm).
iee. Bubble Gum menehtyi ihan hiljattain ähkyyn. Tamma oli luonteeltaan todella valloittava persoona ja huomioi aina ihmisen, etenkin tutut ja osoitti heille paljon rakkautta. Tammalla kisattiin hieman koulupuolella ja sijoituksiakin kertyi hienosti. Ratsastettavuudeltaan tamma oli herkkä ja nöyrä. Se sopi erityisesti junnujen opettajaksi rauhallisuutensa ja tasaisuutensa vuoksi. Tamma oli kuitenkin parhaimmillaan isommilla kouluradoilla, jossa se pääsi näyttämään kykynsä ja niitähän ruunikolla 148-senttisellä tammalla riitti! Siltä ei valitettavasti jäänyt muita jälkeläisiä Dinlationin lisäksi, koska loppu tuli aivan liian varhain.
eii. Calisto on estepainotteinen musta ori, jonka kisamenestys on melko seurattua Iso-Britanniassa. Orille valittiin tammat erittäin huolella ja jälkeläisten kisamenestystä seurattiin melkeinpä suurennuslasilla. Säkäkorkeutta orilta löytyy 140cm ja kapasiteettiä esteille 120cm:n asti. Calisto on luonteeltaan melko arvaamaton ja joskus hieman liiankin vauhdikas, eikä malttia tahdo usein löytyä lainkaan. Calistolla on Casperin lisäksi kymmenen jälkeläistä, joista suurin osa asuu edelleen Iso-Britanniassa.
eie. Galiana UP oli punaruunikko, 140cm korkea mahtavat askellajit omaava tamma. Casper oli Galianan ensimmäinen ja viimeinen varsa, sillä vain pari vuotta Casperin syntymän jälkeen tamma sairastui vakavasti ja lopulta lopetettiin komplikaatioiden vuoksi. Tamma ehti kilpailla 100cm rataesteitä meneistyksekkäästi ja kapasiteettia olisi löytynyt jopa korkeimmille radoille. Luonnettakin ponilta löytyi melkoisesti ja tamma oli todella kuuma ratsastaa.
eei. Fraser's Adam oli ruunikko 137-senttinen newforest, jolla riitti luonnetta. Kipakka ori muuttui kuitenkin radalla päästyään tyystin ja monesti ihmeteltiinkin mistä tuo kilpahevonen kentälle ilmestyi. Adam antoi kilpailuissa itsestään 100% ja erityisesti maasto-osuuksilla se tuntui syttyvän. Erinomainen hyppytekniikka ja ponnistusvoima saivat orin pian kipuamaan rankinglistan ylimmille sijoille. Kouluratsuna ori oli hieman tahmeaa sorttia ja omasi melko matalat vaatimattomat liikkeet, joten se ei suoranaisesti vakuuttanut tuomareita, mutta pärjäsi kenttäkilpailuissa hyvin kompensoimalla koulutulosta muilla osa-alueilla.
eee. Copperhill's Penny oli brittisyntyinen pienikokoinen tamma, joka kilpailu kohtuullisella menestyksellä. Mikään suoranainen tähti tamma ei ollut, mutta sijoittui ihan mukavasti. Penny oli luonteeltaan rauhallinen ja siltä ehkä puuttui kilpahevoselle tarpeellinen voittamisenhalu ja kipakkuus kokonaan. Lisäksi Pennyn luonteen vuoksi kilpailijat olivat usein nuoria eikä sitä sen vuoksi nähty arvokilpailuissa. Tammalla selvästi kuitenkin oli kykyä myös eteenpäin, koska sen jälkeläiset ovat menestyneet suhteellisen hyvin isoissakin kilpailuissa, osa jopa kilpaillut kansainvälisiä kenttäluokkia hyvin saavutuksin.

09.05.17 kouluvalmennus, valmentaja: omistaja (501s)
Lähdin narun haettuani metsästämään ratsastuskaveria tarhasta. Metsästysreissu siitä uhkasi tullakin, sillä oria ei olisi taaskaan vähempää voinut kiinnostaa tuntityöskentely, kun räntäsateessa oli paljon kivempi seisoa.. Vihdoin sain ajettua ponin pihaton suojiin, josta sain sen kiinni pistettyäni liukuoven säppiin. Ori jäi neuvottomana katsomaan minua pihatonnurkastaan, kun huomasi pelin olevan pelattu.
- Et sie musta näin helpolla pääse, totesin rauhallisesti laittaen ponille riimun ja narun.
Sitten avasin oven ja talutin ponin tarhan puolelta pois, jotta toiset pääsivät suojaan keliltä. Talutin herran sisälle hoitamisen ajaksi, koska muita pihattolaisia ei ollut tulossa, niin en viitsinyt hoitaa pihatossa. Lisäksi kamojen roudaaminen sinne oli työlästä hommaa. Talutettuani orin lainakarsinaan sidoin sen kiinni, olin hyvin tietoinen sen vinkeästä luonteesta, sana kiiri, vaikken ollut sillä mennytkään koskaan (se oli kyllä suoranainen ihme, sillä yleensä Christian laittoi aina minulle kaikki hankalat tapaukset koeajoon omistakin ryhmistään). Christian toivotti heti maneesissa uuden ratsastajan Siirin tervetulleeksi ja kivuttuamme ratsujemme kyytiin pääsimme uralle kävelemään, tänään kuulemma treenattaisiin väistöjä. En suuremmin ollut niiden ystävä ja tiesin ettei orikaan välttämättä niitä hirveän hyvin osaisi, mutta yrittänyttä ei laiteta.. Käveltyämme jonkun aikaa Christian käskytti ottamaan ohjat tuntumalle ja ruveta sitten heti pyytämään hevosia eteen. Muistutettiin kulmiin ratsastuksesta, tunsin itseni jotenkin tyhmäksi, koska en voinut ajatellakaan, että siitä pitäisi erikseen huomauttaa jollekin.. Hevosten suoruus oli seuraava asia mistä huomautettiin, miehen seuratessa silmä kovana ratsukkojen työskentelyä. Olisin voinut vajota maan alle ponin kiemurrellessa allani kuin pahanen kastemato. Minkäs minä sille voin, jos orilla tuntui olevan oma elämä ja mielipiteensä joka asiaan? Sitten piti saada oria vielä eteen, koittaisi nyt jo päättää mitä opettaja halusi.. Onneksi hän jätti meidät kuitenkin pian rauhaan, kun huomasi hermokertoimeni nousevan ja vaihdoimme itsenäisesti suunnan, jonka jälkeen otettiin temponvaihtelua ja pysähdyksiä. Piti istua syvälle satulaan, tunsin että oma persaukseni ainakin oli jo niin syvällä ettei se enempää päässyt, koska Poppis oli keksinyt ruveta pälyilemään maneesinnurkkia ja niihin meneminen oli sen mielestä silkka itsemurha.

Hermokertoimeni alkoi kohota ja myös Christian huomasi sen, kun käski minun ottaa rauhoittavia ääniapuja. Ei niistä kuitenkaan apua ollut, orin keksiessä seuraavaksi, että ovella oli varmasti jonkin sortin kummitus, kun kova tuuli sitä ravisutti. Alun ongelmien jälkeen se alkoi toimia mukiinmenevästi istunnalla ja ääniavuilla, joka oli hienoa, koska itse olin parempi tasaisen ohjastuntuman kanssa, kuin puolipidätteiden. Nopeasti ratsu tajusi, ettei tässä nyt auta muu kuin ruveta työhön ja vaikutti jopa ihan tyytyväiseltä, kun pääsimme väistöihin saakka saadessaan haastetta. Se alkoi myös volteilla kivasti myötäämään niskasta ja kovan kuoren alta paljastui jopa suhteellisen osaava poni! Sitten saimme ruveta ravailemaan omaan tahtiin, välissä vaihdettiin vain suuntaa Christianin ohjeesta. Poppis ei väistöistä pahemmin ymmärtänyt mitään, mutta lopulta alkoi taipua tahtooni, kun hieman muistutin raipalla väistävän pohkeen olemassaolosta, jota oli syytä kuunnella, jos mieli pysyä kanssani väleissä. Väistön jälkeen otimme temponvaihtelua ravissa ja sitten palasimme väistöön ravissa. Poppiksen kanssa raviväistöt taisivat jopa mennä paremmin kuin käynti. Ori oli aika kivasti päässyt jyvälle tehtävästä.
- Hienosti meni! Chris kajautti lopputunnista oppilailleen.
Sitten saimme tehdä vielä itsenäisesti loppuverkaksi voltteja ja ympyröitä ravissa, Orillekin uskalsi jo vähän pidemmän ohjan tarjota, että sai venyttää kaulaansa, kun liialliset menohalut oli tukahdutettu väistön saloihin..

22.01.17 maastoestevalmennus Chermiassa, kirjoittaja: omistaja (127s)
Valmennus aloitettiin ohjatulla verryttelyllä, Poppis ei liiemmin maneesiin kyhättyjä estetekeleitä pelännyt, joten pääsin keskittymään täysillä itse valmennukseen. Teimme nopean läpiratsastuksen ja paljon siirtymisiä sekä peruutuksia pysähdysten kera. Etenimme nopeasti verryttelemään puomeilla ja kavaleteilla, kunkin istuntaa korjattiin tarvittaessa. Maastoesteiden hyppääminen aloitettiin mitättömän pienestä tukista ravissa, joka sujui hyvin ja pääsimme hyppäämään esteen laukalla. Poppiksen kanssa ylitys oli helppoa, mutta muutama kaipasi valmentajan apuja pelottavien esteiden ylipääsemiseen. Tunnin aiheena oli vain yksinkertaisesti päästä kokeilemaan valvotuissa oloissa maastoesteitä ja kaikki sujui hienosti tukeista, rengasesteisiin ja pöytiin. Otimme lopputunnista kokeneempien kanssa myös risuesteitä ja vesimattoja esteiden alla. Kokonaista rataa emme tänään hypänneet, mutta muutamia tehtäviä kylläkin parin esteen kanssa linjana. Korkeimmillaan esteet nousivat tänään 70 senttimetriin, joka tuntui hyvältä korkeudelta ainakin meille. Loppuravit tehtiin rennosti ravaillen ja itsenäisesti ratsastaen myös käynnit.

10.12.16 kouluvalmennus, valmentaja: Hanne (317s)
Ratsastaja alkoi juuri keräillä ohjia, kun saavuin paikan päälle. Esittäytymisten jälkeen päästiinkin siis suoraan alkuverryttelyihin. Lähdimme liikkeelle käynnissä ja kehotin ratsastajaa tekemään voltit jokaiseen kulmaan. Lyhyiden sivujen keskellä ratsukko taas sai harjoitella pysähdyksiä. Poppis oli hyvin kuulolla alusta asti ja pääsinkin kehumaan ratsastajaa hienoista pysähdyksistä. Volteilla ori taas tahtoi hieman oikoa, joten muistutin ratsastajaa erityisesti sisäpohkeen tehtävästä. Hetken päästä pysähdykset jätettiin pois ja ratsukko sai tulla pitkät sivut ravissa.
"Ja sitten kulmassa taas käyntiin. Hyvä! Muista tehdä vielä voltit kulmiin", muistutin ratsastajaa.
Pian jatkoimmekin jo koko uraa ravissa ja vaihdoimme kulmien voltit suuriin pääty-ympyröihin. Poppis ravasi rennosti ja elastisesti, mutta halusi yhä oikoa ympyrällä ja kulmissa. Suuntaa vaihdettuamme tilanne parani huomattavasti. Poppis oli ilmeisesti jäykempi vasempaan kierrokseen. Kun alkuverryttelyt oli hoidettu, pääsimme pureutumaan päivän teemaan: lisättyihin askellajeihin. Lisäksi tehtäisiin myös hieman avo- ja sulkutaivutuksia.
"Otetaan tänne toiselle pitkälle sivulle puolikas pitkä sivu avotaivutusta, keskelle R-kirjaimeen voltti ja loppumatka sitten sulkutaivutusta. Toisella pitkällä sivulla lisättyä käyntiä", ohjeistin ratsukkoa, joka aloitti tehtävän lisätyllä käynnillä.
Poppis oli lämmennyt jo sen verran, että se olisi mieluummin siirtynyt raviin kuin venyttänyt käyntiaskeltaan. Jouduinkin muistuttamaan ratsastajaa useaan otteeseen antamaan Poppikselle tarpeeksi ohjaa vauhdikkuudesta huolimatta, jotta se voi venyä käynnissä koko rungostaan kaulaa myöten. Muutaman onnistuneen suoran jälkeen vaihdoimme suuntaa ja käynnin tilalla ratsastettiin nyt lisättyä ravia. Toisella sivulla tehtiin taas samanlaista avo- ja sulkutaivutus harjoitusta.
"Muista taas myötäys lisäyksessä. Vau! Todella upeaa! Kehu sitä!"
Poppis suoritti lähes täydellisen lisäyksen ja parin hienon suorituksen jälkeen ratsukko saikin kävellä ansaitut välikäynnit. Loppuun säästin vielä helpon laukkatehtävän. Pyysin ratsukon kahdeksikolle ympärilleni ja kerroin viimeisen tehtävän. Ratsastaja ja Poppis saivat laukata kahdeksikkoa niin, että keskikohdassa tuli aina laukanvaihto käynnin kautta. Poppis tunki vasempaan kierrokseen vielä hieman lapa edellä, mutta oli jo huomattavasti parempi kuin alussa.
"Hyvä! Sitten saat siirtää orin raviin ja ravata koko uraa. Voit verrytellä tähän loppuun itsenäisesti voltein ja kaarevin urin. Kun Poppis tuntuu mielestäsi hyvältä, siirry vaan vapaasti käyntiin."

26.10.15 kouluvalmennus, kirjoittaja: omistaja
Poppis tuntui tänään pursuavan energiaa joka suuntaan tapansa mukaan. Jo alkuverryttelyssä orin kanssa jouduimme keskustelemaan siitä, kuka vie ja minne. Ravisiirtymisten kautta sain jotain tolkkua vihdoin menoon ja ori alkoi olla melko kivasti ohjan ja pohkeen välissä. Varsinaisen työskentelyn aloitimme laukan ja laukannostojen hiomisella, joka oli ollutkin toivelistallani, sillä Poppis tykkäsi hieman kiihdytellä ennen laukkoja. Otimme napakoita laukannostoja pitkien sivujen alkuun, kunnes tempo oli kohdillaan. Sitten otimme laukannostoja pian myös pysähdyksestä ja peruutuksesta. Otimme välissä muutamia laukkaympyröitä ja kahdeksikkoa treenaten laukanvaihdot samalla kuntoon. Sitten oli vuorossa raviharjoitukset ja käyntiä. Orin rentoutuessa palasimme laukkaharjoitusten pariin.

Yksittäiset laukanvaihdot lävistäjällä eivät tuottaneet orille minkäänlaisia ongelmia. Oikea kierros oli selkeästi vaikeampi ponille, mutta vähitellen vaihdot onnistuivat paremmin ja paremmin. Otimme lopuksi vielä pääty-ympyrällä myötä- ja vastalaukkaa sekä vaihdoimme laukan aina ympyrän molemmilla puoliskoilla. Laukan pitäminen tarpeeksi tahdikkaana vaihtoja varten tuntui muodostuvan ongelmaksi, mutta siitäkin selvittiin valmentajan käytännöllisin neuvoin. Vaihdoimme suuntaa ja nyt laukka piti vaihtaa kolme kertaa samalla ympyrällä, se oli teknisesti todella haastava tehtävä, joten otin kohteeksi maneesin puoleiset seinät sekä niiden puolivälin. Tämä harjoitus vaati jo itseltäkin niin varmaa tasapainoa, että Poppis oli alituiseen huomauttamassa istuntani häiritsevän ja pukitti muutamankin kerran oikein kunnolla. Toiseen suuntaan suoritus oli tyydyttävämpi, joten päätimme valmennuksen siihen loppuverryttelyjen kautta.

07.11.15 kouluvalmennus, kirjoittaja: omistaja
Nostin uudelleen ravin ja käänsin ponin puhisten keskihalkaisijalle, josta väistimme oikealle pohkeenväistöä. Jälleen kerran käännyin katsomaan uralla valmentajan suuntaan, joka ei näyttänyt tyytyväiseltä. Poppis oli taas väistänyt kaula vinossa huomautuksistani huolimatta. Huokaisten korjasin uralle tultua kaulan ja koko ponin suunnaten eteenpäin kulmaan. Tulimme väistöä vielä muutaman kerran ja alkoi sujumaan paremmin. Kaula pysyi kylläkin useasta korjaamisesta huolimatta vinossa, mutta ainakin Poppis venytti askeleitaan hieman paremmin väistöön. Vaihdoimme suuntaa ja aloitimme väistöharjoitukset vasempaan kierrokseen. Tähän suuntaan kaulan asentokin oli todella hyvä ja myös pieni ravilisäys pitkällä sivulla onnistui hienosti. Toistimme tehtävän pari kertaa ja annoin sitten Poppikselle pitkän ohjan.

Tauon jälkeen nostin oikean laukan ja lähdimme harjoittelemaan voltteja lyhyelle sivulle. Kulman jälkeen tuli taas raviväistöt, mitkä sujuivat todella hyvin. Lopuksi teimme päätyyn vielä laukassa kahdeksikkoharjoituksia, jotka sujuivat hyvin, vaikkakaan en aina muistanut asettaa tarpeeksi vaihdon aikana. Parin kerran jälkeen vaihdoimme suuntaa ja teimme samat jutut toiseen suuntaan. Poni meni laukassa hienosti kulmaan ja väistötkin sujuivat hyvin. Ori alkoi taipua kaulasta ja meni kahdeksikon todella hienossa muodossa. Laukassa peräänantoon saaminen oli vielä hieman hakusessa, koska Poppis oli kuitenkin vasta 4-vuotias. Ikäisekseen se kuitenkin täytti sille asetetut odotukset täydellisesti ja taas sai valmentaja olla ponista ylpeä.

11.09.16 tarinakisat 80cm Metsälammessa, sij. 5/6, kirjoittaja: omistaja
Verryttelymme sujui hyvin ja siirryimme YKSILÖKESKEISEEN suoritukseemme. Alkurata sujui hyvin ja pääsin ratsastamaan rataa lempisarjani Uuden Päivän TUNNUSMUSIIKIN soidessa taustalla tarpeettoman lujaa. Ehdin KELATA kaikenlaista ratsastuksen aikana, mutta mietintähetken keskeytti radan neljäs este, jonka takana piileskeli ilmeisesti Poppiksen mielestä vähintään poniMURHAAJA. Päästyämme yhden kiellon jälkeen esteestä yli ja suunnaten sarjaesteen yli puhtaasti oli vuorossa pilkkupuomein varustettu MAALIPENSSELIN muotoinen okseri. Olin etukäteen ehtinyt pelätä estettä ja kategorioida sen varmasti radan vaikeimmaksi, mutta yllätyksekseni ori ylitti esteen kepeästi. Toiseksi viimeisen esteen kohdalla poni ilmeisesti kuuli KORPIN raakkuvan jossakin, koska se päätti suorituksemme maalin sijasta jonkun eturivissä istuvan POHATAN syliin..