Olympus von Gateaway

02.02.17 kouluvalmennus, kirj. omistaja (246s)
Olin innosta soikeana saadessani valmennukseen vihdoin ja viimein nuoren Olympuksen, jonka Christian oli lähes kokonaan ominut itselleen. Ori oli oikein mukava hoitaa, kuten olin odottanutkin, joten hoitelin ja harjasin sen vapaana karsinassa. Suljettuani oven huolellisesti menin noutamaan varusteita sekä omaa kypärääni. Satuloituani ratsuni laitoin kypärän päähän ja pujotin suitset sen päähän. Sitten Christian tulikin jo kuikuilemaan, joko olisimme Julian kanssa valmiita. Vakiovalmennusryhmämme oli yllättäen talven mittaan kutistunut melkoisesti, mutta sepä ei menoa haitannut, parempihan sitä oli kaksistaan valmentautuakin.. Päästyäni selkään aloimme kävelemään vapaalla ohjalla ja sen jälkeen saimme verrytellä itsenäisesti. Teimme Olympuksen kanssa alkuun pohkeenväistöä, ympyröitä, kolmikaarista sekä kahdeksikkoa. Sitten saimme aloitella ravissa väistöjä opettajan vähän avittaessa, koska etenkin vasemmalle väistäessä ori tuntui vahvalta eikä yhtään kuunnellut ulkopohjetta.

Saimme kuitenkin ihan kohtuuhyvät väistöt tehtyä ja sen jälkeen siirryttiin laukkaamaan ensin pitkät sivut. Sitä tehtyämme molempiin suuntiin harjoiteltiin laukan lyhennystä ja pidennystä puomien avulla. Olympus oli aivan mahtava ja saimme paljon kehuja, myöskin Julialla tuntui tänään yhteistyö sujuvan vakioratsunsa kanssa. Lopuksi tulimme kahdeksikkoa ja vaihdoimme keskellä aina laukan. Se sujui parin vaikean kohdan jälkeen hyvin, kunhan muisti katsoa, ettei törmää toiseen ratsukkoon keskellä.. Lopuksi otettiin vastalaukkaharjoitusta, joka sujui sekin kivasti orin kanssa. Loppuravit kevenneltiin pidemmällä ohjalla molempien ollessa rentoja, oli pitkästä aikaa ollut oikein ihana tunti ja Olympus juuri niin mahtava kuin olin kuvitellutkin! Saimme vielä lopuksi Julialta pienet karkkipussit ystävänpäivän kunniaksi, joista olimme Christianin kanssa melkoisen otettuja. Olympus olisi tottakai halunnut myös osansa, mutta sai tyytyä tunnin jälkeen tarjottuun porkkanaan omaan ruokakuppiin, kun varusteet oli riisuttu.

01.02.17 kouluvalmennus, kirj. omistaja (445s)
En olisi voinut vähemmän hitaasti kävellä tarhalle huomattuani, että Christianin oli päättänyt minun menevän tänään tammalla Petit, ponilla jota olin onnistunut tähän asti välttämään kaikin keinoin, vaikka muut ylistivät sen taitavuutta etenkin koulutunneilla, joskin kyllä poni hyppäsikin ihan kivasti. En kuitenkaan ollut erityisesti sirojen ponien enkä tammojen ystävä. Tällä kertaa olin saanut kaksi kärpästä yhdellä iskulla. En kuitenkaan halunnut antaa Christianille sitä kuvaa, etten arvostanut hänen valintaansa, joten väkisin naamalle taiotun tekohymyn jälkeen suorin hakemaan ponin tarhasta. Onnekseni se antoi edes kiinni hyvin.. talutettuani sen karsinaan palasin hakemaan varusteet ja suojat. Tänään oli vuorossa koulutunti, totta puhuen se alkoi vähän kyllästyttää vaikka kouluratsastuksen saloja mielellään kertasinkin, olin nimittäin ratsastellut pääasiassa koulua viime aikoina. Viime viikolla oli onneksi vähän hypätty ja sitä ennen käyty maastossa, joten Christianin koulutunnista oli vierähtänyt jo parisen viikkoa.

Saatuani tammalle suojat ja varusteet päälle (ihme kyllä se käyttäytyi suhteellisen asiallisesti tuon toimituksen ajan). Koko porukka siirtyi uralle kävelemään pitkin ohjin ja Christian tarkkaili silmä kovana menoamme, kunnes käski ottaa ohjat tuntumalle. Heti muutama sai muistutuksen kulmien oikomisesta ja istunnasta. Olin ihmeissäni, kun käskytys ei osunutkaan minuun. Tottapuhuen oli kyllä istuntani miehen opissa huomattavasti parantunut vuoden aikana. Aloittelimme kahdeksikon ratsastusta kevyessä ravissa, Petit tuntui vähän jännittyneeltä, johtui kai uudesta ratsastajasta tai sitten se vaistosi epämukavuuteni sitä kohtaan. Tamma kuitenkin sai kehua hyvästä keskittymisestä, onneksi se sattui tuijottelemaan maneesin laitoja ja kulmaa vain silloin kun Chris ei katsonut meihin. Vakiovalmentautujallamme Julialla oli alkuun vähän erimielisyyksiä ison Olympuksen kanssa, mutta vähitellen homma alkoi pelittämään. Kun tyttö sai hevosen pysymään ravissa jopa toisen puolen kahdeksikosta alkoi mennä paremmin. Homma jatkui hyvin meidänkin osaltamme ja pääsimme pian uralle kävelemään. Hengähdystauko tuskin kesti kuitenkaan viittä minuuttiakaan, kun taas jo jatkettiin, oma kunto ei enää meinannut pysyä mukana kun piti tikittää tamman tahdissa keventäen. Toinen sivu piti kaiken lisäksi istua alas harjoitusraviin, olin jo aivan varma että kuolen siihen paikkaan! Chris sai taas muistutella istuntaan liittyvistä asioista, olipa Julialla väärä kevennyskin. Ratsastimme voltteja omaan tahtiin, isoja ja pieniä. Petit alkoi olla reippaampi ja taipui tosi kivasti varsinkin ulkopohkeella. Alkoi selvästi huomaamaan, että tamma jotain osasikin, kun vain viitsi tehdä. Oma kunto ei kuitenkaan enää kauaa kestäisi, Petit tietenkin otti tilaisuudesta kaiken irti ja siirtyi käyntiin. Sain patistella sitä melkoisen tovin ja tietenkin Chris ehti jo huomauttaa, ettei siirrytty käyntiin tässä tehtävässä. Meinasin vastata, etten minä siirtynytkään, mutta kiltisti pidin suuni kiinni. Olympus sai taas pistää vähän töppöstä toisen eteen ja sen kanssa ohjattiin Juliaa keskittymään voltin muotoon enemmän ja kääntävään apuun ulkoa, kuuntelin sivusta ohjeita, niistä sai itsekin hyviä vinkkejä. Ravailtuamme ikuisuudelta tuntuneen ajan piti vielä laukatakin! Teimme päätyihin ympyrät laukassa ja sitten olikin onneksi jo aika lopetella. Myös hevoset vaikuttivat väsähtäneiltä, joten kävelimme pitkät loppukäynnit ennen hoitelua.

00.00.0000, kirjoittaja: X
Ei merkintöjä.