Weybridge's Royal Mint

29.12.22 estevalmennus, valmentaja: omistaja (629s)
Ratsukoita oli hieman enemmän tänään maneesissa, koska oli joululoma ja useimmat hoitajat sekä yksityiset onnituneet tulemaan samaan aikaan maneesiin, vaikka meillä oli selkeästi merkitty varaus jo hyvissä ajoin estetunnille. Noh, ei auttanut kuin tehdä sovun ylläpitämiseksi tilaa, ei heitä viitsinyt uloskaan patistaa, kun oli tarkoitus orille kevyt valmennus pitää Jessican kanssa ja he pärjäisivät kyllä toisten seurassa mainiosti, etenkään kun tammoilla ei ollut talviaikaan kiimoja. Siispä saitte ottaa alkuverryttelyn hyvinkin rennosti, vähän ehkä jopa liiankin, Minttu olisi kuitenkin vähän jo saanut siinäkin työskennellä, eikä laahustaa kuin lahna pitkin maneesia! Se olisi saanut liikkua reippaammin eteen ja keskittyä erityisesti eteenpyytäviin apuihin ja sinäkin vaatia siltä enemmän, nyt alkuverkka meni hieman matkustamisen puolelle suurilta osin.

Näki että kotityöskentelyssä oli enemmänkin keskitytty hyppypuoleen kouluratsastuksen jäädessä unholaan, mutta ei hätiämitiä, tänään treenattaisiinkin perusjuttuja oikein urakalla! Aloittelimme tekemällä pysähdykset käynnissä jokaisen kirjaimen kohdalle, niissä ori oli tietenkin haka, pysähtyi tasajaloin ja olisi seissyt paikallaan vaikka hamaan tulevaisuuteen saakka. Sitten kun piti liikkeelle lähteä, se olisi saanut energisemmin tosiaan lähteä liikkeelle, eikä vain nytkähtää eteenpäin. "Nopeat pohkeet, pyydä siltä työntekoa nyt ihan kunnolla, eihän se edes kuule mitään, kun on niin unessa jo!" komensin tyttöä oikeasti töihin ison orin kanssa saaden katsomossa istuvat hoitajat hihittämään. Tiukka katse sille suunnalle kuitenkin riitti, jokainen heistä tiesi, että tuli sanomista, jos alkoi ratsastajaa arvostella tai moittia, tallillamme oli ehdoton nollatoleranssi kiusaamisen suhteen ja siksi niin moni etenkin nuorista kävijöistämme viihtyi vuodesta toiseen.

Olikohan yövierailla mennyt vähän edellisilta kenties myöhäiseksi, kun ei iltapäivällä riittänyt ollenkaan enää motivaatiota ratsastukselle, mielessäni kävi jopa perua koko estetreeni ja siirtyä suorilta valmentamaan koulua, mutta ehkä eilinen koulutreeni sai riittää toistaiseksi tyttöä ja oria ajatellen, lisäksi he kyllä tarvitsivat esteharjoitusta tulevia kisoja silmällä pitäen. Saitte nostaa laukan ja tehdä laukassa muutamia ympyröitä, joiden jälkeen pidin kävelytauon ja kävin hakemassa kupposen kuumaa hoitajien jäädessä kiltisti kokoamaan rataa maneesiin antamieni piirustusten mukaisesti, jaa-a, saas nähdä millainenkohan rata siellä taas odotti kun tuli takaisin, monet kerrat oli ohjeistettu miten laskettiin askeleita esteiden välissä ja miten mittasuhteet menivät radalla, välillä huomasi ettei heillä juurikaan ratsastuksesta ollut kokemusta, kun linjat olivat ihan hukassa. Oli taas yksi niitä päiviä, jolloin teki mieli lirauttaa kahvin joukkoon hieman muutakin..

Palatessani oli erikoisen näköinen rata pystytetty seitsemän esteen kera, joista neljällä lähdimme ensinalkuun verryttelemään ympyrällä. Muuten sujui oikein kivasti, mutta vielä olisi vaadittu lisää skarppiutta orilta aina vaan, lähestymiset olivat kuitenkin hyviä ja hypyt sujuvia, joten en jaksanut itsestään selvyyksiä enää huudella uudelleen keskeltä maneesia, kaippa sitä vauhtiakin sitten tulisi oriin (ja ratsastajaan) kun nostettaisiin esteitä. Marssitin tytöt radalle takaisin ratsukon hypättyä kertaalleen nämä neljä estettä nostamaan esteitä. Sekään ei mennyt ihan kuin strömsössä, pari estettä taisi jäädä vähän vinoiksi, noh, mitäpä siitä, naurahdin ja laskin puomit niin, että toinen pää oli tosiaankin parikymmentä senttiä alempana. Jessica katsoi minua kulmiaan nostaen, kun sanoin että nyt kelpasi hypätä sitten koko rata, mikäli vielä muistaa miten se menikään. Tyttö katseli arvioivasti esteitä, kertasi mielessään radan ja teki sitten elämänsä ehkä parhaan suorituksen. Kiittelin suoritusta ja näytin toisillekin että näin homma kuului hoitaa kotiin, kun 14-vuotias näytti heille mallia posket punaisina hehkuen saamastaan kiitoksesta.

Seuraavaksi lisäsin kolmoissarjalle vesimaton kahden viimeisen esteen alle. Mintulle nämä eivät sen kummempaa ihmetyksen aihetta tuottaneet, en ole ihan varma huomasiko ori edes että sellaisia siellä oli, se kun oli tajunnut katsomon reunalla olevan takinkin Jessican huvitukseksi vasta, kun tunnista oli kulunut jo reilut puolet. Vesiestettä nostettiin toiselle kierrokselle, alettiin olla ratsukon maksimikorkeudessa jo, toiset vain ihastelivat suorituksia kerta toisensa jälkeen ja katsomoonkin oli alkanut hoitajien lisäksi valua porukkaa ihmettelemään minne kaikki olivat kaikonneet tallista. Kyllähän siinä ihmetellä kelpasikin, työskentely oli saumatonta, enkä olisi ikinä uskonut, että meidän Jessica ylittää tämänkorkuisia esteitä isolla hevosella, alkutunnin meno kun ei ollut ihan niin sulavaa ollut ja olihan orilla kilpailtukin tänä vuonna todella vähäisesti. Loppuverryttelyt saitte vielä tehdä itsenäisesti kevennellen ja antaen Mintun venytellä kaulaansa.

29.06.12 estevalmennus, valmentaja: Katharine (190s)
Kentällä lämmittelyjä suorittamassa ovat Jenna ja hänen orinsa Mint. Ori vaikutti alussa hieman laiskahkolta, mutta Jenna ajoi oriansa reippaasti eteenpäin ja johan rupesivat ratsun askeleet nostamaan tahtia. Hetken päästä ori kulki jo itenäisesti reippaasti eteenpäin ja rupesimmekin siitä tekemään muutamia harjoituksia saadaksemme sen peräänantoon ja tarpeeksi notkeaksi esteille. Kunhan Mint saatiin työskentelemään halutulla tavalla, ohjeistin ratsukon hyppimään harjoitusristikoista siksi aikaa, että sain kunnon rada kasattua. Väsäsin kuudesta, 100cm korkeasta, esteestä muodostuvan radan ja pyysin ratsukkoa tulemaan sen. Mint säntäsi esteille innokkaana, mutta kuitenkin hillitysti ja maltilla. Ratsukko ylitti esteet hyvällä tekniikalla, mukavalla ilmavaralla ja mainiolla yhteistyöllä. Seuraavaksi korotin esteitä 130cm ja tämänkin radan he menivät yhtä mallikkaasti mitä edellisenkin. Lopuksi nostin esteet 150cm korkeuteen ja lisäsin loppuun yhden trippelin. Tällä radalla Mint keskittyi huomattavasti enemmän mitä aiemmilla jottei puomit kolisivat ja tämä tuotti tulosta, ratsukko meni radan puhtaasti. Toisella kierroksella radalla olevan okserin kohdalla ponnistus ei osunut aivan oikeaan kohtaan ja takimmainen puomi tipahti. Pyysin Jennaa rohkaisemaan ratsuaan enemmän tämän esteen tullessa ja kun he tulivat sen uudestaan, he ylittivät sen paremmin kuin pystyin olettamaankaan. Tämän jälkeen he menivät radan vielä pari kertaa ja sitten he saivatkin siirtyä tekemään loppuverryttelyjä.

00.00.0000, kirjoittaja: X
Ei merkintöjä.