Minimies

17.09.17 estevalmennus, valmentaja: VRL-10954 (268s)
Päivän viimeisenä oli vuorossa Jannica komean suomenhevosorinsa Minin kanssa. Ratsukko oli jo jonkun verran alkuverytellyt, mutta heidän menonsa oli niin tahmean näköistä, etten uskaltanut ajatellakaan hyppäämistä vielä siinä vaiheessa. Käskinkin ratsastajan tehdä paljon siirtymisiä ja temmon vaihteluita, sekä tarvittaessa vielä irroittelemaan laukassa. Vähitellen ori alkoi piristyä, joten siirryimme vihdoin puomityöskentelyyn. Vaikka tahtia löytyi jo vähän paremmin, oli Mini silti vielä todella jäykkä. Ratsukko saikin tulla toisessa päädyssä voltilla ravipuomit, sekä toisessa hieman isommalla ympyrällä laukkapuomi-kavaletit. Ori oli niin jäykkä, ettei se meinannut millään pysyä ympyrällä. Neuvoin ratsastajaa vain rohkeasti tekemään pitkiä sekä sitkeitä taivutuksia, ja ratsastamaan orin paremmin sisäpohkeen ympäri. Ei Minikään mikään toivoton tapaus ollut, sillä pikkuhiljaa se lähti vertymään ja heidän menonsa alkoi näyttää todella kivalta.

Jatkoimme siitä hyppäämään erilaisia sarjoja. Olin kasannut kolme erilaista sarjaa, yhden kahden esteen innarin, yhden pitkän laukkavälin sekä yhden kolmen esteen sarjan melko lyhyillä väleillä. Innari sujui ratsukolta hyvin, mutta pitkällä välillä Minin laukka hiipui melkein raviin asti, jonka seurauksena sarjan toiselle osalle tuli aina todella kömpelön näköinen hyppy. Neuvoin ratsastajaa ratsastamaan vain oikein reippaasti eteen, sillä ori osasi kyllä ihan hyvin itse katsoa ponnistuspaikat. Oria saikin ratsastaa oikein toenteolla, eikä ratsastaja saanut missään vaiheessa herpaantua, sillä muuten ori hidasti heti. Tulimme vielä loppuun kolmen esteen sarjan, joka sujui ihan hyvin. Mini oli vähän innostunut, joten se ei millään malttanut odottaa viimeisessä välissä estettä vaan hyppäsi aina vähän mistä sattui. Nyt Jannica joutuikin tekemään paljon puolipidätteitä ja istumaan oikein rauhassa selässä. Lopulta sillekin sarjalle saatiin onnistuneet hypyt, joten siihen oli aika lopetella valmennus. Ratsukon kannattaisi tehdä paljon erilaisia siirtymiä ja temmon vaihteluita, jotta sama rytmi säilyisi paremmin koko radan läpi.

17.09.17 estevalmennus, valmentaja: nekota (131s)
Rakensin kentälle niin haastavan ja kiemurtelevan 100cm korkean esteradan, kuin vain osasin. Ratsukko näytti kauhistuneelta saapuessaan kentälle lämmittelemään. Alkukäyntin ja parin ravikierroksen jälkeen madalsin yhtä estettä 60cm korkuiseksi ja Minimies hyppäsi sen lähes ongelmitta. Lähestyminen esteelle oli hieman kiirehtivä, joten neuvoin hyppäämään sen uudestaan. Seuraavaksi nostin esteen 80cm korkuiseksi ja ratsukko hyppäsi taas. Tällä kertaa halusin ratsukon hyppäävän koko radan, sisältäen muurin ja yhden sarjaesteen. Mini kiirehti kovasti ja tiputti pari puomia liian kovassa vauhdissa, kerran meinasi jopa kieltää. "Me ei lähdetä täältä ennen kuin nuo hypyt ovat täydellisiä", totesin ja ratsukko oli samaa mieltä. Esteet korotettiin 100cm korkuiseksi ja ratsukko hyppäsi radan kolmesti. Viimeisellä kerralla Miniltä tuntui jo loppuvan puhti ja se lähestyi esteitä paljon rauhallisemmin ja harkitummin. Yksikään puomi ei kolahtanut maahan. Tyydyin tähän ja annoin ratsukon jäähdytellä rauhassa.

01.04.17 estevalmennus Vaahterapolussa, kirjoittaja: omistaja (411s)
Päivän piriste oli minulle ehdottomasti estevalmennus Vaahterapolun tiluksilla Minin kera! Huhtikuun ensimmäisenä Vaahtiksen oma valmennustiimi kokoontui estevalmennuksen tiimoilta maneesiin, koska kentällä oli hieman kosteaa vielä maan sulaessa hitaasti. Aloittelimme valmennuksen ihan perusratsastuksella, jossa Mini toimi oikein hyvin ja kuunteli tarkkaavaisesti antamiani apuja. Se tuntui kuitenkin tänään olevan hieman vinkeällä tuulella, joten odotin malttamattomana mitä ori keksisi.. Aloittelimme tunnin ratsastamalla paljon voltteja, käynnin lyhennystä ja pidennystä askeleessa sekä pysähdyksin ja peruutuksin keskemmällä maneesia. Sen jälkeen keskityttiin hetki kulmiinratsastukseen, se meni Minin osalta oikeinkin kivasti, kun vaan muistin ulkopohkeella tukea ja reilusti asettaa sisälle oria samalla hieman pidättäen sitä ulko-ohjalla sopivasti.

Tämän jälkeen alettiin tekemään samojen tehtävien parissa ravityöskentelyä ja hetken kuluttua jatkettiin vielä raviteemalla kolmikaarista kiemurauraa sekä ympyröitä päätyihin ja keskellekin. Sitten otettiin muutamia voltteja ja siirtymisiä käynti-ravi jonkun aikaa aina kirjaimiin. Maneesissa oli neljä ratsukkoa, joten tehtävää mahtui tekemään oikein hyvin. Otimme vielä kahdelle ympyrälle jaettuna laukkaharjoitusta (Mini ja Metku saivat oreina oman rauhan tallipäädyssä), jossa toinen puoli ympyrästä asetuttiin sisälle laukassa ja toinen puoli ulos. Sitten otettiin vielä kahdeksikkoharjoitusta, jossa muutama hevonen vaihtoikin omatoimisesti laukat itse oikein mukaanlukien Mini, jonka mielestä tämä tehtävä tuntui olevan valmennuksen hauskinta kastia! Ennen välikäyntejä otettiin vielä käynti- ja ravipuomeja, joilla Mini osasi hienosti katsoa askelvälit ja ravasi puomien yli kuin vanha tekijä konsanaan!

Välikäyntien jälkeen oli vuorossa harjoittelua ristikoilla kahdeksikolla niin että ne olivat vastapäätä toisiaan, tämäkin sujui meillä oikein hyvin. Ristikoiden jälkeen siirryttiin hyppäämään pitkällä sivulla suhteutettua väliä viidellä askeleella ja jossain kohtaa lopputuntia kokeilimme pidentää ja lyhentää myöskin askelväliä ensin neljään ja sitten kuuteen, tämä meni muuten hyvin, mutta unohdin muutamalla kerralla laskea askeleet ääneen. Kuudes askel meinasi jäädä monesti ottamatta, kun se ei millään mahtunut väliin vauhdikkaan orini kanssa. Loppuun saimme kuitenkin onnistuneen yrityksen, josta ori palkittiin hetken käynneillä. Sen jälkeen oli hyvä ottaa vielä jumppasarjaa neljällä esteellä nostaen hieman korkeutta ja loppuun hevoset saivat venytellä jalkojaan ja kaulaansa korotetuilla kavaleteilla.

Halukkaat saivat hypätä vielä erikoisesteitä, joista Minin kanssa päätimme kokeilla ammeen, muurin, portin sekä vesiesteen ylitystä. Se meni oikein hienosti, vaikka molempia tuntui vähän jännittävänkin. Harjoitusta vaan lisää, niin kyllä se siitä oli valmentajan kommentti! Loppuravit saimme kevennellä ympyröitä tehden pidemmällä ohjalla, siinäkin oli hyvä kiinnittää huomiota tarvittavaan taipumiseen ja asetukseen kuulemma, vaikka rennosti saikin edetä antaen hevoselle tilaa venyttää. Loppukäynnit käytiinkin tänään kävelemässä yhdessä maastolenkillä lähiseudulla, olihan alue kuitenkin meille kaikille tuttu, vaikkei Mini siellä ollutkaan käynyt. Se käyttäytyi naisseurassa oikein hyvin myös maastossa, se oli selkeästi opetettu siihen, että töissä oltiin töissä ja silloin piti jättää mielihalut kakkoseksi.

23.03.2017 kouluvalmennus Vaahterapolussa, valmentaja: Julia
Suomenhevosesi vaikutti jäykältä tapaukselta alkuverryttelyssä. Ohjasin heti sinut tekemään erikokoisia pääty-ympyröitä ja asettamaan hyvin kulmissa, jotta ori ei jäisi laahustamaan pohkeen taakse. Sait ratsastaa Miniä paljon eteen, jotta se alkoi vertymään. Ravissa käskin sinun vain pitää askellajin reippaana ja terävänä, jotta Mini heräilisi koomastaan. Käskin lisäksi myös pehmentää vähän ohjasotetta, jotta orii ei jäisi etupainoiseksi. Laukka pyöri alkuun aika huonosti vasempaan kierrokseen, joten pyysin teitä tekemään isohkoja ympyröitä reilusit sisään taivuttaen, ettei orii kulkisi lopputuntia lapa edellä. Pikkuhiljaa alkoi näyttää paremmalta ja rennomalta, joten päästin teidät piinapenkistäni. Selvänä kouluhevosena teillä avotaivutus sujui kuin vettä vaan. Orii astui hyvin kahta erillistä uraa pitkin, mutta häiriintyi välillä sinun kovasta kädestä. Pyysin sinua pitämään ohjat vain tuntumalla, jolloin Minillä oli enemmän tilaa venyttää kaulaansa luonnolliseen muotoon. Pohjeapujenanto oli muuten saumatonta ja ihailtavaa katseltavaa. Sulkutaivutuksia tehdessämme Mini oli jo paljon rennompi, jonka huomasi sen takajaloille siirtyneestä painosta. Kunhan muistit pitää käden hiljaa mutta kyynärkulmassa, Mini väisti hyvin lävistäjälinjalla. Laukassa annoin teidän vielä muutamaan kertaan laukata maneesin ympäri, jotta Mini rentoutuisi vaihtoja varten. Sen kaula hakeutui lisäverryttelyn seurauksena rennoksi, eikä sinun tarvinnut kiskoa sen päätä alas. Ero oli huomattava verryttelylaukkaan, joten päästin teidät kokeilemaan laukanvaihtoja, jotka olivat ilmeisen tuttuja. Mini teki selkeät vaihdot tasapainoisesti, eikä sinun tarvinnut paljon pohkeella paukuttaa. Helppoa kun sen osaa.

30.10.18 Trick-or-treating, kirjoittaja: omistaja (188s)
Karkkikierros oli alkamassa. Osallistujille jaettiin lyhdyt käsiin, jos ei ollut omia ja suuntasimme ensin Adinan lähistölle, sillä mukana oli vähemmän ratsastaneita, joille pidempi lenkki olisi ehkä koitunut vähän liian pitkäksi. Mini oli innoissaan tammaseurasta, mutta malttoi kuitenkin keskittyä työntekoon maastossakin, ainakin minun kanssani.. Tuntia myöhemmin kaikki olivat keränneet niin paljon karkkia, että astiat oli pakko käydä tyhjentämässä välillä. Samalla nuorimmat saateltiin tallille ja kotiin, kun oli ensin käyty syömässä makkarat grillikodalla tallin lähistöllä. Hevoset saivat samalla hengähtää ja juoda sekä syödä välipalaa karsinoissa. Grillikodalle vei tunnelmallinen sinisten jäälyhtyjen kuja, jota oli ilo seurata tähtitaivaan alla. Kuuta ei tänään näkynyt mikä oli outoa, koska yleensä se kyllä näyttäytyi halloween-yönä. Puoli yksitoista oli ratsastajat ja hevoset jälleen pakattu kyytiin ja matka jatkui kauemmas kylälle kierrokselle. Siellä ei ihan yhtä hyvää vastaanottoa ollut, mutta muutamia karkkeja mukaan osui ja nuoremmille osallistujille ei niin hyvin kelvanneita omenia, jotka he syöttivät luvan saatuaan hevosille, joita ne tyytyväisinä rouskuttivat. Kahdentoista maissa kohmeiset ratsastajat pääsivät takaisin tallille, jossa hevosten hoidon jälkeen tarjoiltiin tallituvassa kuumaa glögiä ja voileipää. Majoittuminenkin onnistui kartanossa, mutta ei sinne innokkaita tällä kertaa lähtenyt mukaan, kun oli töitä ja koulua seuraavana aamuna.

30.10.16 tarinakilpailut Orange Wood Ranch, vaativa A, sij. 7/14, kirjoittaja: omistaja & Alexiina C.
- Hei, voisitko auttaa? Hevoseni on loukkaantunut, huomasin sen palatessamme kentältä.
- Mikä on vialla?
- Hevonen on VERINEN. SÄÄRESSÄ on LAUKKU ja se on ihan PUNAINEN.
- Minä tulen HAITTAAMAAN. ...Jaahas, tässäkö potilas? Todellakin, siinähän näyttää olevan jotakin... katsotaanpa... vaikuttaa PELOKKAALTA.
- Hevonen ASTUU.
- Millainen se oli suorituksen aikana?
- Minä ONNUIN, mutta hevonen oli KATASTROFAALINEN.
- Niin varmasti. No, laitan siihen PENKIN, jonka pitäisi helpottaa.
- Oletteko aivan varma?
- Olen aina varma, minullahan on eläinlääkärin ammattitutkinto maan KULTAISESTA instituutista.
- Hyvä on...
- Anna sen vaikuttaa 3 minuuttia, ja hevosesi on taas KIMMOISA.
- Hienoa, kiitos!
- Ei huolta, tai kuten minulla on aina tapana sanoa: MIKSI JOKIN TÄYTYY TEHDÄ TÄNÄÄN, KUN SEN VOI VALLAN HYVIN SIIRTÄÄ HUOMISEEN!