A.D. First Fiasco

09.05.17 estevalmennus, kirjoittaja: omistaja (416s)
Christian saapui myhäillen jakamaan tuntiheppoja tiistaina yhden maissa. Olimme sopineet tänään ottavamme pikkuponit estetunnille, koska niillä oli viime aikoina ollut vähän liian kevyttä ottaen huomioon ponien käytöksen tarhassa.. Minulla oli Redistä ainoastaan huonoja kokemuksia entuudestaan, joten mielenkiinnolla jäin odottamaan mitä tuleman piti. Etenkin kun Christian varoitteli alkuun jo orin olleen todella hankala tällä viikolla. Julialle osui tänään Dreamer ja Nellille Fiasco, joilla tytöt eivät olleet ennen tainneet mennäkään, yleensä heille osui toiveiden mukaisesti joku russeista. Hymyillen ohjasin ällistyneet ratsastajat hakemaan hevosiaan tarhoilta. Vajaassa tunnissa kaikki olivat selvinneet ihme kyllä ajoissa tunnille (jopa minä, vaikka Redin metsästykseen tarhasta olikin kulunut mukavasti aikaa). Itsenäisten alkuverryttelyjen aikana tein ensin käynnissä siirtymisiä, voltteja ja pysähdyksiä. Sen jälkeen siirryin kokonaan ravailemaan kolmikaarista ja voltteja tehden, kulmiakaan unohtamatta. Vaihdoimme suuntaa ja teimme opettajan ohjeesta vielä lisää siirtymisiä, jotta etenkin virkeät Dreamer ja Fiasco olisivat kuulolla esteitä hypätessä. Vaikka ei Julialla tuntunut Dreamerin kanssa ongelmia olevankaan.

Kontrolliharjoitusten jälkeen alkoi Redin kanssa yhteinen sävel löytyä, jota Christian jaksoi ihmetellä, koska ori oli aiemmilla tunneilla lähinnä surutta retuuttanut ratsastajia päädystä toiseen maneesissa ainakin. Kyllä se nytkin yritti kytätä kaikkea matkalla, mutta unohti asiansa pian, kun pääsi oikeisiin töihin. Nellillä meni myös hyvin Fiascon kanssa. Seuraavaksi suunnattiin puomeille käynnissä ja ravissa. Se meni hyvin ja Red tuntui olevan innostunut uudesta liikuntamuodosta, hienosti pikkuori asetteli jalkansa samoin kuin pienet lajitoveritkin. Tulimme ympyrällä vielä kahta laukkapuomia ja sen jälkeen saatiin hetki levähtää. Sillä välin Chris kokosi keskelle pystyn maapuomilla ja pientä estettä tultiin laukassa peräkkäin. Julia pääsi ekana kokeilemaan onneaan.. Se sujui kohtalaisen hyvin, vaikka ratsu hieman steppasikin esteen kohdalla tietämättä mitä sen kanssa tehdä. Redin kanssa oli lähinnä ongelmaa kääntämisen suhteen ja Christian muistutti raipan olemassaolosta, jos ulkopohje ei kaarroksissa mennyt läpi. Sain kuitenkin oikaistua siitä huolimatta suhteellisen hyvän tien esteelle. Fiascolla puolestaan oli niin kiire esteelle, että Nelli jäi pahasti hypystä jälkeen ja rojahti ponin kaulalle. Onneksi kakkukestejä ei vielä tuossa kohtaa tarvinnut sentään järjestää..

Hyppäsimme yksittäistä pystyestettä niin kauan että Christian sai viimein ottaa maapuomin pois. Tehtävä alkoi sujua paremmin myös kääntämisen osalta ja lopuksi otimme rentoutumisharjoituksia ratsujen selässä nostaen jalustimet kaulalle ja pyöritellen nilkkoja ja olkapäitä. Sopivasti siinä meni loppukäynnitkin samassa. Red vaikutti oikein kivalta ja ajattelin mennä sillä toistekin estevalmennuksessa, tästähän voisi vaikka tykätä.. Nelli ja Julia saisivatkin mennä vakiohepoillaan ensi tunnin taas. Seuraava valmennus olisi viikon päästä esteiden parissa, mutta Christian ei ollut ihan varma onnistuisiko se toistamiseen peräkkäin lauantaina. Erityisesti jumppasarjoja ja kavaletteja olisi ollut kiva treenailla tänäkin keväänä, mutta kevätkauden loppu alkoi uhkaavasti häämöttää valmennusten osalta, sillä pian alkaisivat leirit.

19.03.17 estevalmennus, kirjoittaja: omistaja (281s)
Tänään verryttelemme pitkään ja perusteellisesti, meitä näkyy olevan ryhmässä peräti viisi kappaletta. Verryttelyksi otetaan puomeja kaarevalla uralla ja pitkällä sivulla, väliin saa tehdä voltteja ja ympyröitä, että saa tilaa lähestymisiin. Muutenkin tänään kiinnitetään lähestymisiin todella paljon huomiota. Ravipuomien jälkeen nostamme puomit pieniksi kavaleteiksi, sekin sujuu hienosti kaikilta, joten koko ryhmä pääsee lopputunnista hieman kokeilemaan jo hyppyjä. Saamme tulla ensin muutaman kerran ravissa perätysten pienen ristikon, mutta koska se sujuu hyvin alamme tulemaan sitä laukassa. Valmentaja muistuttaa suoristamisesta kunnolla ennen puomeja ja ristikkoa, jotta hevonen osaa ennakoida ja valmistautua siihen, että edessä onkin jotain muuta kuin puomeja. Ristikolla muutamalla on laukassa melko erikoisia tyylejä, nähdään kenguruloikkia Voitolta ja Kostilta, muutama ohimeno Hifulilta kun Veera unohtaa pitää pohkeet kiinni ennen hyppyä ja Marvelilla on muuten vain ihan omat kuviot tänään, eikä sitä kiinnosta yhtään mitä Veera haluaa sen tekevän.

Lopulta ruuna kuitenkin alkaa toimimaan paremmin, kun on saanut tarpeeksi omasta mielestään ilmaista mielipiteitään. Seuraavalla kierroksella nähdään muutama tasajalkahyppy, kun Voiton askel ei ihan sovikaan esteelle ja se päättää sen kuitenkin ylittää. Fiasco tuntuu olevan tänään oma tasaisen rauhallinen itsensä ja valmennus sujuu onnistuneesti. Kun tiet on opittu ratsastamaan hyvin opetellaan vielä olemaan hypyissä paremmin mukana, menemättä kuitenkaan edelle, joka on itselläni suurehko ongelma. Lopuksi kokeneimmat saavat tulla vielä pituushalkaisijalla suoralla linjalla ristikon ja pääty-ympyrällä olevan 50-senttisen pystyesteen. Fiasco vaikuttaa reippaalta, mutta lähestyy kuitenkin tahdikkaasti estettä korvat pystyssä. Nojaan hieman eteenpäin ja Fiasco hyppää esteen hienosti. Valmentaja nostaa pystyä viidellä sentillä ja tulemme uudelleen, ori hyppää sen sujuvasti ja innoissaan. Sitten onkin aika ottaa loppuraveja pidemmällä ohjalla, jotta hevoset saavat venyttää kaulaansa. Kävelimme vielä reippaan maastolenkin kahden tunnin jälkeen, jotta vanha ori palautuisi hyvin esteiltä. Tunnin jälkeen hoidin sen vielä huolellisesti ja laitoin linimentit.

05.02.17 kouluvalmennus, kirjoittaja: omistaja (255s)
Ensimmäisen valmennuksen teemana on yhteistyö, peruasioiden opettaminen sekä valmistelu laukkatyöskentelyyn. Ajattelin nuorten ryhmästä olevan myös vanhemmalle orille hyötyä ja olin näin ollen sen ilmoittanut mukaan Adinassa ensimmäisenä sunnuntaina tapahtuvaan mieheni valmennukseen. Ensimmäisellä kerralla kokoonnumme maneesissa, koska kentällä on vielä paksu jääkerros ja pakkastakin Rovaniemen talvessa reilusti. Pihaan kääntyi viisi traikkua aamupäivän aikana ja oppilaat ohjattiin lainakarsinoihin pistämään hevosia kuntoon, olin hyvissä ajoin jo hakenut oman orini karsinaan syömään vähän evästä ennen tuntia, joka ajoittui ruoka-aikaan ja vanha poika oli tarkka ruokinnastaan. Kun kaikki olivat valmiita suuntasimme 11 maissa maneesille koulutreeniin hoputettuani Christianin sinne puhelinsoitolla (ja naisiako muka saa aina odottaa). Hän aloitti kyselemällä hevosten tasosta ja yhteisestä treenistä ensin hieman jokaiselta (meidät hän toki jo tunsikin ennalta). Samalla tutustuttiin toisiimme ja hevosiin, erityisesti Fiasco olisi halunnut tehdä tuttavuutta tammaosallistujien kanssa. Alkukäynnit siinä tuli samalla hyvin käveltyä, joten niiden jälkeen saamme ruveta ohjia keräämään ja ruveta ratsastamaan voltteja, ympyröitä, taivutuksia ja pysähdyksiä. Sen jälkeen tullaan muutamia kertoja kolmikaarista kiemurauraa peräkkäin. Sitten ratsukot saavat ruveta ravissa tekemään voltteja, ympyröitä ja siirtymisiä käyntiin keskemmällä maneesia. Välikäyntien jälkeen ruvetaan ratsastamaan kulmia huolellisesti, nuorimpien Kostin ja Lucyn kanssa riittää, kunhan he menivät kulmiin ja vähän asettuivat sisään. Vanhempien kanssa pitää jo olla huolellinen ulkopohkeesta ja siitä, ettei hevonen käänny pelkästään ohjasavuin, jota paljon ajettu Fiasco helposti sortuu tekemään. Harjoitukset menevät tänään kivasti ja koska osaa vielä jännitti uusi maneesi, niin päätämme yhdessä jättää laukkaharjoitukset seuraavaan kertaan, joka pidettäisiin poikkeuksellisesti vasta maaliskuun puolen välin tienoilla valmentajan kiireiden vuoksi. Oppilaat olivat tyytyväisiä tuntiin, joten oli kiva jatkaa seuraavaan kertaan omatoimisten loppuverkkojen jälkeen.

21.06.17 pk merkintä, kirjoittaja: Uunilintu (814s)
Tukevien tammilankkujen välistä tunki pikkuinen turpa, joka hamusi taskuani. Rapsutin etusormellani ponin ylähuulta, joka vain villiintyi ruuan toivossa. Pörrötin vaaleaa harjaa aidan yli. Kaikista Jannican esittelemistä vaihtoehdoista pienin oli tehnyt suurimman vaikutuksen. Livahdin aitaukseen varoen päästämästä karkuun ponia, joka kovasti pyrki portille. Mikä blondi! Harja sojotti joka suuntaan, seassa kuivia lehtiä ja oksanpätkiä. Oli näköjään käyty piehtaroimassa. Fiasco tutki edelleen taskujani, eikä vaikuttanut ollenkaan pettyneeltä, vaikkei löytänyt mitään. Taputtelin ponia ja annoin sen tutustua itseeni. Jannica katseli tyytyväisenä aidan toiselta puolelta. Hyvin alkaneen jutun kuitenkin keskeytti taivaanrannasta kantautuva matala jyrinä. Koko päivän olikin ollut kummallinen sää, joka nyt näköjään enteili kesän ensimmäistä ukkosta.

Tummanpuhuvat pilvet nousivat ennätysvauhtia suoraan yläpuolelle. Jannicalle tuli kiire hakemaan valmennettavaansa tarhasta pois sateen alta, joten hän kiirehti paikalta uskoen minun pärjäävän Fiascon kanssa. Kiitin tästä mahdollisuudesta ja jäin ihailemaan uutta kaveriani. Rummutin sen selkää, josta nousi melkoinen karvapöllähdys. Niinpä pujotin pikkuorille riimun päähän ja nyhdin jouhet suoraksi. Ehdimme juuri portista ulos, kun näin peltojen suunnalta lähestyvän saderajan. Sen taakse ei näkynyt, se oli kuin harmaa verho. Toisella puolella näin Jannican juoksevan talliin hinaten perässään raudikkoa ratsuponia, jolla ei ollut mitään kiirettä tallin suuntaan. Itsekin hoputin Fiascon raviin, ja sade ehti tavoittaa vain häntäjouhet tallin ovella. Jäin ovensuuhun katsomaan, kuinka sade pyyhki yli pihan. Se oli juuri sellainen järkyttävän voimakas, joka kastelee kaiken. Eikä äänikään jäänyt toiseksi edes ukkosen jyrinälle. Talutin Fiascon omaan karsinaansa.

Poni itse oli niin syötävän suloinen, että harjaamiseen meni aikaa pelkästään siksi, että jäin usein vain rapsuttamaan sen turpaa ja lässyttämään sille. Oria se tosin ei tainnut ollenkaan haitata. Oli hauskaa hoitaa pikkuponia pitkästä aikaa. Ulkona ukkonen pauhasi edelleen, se taisi olla ihan päällä. Tallin valotkin vilkkuivat silloin tällöin, ja hetkeksi jäimmekin hämärään. Se oli oikein hyvä syy pysytellä sisällä puunaamassa ponia. Fiascossa kyllä riitti harjattavaa, se kun oli ilmeisesti piehtaroinut oikein urakalla. Se ei varsinaisesti näyttänyt siltä edustusponilta, jonka olin ensimmäiseksi nähnyt kuvassa, mutta oli hyvää vauhtia jälleen muuttumassa sellaiseksi. Se kuunteli tarkkaavaisesti kun lauleskelin talliradion mukana Guns N' Rosesin Cats in the cradle -coveria, joka tosin sekin pätki ukkosen vuoksi. Kavioiden putsaaminen tuotti erityisen hyvää mieltä, kun ne olivat niin pienet ja jalat lyhyet. Sain kaikessa rauhassa käyttää tuhottomasti aikaa myös jouhien selvittelyyn. Keräsin jokaisen lehden ja roskan pois, selvitin suurimmat takut sormin ja kampasin lopputuloksen. Poni nautti saamastaan huomiosta. Pikkuhiljaa meteli ulkona vaimeni ja vaihtui pääskysten huutoihin. Ikkunoista näki taas ulos, ja pian aurinkokin näyttäytyi jälleen. Kaikki tapahtui suurinpiirtein yhtä nopeasti kuin myräkän ilmestyminenkin. Niinpä varustin Fiascon riimulla ja hipsimme ulos. Ilma oli uskomattoman raikas. Pihan lätäköt olivat keltaisenaan siitepölystä, hevoset märkiä ja kukat kenollaan. Kaikki kuitenkin korjaantuisi pian ennalleen. Jannica oli neuvonut maastolenkin, jolle suuntasimme.

Siniharmaat pilvet kiitivät edellämme poispäin vieden myrskyn mennessään. Fiasco köpötti pienillä jaloillaan hyvää vauhtia silmäillen joka puolella rehottavaa vihreää. Vihreys oikein korostui tummaa taivasta vasten. Tien molemmilla puolilla juoksi pieni puro ja puista tippui kirkkaita vesipisaroita. Oli oikein hyvä hengittää. Pörrötin vieressä kulkevan Fiascon harjaa. Poni käyttäytyi oikein mainiosti, se ei ollut kiskonut syömään kertaakaan, käveli vain tomerana eteenpäin. Välillä se toki muisti tarkastaa taskuni ja käteni, ihan vain varmuuden vuoksi. Se vaikutti hyväntuuliselta, ja tunsin itsenikin pirteäksi, joten otimme pienen juoksulenkin. Fiasco innostui, nakkeli harjaansa ja otti muutaman laukka.-askeleenkin. Sen kanssa oli helppo juosta, kun se ei tunkenut liian lähelle eikä rykinyt omille teilleen. Jouduimme hidastamaan käyntiin, kun mutkan takaa paljastui koko tien peittävä lammikko. Tien ja metsän välinen oja tulvi yli äyräidensä katkaisten tien. Minulla ei ollut aavistustakaan sen syvyydestä, joten katsoin parhaaksi kiertää sen. Toisellakin puolella oli oja, mutta pienempi sellainen.

Hyppäsin sen yli niityn puolelle. Fiasco jäi harkitsemaan, maksaisiko vaivaa, ja alkoi ahtaa kasveja kitaansa. Kannustin sitä eteenpäin, ja lopulta poni päätti hyppäämisen olevan paras ratkaisu. Niityn kasvusto oli korkeaa. Koiranputket ja heinät ylettyivät melkein kainaloihin asti. Se oli myös hyvin märkää ja niin ollen kasteli vaatteeni ja kenkäni. Eteneminen ei ollu ihan kevyttä. Fiasco katosi heinikkoon kokonaan, mutta jätti jälkeensä leveän tallatun polun. Se oli oikein tyytyväinen reittivalintaan: seisova pöytä molemmin puolin, sen kuin vain napsi evästä matkaan. Yritin hillitä sen syömistä ja etsiä sopivaa kohtaa, josta palata takaisin tielle. Sellainen löytyikin helposti, mutta ponia ei enää huvittanut poistua heinikosta. Se sulki korvansa ja ymmärryksensä ja jäi aterioimaan kaikessa rauhassa ojan reunalle.

Jouduin hyppäämään takaisin sen vierelle ja käyttämään napakampia keinoja sen liikkeelle saamiseksi. Voitin kuitenkin tahtojen taiston ja pääsimme yhteisymmärryksessä tien puolelle. Matka jatkui, ja pian reitti kaartuikin takaisin tallille päin. Aurinko paistoi mukavasti ja kuivasi vaatteeni ja ponin. Kävellessämme nypin kukkia ja lehtiä Fiascon harjasta, johon niitä oli niityllä rymyämisestä tarttunut. Tallin pihaan saapuessamme ponikuoro huuteli tarhoista ja laitumelta. Fiasco sai siitä energiaa, pörhisteli ja hörisi muille. Kävimme vielä tallissa tarkastamassa kaviot ja jalat, sekä harjaamassa pahimmat roskat pois. Näin Jannican kentällä sen saman raudikon ponin selässä. Vilkutin heille. Palautin pikkuponin tarhaansa, ja toki palkitsin sen leipäpalalla. Oli ollut oikein kiva reissu, ja hienoa päästä pitkästä aikaa hevosten pariin. Lähdin vielä viemään Fiascon harjakorin paikoilleen, ja siivoamaan sen karsinan kiitokseksi.