Mayhem Knock N' Down

05.01.19 kouluvalmennus, valmentaja: omistaja (142s)
Aloittelimme valmennuksen tekemällä omassa tahdissa helppoja harjoituksia ympyröiden, pysähdysten ja siirtymisten parissa. Ratsukot saivat tulla kolmikaarista kiemurauraa ja toisella pitkällä sivulla tasoiteltiin välejä tehden tarvittaessa siirtymisiä ja voltteja. Kaikki sopivat pienine poneineen isoon maneesiimme hienosti ja tunti sujui sutjakkaasti viiden shetikan voimin. Ällistyttävän yhteistyöhaluinenkin Mayhem oli tänään: ei minkäänlaista hangoittelua tai testailua, mitä uusissa paikoissa toisinaan saattoi kuulemma vastaan tulla. Pääsitte aloittelemaan kolmikaarista ravissa, kaarien hahmottaminen tuntui olevan tänään sinulla vähän hakusessa, mutta harjoittelu on opintojen äiti.. ja lopputuntia kohden päästiin jo oikein kivaan rytmiin ja tasapainoon liikkeen suhteen, vaikka myönnettäkööt ettei se shetlanninponin ravi ole mikään helppo istua.. Jaoin ratsukot kahdelle ympyrälle ennen välikäyntejä, joilla oli tarkoitus nostaa laukka ja työskennellä asettaen ponia sisä- ja ulkopuolella ympyrää joka toisella kierroksella. Pääsitte hienosti mukaan tehtävään, ori oli eteenpyrkivä, mutta ei kuitenkaan intoillut liikaa toisten kanssa laukkaamisesta. Välikäyntien jälkeen paneuduttiin vielä hieman laukkatehtäviin.

14.02.19 kotikisoissa, kirjoittaja: omistaja (269s)
Seurattuani ensimmäisen luokan loppuun sekä palkintojenjaon hain estesatulan ja asetin sen oikealle kohdalleen Mayhemin selkään ja laitoin vyön kiinni. Sitten suitsin ratsun ja kiristin remmit. Lähdin taluttamaan oria ulos, hypätessäni selkään muistin, että olin unohtanut suojat. Onneksi hoitaja sai ne puettua ponille siinä pihassa vielä kun oli rauhallisempaa. Jouduimme aloittamaan verryttelyn melko nopeasti, sillä edellinen ratsukko oli kuulutuksen mukaan hylätty ja ilmeisesti myös saman ryhmän sitä edellinen. En ymmärrä, miten hevoset saivat ongelman ihan tavallisesta portista? Onneksi oma ratsuni oli hyvinkin kokenut, mitä tuli erikoisesteiden ylittämiseen. Verryttelyssä soi vähän turhankin kovaäänisesti Antti Tuiskun joku kappale, enkä kuullut edes omia ajatuksiani, saati valmentajan huutamia ohjeita, vaikka ne tulivatkin melkoisen kipakalla tyylillä. Verryttelyssä ei ollut vesiestettä, joten piti vain toivoa että Mayhem menisi sen radalla yhtä ongelmitta kuin aiemminkin. Verkassa hevonen tuntui hieman jäykältä, mutta kun sain verryttelyt ja pikkuhypyt alkuun, alkoi sujumaan paremmin.

Pääsimme viimein radalle odotettuamme koko ryhmän suoritukset. Ensimmäiset esteet sujuivat matalina pystyinä hyvin, kolmas oli jo omaa korkeutta. Erikoisesteellä ratsu hieman epäröi, mutta sain sen kuitenkin ylitse tekemällä huolellisen tien esteelle. Vauhtia oli hieman liikaa ja ajoittain hevonen tuntui jopa jännittyneelle, mutta onneksi alkurata meni siitä huolimatta hyvin. Suorituksen aikana soiva Happy oli musiikkia, jonka tahdissa jäi helposti jammailemaan, eikä keskittymiseni ollut ollenkaan tilanteen tasalla, kun Mayhem hyppäsi valtavan loikan ison okserin yli. Lensin tietenkin kaulalle ja koko jännittyneen yleisön haukkoessa henkeään kuin kala kuivalla maalla pysyin kuin pysyinkin matkassa mukana ja punnersin itseni takaisin satulaan. Onneksi okseri oli ollut radan viimeinen este, muuten ei olisi ollut mitään saumaa jatkaa rataa suoraan tuosta loikasta puhtain paperein. Loppujen lopuksi muita nollaratoja ei vaikealla pikkuradalla nähtykään, joten voitimme luokan!

12.04.18 koulukisoissa, kirjoittaja: omistaja (287s)
Kisapäivän aamu valkeni sateisena ja nopeasti aamiaisen hotkittuani olin tallilla seitsemäksi. Ilma alkoi seljetä, mutta kolea ilma sai miettimään asuvalintaa kisojen osalta uudelleen. Olikohan rohkea valkoinen paras valinta kuitenkaan kosteaan kevätkeliin, pohdin vetäessäni sadehousut valkoisten kisahousujen päälle hevosenlaittoa varten. Tervehdin työntekijää ja Mayhemia, joka oli jätetty sisään kisoja varten. Menin sitten hakemaan varusteet, jotka olin jo edellispäivänä puhdistanut valmiiksi. Annoin orille vielä hetkisen ruokarauhaa ennen kuin menin harjailemaan sen ja laitoin meidät molemmat kisavalmiiksi. Laitoin päiväruoat tulemaan ja otin tarvittavat dokumentit, rokotuskirjan sekä jäsenkortin mukaan toimistoon. Menin kisoihin trailerilla, sillä talli sijaitsi sen verran kaukana, että matkaan piti lähteä jo aamuvarhaisella. Perillä hevosenhoitaja piti Mayhemista huolta sillä välin, kun kävin ilmoittautumassa. Pian tämän jälkeen pääsimmekin jo verkkaamaan isoon maneesiin seitsemän muun energisen ratsukon kanssa. Mayhem katseli kiinnostuneena muita heppoja ori kun oli, mutta käyttäytyi todella hienosti! Verkka meni normaalilla kaavalla eikä Mayhemia juuri tarvinnut kannustaa tai komentaa erityisesti mistään. Menimme verkassa ihan uraa pääasiassa, muutamia voltteja ja peruutuksia sekä laukannostoja tehden. Verkan jälkeen siirryimme koko porukka kävelyalueelle odottamaan vuoroa, joka meidän osaltamme olisi vasta ryhmän viimeisenä, se tietäisi pitkää kävelyhetkeä. Edellisen ratsukon ollessa vuorossa aloin ravailla ja herätellä ratsuani jo valmiiksi. Kun tuli meidän vuoromme annoin raipan verkkavahdille ja menimme suoritusalueelle.

Rata olisi voinut sujua paljon paremminkin, Mayhemin mielestä maneesin peilit olivat hirveän pelottavat, vaikka olihan sellaiset kotonakin, eikä se halunnut mennä kulmiin toisessa päädyssä ollenkaan. Ravilisäyksissä oria ei kiinnostanut pätkän vertaa lisätä vauhtia vaikka kuinka huomautin asiasta kannuksilla ja taustalla musiikkina soiva Happy innosti ainakin itseni vauhtiin. Myös laukkaympyröistä toinen meni hieman pilalle kun ratsu siirsi raviin kesken kaiken. Tänään ei selvästikään ollut meidän päivämme ja prosenttejakin tuli vaivaiset 55%. Emme siis jääneet edes odottamaan palkintoja isossa luokassa, vaan lähdimme heti riisumaan varusteita ja valmistautumaan kotimatkaan.