A.D. Abbeyfield Joseph

ii. Noble King on esikantakirjaan päässyt komea ori, jolla on lähes kaikista lajeista kattavat sijoitukset, vaikkakin esteiltä orilla on eniten voittosijoja. Noble King on kotimaassaan Britanniassa hyvin tunnettu ja arvostettu ori, jolla on kymmenen hienoa jälkeläistä. Noble Kingin suku on hieman tuntemattomampaa vaikkakin myös sen suvusta löytyy hienoja periyttäjiä sekä estekenttien hirmuja. Erityisesti orin tammasukulaiset ovat myös palkittuja hienosta ulkomuodostaan.
ie. Chickasaw on hurmaava tamma, joka on useasti palkittu kunniamaininnalla näyttelyissä. Estetykkinäkin tunnistautuva Chickasaw on kahminut estekisoista urallaan reilut 10 sijoitusta ja varsojakin se on ehtinyt tehdä peräti 12! Chickasawin suvusta ei ole hirveästi tietoa eivätkä sen sukulaiset ilmeisimmin ole olleet mitenkään erityisiä rodun kehitykselle. Tamman jälkeläiset sen sijaan ovat tunnettuja kestävyydestään etenkin kenttäratsuina ja onpa Lidin näyttelyurankin alku osoittautunut lupaavaksi.
ei. Hugo on ruotsalainen kantakirjaori, joka on kisannut suurissa luokissa menestyksekkäästi. Orilla on myös kisattu rataesteiden lisäksi muutamia kenttäluokkia mielenvirkeydeksi. Koulupuolella orilla ei olla kisattu, liekö syynä omistajan haluttomuus vaiko orin kapasiteetin puute koulupuolelle. Luonteeltaan ori on kuitenkin hyvin rauhallinen, mutta kunnon kisahepan tavoin saattoi kuumeta radalla. Ori on kooltaan melkoisen pieni, joten se on kisannut paljon myös junnuluokissa.
ee. My Only edustaa harvinaisempaa sukulinjaa, jonka vaiheista ei täällä Suomessa saakka juuri ole tietoa. Tamma on kuitenkin ollut kaunis rotunsa edustaja ja luonteeltaan lauhkea kuin lammas. Tamma menestyi näyttelyissä ja on palkittu useassa maassa. Tammalla kisattiin pääasiassa koulua jopa aluetasolla lähimaissa. Muista jälkeläisistä ei meillä valitettavasti ole tietoa.

iii. Gamin ei ollut ulkomuodoltaan mikään prinssi, mutta suoritusponina erinomainen. Ori kilpaili hieman kouluratsastuksessa, mutta esteillä se oli parhaimmillaan. Gamin oli hieman "hevosmainen" ratsastaa eli saattoi kerätä niin sanottua pöllöenergiaa ja poukkoilla miten sattuu. Orilla oli kuitenkin kaksi vakioratsastajaa sen koko elämän ajan ja he tunsivat Gaminin konnankoukut tarkkaan. Gamin oli hieman hankala käsitellä, sillä se oli mestari avaamaan solmuja ja tekemään muita "kolttosia". Oria saatiinkin metsästää koko tallin joukolla useamman kerran ja jouduttiinpa sitä joskus kutsumaan poliisitkin apuun.
iie. Hellen oli erinomainen esimerkki siitä, miltä shetlanninponin kuuluu näyttää. Tamma menestyikin hyvin näyttelyissä ja se kantakirjattiin hyvillä pisteillä. Hellenin omistaja menehtyi kuitenkin yllättäen ja se myytiin muiden ponien ohella. Tamma päätyi harrasteponiksi pohjoisenglantilaiselle perheelle. Hellen oli hyvä käsitellä, mutta saattoi joskus innostua hieman liikaa. Tamma sai vain yhden jälkeläisen: Noble Kingin.
iei. Tibur Club oli melko keskinkertainen ori. Se pidettiin kuitenkin orina sen mutkattoman käsiteltävyyden ansiosta. Tiburilla kilpailtiin jonkin verran pikkukisoissa ilman mainittavaa menestystä. Ori ei olisi halunnut poistua muiden hevosten luota siksi aikaa, että suorituksesta olisi selvitty kunnialla. Myöhemmin ori astui muutaman oman tallin tamman. Tibur jouduttiin lopettamaan suolisolmun vuoksi vain 10-vuotiaana.
iee. Mary eli lähes koko elämänsä ratsastuskoulussa. Tamma oli mukava käsitellä, mutta ratsastettaessa saattoi tehdä aivan mitä itse halusi, mikäli ratsastaja ei osannut komentaa. Talutustunneilla Mary oli kuitenkin erinomainen, sillä se kantoi pieniä lapsia kiltisti satulassaan. Tamma oli monitoimiponi, jolla saattoi ratsastaa sekä sileällä että esteillä ja ajaa. Mary sai kaksi jälkeläistä, joista Chickasaw on menestynyt paremmin. Tamman toinen jälkeläinen on sekin ratsastuskouluponina.

eii. Elvis ostettiin Englannista Ruotsiin sen emän kanssa. Ori koulutettiin ratsuksi ja sillä kilpailtiin jonkin verran sekä este- että kouluratsastuksessa. Elvis kantakirjattiin toisella palkinnolla ja jäi vain karvan verran ensimmäiseen palkintoon oikeuttavista pisteistä. Ori oli aavistuksen hankala käsitellä, sillä se saattoi nousta pystyyn tai kiemurrella. Osaavien ihmisten käsissä se ei kuitenkaan aiheuttanut vahinkoa. Elvis eli aina 25-vuotiaaksi. Viimeiset vuotensa se asui kotieläinpihalla vuohiystäviensä kanssa.
eie. Kiss Me oli vain 94 senttimetriä korkea ruotsalaistamma. Se toimi seuraponina ja silloin tällöin kärryponina parivaljakossa. Kiss Me oli luonteeltaan rento käsitellä, eikä se tuntunut koskaan suuttuvan mistään. Tammaa näytettiin muutamissa näyttelyissä, mutta se ei kerännyt merkittävää menestystä. Kiss Me oli kuitenkin monen suosikki äärimmäisen suloisen ulkomuotonsa ansiosta. Tamma oli väriltään tummanruunikko. Elämänsä aikana Kiss Me sai kolme varsaa, jotka perivät emänsä hyvän käsiteltävyyden.
eei. Nasehent oli jokseenkin karjasluonteinen shetlanninponiori. Sen ruunivoikko väri ja vain 91 senttimetrin korkeus kuitenkin hurmasi monet. Nasehentilla oli taipumusta pystyynnousuun ja kaikenlaiseen muuhun kukkoiluun kun sitä talutettiin. Karsinassa ori pyrki aina tutkimaan ihmisten taskut, minkä takia se pidettiinkin kiinnisidottuna tai tuotiin käytävälle käsiteltäväksi. Nasehent sai kourallisen jälkeläisiä, jotka ovat menestyneet etenkin näyttelykehissä. Ori itse ei kilpaillut muualla kuin näyttelyissä, missä se kuitenkin sai ulkomuodostaan hyvää palautetta.
eee. Lyliad oli aluksi ratsastuskouluponi, mutta varsottuaan My onlyn se siirtyi hevosperheen nuorimman vesan kilpaponiksi. Tamma saavutti hyvää menestystä sekä koulu- että estekilpailuissa pelottoman ratsastajansa kanssa. Lyliad oli 107 senttimetriä korkea eli juuri ja juuri shetlanninponin sallituissa rajoissa. Luonteeltaan Lyliad oli mukava käsitellä, mutta etenkin esteradalla se innostui ja ratsastajan täytyi olla riittävän kylmäpäinen saadakseen tamman rauhoittumaan. Punarautias Lyliad viihtyi hyvin niin perheen muiden hevosten kanssa laitumella kuin omistajansa kanssa esteradoillakin. Tamma myös kantakirjattiin hyvin pistein ja se ansaitsi itselleen II-palkinnon.

00.00.0000, valmennus, valmentaja: X
Ei valmennuksia.

06.09.16 Syyskauden avajaiset Varpulassa, kirjoittaja: Jannica (300s)
Söpöysnäyttelyt? Mietin pienessä mielessäni pohtiessani syksyn ratoksi ohjelmaa tallin hevosille. Josh voisi kyllä olla ihan mielenkiintoinen osallistuja ponien luokkaan, pohdin kirjoittaessani lomakkeeseen esittäjän jälkeen "A.D. Abbeyfield Joseph". Oli ori ainakin helppo esitettävä, joten miksipäs ei? Valmistelumme alkoivat jo edellisenä iltana, kun pesin orin kunnolla ja letitin harjan valmiiksi, siinä riittikin työnsarkaa, mutta pysyisipähän siistinä aamuun, mietin sulkiessani tallinoven kymmenen maissa illalla. Aamulla oli kiireistä aikaa, kun piti saada hevoset lastattua, valmisteltua ja ottaa vähän tavaraakin mukaan. Onneksi kaikki sujui hyvin ja pian olivat kaikki kyydissä hoitajat mukaan lukien. Mihinkähän mie edes joutuisin ilman heitä? Varpula oli meille entuudestaan tuntematon paikka, joten olimme varanneet hyvin aikaa sinne ajamiseen, tottahan se oli, että täältä pohjoisesta on joka paikkaan kamala matka.

Takapuolet hellinä pääsimme kuitenkin vihdoin paikalle. Ihan hirveästi ei osallistujia näkynyt paikalla olevan, joten vähempikin häsläys olisi näköjään lähteissä riittänyt.. Purettuani traikun hoitajat menivät taluttelemaan hevosia ja kävin ilmoittamassa pojat luokkiin. Josh starttaisi päivän toiseen näyttelyluokkaan poneille, jossa näkyi olevan orin lisäksi vain yksi osallistuja, mikä oli kyllä perin outoa. Luulisi, että täälläkin päin Suomea olisi osallistujia riittänyt? Verryteltyämme käsialueella muutaman ravipätkän olikin kello salakavalasti vierähtänyt kymmeneen ja näyttelyt käynnistettiin. Tunnelma oli huikea tallin voitettua edellinen hevosten näyttelyluokka ja odottavaisin mielin marssimme Joshin kanssa kehään shettistamman seuraksi. Joshia kiinnosti kovasti ihana neito, mutta onneksi jossain kohtaa se tajusi keskittyä itse asiaankin. Hieman ehkä odotetusti ori valittiin ravin esittämisen jälkeen luokan voittajaksi. Ori oli kuulemma tehnyt tuomariin suuren vaikutuksen etenkin käytöksellään tamman seurassa eikä ponin suuri ego yhtään haitannut sen esiintymistä, pikemminkin se sai esiin orin hyvät puolet. Ori hurmasi yleisönkin viimeistään siinä kohtaa, kun se kävi syömästä tuomarin taskusta muutaman porkkanan palkintojenjaossa. Ravikierroksella ori oli innostuksissaan ottanut muutaman laukka-askeleenkin, mutta se ei kuulemma ollenkaan haitannut näin komean orin kanssa.. Luokan kakkoseksi tuli hyväkäytöksinen shettistamma Little Star, joka myös hurmasi tuomarin rauhallisuudellaan.