Aidan Gingerfun

17.08.17 kouluvalmennus, valm. Jenna (227s)
Toisena valmennettavanani oli connemaraori Gege, jonka kanssa harjoiteltiin erilaisia taivutuksia. Jo alkuverryttelyssä poni oli hyvin energinen ja ratsastaja sai todella tehdä töitä pitääkseen orin rauhallisena hyvässä muodossa. Siirtymiset olivat melko hätäisiä eikä sitä menoa muutenkaan voinut kovin harmoniseksi sanoa. Rauhoittaaksemme Gegen menoa tehtiin sen kanssa jonkin aikaa töitä isolla ympyrällä kaikissa askellajeissa. Ympyrällä olleessaan poni rauhoittuikin pikku hiljaa ja muotokin parani. Ratsastaja sai toki edelleen ratsastamalla ratsastaa jokaisen askeleen mutta jo siinä ympyrällä pääsi ponia taivuttelemaan sekä sisään että ulospäin. Kun Gege oli saatu kunnolla kuulolle, sai ratsukko siirtyä jälleen uralle, jossa ruvettiin tekemään ensin avotaivutusta ja sen jälkeen siirryttiin sulkuihin. Gege liikkui hyvin eteenpäin, joten tempo pysyi hyvin liikkeiden läpi.

Ratsastaja antoi hyvän ohjastuen orille, jolloin liike meni oikeaan suuntaan. Taivutus uralta sisäpuolelle sujui ratsukolta hyvin sekä käynnissä että ravissa, joten lisäsin haastetta pyytämällä tekemään liikkeen poissa aidan vierestä, jolloin siitä ei saanut tukea. Tämäkään ei tuottanut kummoisempaakaan haastetta. Avotaivutukset olivat ratsukolle huomattavasti helpompia kuin sulkutaivutukset. Gege ei oikein tahtonut siirtää takaosaansa pois uralta mutta ratsastajan sinnikkyyden avulla pikku hiljaa connemara nöyrtyi ratsastajan vaatimuksiin. Sisäpohjetta Gege ei alussa kunnioittanut lainkaan mutta loppua kohden liikkeen laatu parani ja tahti säilyi koko ajan hyvänä. Valmennuksen lopuksi pyrittiin saamaan Gege vielä rentoutumaan ja kulkemaan rentona ravissa antamalla sille hieman löysää ohjasta mutta antamatta sen kaahottaa pää viidentenä jalkana ympäri kenttää. Kun tämä oli saavutettu sai ratsukko siirtyä loppu käynteihin.

22.02.19 Lounaisrannikon vaellus Hopewood Connemarasissa, kirjoittaja: JP (VRL-01948)
Hopewood Connemarasin 1-vuotissynttäreiden kunniaksi minä päätin järjestää neljälle connemaranponinomistajalle vaelluksen Dinglessä, Irlannissa. Matkan agenda oli kävellä Hopewoodin tiluksilta läheltä Dinglen keskusta kauniiden nummien ja maanteiden lävitse kohti Atlantin valtameren rantaa. Rannalla yöpyisimme pienellä tilalla ja takaisin kotiin lähtisimme seuraavana aamuna. Omaksi uljaaksi ratsukseni valitsin luotettavan Hassen, joka tosin tammojen lähellä lievästi sanottuna sekoaa. Tammat eivät suinkaan olleet suurin huolenaihe matkan koittaessa: vaellukselle oli lopulta ilmoittautunut pelkästään oreja! Soitin tietysti kohteliaana ihmisenä pienen Skype-ryhmäpalaveripuhelun osallistujille ja ilmoitin hormoonien suuresta määrästä reissulla, mutta naiset langan toisessa päässä naureskelivat ja jokainen varmisti oriinsa olevan täysjärkinen ja valmis reissuun seurasta huolimatta! Lopulta päivi koitti ja kokoonnuimme Hopewoodin tallipihassa varusteltujen poniemme kanssa valmiit valloittamaan lounaisrannikon!

Jannica ja hänen oriinsa Ginger olivat minulle tuttu näky näyttelykehistä, joten toivotimme parivaljakon lämmöllä takaisin Irlantiin! Olin aikaisemmin jo todennut Gingerin olevan harvinaisen rauhallinen ja kylmäpäinen ori, ja Ginger olikin varmasti koko porukan vähiten tilanteesta hämmentynyt poni. Uudet maisemat, neljä tuntematonta oria ympärillä ja pitkä kävely keskellä ei mitään eivät aiheuttaneet Gingerissä minkäänlaista huolta. Kokonaisuudessaan menomatka rannikolle sujui Jannican ja Gingerin osalta erittäin hyvin - edes kesken matkaa yllättänyt kaatosade tai jonon perällä hätäilevät Hugo- ja Jakki-oriit eivät ruunivoikon menoa haitanneet.

Päästyämme illansuussa perille leirintäalueelle annoimme poneille isot heinäkasat pilttuisiin ja lähdimme itsekin nauttimaan pienestä purtavasta. Palatessamme takaisin ponivarikolle ruokailun jälkeen huomasimme, että Ginger oli saattanut asettua taloksi jopa vähän liiankin hyvin: oriin riimunnarun solmu oli auennut (liekö tämä ponin itsensä vai irlantilaisten menninkäisten syytä) ja Ginger oli kävellyt ulos pilttuustaan suoraan ruokavarastolle. Ginger oli näin ollut päätynyt lievästi sanottuna vetämään kauraöverit. Tilanne ei onneksi ollut vakava, joten Jannica vain talutti poninsa toruen takaisin pilttuuseensa ja sitoi sen oikein kunnon merimiessolmuilla kiinni. Seuraavana aamuna Ginger oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja suostui kiltisti satuloitavaksi takaisinmenomatkaa varten (oriin satulavyö ei kuitenkaan jostain kumman syystä tuntunut kiristyvän samaan reikään kuin edellisiltana!)

20.12.16 Tarinakilpailut Kuuramaa 90-100cm
Jos hevosesi olisi pipari, niin minkälainen se olisi? Kirjoita, etsi kuva tai piirrä!

18.12.16 Tarinakilpailut Kaislaranta 100cm
Tapahtumaan saapuu odottamaton jouluinen vieras... Kuka tämä vieras on ja mitä ratsusi ajattelee hänestä/siitä? Kirjoita n. 100-200 sanan tarina tai piirrä kuva vieraasta ja ratsusi ilmeestä!
Ratamme jälkeen huomaan kentänlaidalla seisovan vanhemman naisen punaisessa koltussaan. Astuessamme kentältä ulos nainen kääntyy meitä kohti ja on yhtä hymyä. "Joulumuori!" hihkaisen iloisesti tullessani alas satulasta. "Teillähän meni todella hyvin!" nainen sanoo pirteästi ja tulee taputtamaan ruunivoikkoa oriani kaulalle. Hän oli ehdottomasti halunnut tulla paikalle, kun oli kuullut, että joulupukin pikkuapuri Ginger starttaisi tänään ensimmäisissä estekilpailuissaan. Juttelimme niitä näitä ja ori selkeästi olisi halunnut hengailla muorin kanssa enemmänkin. Jutellessamme hän kaivoi taskustaan orille omenan, jonka tämä söi mieluusti ja jäi hamuamaan lisää. Sitä ei kuitenkaan tullut, joten sen kiinnostuksen vangitsi kentälle menevä ponitamma, jolle Ginger alkoi liehitellä. "Meidän on parasta mennä, ennen kuin tää keksii ton neidin", sanoin hymyillen muorille toivottaen hyvät joulut ja nyökäten kohti vastaantulevaa ponia, joka oli enää muutamien metrien päässä. Olipa ollut kiva tavata joulumuoria, kun yleensä hän vain oleilee Korvatunturilla pukin kaahatessa pitkin maita ja mantuja!

20.01.16 Talvikuulumisia, kirjoittaja: kasvattaja
Kuten rodulleen ominaista onkin, Gege on nauttinut siitä vähäisestä lumesta mitä Aidan pihamaalle on satanut. Ori ei kylmää tunne hulvattoman paksun turkkinsa läpi, päinvastoin se tuntuu olevan jopa huojentunut kun on viileämpää. Paukkupakkasistahan emme ole päässeet nauttimaan, joten ainakin toistaiseksi Gege on tyytyväinen. Saa nähdä iskeekö neiti-vaihde päälle kun mittari paukuttaa miinusta kolmeakymmentä. Mutta mitä muuta Gegelle kuuluu? Pelkkää hyvää! Kouluratsastuksessa olemme menestyneet loistavasti ja nyt olisikin sijoitukset kasassa. Gege siis jää kilpaeläkkeelle kyseisestä lajista, vaikka sileällä työskentely tulee edelleen olemaan tärkeä osa arkitreeniä. Esteratsastuksessa olemme petranneet loistavasti ja ori onkin kahminut sijotuksia kyseisessä lajissa. Laitoin Gegen sivuille näkyviin myös reaaliaikaisesti ominaisuuspisteet joista on helppo seurata edistystä jokaisessa lajissa.